Istuvan kunnanvaltuuston ja –hallituksen sekä kunnan muiden
luottamuselinten vaalikausi olisi nyt puolivälissä, mikäli kunnallisvaalien
ajankohtaa siirtävä uusi laki ei jatkaisi sitä vuoden 2017 kevääseen.
Kunnanviraston pimeyden ytimessä on viisasteltu, että
tavallisesti hyvin lusien tuomion istumista on tavattu lyhentää, mutta meille
näköjään määrätään vain kovennusta.
No, pitkäksi ei ole aika ainakaan käynyt, sen verran
ahkerasti kunnanhallitus on joutunut töitänsä paiskimaan ja yksittäiset
luottamushenkilöt saaneet erillisissä tehtävissään rampata. Henkilökohtaisesti
ei ole käynyt kateeksi esimerkiksi kunnanhallituksen ja valtuuston
puheenjohtajien työ monine edustuksineen normaalin päätöksenteon ohessa.
Tuossa mielessä huomaan ikämiehenä tehneeni oikean ratkaisun
kun ilmoitin jo hyvissä ajoin pysyväni poissa keskeisiltä
puheenjohtajapaikoilta.
Mukaan lähtiessäni tiesin edessä olevan vaalikauden monet
haasteet. Itse asiassa niiden takia valtuustoehdokkaaksi tälläydyinkin.
Oli tiedossa soteilut ja kuntarakennekahinat, oli tiedossa
ILO-ratifiointivääntö ja siihen liittyen erilaisten erityislakien valmistelut.
Niissä olen osallistunut myös maa- ja metsätalousministeriön asettaman
metsähallituslain saamelaisosiota valmistelleen työryhmän työhön pohjoisten kuntien
ja Lapin liiton valitsemana ainoana ”muun väestön edustajana”.
Tähänastisten poliittisten saavutusteni arviointiin ei ole
aihetta, mutta kokonaisuutena näen luottamuselintemme tehneen ihan hyvää työtä.
Edellisten vaalien alla kuultujen pelottelujen sijasta voidaan todeta Inarin
kunnan olevan edelleen jaloillaan ja - pahoin pelkään – tekevän tältäkin
vuodelta jopa miljoonan ylijäämään päätyvän taloudellisen tuloksen.
Se ei ole mielestäni hyvä asia, sillä tuo tuloshan on suurelta
osin kuntalaisilta erilaisina veroina ja muina maksuina kerättyä kolehtia.
Miksi kerätä enemmän kuin on pakko, tämä on kysymys, jonka äärellä jälleen
ollaan.
On kuitenkin jo näköpiirissä se, että Inarin taloudellinen
tilanne kulkee kohti tiukkuutta ja niukkuutta. Valtionosuusjärjestelmän
uudistamisen vaikutuksia Inarille ei vielä tarkoin tiedetä, mutta arviot eivät
ole optimistisia. Edessä väikkyvät jo uuden sote-aluejärjestelmänkin vaikutukset,
jotka alustavien kustannuslaskelmien mukaan olisivat Inarille edulliset. Olen
kuitenkin sen verran pessimisti, että kun laskelmia häviäjiksi nyt listattujen
isojen paikkakuntien painostaessa rukataan, meille jää lopulta tuossa väännössä
käteen luu – jos sitäkään.
Rahaa enemmän tässä sote-asiassa huolestuttaakin se, miten
meillä täällä pohjoisilla perukoilla sosiaali- ja terveyspalvelut tullaan Oulun
ja Rovaniemen johdolla turvaamaan. Ensimmäiset kommentit esimerkiksi Rovaniemen
suunnasta eivät lupaa hyvää.
No, ainakin vuoden 2017 kesään asti Ivalon terveyskeskus
on saanut sosiaali- ja terveysministeriöltä luvan toimia ympärivuorokautista
päivystystä tarjoavana terveyskeskuksena. Vakaa yritys on tietenkin, että tuon
jälkeenkin Ivalossa olisi päivystävä ja muutenkin riittävästi varustettu sekä
riittävästi miehitetty terveyskeskus.
Pari päivää sitten kunnanhallituksessa esittäytyi kunnan
energiakonsernin Inergian uusi toimitusjohtaja Timo Jokinen. Viitasaarelta perheineen Inariin muuttava Jokinen
aloittaa työnsä tilanteessa, jossa kunta joutuu tarkastelemaan
konserniyhtiöittensä taloudellista tilannetta ja tuloksentekokykyä kasvaneen
konsernivelan raameissa. Inergiankin tulos on tippunut selkeästi samalla kun
sen sähkönsiirtoyhtiölle on tulossa suuria investointipaineita siirtoverkkojen
parantamista edellyttävien valtion päätösten takia. Kuntalaiselle
sähkönkuluttajalle on luvassa yhä ankeampia laskuja. Ja kuntapäättäjille sekä
omistajaohjausta suorittavassa kunnanhallituksessa että Inergian hallituksessa
rikinkatkuisia palautteita.
Tuossa parin päivän takaisessa kunnanhallituksessa saimme
odotetusti ja sovitusti myös kunnanjohtaja Reijo
Timperin irtisanoutumisilmoituksen eläkkeelle lähdön takia. Timperin
työrupeama päättyy ensi elokuun alussa ja hänen seuraajansa hakua on ruvettu
nyt saman tien valmistelemaan.
Myös kunnanjohtajan vaihtuminen kuului niihin asioihin,
joista oli tieto ennakkoon ennen nyt meneillään olevan vaalikauden alkua.
Paikallislehdessä kunnanjohtajaspekulaatiota on jo vähän
aloitettu, vaikkakaan en tätä kirjoittaessa muista kaikkia esillä olleita
nimiä. Päteviä hakijoita voisivat olla ainakin hakijaksi veikkailtu Enontekiön
kunnanjohtaja Mikko Kärnä ja
Kittilästä potkittu Anna Mäkelä. Sen
sijaan kuntalaisten parista paljon kysymyksiä tuottanut Janne Seurujärvi ei yllä ainakaan normaalein hakukriteerein
spekuloitavien A-ryhmään.
Tosiasiassa uskon Inarin kunnanjohtajan paikan kiinnostavan
laajalti, joten päteviä hakijoita tulee varmasti riittämään päättäjien
päänvaivaksi asti.
Oma kokemukseni Reijo Timperistä jakautuu pitkään ja ajoin hyvinkin
kitkerään kanssakäymiseen toimittajana sekä nyt parin vuoden ajan saman pöydän
ääressä kabinetin oven sisäpuolella päätöksentekijänä.
Melko nyreäähän se tämän jälkimmäisenkin kanssakäymisen alku
taisi olla Timperin suunnasta niin minuun kuin moniin muihinkin uusiin
päättäjiin nähden, mutta selvää hioutumista on kahdessa vuodessa tapahtunut –
puolin ja toisinkin.
Reijo Timperin merkitys Inarin kunnan kehitykselle sekä
hyvässä että pahassakin on ollut kiistaton ja hän on muotokuvansa
kunnanhallituksen piiristä tulleen aloitteen ja yksimielisen päätöksen
mukaisesti valtuustosalin seinälle hyvin ansainnut.
Myös Timperin seuraajalle on Timo Jokisen tavoin kovia
haasteita luvassa näköpiirissä olevien uhkien takia.
Joku otti kunnanjohtajan vaihdokseen liittyen esille joissain
kaupunkikunnissakin käyttöön otetun pormestarijohtamisen. Kun on seurannut sitä
asioiden määrää, joka Inarin kokoisessakin kunnassa kunnanjohdon pöydällä seilaa,
kannatan poliittisista ryhmistä erillään olevaa virkajohtajuutta. Sen sijaan
kaipaisin poliittiselle puolelle eli luottamuselimiin monipuolisempaa
kuntalaisten edustavuutta. Esimerkiksi kunnanhallitustyöskentely kysyy paljon
ajankäyttöä, johon monilla työelämässä kiinteästi ja kiihkeästi mukana olevilla
ei ole aina mahdollisuutta.
Vaikka harmaan tukan alta löytyy pätkivän muistin ohella
joskus elämän kartuttamaa viisauttakin, kunnallisessa päätöksenteossa tarvitaan
myös nuorta näkemystä niin päivittäisiin arjen kysymyksiin kuin eteenpäin
tulevaisuuteen.
