Oikeusministeriö kuulee laajasti - mutta rajaten

Oikeusministeriö järjestää Inarin Sajoksessa Runebergin päivänä 5.2.13 kello 17 – 19.30 avoimen kuulemistilaisuuden, aiheena saamelaiskäräjälain tarkistaminen.
Tieto tilaisuudesta on levinnyt lähinnä suusta suuhun menetelmällä, sillä mitään sen kummempaa avointa tiedottamista asiassa ei ole ministeriön puolesta harjoitettu. Joitain tahoja, kuten kunnat, on kutsuttu jo aiemmin päivällä kuultaviksi ja joitain lisäkutsujakin on asiassa ministeriöön yhteyksissä olleille luvattu toimittaa, loput kiinnostuneet saavat mennä paikalle kuuntelemaan.

Ja aika rajattua taitaa kuuleminen olla 2,5-tuntisessa avoimessa tilaisuudessa niiden osalta, joilla siellä on mahdollisuus esittää näkemyksensä. Ministeriön mukaan esitettävät puheenvuorot saavat olla korkeintaan kolmen minuutin mittaisia.

Toki kannanottoja on jo tätä ennenkin lakityöryhmälle voinut lähettää ja jatkossa kai jotain vielä ehtii. Työryhmän toimikausihan ulottuu tämän vuoden toukokuun loppuun.

Työryhmä http://www.om.fi/1330604107388 asetettiin viime elokuussa valmistelemaan ehdotusta saamelaiskäräjistä annetun lain tarkistamiseksi. Työryhmän tehtävänä ”on selvittää saamelaiskäräjistä annetun lain muutostarpeet ja valmistella ehdotus lain tarkistamiseksi tarvittavilta osin”.

Työryhmän työskentelyn pohjaksi on töitä paiskinut nykyisin jo kai virallisesti eläkkeellä oleva entinen lainsäädäntöneuvos Eero J. Aarnio. Hänhän on häärinyt saamelaisasioissa laajalla skaalalla jo saamelaisvaltuuskunnan ajoista ja itsellänikin on ollut joskus mielenkiintoinen tilaisuus kuunnella hänen ”strategialuentoaan” saamelaisvaltuuskunnalle tulevan saamelaisten kulttuuri-itsehallintolain tiimoilta. Toki tuota esitystä ei liene ollut tarkoitettu korvilleni.

Aarnion selvitys liittyy ainakin kunnille lähetettyyn kuulemiskutsuun ja löytyy myös oikeusministeriön verkkosivuilta, edellä olevan linkin alta. Sieltä löytyy myös saamelaiskäräjien hallituksen esitys lain kiireellisimmistä muutostarpeista. Niihin kuuluu muun muassa saamelaismääritelmän rajaaminen siten, että sillä ehkäistäisiin jopa 100 000:n suomalaisen pääsy saamelaiskäräjien äänioikeusluetteloon tuhoamaan saamelaiskulttuuria.

Saamelaismääritelmän rajaaminen, tai laajentaminen vastaamaan historiallista totuutta ja vaikkapa kansainvälisen ILO 169-sopimuksen alkuperäiskansakriteereitä, on Suomelle todellakin laajan kuulemisen kysymys. Mikäli siinä mennään sieltä mistä aita on matalin, on edessä äärimmillään toisen, historiallisen alkuperäiskansan tunnustaminen. Nythän Suomen alkuperäiskansa halutaan määritellä lähinnä kielellisin perustein, subjektiivisen ja kollektiivisen etnisen valinnan nojalla - ihmisen polveutumista ja itseidentifioitumista, samastumista, vähemmän kunnioittaen.

En vielä pysty kovin tarkasti arvioimaan sitä, kuinka saamelaiskäräjälain muutostyö kunnissa hahmotetaan. Eroja näyttäisi kuitenkin olevan ja ainakin siinä, miten tärkeäksi kuulemiseen osallistuminen ja yleensä kuntien tarve lausua asiasta nähdään. Esimerkiksi Inarissa kuuleminen aiottiin hoitaa virkamiespäätöksellä, toisen käden töinä. Uusi kunnanhallitus saattaa ottaa asiaan vielä toisenlaisen kannan ja pohtia tarkemmin sekä kunnan edustajia että kunnan puheenvuoron käyttämistä.

Minusta saamelaiskysymykseen sekä siihen saumattomasti liittyviin maaoikeus- ja elinkeinokysymyksiin pitäisi kunnissa nyt jo viimein havahtua. Kyseessä on kuntalaisia ja kuntia organisaatioina voimakkaasti koskettava asiakokonaisuus, jossa kamreerien tietämys näyttää jäävän monissa asioissa kepoiseksi. Kuntien tulisi tässä asiassa tehdä yhteistyötä yhteisten näkemysten kirjaamiseksi. Ensimmäisenä kannattaisi perehtyä vaikkapa Norjan Finnmarkin tilanteeseen, jotta esimerkiksi ILO-sopimuksen soveltamista siellä ja Suomessa esitettyjä vaatimuksia voitaisiin verrata.

Yleensäkin kuntien tulee vaatia oikeusministeriötä ja miksei koko valtioneuvostoa toimeenpanemaan ILO 169-sopimuksen ratifiointia koskeva vaikutusten selvittäminen. Valtioneuvosto päätti iltakoulussaan laajentaa saamelaisasioiden käsittelyä useamman ministeriön ministeriryhmälle. Tuohon ryhmään tulisi minusta saada mukaan myös kuntaministeri, sillä - kuten Norjassa on nähty ja päätetty -  ILO-sopimuksen soveltamisessa ei voida kävellä kuntien eikä alueiden muun väestön ja paikallisyhteisöjen ylitse.

Ei muuta kuin oikeusministeriön kuulemista kuulemaan.

Jk.

Niin, tuohon saamelaiskäräjien muuttamista pohtivaan työryhmään kuuluvat puheenjohtajana Riitta-Leena Paunio (oikeustieteen lisensiaatti), Sami Manninen (OM:n lainsäädäntöjohtaja), Johanna Suurpää (OM, johtaja), Camilla Busck-Nielsen (OM:n lainsäädäntöneuvos, työryhmän sihteeri), Klemetti Näkkäläjärvi (saamelaiskäräjien puheenjohtaja), Tiina Sanila-Aikio (saamelaiskäräjien I varapuheenjohtaja) ja Nilla Tapiola (saamelaiskäräjien jäsen). Työryhmän pysyvinä asiantuntijoina toimivat Eero J. Aarnio (varatuomari), Mirja Kurkinen (OM:n hallitusneuvos), Tuomas Ojanen (professori, Helsingin yliopisto), Juha Joona (tutkija, oikeustieteen lisensiaatti, Lapin yliopisto) sekä lisäksi ”saamelaiskäräjien myöhemmin nimeämä asiantuntija”, jota ei vielä ole nimetty tai joka on jäänyt ministeriöltä päivittämättä.