Takana kiireinen kevät

Kuntablogin päivittäminen on venähtänyt pitkäksi. Johtuu osaltaan siitä, että Facebook pyrkii muodostumaan päivittäiseksi sanomisen kanavaksi kun jotain sanomista tuntuu olevan. Nopeata ja lyhyttä, sellaistahan se nykyajan viestintä tahtoo olla.

Kunnanhallitus pitelee parhaillaan noin kolmiviikkoista ”kesälomaansa”; seuraavan kerran se on koolla 6.7. Viimeistään siihen mennessä piti olla varmuus siitä, että pitkään vireillä ollut Saariselän hissiyhtiön, Saariselkä Skin, liiketoimintakauppa ja teollistamissopimus ovat toteutuneet ja samaisessa kokouksessa nähtäisiin myös miten sopimusasiat Peuravuonon sahan toiminnan käynnistämiseksi ovat sujuneet.

Muutama päivä sitten, järvellä taimenta verkosta päästellessä, tuli puhelinsoitto ja sen myötä tieto Saariselkä Skin kaupan allekirjoittamisesta. Juha Tahvanaisen kokoama ostajaryhmä lähtee nyt tekemään sitä mikä kunnalta ei odotetusti onnistunut. Ja kunta pääsee vaihteeksi Saariselän rinnetoiminnassa hieman saamapuolelle.

Rinnetoiminta ja sen kehittyminen ovat Saariselälle tärkeitä, vaikka sen imago onkin vahvasti hiihtoon painottunut. Oikeiden yrittäjien vetämänä voi uskoa laskettelunkin profiilin nyt nousevan.

Saariselän toinen kaupanteon kohde on ollut ja on edelleen Siula. Se on saatettu tontin ja rakennusoikeuksien osalta myyntikuntoon ja kiinnostusta paikkaan on ollutkin. Aika vaan ei ole kovin otollinen kiinteistöjen kaupalle saati niiden lisärakentamisiin. Sama vaisuus näyttää vallitsevan myös Saariselän etelärinteen uusien tonttien kysynnässä.

Peuravuonon sahasopimuksen kohdalla on nimien kirjoittaminen kauppa- ja vuokrasopimuksiin kangertanut ja takarajana voitaneen pitää tämän kesäkuun loppua. Olin sahalle aikovan yrittäjätahon kanssa kontakteissa jo viime syksynä ja sittemmin noita yhteyksiä on ollut pitkin matkaa. Sahakeskustelussa meitä on ollut mukana ainakin kolme luottamushenkilöä, mutta päävastuun neuvotteluista on kantanut alun yhteydenottojen jälkeen InLike Oy ja Janne Seurujärvi sen toimitusjohtajana sekä kunnan elinkeinojohtajana.

Toivotaan, että Peuravuono tästä käynnistyy. Muussa tapauksessahan siellä pitää ottaa käyttöön suunnitelma B eli selvittely alueen muusta käytöstä. Tuota muuta käyttöä rajoittavat tietenkin alueen maaperässä muhivat saasteet, jotka kunta on höylisti sitoutunut puhdistamaan Vapon taputtaessa käsiään.

Merkillistä siivoamista tämä jo puolivälinsä ohittanut vaalikautemme on ollut. Olemme kunnanhallituksen puheenjohtaja Jari Huotarin kanssa muutamat kerrat pohtineet riittääkökään kausi vanhojen ”bisnesten” selvittelyyn, jotta seuraajat sitten pääsisivät taas kuntaa kehittämään. Tähän kauteen on lisäksi ahdettu jos minkinlaista sotea ja kuntarakenneselvitystä, eikä kuntakonsernissa muutenkaan ole joudettu ihan vain oleskelemaan. Viimeisiin rypistyksiin on kuulunut vielä uuden kunnanjohtajan etsiskely ReijoTimperin lopettaessa johtajapestinsä – ja jo höllättyä kunnan edunvalvontaa pitemmän ajan kuluessa.

Saariselkä Ski oli itse asiassa kaudellamme vasta toinen konserniyhtiö, joka siirtyi pois kunnan hoteista. Tätä ennen olin Kiinteistöyhtiö Ivalon Teollisuustilojen hallituksen puheenjohtajana tekemässä loppulitviikkejä Ivalon pesulasta. Sen kiinteistöstähän kunta omisti 51 prosenttia ja sai sijoittamansa rahat takaisin kun pesulan toimijayritys tekaisi konkurssin ja sen toiminta loppui. Se menetys ”pesulabisneksessä” tapahtui, että Terho Kinisjärven ja kumppanien lupaamat 20 työpaikkaa eivät toteutuneet – ja ne alussa toteutuneetkin jäivät kovin lyhytaikaisiksi.

Jos vielä kiireisen menneen kevään asioista sen verran, että viime valtuustossa väännettiin Törmäsen koulun lakkauttamisesta tai korjaamisesta. Kunnanhallituksessa päädyttiin esittämään korjaamista äänin 4 – 4 ja valtuustossakin meni aika tiukille.

Koulu siis remontoidaan.

Olen työssäni ollut seuraamassa varmasti yli 50:n lappilaisen kyläkoulun lakkauttajaisia, mutta Törmäsen tapaus oli tuossa koosteessa erityinen. En muista, että kehittyvän alueen 50 oppilaan lakkautettavaa koulua olisi aiemmin kohdalle osunut. Nyt mielestäni monien halu lakkauttaa lähellä Ivaloa oleva koulu vain keskittämisen intressistä löysi oivan oljenkorren koulurakennuksessa muhivasta potentiaalisesta sisäilmaongelmasta. Täytyy sanoa, että ainoa mikä tässä hankkeessa haiskahti, oli sen valmistelu.  Se viimeistään käänsi ainakin minut kannattamaan koulun korjaamista.

Vähän hassua oli, että joukko samoja valtuutettuja, jotka olivat kovasti säästämässä ja siksikin lakkauttamassa Törmästä, ilmaantuivat aivan juhannuksen alla esittämään ja kannattamaan sivistyslautakunnassa liikuntahallin rakennushanketta Inariin.

Se Inarin liikuntahallin juna meni jo, kirjoitin Facebookissa. Kunnalla on huikea investointilista, jonka lopullinen jonoutus tehdään syksymmällä, mutta jossa monia jo ennestään esillä olleita investointeja joudutaan siirtämään tuonnemmaksi. Eivätkä nuo siirrot ole Törmäsen koulun korjauksen syytä, kuten aiemmin yritettiin sellaistakin vastakkainasettelua nostattaa.

On siis Männikön palvelukodin vanhan puolen peruskorjausta, Ala-Männikön korvaavien asuntojen rakentamista, Ivalon urheilutalon ja mahdollisesti sääsuojahallin remontointia, Ivalon alakoulun remonttia ja niin edelleen. Siellä investointilistalla ovat jossain vastassa myös Saariselän päiväkoti ja Inarin kirkonkylän ikäihmisille tarkoitetut palveluasunnot. Nuo viimeksi mainitut piti suunnitella jo tänä vuonna ja rakentaa ensi vuonna, mutta suostuin osaltani hankkeen siirtoon kun asunnoille ei löytynytkään osoittaa suurta tarvetta.

Toivottavasti inarilaiset ikäihmiset vastaavat asuntojen tarpeesta jatkossa toisin heille tehtävissä kyselyissä. Nyt 65-vuotiaille tehdyssä kyselyssä useimmat tuntuivat halukkailta asumaan Ivalossa sen jälkeen kun eivät enää pärjää ominaan nykyisissä kodeissaan kirkonkylässä ja yleensä Pohjois-Inarin alueella.

Inergia – konserni konsernissa

Vielä pari sanaa yhtiöistä.

Viime aikoina olemme kunnanhallituksessa puhuneet jo monesti Inergia-konsernista, jota on muun muassa pyritty saamaan kuntakonsernin konserni- ja henkilöstöohjeiden piiriin. Aika erikoisia asioita on tuo pyrkimys tuonut omistajan ääntä ja ohjeistusta käyttävän kunnanhallituksen pöydälle. Niistä en oikein pysty tässä tarkemmin rupattelemaan. Kuin ehkä sen, että kuntakonsernissa on ollut erilaisia henkilöstökäytäntöjä – ja ilmeisesti myös erilaisia käsityksiä henkilöstön motivoimisesta.

Inergia-konsernia on muutenkin puntaroitu tilanteessa, jossa tulos laskee ja samalla – pääosin valtion toimenpiteiden johdosta – investointitarve kasvaa lähivuosina kovasti. Se tietää konsernivelan hyppäystä uusille tuhatluvuille kuntalaista kohden.

Ei liene kuin ajan kysymys kun Inergiaan kuuluvan sähkösiirtoyhtiön, Tunturiverkko Oy:n, hintarajoitinta joudutaan ruuvaaman löysemmälle, ellei peräti nollille. Nykyisinhän verkkoyhtiö on velvoitettu pitämään sähkönsiirtohintansa valtakunnallisen keskiarvon alapuolella, mutta jatkossa on väistämättä edessä hintojen reipas korottaminen ja sen lisäksi mitä todennäköisemmin vielä lisävelan ottaminen.
Tuleekin väkisin pohtineeksi mitä järkeä kunnalla on yleensä pitää moista yhtiötä? Kyse alkaa olla enää siitä ketä syytetään kun kuntalaisten sähkölaskut sen kun kallistuvat ja jos vielä kuntakonsernin velkakin vain lisääntyy. Eli että onko syyllinen kuntaomistaja tai joku toinen omistaja?

Myymällä Tunturiverkon ja ehkäpä asennusfirma Ellapinkin kunta kuittaisi kohtalaisen myyntitulon ja pääsisi lisävelan tekemisen sijasta alentamaan todella tuntuvasti velkojaan.