Kunnan osakeyhtiö voi salata tietojaan omistajaa edustavilta valtuutetuilta?

Kunnanhallituksen kokouksen lopussa 9.1.2017 käytiin mielenkiintoista keskustelua kunnan osakeyhtiön asemasta suhteessa omistajaan ja sen ääntä kunnanvaltuustossa ja kunnanhallituksessa käyttäviin valtuutettuihin. Lukijoilleni ei liene yllätys, että tuota keskustelua käytiin energiakonserni Inergian ympärillä. Tällä kerralla keskustelun lähtöteemana oli Inergian tytäryhtiön Tunturiverkko Oy:n tuleva siirtohinnan korotus ja sen määrästä ja perusteista tiedottaminen.

Jää nähtäväksi millaisen mainoslehtisen Tunturiverkko Oy korotuksestaan asiakkailleen toimittaa. Omistajaa edustavalle kunnanhallitukselle se - ilmeisesti kunnanhallituksen puheenjohtajan pyynnöstä - lähetti ainoastaan monisteen, jossa kerrottiin yleisellä tasolla, siis valtakunnallisesti, sähkönsiirtoyhtiöiden investointitarpeista ja muun muassa takavuosien patoutuneiden yli- ja alijäämien tasapainotuksesta sekä tietenkin yhteiskunnan yhtiöille asettamista velvoitteista.

Ei puolta sanaa Inarin kunnan alueen sähkönsiirron hinnankorotuksen perusteista.

Se, mitä kunnanhallituksessa saatiin kokoukseen osallistuneilta energiakonsernin hallitusten jäseniltä kuulla oli nyt mitä oli, enkä ryhdy noita osin ristiriitaisiksi jääneitä selostuksia tietenkään tässä referoimaan. Oman käsitykseni käydystä keskustelusta voin kuitenkin kertoa ja sen mukaan hinnankorotuksista erikseen kunnanhallitukselle kertominen ei edes kuulu yhtiölle.

Energiakonsernissa katsotaan, että kunnanvaltuuston 8.12.2016 hyväksymässä kunnan ensi vuoden talous- ja toimintasuunnitelmassa konserniyhtiöille asetettujen sitovien ja erityistavoitteiden tulee omistajalle riittää. Niiden mukaan Inergia-konsernin tavoitteena on 17 prosentin liikevoitto ja 60 prosentin eli noin 800 000 euron osinkotuloutus tilikauden tuloksesta ja että lämmön, sähkön ja veden hintataso pidetään mahdollisimman alhaisena tulostavoitteesta tinkimättä.

Käytännössä tuo sanamuoto antaa Inergialle vapaat kädet arvioida mitä ”mahdollisimman alhainen” tarkoittaa, eikä ainakaan välttämättä kuntalaisen kukkarosta katsoen. Tottahan nytkin tullaan varmaan näkemään esimerkkilaskelmia kuinka vähän tuleva korotus keskimäärin vaikuttaa tavallisen omakotiasujan sähkölaskuun ja mielellään varmasti vielä kuukauden ajalle laskettuna. Yhtiötä ei kuitenkaan pätkääkään askarruttane se kuinka paljon muita vastaavia vähäisiä hinnankorotuksia ja toisaalta valtion puolelta säädettyjä tulojen välillisiä tai välittömiä leikkauksia vuodenvaihde inarilaisillekin kansalaisille tuo.

Tässä kokonaisuudessa kuntayhtiössä olisi aiheellista lukea kokonaan kuntakonsernin yhtiöille asetetut sitovat tavoitteet. Niiden mukaan ”Konserniyhtiöiden tulee toimia vastuullisesti niin taloudellisesti, sosiaalisesti kuin ekologisestikin ja vastata näiltä osin paikallisesti asiakkaiden ja kuntalaisten vaatimuksiin, erityisesti kannattavuutensa, tuottavuutensa ja kilpailukykynsä aktiivisella tiedottamisella perustellen”. Äskettäin Inergian tytäryhtiö Inarin Lapin Vesi Oy teki mielestäni tässä korotustensa perustelussa ja tiedottamisessa pohjanoteerauksen, jonka alle Tunturiverkko Oy:n on varmasti vaikea yltää. Toki kunnanhallitukselle toimitettu ”taustainformaatiokaan” ei ollut juuri vesiyhtiön tyhjää parempi, mutta katsotaan siis mikä on kuntalaisille tuleva tiedotusanti.

Yritin muuten tuon talous- ja toimintasuunnitelman käsittelyssä virittää keskustelua yhtiöiden tavoitteista ja muun muassa osingoista, mutta varsin vähäistä oli paneutuminen ja halukkuus ruveta avaamaan valmiiksi kirjoitettua esitystä. Perustelujen lopussa on sentään kirjaus, jonka mukaan lähtökohtana pidetään konserniyhtiöihin sidotulle kunnan omaisuudelle saatavaa kohtuullista tuottoa, joka otetaan huomioon osinkotavoitetta määritettäessä. Miten tuota pyöreää tavoitetta tullaan ehkä avaamaan, jää nähtäväksi – ja tulkittavaksi.

Inarin energiakonsernin kohdalla nousevat ihan esimerkillisellä tavalla esille ne tiedottamisen ja tiedon saannin ongelmat, joita kunnallisten osayhtiöiden kohdalla suinkin voivat näyttäytyä. Kun yhtiön palkkajohdon ja hallituksen johdon taholta keskitytään torjumaan vähän pilkallisestikin vääriä väittämiä tai vääriä luuloja, ei tuossa torjunnassa ole monilta osin juuri muuta kättä pitempää kuin sana vastaan sana.

Nyt käydyssä viimeisimmässä keskustelussakin kävi hyvin ilmi, ettei kunnanvaltuutetulla tai kunnanhallituksen jäsenellä ole oikeutta perehtyä osakeyhtiön hallituksen pöytäkirjoihin saati muihin asiakirjoihin julkisia tilinpäätöstietoja lukuun ottamatta. Olen milteipä varma, että halua asioiden salaamiseen löytyy tasapäisesti sekä palkkajohdosta että hallituksista. Kysymys kuuluukin mitä intressejä tähän salaamisen haluun mahtaakaan sisältyä?

On selvä, että salaamisen perusteluiksi läväytetään pöytään osakeyhtiölaki. Kuntayhtiöiden kohdalla tuo lain kirjaimellinen soveltaminen on kuitenkin kyseenalaista, joka nyt tunnutaan valtakunnallisestikin yhä voimakkaammin tiedostettavan. Todellisuudessa jo nyt yhtiöitä voitaisiin avata kirjaamalla tuo avoimuuden velvoite yhtiöjärjestyksiin. Näin on Suomessa nähdäkseni jossain tehtykin.

Kun kunnassa periaatteessa kaikki päätöksenteko on avointa ja kansalaisen pöytäkirjoista ja arkistoista tarkistettavissa, mikä erityinen syy on salata normaalia päätöksentekoa kunnan yhtiöissä? Kunnassakin on salattavia asioita, joiden salaaminen voidaan perustella julkisuuslain säädösten nojalla. Samalla tavalla yhtiöissä voitaisiin pitää piilossa esimerkiksi tietyt liikesalaisuudet.

Mutta, mutta. Toistaiseksi kuntalaiset joutuvat vain väärin luuloin arvuuttelemaan milloin mitäkin yhtiöissä olevaa ja tapahtuvaa, monesti yhtiöistä ulos vuodettuakin.

Tottahan nämä kansalaisten pohdinnat ovat tasoa kuin että kuinka paljon enemmän Inergia-konsernin toimitusjohtajat tienaavat verrattuna julkista palkkaa nauttivaan kunnanjohtajaan ja kuinka paljon heille tulee yhtiön monopoliasemasta riippumatta palkan bonuksia hintoja nostettaessa? Tai että mitä kytköksiä liittyy yhtiön ja sen hallitusten jäsenten yritysten toimiin? Tai miten yhtiöissä edustetaan verrattuna peruskuntaan?

Nämä tällaiset pohdinnat ja niistä liikkuvat tiedot tai urbaanilegendat ovat varsin tavallisia. Ne ovat mielestäni hyvin ikäviä ja siksikin näistä tulisi saada tietoa. Muutoinkin kuin vastauksena Inergian hallituksen puheenjohtajan pilkallinen nauru.

Inarin kunnanhallituksesta ja valtuustosta löytyy toki ajattelua, joka tukee kunnallisia yhtiöitä koskevan lainsäädännön nopeaa uudistamista ja yhtiöiden toiminnan avaamista muun kuntakäytännön tasolle. Olisiko tässä hyvä vaaliteema pian käynnistyviin kuntavaaleihin eli kysyttäisiin tyrkylle asettuvilta miksi he eivät sallisi tai sallisivatko he yhtiöiden salaisten kansioiden avaamisen?

Jk.

Inarin kansalaiskanavalla Inarin Lapin Vesi Oy:n toimitusjohtaja Paulus Lepistö ilmoitti, ettei antaudu vapaaseen somekeskusteluun, vaan lupasi kertoa yhtiönsä asioista kiinnostuneille ”naamatusten” näiden tullessa hänen toimistolleen. Tapa sekin hoitaa kunnan yhtiöltä edellytettyä aktiivista tiedottamista.

Siltä varalta, että käytäntö muodostuu samaksi myös Inergiassa ja tässä sähkönsiirtoasiassa, ohessa yhtiöiden toimitusjohtajat ja hallitukset, joiden hihaan kannattaa kysymyksineen kunnanhallituksen jäsenten sijasta tarttua:

Inergia Oy: Toimitusjohtaja Timo Jokinen, hallituksen puheenjohtaja Toini Sanila, hallituksen jäsenet Marko Katajamaa, Arvi Kustula, Ilkka Kuuva, Leena Alenius (ei liene enää paikkakunnalla), Kari Tammela ja Anne Tuovila.
Tunturiverkko Oy: Toimitusjohtaja Jarkko Kaisanlahti, hallituksen puheenjohtaja Anne Tuovila, Niilo Heikki Johannes Aikio (Utsjoki), Markku Harri, Eila Kallioinen, Marko Katajamaa, Veli Matti Röntynen (Utsjoki) ja Toini Sanila.