14 minuutin valtuusto

Kun Inarin kunnanhallituksen kokoukset ovat kestäneet tähän mennessä 7 – 10 tuntia, nuiji puheenjohtaja Anu Avaskari tämänpäiväisen kunnanvaltuuston kokouksen läpi 14:ssä minuutissa.
Kokouksen ainoat puheenvuoronkäyttäjät olimme vihreitten Maire Puikko ja minä. Maire kommentoi valtuuston hyväksyttävänä ollutta Rahajärven ranta-asemakaavaa – tekemättä mitään sitä koskevaa esitystä. Minä tein kunnanhallituksen esityksestä poikkeavan esityksen kunnan lausunnoksi kuntarakennelakiluonnoksesta.
Jo ennen valtuuston kokousta taajoimme kuntarakennelain kanssa ryhmäkokouksessamme, jossa sain ajatuksilleni toki sympatiaa, mutta jossa jo kävi selväksi, ettei varsinaista kannatusta juurikaan tulisi. Lopulta se vähäkin kannatus jäi tulematta muutaman teknisen kämmin takia eli äänestykseenkään en esitykselläni päässyt.
Vaan eipä siinä mitään. Esitykseni on valtuuston pöytäkirjassa ja siihen on sopiva palata sikäli kun satun olemaan vähänkään oikeassa minne Inari on naapurikuntien tai niiden osa-alueiden liittämistä itseensä ajaessaan päätymässä. Ryhmässäni tunnutaan olevan sitä mieltä, että tehdään selvityksiä, mutta torjutaan sitten liitokset.  Ehkä korkeintaan Kakslauttanen voisi porukalle kelvata ja hyvässä lykyssä ”Inarin palveluja käyttävä” Vuotsokin. Tarkempi perustelu jääköön itse kenenkin kunnallispoliitikon itsensä selitettäväksi.
Seuraavassa valtuustossa tekemäni esitys:

”Esitän, että Inarin kunta ei lähde yksipuolisesti, vastoin naapurikuntien kantoja, kannattamaan lausunnossaan saamelaisalueen kunta- ja alueliitoksia. Viittaukset lakiluonnoksen mahdollistamaan Utsjoen pakkoliitokseen sekä tarpeeseen lisätä laissa valtioneuvoston toimivaltaa myös Sodankylään kuuluvan Vuotson alueen liittämiseksi Inariin, tai liittämällä vielä Enontekiö, koko saamelaisalueen kattavan kunnan muodostamiseksi tulee poistaa.
Esitän edelleen, että Inari ilmoittaa lausunnossaan hakevansa poikkeamista lakiluonnoksessa olevasta kuntajakoselvityksestä, koska Inarilla on edellytykset vastata palvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta ja koska kunta- ja alueliitoksilla ei Ylä-Lapin erityisen harvan asutuksen vuoksi saavutettaisi lakiluonnoksen 2 §:n mukaista elinvoimaista, alueellisesti eheää, eikä etenkään yhdyskuntarakenteeltaan toimivaa kuntarakennetta.
Sama poikkeamisperuste pätee myös lakiluonnoksen kuntien palvelutuotannolle asettamaan 20 000 asukkaan väestöpohjaan.
Esitän vielä, että Inari kritisoi lausunnossaan kuntarakenneuudistuksen aikataulua. Nyt kunnat joutuvat lausumaan ilman riittäviä tietoja siitä, miten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteet tulevat uudistumaan. Myös valtionosuusjärjestelmän uudistaminen sekä kuntien tehtävien kokonaisuuden tarkastelu ovat kesken.”

Olin siis jo kunnanhallituksessa tuota mieltä, mutta siellä asia jäi kannatuksen puuttuessa äänestyttämättä. Nyt ajattelin, että saatetaan kanta pöytäkirjoihin, joista siihen on hyvä palata.
Varsinkin, jos huomataan, että olen ollut vastaan haratessani hakoteillä.
Tutustukaa luonnosvaiheessa olevaan kuntarakennelakiin ja lukekaa mitä naapurikunnat ovat, Kittilä mukaan lukien, siitä lausuneet!

Elinvoimaa peruspalveluista säästämällä?

Kunnanhallitukselle tuodaan tänään kunnanjohtajan kuulemma ”perinteinen” vuoden alun säätökuuriesitys, ”Hallitun menokasvun ohjelma”.

Se lähtee Suomen Kuntaliiton päättämästä yleisvaltakunnallisesta kuntatalouden sopeuttamisohjelmasta, jota suositellaan kaikille kunnille.  Ohjelman perusvaihtoehdon mukaan kuntien sopeutustarve vuosille 2014 - 2017 on 2,2 miljardia euroa. Siis säästöjä. Ohjelmasta on Inarille laskettu vuotuinen 1,3 prosentin säästötarve vuosina 2014 - 2016 eli noin 0,565 miljoonaa euroa vuodessa. Samansuuruista säästötavoitetta esitteli hiljattain myös Inarin kuntajohdon suosima kuntatalouskonsultti Eero Laesterä, jota kuulemaan meikäläisten rivivaltuutettujen äänimäärä ei riittänyt, mutta joille hänen esittämänsä diat on sittemmin annettu itsekseen tutkittaviksi.

Reilun puolen miljoonan euron vuotuista säästöä ei suoraan nimetä peruspalveluluihin, mutta ajatus siitä paistaa toki läpi.

Ellei muuten, niin myöhemmin kun esityksessä todetaan: ”Jos kasvua saadaan hillityksi, kunnalla voisi olla elinvoimainvestointivaraa 4 – 6 miljoonaa euroa". Siis yhteensä tuona kolmen vuoden aikana?

Voidaan vain miettiä mitä nuo haaveillut elinvoimainvestoinnit tulisivat olemaan. No, ainakin se julkistettu Test Worldin Indoorin kakkosvaihe on tulollaan, mutta se saattaa toki ehtiä jo tämän vuoden elinvoimasatsaukseksi. Mutta olisiko haaveissa uusi laskettelurinne hisseineen ja palvelukeskuksineen Saariselälle?  Kunnanhallituksessa on kyllä jo otettu kantaa, ettei rinneasiaa lähdetä viemään toteutukseen ennen kuin varmuus rinteen juurelle tulevasta hotelli-investoijasta on saatu.

Rinnehanke sinällään jo nielaisisi kevyesti esille nostetut investointimiljoonat.

Oli kunnanjohtaja Reijo Timperin ja elinkeinojohtaja Janne Seurujärven pöytälaatikoissa millaisia unelmia hyvänsä, tämänpäiväisen esityksen idea on karrikoiden siinä, että 565 000 euron vuotuisella nipistämisellä saamme pelivaraa 4 – 6 miljoonan investoinneille. Tarkka summa säästöpäässä, mutta melkoinen haarukka toisessa.  Ja millähän logiikalla nuo summat aiotaan yhdistää?

Oma kantani ja käsittääkseni pitkälti myös valtuustoryhmäni kanta on se, että jo alkaa riittää peruspalveluista karsiminen. Perusteluja löytyy itse asiassa samaisesta kunnanhallituksen esityksen esittelystä. Siinä säästötarvetta listataan muun muassa seuraavasti:

"Valtionosuusleikkaukset toteutuvat vuosina 2014 – 2015. Valtionosuuksista ovat poistumassa harvan asutuksen lisäys sellaisena kuin se on ollut erityissäädöksissä"(tuoden Inarillekin yli 3 miljoonan euron lisän). Selvitys Arno Miettisen mukaan pitkät etäisyydet ja harva asutus sisältynevät uuteenkin valtionosuusjärjestelmään, mutta vain johonkin yhteen tekijään ja kunnanjohtajan esityksen mukaan ”valtionosuudet joka tapauksessa tulevat vähenemään”.

Tähän väliin tekee mieli muistuttaa Inarin kunnanhallituksen jo kannattamasta kuntajakouudistuksesta, jossa Inari haluaa ristikseen Utsjoen, Vuotson alueen ja jopa Enontekiön. Ehkä valtuustossa olisi vielä hyvä kysäistä onko ajatuksessa tulevassa valtion niukkuudenjaossa mitään järkeä?

Kunnanjohtajan esityksessä kerrotaan edelleen ”lähiajan tuntumina”, että "erikoissairaanhoidon ja sosiaali- ja terveystoimen voimakas menojen kasvu horjuttavat kunnan taloutta". Tosiasia, vaikkakin Inarin sote-menot ovat vielä valtakunnallista keskiarvoa alhaisemmat - erityisesti sosiaalipuolella -, eikä niitä pidä ainakaan mennä siten syyllistämään kunnan talousvaikeuksista.

Oikea huomio esittelyssä on se, että kunta on budjetoinut tällekin vuodelle erikoissairaanhoidon menonsa ilmeisesti alakanttiin, sillä tuo summa 8,2 miljoonaa euroa on sama kuin viime vuoden juuri vahvistunut toteuma, ja nyt jo siis tiedetään, ettei varaus riittäne. Lisää menoja on yleensäkin luvassa terveystoimen puolella.

Edelleen tämän vuoden näkyminä kerrotaan, että päivähoidon tarve ja kustannukset näyttävät toteutuvan arvioitua suurempina ja että samaan aikaan verotulojen kasvu on pysähtynyt ja valtionosuuksia näyttää kertyvän ennakoitua vähemmän.

Kunnanjohtaja myöntää esityksessään, että kevään 2014 taloustilanne on ratkaiseva ja että elinvoimainvestointien riskit joudutaan tarkoin harkitsemaan. Kunnan rooli Saariselällä tulee hänenkin mielestään pohdittavaksi.

Oma kantani tässä pohdinnassa on se, että kunta keskittyköön nyt hakemaan elinvoimaa peruspalveluistaan sekä yritystoimintaa mahdollistavana kaavoittaja ja heitetään suosiolla itse yritysasiat niitä hallitseville ja niitä kannattavuuslaskelmien kautta tekeville yrittäjille. Sellainen tarvittaisiin jo heti kättelyssä Saariselän hissiyhtiölle, mutta juuri tuon kannattavuusyhtälön takia löytäminen ei saata olla helppoa.

Kunnan peruspalveluja suorittavissa toimipaikoissa säästää kituutetaan jo tällä hetkellä mitä mielikuvituksellisemmissa asioissa ja esimiehet kyttäävät alempiaan ja alemmat työntekijöitään, jotta ylhäältä tulevat käskyt uskollisesti täytettäisiin.

Touhussa unohtuu väkisinkin kaiken maksaja eli kuntalainen.

Maksuista puheen ollen vielä eräs pieni huomio ”Hallitun menokasvun ohjelman” esittelystä: Siinä mainitaan, että myös "kuntakonsernin yhtiöiden rooli sopeutuksessa pitää huomioida".

Yhtiöiden mukaan ottaminen ei tarkoittane sitä, että meno niiden sisällä muuttuisi jotenkin säästeliäämmäksi. Paremminkin pelkään, että ”sopeutus” tarkoittaa yhtiöiden tulos- ja osinkotavoitteiden korottamista, joka suomennettuna tarkoittaa kuntayhtiöien monopolimarkkinoilla niiden palvelujen kallistumista.

Ja se tietää kuntalaiselle lisämenoja, lisää piiloverotusta.

Takuumiehillä kysyntää

Lainan takaaminen on tavalliselle tallaajalle tarkka paikka. Itse olen pitänyt linjana, etten takaa kenellekään, paitsi muutaman kerran olen tehnyt poikkeuksen kun kyseessä on ollut läheiseni.

Nyt näyttää siltä, että nimiä takuupapereihin joutuu laittamaan ehkä tiuhaankin. Eivätkä kyseessä ole mitkään pikkuvipit; urani toisessa kunnanhallituksen kokouksessa esitettiin heti yhteensä reilun 1,5 miljoonan euron takauksia. Takuumiehiä ja -naisia olivat kysymässä kunnan yhtiöiden lippulaiva Inergia-konserni ja Inarin Vuokra-asunnot Oy.

Näistä takuun hakijoista aloin itsekseni ihmettelemään Inergian persaukisuutta. Kun vuokra-asuntoyhtiö pyytää takuuta 405 000 euron lainalleen aikeenaan peruskorjata Inarin Ratsutie 5:n asuntoja, se ilmoittaa vastaavansa hankkeen omarahoitusosuudesta 20 prosentilla eli 101 000 eurolla. Inergia hakee takausta 1 100 000 euron erityisinvestointilainalleen ja konsernin ilmoituksen mukaan investointien kokonaissumma on tuo sama eli 1,1 miljoonaa.

Siis investointeja sataprosenttisella vieraalla pääomalla?

Kysäisin kunnanhallituksessa onko näin. Vastaus oli jotain siihen suuntaan, että kaipa siihen jotain omarahoitustakin tulee. Ehkä valtuustossa saamme Pentti Kellokummulta tarkemman selonteon. Valtuustohan tuon lainatakauksen sitten lopullisesti siunaa.

Inergian erityisinvestoinnit jakautuvat niin, että Inergia Oy jatkaa Nellimin kohdalla Venäjälle johtavan 110 kilovoltin johdon vahvistamista (350 000 euroa), Inergia Lämpö Oy uusii Ivalon lämpölaitoksen kiinteän polttoaineen kattilan konvektio-osan, jota joudutaan nykyisin korjaamaan vuosittain sekä tekee laitokseen jotain muutakin remppaa (600 000 euroa) ja Inarin Lapin Vesi Oy uusii ja yhdistää kaukovalvonta- ja automaatiojärjestelmiään ja liittää muun muassa Inarin Nukkumajoen uuden vedenottamon ja Inarin puhdistamon kaukovalvontaan (150 000 euroa).

Inergia-konserni ilmoittaa, että ”normaalit ylläpitoinvestoinnit toteutetaan tulorahoitteisesti ja tytäryhtiöistä Tunturiverkko Oy kattaa kaikki investointinsa tulorahoitteisesti”. No, kyllähän tuota tulorahoituspuolta onkin sen osalta mukavasti parannettu – sähkönsiirtolaskusta päätellen.

Inergia ilmoittaa myös lyhentävänsä tänä vuonna vanhoja velkojaan noin 800 000 eurolla, ”joten varsinainen lainamäärä ei kasva oleellisesti”.  Sikäli jos osaan laskea ja tulkita, konsernin lainamäärä kasvaa pääomien osalta 300 000 eurolla.

Mikä on nyt Inergia-konsernin lainamäärä yhteensä? Sitä en osaa arpoa ulkomuististani, mutta varmaan senkin Kellokumpu tulee auliisti valtuustolle kertomaan.

Eilen istui valtuusto iltakoulua ja siellä esiteltiin kuntakonsernin yhtiöitä ja taseyksiköitä, joukossa kalatalouden kehittämisrahasto. Sen pääoman sijoitustoiminta tulee saamaan myöhemmin tarkempaa huomiotani, mutta pelkästään Inergiaan rahaston pääomaa on sijoitettu 1,2 miljoonaa euroa. Kyseessä on Inergialle annettu laina Ylä-Lapin Vesi Oy:n osakkeiden hankintaan ja tuon lainan todettiin tuottavan rahastolle 5,2 prosentin vuotuisen korkotulon.

Joudun siis pohtimaan, että mikäli kalatalousrahaston korkotulo on pysyvä, lyhentääkö Inergia koskaan lainaansa? Kaipa nyt sentään – tai mistä näitä tietää. Ehkäpä tästäkin joskus saadaan selkoa?

Se nyt näyttäisi kuitenkin selvältä, ettei Inergia-konsernilla ole nykyisellään varaa kummoisiin ”erityisinvestointeihin”, jos niitä pitää tehdä sataprosenttisella velalla.  Ellei nyt sitten ”kaipa niitä omarahoitusosuuksia” jostain ilmesty.

Kun kyseessä lienee velka, joka nyt ainakin on maksettava joskus takaisin, siitä seuraa tiettyjä lainanhoitokuluja ja kuka ne muukaan maksaa kuin konsernin asiakas. Toisaalta, jonkinlaisia lainanhoitokuluja kai ne ovat ne kalatalousrahastolle maksettavat korotkin; niitä on budjetoitu rahaston tuloiksi tänä vuonna antolainojen osalta 9800 euroa.

On muistettava sekin, että peruskunta janoaa lippulaivaltaan osinkoa: Inergia-konsernin liikevoittotavoite on 1,7 miljoonaa euroa, josta tämän, samoin kuin ensi vuoden osinkotavoite on 600 000 euroa. Osingossa on jo huomioitu kunnalle Inarin Lapin Vesi Oy:n osakkeiden myynnistä saatu myyntivoitto.

Siis taskusta toiseen bisnestä ja vieläpä voitollisesti!

Vakavasti pohdiskellen nousee esille monia kysymyksiä, joihin olisi hyvä saada selkokielisiä vastauksia. Keskeisin kysymys on tietenkin se, mitä tämä kaikki veivaaminen hyödyttää kuntalaista, jota varten sekä peruskunta että sen konserniyhtiöt, taseyksiköt ja liikelaitokset ovat?

Ehkä yhtä hyvin kysymys voitaisiin muotoilla niin, että mitä tämä kaikki maksaa kuntalaiselle?

Olen joskus aikaisemmin kysynyt miksei Inergia-konsernin liikevoittoa voitaisi tulouttaa suoraan sen asiakkaille, joihin tosin kuntakin kuuluu? Toinen vaihtoehto olisi tietenkin käyttää niitä voittoja myös velanhoitoon tai investointeihin, mutta sellainen ajatus taitaa edustaa enemmän maallikon taloustaitoa – verrattuna korkeaoppiseen liike- ja kuntatalouden taloushallinnointiin.

Joku voi kysyä, miksi kunnan energia- ja vesikonsernin pitää kerätä voittoa? Kun kysyin joskus tätä samaa sähköön liittyen, minulle vastattiin, ettei voitto kerry suinkaan kuntalaisille silloin myydystä sähköstä, vaan Inergian verkon kautta laajemmille markkinoille tapahtuvasta siirrosta.

No, maallikoita tarvitaan kuitenkin kuittaamaan Inergia-konserninkin velantakauksia ja muutama heitä tarvitaan myös Inergia Oy:n ja sen tytäryhtiöiden hallituksiin. Niihin oli suorastaan tunkua, ”koska siellä on niin hyvät tarjoilut ja kokouksiakin pidetään milloin missäkin päin maailmaa”.

Ihan tosi! Noinkin maallikkomaisia perusteluja tässä on kuultu.

Jatkokirjoitus

Kuntarakenneuudistuksen toteuttamiseksi kunnilla ollaan säätämässä velvollisuus selvittää kuntien yhdistymistä, jos yksikin kolmesta selvitysperusteesta osoittaa selvitystarvetta. Niistä keskeinen on alle 20 000 hengen väestöpohja ja toinen kunnan taloudellinen tilanne.

Kunta ei kuitenkaan voisi jättäytyä selvityksen ulkopuolelle, vaikkei se täyttäisi selvitysperusteita, mikäli alueella ei muutoin ole saavutettavissa lain edellytykset täyttävää toiminnallista kokonaisuutta.

Inarin kunnanhallituksen pöydälle tulevassa lausuntoehdotuksessa pidetään kuntien palvelurakenteen uudistamista välttämättömänä, eikä kunnalla ole esityksen mukaan huomauttamista uudistuksen tavoitteisiin.

Esitetyssä lausunnossa todetaan kuntajaon muutosten toteuttamisen edellyttävän velvoittavaa lainsäädäntöä, ainakin Sodankylän Vuotson liittämiseksi Inariin tai koko saamelaisalueen kattavan kunnan muodostamiseksi. Utsjoen osalta Inari uskoo lakiluonnoksen 18. pykälän antavan mahdollisuuden kunnan pakkoliittämiseen. Kyseinen pykälä koskee erittäin vaikeassa asemassa olevia kuntia.

Inari kuittaa parilla, kolmella rivillä lakiluonnoksessa olevan selvitysalueesta poikkeamisen. Tuossa 4 f-pykälässä muun muassa todetaan, että selvitysalueesta voidaan poiketa, jos kunnalla on edellytykset vastata palvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta, eikä poikkeaminen estä toiminnallisten kokonaisuuksien muodostumista alueella, tai jos toiminnallisen kokonaisuuden muodostaminen ei erityisen harvan asutuksen vuoksi muutoin ole mahdollista, tai jos poikkeaminen on tarpeen suomen- tai ruotsinkielisten asukkaiden kielellisten oikeuksien turvaamiseksi, tai poikkeaminen on tarpeen saamelaisten kieltä ja kulttuuria koskevien oikeuksien turvaamiseksi.

Lausuntoesityksessä todetaan, että Inari tulee hakemaan poikkeusta tuon edellä olevan pykälän mukaan perustellen hakemusta saamelaisten kielellisillä ja kulttuurisilla oikeuksilla.

Minusta tuo ilmoitus sellaisenaan riittäisi tässä vaiheessa valtiovarainministeriölle. Siten laventaen, että poikkeusta haetaan myös harvan asutuksen sekä kunnan palvelukyvyn perustein. Jos oikein diplomaatteja ollaan, kunta voi lisätä lausuntoonsa maininnan, jonka mukaan se suhtautuu myönteisesti naapurikunnilta tuleviin mahdollisiin kuntajakoselvityspyyntöihin.

Voihan teoriassa olla mahdollista, että Sodankylä haluaa päästä eroon Vuotsosta, Utsjoki haluaa päästä osaksi Inaria ja vaikka Enontekiökin päättäisi haluta kunnantalonsa Ivalon Piiskuntielle.

Vai voisiko olla?

Suurkunta Inari – norsu hiekkalaatikossa?

Että vähän harmittaa kun luin maanantaina kunnanhallituksen esityslistalla olevaa kunnanjohtajan esitystä Inarin lausunnoksi kuntarakennelain luonnoksesta. Valtionvarainministeriö on lausunnon pyytäjä ja kuntien tulisi ilmoittaa sille kantansa 7.3. mennessä.

Lausuminen ajoittuu sikäli hankalasti, että Inarissakin päättäjät ovat juuri vaihtuneet ja he joutuvat nyt edellisten päättäjien aikana hyväksyttyjen ensimmäisten kannanottojen vedättämiksi. Inarihan on jo antanut 12.4.2012 valtiovarainministeriölle ensimmäisen lausuntonsa kunnallishallinnon rakennetyöryhmän selvityksestä ja tuota – minusta todellista kuntien yhdistäjien nuolaisua – on nyt pidetty pohjana myös lakiluonnoslausunnolle.

Tässä välissä on pidetty vaalit ja niissä eivät Inarissakaan ehdokkaiden ajatukset menneet läheskään kaikilta osin kunnanjohtajan ja häntä myötäilleiden entisten päättäjien mielen mukaan.

Tiivistäen Inari siis haluaisi Ylä-Lappiin yhden pinta-alallisesti laajan kunnan, jonka ytimen muodostaisi tietenkin Inari ja johon liitettäisiin sen kylkiäisiksi Utsjoki, Sodankylän Vuotson alue sekä mielellään vielä Enontekiö.  Hassuimpia perusteluja esitykselle on se, että näin turvattaisiin parhaiten ”saamenkielisen väestön oikeudet”. Erityisen mitäänsanomaton ilmaisu!

Sikäli kun muistan ja osaan Inarin kunnanjohdon elkeitä arvioida, ei moisesta suurkunta-ajatuksesta ole isommin kyselty naapureilta. Inari touhuaa tässä(kin) asiassa kuin norsu hiekkalaatikossa ja se minua uutena kuntapäättäjänä kyllä hävettää.

En vielä tiedä miten kollegani kunnanhallituksessa ja valtuustossa asiasta ajattelevat, mutta toivon näkeväni ja kuulevani mahdollisimman monia heitä, jotka ajattelevat tästä asiasta hieman sopuisammin ja alueen toiminnallisuutta, kulttuuria ja myös ihan naapuruussuhteita ajatellen.

Minusta tässä asiassa ei pidä ehättää lapioimaan kyteviä hiiliä naapurien nurkan alle.

Ei nimittäin ole näköpiirissä sellaista pakkoa tai pakottajaa, joka ilman muuta olisi edellyttämässä Inarin ja sen naapurien liittämistä joksikin suurkunnaksi. Asiaa vakuuttaa juuri tänään Lapin Kansassa myös Lapin liiton hallituksen puheenjohtaja Hannes Manninen, jonka asiantuntemukseen luotan ja joka toteaa, ettei mitään pakkoliitosautomaattia olla säätämässä edes niin sanottujen kriisikuntienkaan osalta.

Samaisessa Lapin Kansan jutussa Utsjoen vt. kunnanjohtaja Raimo Hekkanen uskoo vakaasti, että kunta pysyy itsenäisenä, koska liitoksessa ei olisi mitään järkeä. Hekkanen kuittaa hienosti Inarin kunnanjohdon viittaukset Utsjoen talouden alijäämien alaskirjaamisesta liitoksen yhteydessä. Hän toteaa, että liittäminen Inariin tietäisi valtiolle vuosittain kaksi miljoonaa euroa enemmän kuluja ja että Inarilla on asukaskohtaista velkaakin 2 000 euroa enemmän kuin Utsjoella.

Hekkanen viittaa siis Inarin todellisiin velkoihin.

No, tästä kuntarakenneasiasta väännetään vielä kättä muutamaankin kertaan. Omalta osaltani lähden siitä, että koetamme pitää Pohjois-Lapissa ja Käsivarren puolella kiinni entisistä kuntarajoista ja taistellaan toiminnallisin ja muin erityisperustein tuon tavoitteen puolesta.

Minusta rajojen siirtelyn sijasta on rehdimpää kehittää alueen kuntien yhteistyötä ja hakea sitä kautta voimaa ja oikeutusta selviytyä itsenäisinä alueella, jossa etäisyydet ja harva asutus sanelevat pitkälle asioita.

Olen ihan varma siitä, etteivät ”saamenkielisen” ja muunkaan väestön palvelut parane tippaakaan, vaikka muutamia kunnanrajakylttejä poistetaan.

Ja sikäli kun olen oikein ymmärtänyt, kunnat ovat ihmisiä varten – eikä päinvastoin.

Eräs uutinen ja keskustelua siitä

YLE Lapin nettisivuilla Inarin kunnan va. elinkeinojohtaja Janne Seurujärvi antaa ymmärtää,  että Vapo olisi edelleen jollain tavoin velvollinen puhdistamaan Peuravuonon sahan alueen ongelmajätteitä ja että asiasta on kerrottu virheellisesti toisin julkisuudessa.

Tarkaan ottaen Janne puhuu siitä, ettei uudella mahdollisella toimijalla ole huolta alueen myrkkyjen siivoamisesta. Se pitää paikkansa, mutta ei ole Vapollakaan ja sikäli uutinen on virheellinen sekä muotoilu muutenkin harhauttavaksi ja kantaaottaneita leimaavaksi.

Peuravuonolle haetaan jatkajaa

Inarin kunta hakee edelleen yrittäjää Peuravuonon sahalle. Inarin elinkeinojohtajan Janne Seurujärven mukaan julkisessa keskustelussa on liikaa ja väärin perustein keskusteltu vain Peuravuonon sahan ympäristöhaittojen vastuista, sahan toiminnan jatkamisen sijaan.

Inarin kunnan suurin teollinen yritys Peuravuonon saha pisti pillit pussiin vastikään, eikä sahalle ole ilmottautunut jatkajaa. Kunnassa ollaan sitä mieltä, että sahaa tarvitaan alueella ja Inarin kunta  hakee aktiivisesti sille uutta yrittäjää.

Kunnassa korostetaan, että vastuu ympäristötöistä on edelleen Vapolla, vaikka toisin on väitetty. Uuden yrittäjän ei tarvitse niistä huolehtia.

-Vastuisiin ei liity mitään epäselvyyksiä . Tärkeintä nyt olisi saada saha jälleen toimimaan, sanoo Inarin kunnan elinkeinojohtaja Janne Seurujärvi.

Elinkeinot uuteen järjestykseen

Inarin kunta on järjestelllyt elinkeinotoimintansa uusiksi. Inarin kunnan elinkeino- ja kehittämispalveluja hoitaa nyt Elinkeinot & kehitysyhtiö Nordica. 

Uudella organisaatiolla pyritään ostovoiman ulosvirtauksen tilkitsemiseen. Ostovoimavuoto on Seurujärven mukaan jopa 90 %. Yhtenä keinona siihen on uuden ostoskeskuksen rakentaminen Ivaloon näköalapaikalle.

Uusi elinkeinoyhtiö laatii myös kunnanlle uuden alue- ja elinkeinopoliittisen ohjelman. jossa esitellään kunnan elinkeinojen kärkihankkeet ja alueet.

-Inarin kunta on määritellyt pääkehittämiskohteikseen elinkeinojen osalta Inarin kirkonkylän, Ivalon taajaman ja Saariselän alueen. Vanha kirkonkylä tulee olemaan  saamelais- ja luontaiselinkeinojen keskus, Ivaloa kehitetään kaupallisten palvelujen keskuksena ja Saariselkä toimii matkailun veturina Inarin kunnassa, Janne Seurujärvi sanoo.

Kun elinkeinoasiat on saatu Inarissa tolalleen lupaa Seurujärvi lähteä toimittajan kanssa näkäräsille Ivalon rautatieasemalle, tietysti sillä edellýtyksellä, että toimittaja tarjoaa.

Uutisen johdosta kävimme Janne Seurujärven kanssa sähköpostikeskustelua, josta muutama lainaus seuraavassa: VeikkoVäänänen: Kerrot Yle Lapin netissä, että Vapo on edelleen velvollinen puhdistamaan Peuravuonon sahan alueen mikäli se tarve tulee eteen. Olin paikalla siinä tiedotustilaisuudessa, jossa olit kai sinäkin ja jossa kerrottiin Vapon, kunnan ja Morvenin kompuksesta. Siihen liittyen kysyttiin mm. tästä puhdistamisesta ja silloin kerrottiin kunnan vastaavan siitä mikäli alueen käyttö joskus muuttuu. Vapo on tehnyt lähtiessään alueella puhdistustöitä ja niistä minulla on dokumentit. Samaisessa paperissa kerrotaan, että mikäli alueen käyttö muuttuu, tehty puhdistus ei riitä. Viimeksi viime kunnanhallituksessa kysyttiin Peuravuonosta ja myös siellä jäi käsitys, jonka mukaan kunnan edun kannalta, myös alueen muuttaminen huomioiden, olisi pitää se sahakäytössä. Minulla on myös jonkinölaisia asiantuntija-arvioita siitä, mitä saha-alueen muuttaminen mm. aiemmin mainostettuun lomarakentamistonttikäyttöön maksaisi. Todella paljon! Pyydänkin nyt, että toimitat minulle sellaisen kopion sellaisesta dokumentista, jolla vahvistat radiossa esittämäsi väitteen Vapon puhdistusvastuun säilymisestä "tulevaisuuteen". Pyyntöni tulee kunnanhallituksen jäsenenä ja myös henkilönä, johon ehkä julkisesti viittaat yhtenä väärien tietojen kertojana. Sikäli jos mitään dokumenttia ei ole esittää, joudun julkisesti ihmettelemään sanomisiasi ja joka tapauksessa haluan asian selvittämistä kunnan päätöksenteossa. Tokihan tiedän, että ympäristönsuojelulain mukaan, jos tiedetään ympäristön saastuttaja, se voidaan velvoittaa siivoamaan jälkensä.Ja että mikäli saastuttajaa ei tiedetä, ympäriströn puhdistamisesta vastaa yhteiskunta eli tässä tapauksessa kunta. Koska kuitenkin on kerrottu Vapon kanssa tehdystä sopmuksesta, on tilanne nähdäkseni Peuravuonon kohdalla toinen - ellei kunta aio rikkoa sopimustaan. Janne Seurujärvi: Tervehdys! Vapon ympäristövastuu Peuravuonossa rajautuu alueen nykyiseen käyttötarkoitukseen eli sahaustoimintaan. Toiminnanharjoittajan vaihtuessa eli Morvenin aloittaessa toiminnan Peuravuonossa tehtiin ympäristömittauksia ja ympäristönpuhdistustöitä ympäristöviranomaisten johdolla. Siltä osin vaaditut puhdistustyöt tulivat tehtyä alueen käyttötarkoituksen ollessa edelleen sahatoiminta. Itse en ole halunnut lainkaan spekuloida tilanteella, jossa Peuravuonon sahaa ei saada käynnistettyä uudelleen sahatoimintaan. Muunlainen tilanne on mielestäni Inarille ja sen metsätaloudelle hyvin vahingollinen. Janne Seurujärvi Veikko Väänänen: No eihän asiaa ole sitten väärin julkisuudessa käsitelty. Muistutan, että nimenomaan kunnan ja InLiken puolelta tuotiin julki hankinnan yhtenä perusteluna, että mikäli sahaus alueella joskus loppuu, se voidaan kaavoittaa vaikka lomarakentamiselle. On selvää, että sahan toiminnan jatkaminen on pidettävä tavoitteena, mutta on oltava myös realisteja mahdollisuuksien suhteen. Olen aika paljon ollut taustapuheissa noista mahdollisuuksista aina raaka-aineen saantia myöten ja en ole mahdollisen toimijan suhteen kovinkaan optimistinen. Ja jos joku tarjokas tulee ja alkaa vaatia 0,5 - 1 miljoonan panostusta sahan tekniikkaan, siis kunnan panostusta siihen, en ole näillä tiedoilla ollenkaan halukas moiseen. Käytännössä sahan tekniikan parantaminen tarkoittaisi myös sen pyörittämistä vain muutamalla hengellä ja silloin sahan työllistävää ja muuta merkitystä pitäisi löytää metsätalouden ja yleensä aluetalouden puolelta. Keskustelu on jatkunut Peuravuonon nykytilannetta arvioiden...

Kuin käärmettä pyssyyn

Olin tänään Ivalossa Pohjois-Lapin seutuneuvottelussa, jossa esiteltiin Lapin sairaanhoitopiirin alueelle laadittavan terveydenhuollon järjestämissuunnitelman luonnosta. Esittely koski Pohjois-Lappia, joka tällä kerralla tarkoitti kuitenkin vain Inaria ja Utsjokea.

Kyseistä suunnitelmaa on valmisteltu laajalla konklaavilla ja se tulee lopullisena ehdotuksena kuntien hyväksyttäväksi – tai hylättäväksi – keväämmällä. Suunnitelman viimeinen siunaaja on Lapin sairaanhoitopiirin yhtymävaltuusto. Moisen suunnitelman laatiminen perustuu vuoden 2010 annettuun terveydenhuoltolain 34 §:ään ja sitä täydentävään asetukseen.

Siis pakkopulla siltä osin. Eikä liity suoraan valtiotasolla käynnissä olevaan sosiaali- ja terveystoimen rakenneuudistukseen.

Mutta se kärmes!

Kuulin Ivalossa seutuneuvottelun päätyttyä, että mukana olleet kunnanvaltuuston ja -hallituksen puheenjohtajiston jäsenet olivat menossa heti kohta toiseen informaatiotilaisuuteen. Minä kun en kuulu kumpaankaan puheenjohtajistoon, en siis ole virallisesti perillä mitä kunnanjohtaja Reijo Timperi halusi pienemmälle valtuutettuporukalle esitellä. Tämä antaa minulle mahdollisuuden ikään kuin rivikuntalaisena arvioida mistä saattaisi olla kyse, siis ilman mitään vaitiolo- tai luottamuksellisuusvelvoitetta.

Ehkä tästä kuppikuntavalmistelusta tulee uusi mahdollisuus harjoittaa ajantasaista, epävirallista tiedottamista – tai ainakin pohdintaa – kuntalaisiin päin.

Voin siis joistain asiayhteyksistä päätellä, että kyse voisi olla Test World Oy:n Indoor-hankkeen toisen vaiheen sisäänajosta. Jos niin on, ei hommalle voi antaa ainakaan minkään sortin tyylipisteitä ja itse asiassa vähän jo harmittaa itse yrityksenkin kannalta. En nimittäin ensitapaamisemme jälkeen olisi uskomassa, että Test Worldin toimitusjohtaja Harri Eskelinen olisi tämän käärmeenujutustaktiikan takana saati arkkitehti.

Tämän täytyy olla sitä kuuluisaa inarilaista hyvää hallintoa.

Minun kalenterissani, tavallisena kunnanhallituksen jäsenenä, on merkitty maanantaille 18.2. kello 12:ksi tiedotustilaisuus, jossa käsitellään jotain yritysasiaa. Olen saanut hajua, että kyseessä saattaisi olla Test Worldia koskeva tiedottaminen. Mitään siis virallista en ole saanut kunnanjohdolta kuulla, joten saan edelleen vapaasti arvailla.

Tänään kun tulin Ivalosta, postilaatikossani oli kunnasta tullut kirje, jossa kerrotaan valtuutetuille 21.2. kello 17 pidettävästä tiedostustilaisuudesta, jonka aluksi harrastetaan kuntakonsernin esittelyä, esiteltävinä MedInari Oy, Nuoriso- ja luontomatkailukeskus Inari Oy (Vasatokka) ja kalatalouden kehittämisrahasto. Kello 18.30 vuorossa on ”erään yrityshankkeen esittely”.

En siis vielä tuostakaan tiedä mikä hanke mahtaisi olla kyseessä. Mutta ehkä se on se Test Worldin noin 5 miljoonaa euroa maksava Indoor-hankkeen toinen osa, josta Harri Eskelisenkin kanssa olen keskustellut. Ehkäpä tuolloin parin viikon päästä vihonviimeinenkin valtuutetturiepu pääsee osalliseksi Johtajan ja hänen elinkeinovirkailijansa laatimasta teollistamissopimuksesta, jolla kuntamme jo pitkään jatkunut väestökato käännetään nousuun, samoin työpaikkojen määrä.

Tokihan noita elinkeinohankkeita on tehty jo ennenkin aika nivaska eli ehkä positiivista väestö- ja työpaikkakehitystä olisi voinut odottaa jo aiemmin.

Test Worldin uusi hanke voi olla ihan hyvä, mutta tällaisella jopa lapselliselta tuntuvalla luuraamisella se saatetaan jollain tavalla hämärään valoon. Odotan mielenkiinnolla miten uusi valtuusto ja kunnanhallitus tähän hajota ja hallitse -taktiikkaan reagoi.

Itse aion tehdä päätökseni saamani tiedon pohjalta. Jos tietoa ei tule riittävästi, en tue sellaisia hankkeita.  Ja voihan saatu tietokin johtaa hankkeiden vastustamiseen.

Ennen kuin olen kypsä päättämään Test Worldin uudesta miljoonahankkeesta suuntaan taikka toiseen, haluan sitä varten valmistellun teollistamissopimuksen lisäksi tutustua ja tietää mikä on aiempien Mellanaava-sopimusten tilanne muun muassa niihin mahdollisesti sisältyneiden lunastussitoumusten osalta.

Toki uuden hankkeen tuoma lisäarvo inarilaiseen aluetalouteen – kunnan verotuloista ja työpaikoista alkaen – myös kiinnostavat, joten monia kysymyksiä tässä vielä tällä ujutusvauhdilla on edessä ja vastattavina.

Niin, voihan se olla, ettei nuo tämänpäiväinen tiedotustilaisuus koskekaan Test Worldia, vaan vaikkapa Männikön palvelukodin laajennushankkeen ajoitusta ja rahoitusta. Saahan sitä kuntalainen kuitenkin arvailla.
Ensi maanantain sekä myöhemmin valtuuston tiedotustilaisuuksissa kyllä mainitaan esiteltävä ”eräs yritysasia”, joten siellä ainakin on jokin mukava rahoitus- ja takauspäätös luvassa. Viimeistään sitten seuraavassa valtuuston kokouksessa siitä kuullaan julkisesti.

Mitähän muuten kalatalouden kehittämisrahastosta aiotaan kertoa?

Rahastossa on vielä jäljellä sitomatonta pääomaa 800 000 euroa, joten olisiko sille keksitty jokin sopiva käyttötarkoitus? Tuskin sentään kalatalouteen, mutta jostain aiemmasta budjettivalmistelun paperista näin ajatuksen summan lainaamisesta Saariselkä Oy:lle.

Kalastamista se on tietenkin turistienkin kalastaminen.

Kunnilla hyvin yhtenevät kannanotot saamelaiskäräjälakiin

Oikeusministeriön saamelaiskäräjälain ja - asetuksen tarkistamista pohtiva työryhmä kuuli tänään Inarissa saamelaisalueen kuntia ja myöhemmin illalla erilaisia muita yhteisöjä sekä kansalaisia. Seuraavana päivänä, jolloin vietetään saamelaisten kansallispäivää, työryhmä ilmeisesti paneutuu muutostarpeisiin saamelaiskäräjien kesken.

Eduskunnan entisen oikeusasiamiehen Riitta-Leena Paunion johdolla toimiva työryhmä sai kunnilta hyvin yhtenevät kannanotot saamelaiskäräjien johdon esittämiin, käräjien vaikutusvallan lisäämiseen tähtääviin vaatimuksiin. Kunnilta tuli yksimielinen ei myös vaatimukselle kaventaa saamelaisuuden määritelmä käytännössä yksinomaan kieliperusteiseksi ja että saamelaiskäräjien vaaliluetteloon pääsy edellyttäisi viime kädessä myös niin sanottua ryhmähyväksyntää eli käräjien vaalilautakunnan suostumusta.

Tuohon ryhmähyväksyntään liittyy myös vaatimus siitä, ettei saamelaiskäräjien vaalilautakunnan tai hallituksen päätöksestä voisi valittaa nykyiseen tapaan korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Moisen vaatimuksen toteutumisen kunnat tuomitsevat kansalaisten oikeusturvan loukkauksena.

Utsjoelta työryhmälle ei ehditty valmistella kirjallista kannanottoa, mutta valtuuston puheenjohtaja Aulis Nordberg toi silti hyvin esille saamelaiskunnan ja sen kuntalaisten tuntoja. Nordbergin mukaan Utsjoellakin mielipiteitä risteilee saamelaiskäräjien lakkauttamisesta alkaen.

Saamelaiskäräjien johdon vaatimus polveutumiseen ja alueen pitkäaikaiseen asuttamiseen viittaavan ”lappalaiskohdan” poistamisesta saamelaiskäräjälain saamelaisuutta määrittelevästä kolmannesta pykälästä siis torjuttiin kuntien taholta. Paitsi että polveutumisen ohittaminen poikkeaa kansainvälisestä alkuperäiskansamääritelmästä (ILO -169 -sopimus), se kuntien mielestä edelleen kärjistäisi pohjoisissa kunnissa saamelaisuudesta ja saamelaisoikeuksista jo pitkään vallinnutta erimielisyyttä.

Myös Utsjoella nähdään Aulis Nordbergin mielestä polveutuminen yhtenä keskeisenä kriteerinä saamelaisuutta määriteltäessä ja ettei kieli voi olla siinä määrittelyssä yksinomainen kriteeri.

Kunnista Enontekiö oli paneutunut selvästi perusteellisimmin kannanottonsa valmisteluun. Kunta kiinnitti työryhmän huomiota siihenkin, että saamelaiskäräjälakia tarkasteltaessa tulisi kiinnittää huomiota myös saamelaisalueen maantieteelliseen ulottuvuuteen. Uusin tutkimus kun vahvistaa lapinkyläjärjestelmän ulottuneen Utsjoelta Kuusamoon ja noiden lapinkylien asukkaiden jälkeläiset kulkevat edelleen keskuudessamme.

Enontekiön kannanotossa huomautettiin, että mikäli saamelaisuuden ja saamelaisalueen määrittelyitä ei voida tehdä tässä saamelaiskäräjälain tarkistuksessa, on Suomen ryhdyttävä välittömästi toimiin lapinkylien väestöstä polveutuvien ihmisten oikeusaseman ja saamelaisia vastaavan kulttuuri-itsehallinnon tunnustamiseksi ja mahdollistamiseksi erillisellä lainsäädännöllä.

Se lie Suomelle ainoa mahdollisuus mikäli se aikoo ratifioida ILO 169 -sopimuksen ilman työläitä myöhempiä korjausliikkeitä.

Kunnilla ei ole halua saati suostumusta luovuttaa kunnallisen itsehallinnon osia saamelaiskäräjien määräysvaltaan tai sen veto-oikeuden piiriin. Kun saamelaiskäräjien johto vaatii laissa kunnille ja muille viranomaistahoille määrätyn neuvotteluvelvoitteen muuttamista yhteistyövelvoitteeksi, vaatimus tyrmätään. Käytännössä tuo yhteistyövelvoite antaisi saamelaiskäräjille monissa keskeisissä asioissa oikeuden ohjailla asioiden valmistelua ja halutessaan viivyttää esimerkiksi kaavoitusten toteutumista vielä siitäkin, mihin nykyinen yleinen valitusoikeus usein johtaa. Saamelaiskäräjien mielestä esimerkiksi oikeansuuntaisesta lainsäätämisestä käy uusi kaivoslaki, josta ainakin kullankaivajat ovat saaneet heti tuoreeltaan karua tuntumaa.

Inarin Sajoksessa pidetyt kuulemiset jatkuivat kuntien edustajien tapaamisen jälkeen yleisellä kuulemistilaisuudella, jossa etukäteen luvattiin pitää vain kolmen minuutin puheenvuoroja, mutta jossa väen vähyyden takia sallittiin lopulta pitkätkin puheet.

Erittäin hyviä puheenvuoroja, joista myöhemmin varmasti lisää. Erityiset maininnat minusta ansaitsevat Inarinsaamelaiset ry:n, Metsä- kalastaja- ja tunturisaamelaiset ry:n ja myös Peltojärven lapinkylän mieskolmikon puheenvuorot. Saamelaisia nykyradikaalejakin kuultiin ja hyvä niin. Tulipahan työryhmälle selväksi sekin, missä äärimmillään täällä pohjoisen perukoilla mennään.

Mitä äärimmäisyyksiin ja niistä johtuviin uhkiin tulee, illan kuulemistilaisuuteen oli joku taho hankkinut paikalle pari siviilipukuista poliisia ja vielä järjestyksenvalvojan liiviä kantavan kylän miehen kokoustilan oven pieltä vahtimaan.

Järjestys säilyi ja olisi kai säilynyt ilman moisia turvatoimiakin.

Jänniä jännitteitä ja harvinaista käsipäivää

Eilen sitten istuttiin se uuden kunnanhallituksen ensimmäinen kokous. Ja pitkään, sillä kello 16 aloitettu taaperrus nuijittiin päättyneeksi kello 21.45.

Itse asiassa oletin homman venyvän vieläkin pitempään ja niin tuntui odottaneen myös puheenjohtaja Jari Huotari, joka selvisi tulikasteestaan erittäin hyvin. Tietenkin joku ”vanha konkari” pääsi huomauttamaan jostain tekniikoista, mutta se heille suotakoon.

Minulle kokous tarjosi heti alkuun sikäli harvinaista herkkua, että kunnanjohtaja Reijo Timperi kätteli meikäläisenkin muun joukon jatkona. Ensimmäisessä valtuuston kokouksessahan tuo tervehtiminen jäi sujuvasti väliin ja en muista minä vuonna olimme edellisen käsipäivän paiskanneet.

No, kumpikaan ei rynnännyt käsien pesulle tapahtuman jälkeen.

Toki ennen kokousta olen saanut kuulla erinäisiä kuvauksia siitä, miten tiettyihin uusin kunnallispäättäjiin Piiskuntien norsunluutornissa suhtaudutaan. Odotukset eivät liene olleet, eivätkä ole kai edelleenkään korkealla, mutta demokratian ongelmana on, etteivät parhaat voimat tule aina valituiksi sinne kabinettien pöytien ääreen.

Kaikesta huolimatta kokouksemme sujui minusta hyvin, vaikka jännä jännite väreili useampaankin otteeseen kokoushuoneen atmosfäärissä.

Kunnanhallitus päätti Nellimin asiointitaksiliikenteen jatkamisesta, jota kokoomusryhmä ehti edellyttää jo ensimmäisen valtuuston kokouksen aloitteellaan, mutta joka asia tuli nyt myös viranhaltijan esittelynä eli ennen aloitteen käsittely. No, aloite on sikäli edelleen ajankohtainen, että tehty pikapäätös kantaa nyt kevätkauden ja kuljetusten jatkorahoitus kesää ja loppuvuotta varten joudutaan käsittelemään vielä uudelleen.

Hieman hankalammin sujuivat päätökset kunnan edustajan nimeämisestä maa- ja metsätalousministeriön työryhmään, jonka tarkoitus on ryhtyä pohtimaan saamelaisten osallistumismahdollisuuksien kehittämistä valtionmaiden käytön suunnittelussa. Kyse on siis myös ILO 169 -sopimuksesta.

Tuota 9-jäsenistä työryhmäähän Klemetti Näkkäläjärven joukot ovat uhanneet boikotoida, koska saamelaiskäräjiltä siihen halutaan ”vain” kolme jäsentä, joista yhden on oltava koltta. Saamelaisalueen neljä kuntaa Inari, Utsjoki, Enontekiö ja Sodankylä sekä lisänä Lapin Liitto saavat yhteensä vain yhden jäsenen.  Tuon jäsenen tulee edustaa saamelaisalueen ”muuta väestöä” eli postia yhdelle henkilölle riittää.

Muut työryhmän jäsenet nimetään eri ministeriöistä ja valtionhallinnosta.

Olin omassa ryhmässäni esittänyt asettumista Enontekiön kunnanjohtajan Mikko Kärnän kannalle. Häntä tukee tietääkseni myös Sodankylän kunta. Kunnanjohtajamme ei ollut kuitenkaan samalla linjalla, vaan esitti ”suurimman saamelaiskunnan” mandaatilla Inarille omaa ehdokasta, kunnan teknisen osaston päällikköä Arto Leppälää.

Kunnanhallituksessa Ulla Kemppainen useiden tukemana esitti minua. Ryhmätoveri Marja Männistö oli aluksi sitä mieltä, että tehtävään tulee esittää Anu Avaskaria, mutta suopui esitykseen, jonka mukaan kunta esittää työryhmään ensisijaisesti minua ja toissijaisesti Anua. Näin myös päätettiin.

Ehdokkuuteni tukena on Utsjoen kunnanhallituksen puheenjohtajan Veikko Porsangerin ilmoitus,jonka mukaan kunta tukee valintaani sikäli kun Inari päätyy sitä esittämään.

Valtuustomme puheenjohtaja Anu Avaskari on saamelaiskäräjien jäsen, samoin kuin Veikko Porsanger. En halua kyseenalaistaa sitä, eikö Anu voisi edustaa Pohjois-Lapin ”muuta väestöä” tuossa ILO-ryhmässä, mutta toisaalta täydyn kiittää myös Utsjoelta saamaani luottamusta ajamaan ”muun väestön”, tässä tapauksessa myös muun saamelaisväestön kuin poronhoitajien oikeuksia.

Tuota poronhoidon edustusta saamelaiskäräjiltä nimittäin odotetaan, onhan elinkeino ollut muutenkin eniten esillä valtionmaiden käytöstä ja ILO-sopimuksesta väännettäessä. Näin asia mielletään siis myös muun saamelaisväestön piirissä.

Valinnan henkilöstä tekee ministeriö ja siinä valinnassa voi kyseeseen tulla myös sukupuolinen tasa-arvoasetelma. Anulla on tällaisista valinnoista kokemusta jo aiemmilta ajoilta, ainakin niin sanotusta Hannele Pokan toimikunnasta ja sittemmin kalastuslain uusimista valmistelleesta työryhmästä.

Tätä valintaa sorvattaessa hieman ihmettelin kunnanjohtajamme vaikeutta mukautua kunnanhallituksen tahtoon. Vielä vaikeammalta asia tuntui siinä vaiheessa kun ryhdyimme käsittelemään kunnan kannanottoa Inarissa 5.2. käväisevälle oikeusministeriön saamelaiskäräjälakityöryhmälle. Pohjan kunnan esitykselle oli laatinut hallintojohtaja Pentti Tarvainen, jota kunnanjohtaja myös esitti viemään kannanotto työryhmälle.

Olin etukäteen tehnyt sinällään hyvään pohjapaperiin esityksiä lisäyksistä ja tarkennuksista, mutta nehän eivät tuntuneet kelpaavan. Lopulta kuitenkin päädyttiin siihen, että joitain tarkennuksia tehdään ja niitä sorvataan seuraavana päivänä Tarvaisen johdolla ja muut sorvarit olemme Anu ja minä.

Tänään tuo sorvaaminen sitten sutjakasti tehtiinkin ja paperin allekirjoitti kunnanjohtajan sijasta Jari Huotari. Kunnanjohtaja ei halunnut panna nimeään paperiin, josta hän ei itse täysin vastannut. Eikä lähde myöskään mukaan kunnan delegaatioon, jonne lopulta kertyi porukkaa ihan kiitettävästi. Itse esitin Anu Avaskaria ja Erika Sarivaaraa, jonka lisäksi pidin myös hyvänä Tarvaisen osallistumista. Myös minua esitettiin ensimmäisten kolmen joukossa.

Kunnanhallituksen kokouksen päätteeksi kunnanjohtaja halusi pitää pienen tarinatuokion kunnanhallituksen ja valtuuston puheenjohtajiston kanssa. Me rivijäsenet lähdimme uppuroimaan koteja kohden.

Tuollainen pieni ele oli kunnanjohtajalta ilmeisesti perusteltu ja sopii kyllä minulle. Ei parane mennä kaikista asioista ensin puhumaan kovin isolle porukalle, vaan pienemmissä piireissä, jolloin on mahdollista pitää homma paremmin hyppysissä.

Annas katsoa, ei tuntunut menettely kaikkia puheenjohtajistojen jäseniä miellyttäneen.

Tokihan näistä Test Worldin, Ivalon ostosparatiisin, Saariselän uusien hissirinteiden ja Inarin kirkonkylän hotelliasioista päästään itse kukin valtuutettu painimaan ja kunnan rahkeita ja riskejä arvioimaan.

Niin muuten, eilisen kokouksen alussa keskusteltiin myös Peuravuonosta, mutta siitä sitten toisella kertaa…