Hoivakoti taivaalta

Inarin kunnanvaltuustossa äänestettiin viime viikolla siitä, otetaanko käsiteltäväksi esityslistalle ennakkoon joutuneet, mutta kunnanhallituksen myöhemmin pois vetämät asiat, jotka koskivat hoivakodin rakentamista Ivaloon sekä Saariselän Siulan taloutta. Jälkimmäisen kohdalla perusteena oli viime hetkellä yhtiön hotelliosakkaiden taholta esiin tullut esitys mahdollisen velkajärjestelyn aikaan saamisesta. En tosin jaksa edelleenkään uskoa, että sillä pelkästään Siulalle löydettäisiin kestävä tulevaisuus.

Hoivakotihankkeen torppaaminen saattoi näyttää asiaa vähemmän seuranneesta kuntalaisesta karulta ja niinpä Vasemmistoliiton ryhmän kokouksen lopussa tekemä aloite hoivakodin nostamisesta ”uudelleen” kunnan hankelistalle saattoi kerätä sympatioita. Niitä kuuluisia poliittisia pisteitä.

Täytyy kuitenkin huomauttaa, että hoivakodin rakentamisen tarve oli todettu jo muutoinkin sen käsittelyn lomassa. Vasemmisto olisi siis voinut hakea allekirjoitukset aloitteelleen muiltakin valtuustoryhmiltä.

Vasemmiston aloitteen lukenut Matti Kyllönen syytteli aiemmin hoivakodista luopumista tässä vaiheessa esittänyttä kokoomusryhmää ”kovasta poliittisesta linjanvedosta”. Kyllösen mukaan kieltäytymällä kunnallisen hoivakodin rakentamisesta, kokoomuslaiset sysäävät vanhukset yksityisten hoitoon, kaipa sekä kalliiseen että heikkotasoiseen.

Syyttely oli sikäli erikoista, että keskelle käynnissä olleen ”hallitun menokasvun ohjelman” työpöytää kuntasuunnitelman ja sen investointiohjelman ulkopuolelta kuin taivaasta tipahtanut hoivakoti piti aluksi rakentaa yksityisen yrittäjän kanssa solmittavalla teollistamissopimuksella. Toisin sanoen, InLike Oy olisi rakentanut 2 miljoonan talon ja se olisi siirtynyt yrittäjälle vuokralle sekä mahdollisesti joskus lunastettavaksi malliin Test Worldille rakennetut hallit.

En huomannut tuossa vaiheessa, että Kyllönen tai Vasemmistoliitto muutenkaan olisi vastustanut ”yksityistä hoivapalvelua”. Kelkka siis kääntyy sen mukaan mitä milloinkin eteen päätettäväksi kannetaan?

Hoivakodista esitettiin tuossa vaiheessa 20-paikkaista ja siihen olisi ”tavallisten” ympärivuorokautista hoivaa tarvitsevien ikäihmisten lisäksi sijoitettu muualla Lapissa sijoitettuina olevia päihde- ja mielenterveyskuntoutujia.  Hieno ajatus siis kotouttaa hoivattavat, mutta käytännön toteutuksena haasteellinen ajatellen erilaisten asiakasryhmien rinnakkaista asumista.

Kun päättäjille siis sieltä taivaalta tipahtanut hoivakoti siirtyi jatkoselvittelyyn, se muuttuikin jo seuraavalla esittelykerralla kunnalliseksi rakennushankkeeksi, johon kilpailutettaisiin yksityisiä yrityksiä hoivatyön suorittajiksi. Minusta tuo ajatus tuntui järkevämmältä ajatellen sitä, että julkiset hoivapalvelut joudutaan aina kilpailuttamaan ja ei ollut suinkaan varmaa, että teollistamissopimuksella taloon sidottu toimija olisi aina tarjouskilpailun voittaja.

Mutta sitten alkoi tulla lisää uusia kuvioita. Kävi ilmi, ettei hoivakotia voitaisi ARA-avustettuna rakentaakaan suurempana kuin 15-paikkaisena ja ettei erilaisten asiakasryhmien sijoittaminen saman katon alle ollut mahdollista. Toki jotain konsteja jonkinlaiseen sekasijoittamiseen kehiteltiin. Alkoi siis näyttää siltä, että etenkin kuntoutujien osalta esitettyyn kotouttamiseen ei läheskään kaikilta osin päästäisi ja paikkojen saaminen myös muille hoiva-asiakkaille ei ollut välittömästi ihan 15 paikan saati 20 paikan luokkaa. Asia ilmenee myös sosiaali- ja terveyslautakunnan juuri hyväksymästä tarjousmenettelystä, jossa hoivapalvelua haetaan lyhyellä aikavälillä 5 asiakkaalle ja pitemmällä aikavälillä 12 asiakkaalle. Tarjouspyynnössä oleva sopimusaika on 3 vuotta ja sen jälkeen on sopimusta mahdollisuus jatkaa vielä viideksi vuodeksi.

Kun tilanne alkoi mutkistua, päädyimme kunnanhallituksessa esittämään hankkeen poistamista ”hallitun menokasvun” investointiohjelmasta. Sitä toteutetaan seuraavien kolmen vuoden aikana eli samana, jonka nyt haussa oleva hoivapalvelusopimus lyhimmillään kestää.

Myöhemmin on käynyt ilmi, että viranhaltijoiden ja InLiken puolella hoivakodin rakentamista on mietitty jo ainakin viime vuoden syksystä asti. Missään vaiheessa siitä ei vain muistettu informoida päättäjiä, puhumattakaan että se olisi näkynyt missään heidän käytössään olleissa suunnitelmissa.

Inarissa lienee totuttu siihen, että asiat voidaan nakata luottamushenkilöiden eteen siinä samalla siunattaviksi. Tähän suunnitelmista ja talousarvioista poikkeavaan tapaan on muuten kiinnittänyt huomiota kunnan uusi tilintarkastajakin, joka asia näkyy juuri viime viikolla hyväksytyn viime vuoden tilinpäätöksen asiakirjoissa ja muun muassa niihin liittyvässä tarkastuslautakunnan muistiossa.

Olen siis melkoisen vakuuttunut Ivaloon rakennettavan hoivakodin tarpeesta ja näin lienevät myös muut nykyiset kunnanvaltuutetut. Katson kuitenkin, että hanke pitää ottaa suunnitellusti työn alle ja sen toteuttaminen pitää niveltää suunnitelmissa jo aiemmin olleisiin Ivalon ja Inarin kirkonkylän asumispalveluasuntojen rakentamiseen. Hoivakodin rakentamiseen liittyy erillisenä hankkeena myös tuo paikka kuntoutujille. Kaikkia taloja ei voida välttämättä rykäistä pystyyn samana vuotena.

Tähän hoivakoti-palveluasuntojen suunnitteluun ja osittaiseen toteuttamiseen on aikaa nuo kolmisen vuotta, ja niinpä uskon, että tällä vaalikaudella taloja alkaa olla pystyssä ja pystyttymässä.  Ellei sitten jokin ”hillitön elinvoimaohjelma” kaada peruspalvelujen suunnitelmia, mutta eiköhän tilanne pidetä niidenkin osalta hallinnassa.

Toisaalta on mainostettava, että mikäli ryhdymme toteuttamaan Matti Kyllösen kunnanviraston kuppilassa markkinoimaa verotusohjelmaa, eivät kunnan rahat lopu enempää ”elinvoimainvestoinneissa” kuin hoivapalveluissakaan. Matti voinee esitellä itse verotustavoitteensa, mutta muistan hänen suunnitelleen noin kärkeen tuloveron korottamista kahdella prosentilla. Ja kenties kiinteistöverojakin voitaisiin vielä nostaa, Matti?

Syksymmällä se sitten viimeistään nähdään millaisia esityksiä ja puheita keneltäkin tulee.

Nellimin tietä esitetään erityishankkeeksi

Ryhmämme teki tänään kunnanvaltuuston kokouksessa seuraavanlaisen aloitteen:

”Valtion työpaikkojen määrä on viime vuosikymmenellä maakunnittain mitattuna vähentynyt eniten Lapissa. Lapin kunnista suhteellisesti suurin valtion työpaikkojen menettäjä on ollut Inari; vuosina 2000 – 2010 Inarin menetyksiksi on tilastoitu 137 työpaikkaa.
Negatiivinen kehitys valtion työpaikkojen osalta on Inarissa edelleen jatkunut ja jatkumassa, esimerkkeinä Lapin rajavartioston yhä jatkuvat supistukset sekä muun muassa Metsähallituksen metsätalouden ja etenkin sen miestyövaltaisuuden asteittainen supistuminen välillisine vaikutuksineen.
Inarin kunnan työttömyys on ollut näin ollen viime ajat kasvussa ja suurelta osalta siitä voidaan puhua jo rakenteellisena.
Kunta on ponnistellut vaikeissa työllisyysnäkymissä löytääkseen työpaikkoja lisääviä ja ainakin säilyttäviä kehittämishankkeita.  Meneillään olevat kaavoitukset ovat osa tuota ponnistusta.
Matkailu on ollut jo pitkään kunnan ainoa kehittymisen kanava johtuen muun muassa siitä, ettei esimerkiksi kaivostoiminnalle näytä olevan lähiaikoina mahdollisuuksia johtuen alueen luonnonsuojelun sekä saamelaiskulttuurin suojelun nimissä asetetuista esteistä.
Ryhmämme mielestä Inarin kunnan tulee vedota voimakkaasti valtioon kompensaatioista sen työpaikkojen pois vetämisestä sekä erilaisten suojelutoimien negatiivisista vaikutuksista mahdollisuuksiin harjoittaa elinkeinoja ja kehittää elinkeinorakennetta.
Inarissa on jo pitkään pidetty Nellimin aluetta merkittävänä matkailun kehittämissuuntana. Sitä varten alueelle ollaan kaavoittamassa huomattava matkailurakentamisen ja matkailupalvelujen mahdollisuus. Nellim tukee ja edelleen enemmän tukisi koko kunnan eli myös Saariselän ja Pohjois-Inarin matkailupalvelujen kehittymistä.
Nellimin ongelmana on surkea tieyhteys, jota on yritetty vuosikymmeniä saada peruskorjauksen alle. Nytkin tie on kunnan kehittämishankkeissa kärkisijalla.
Inarin kunnan on esitettävä valtiolle Nellimin tien peruskorjauksen nopeaa toteuttamista erityisrahoituksella ja nimenomaan kehittämis- ja kompensaatiohankkeena. Mukaan tulee ottaa myös alueen kulttuuriset merkitykset.
Rahoituksen hankkimiseksi kunnanhallituksen tulee laatia huolellinen neuvottelu- ja vaikuttamisstrategia, jossa huomioidaan myös eri poliittiset kanavat.
Ivalossa 20.6.2013
Inarin kokoomuksen valtuustoryhmä”

Aloitteen takana on tiettyjä ajatuksia siitä miten rahoitusta lähdetään etsimään ja edistämään. Lähetystöjä on ennenkin tieasialla ollut ja lupausten kanssa on monesti palattu, joten helppo homma ei ole tiedossa.

Hallittua ja vähän hallitsematontakin menokasvua

Puoli vuotta on kulunut työrupeamaa kunnallisena luottamushenkilönä ja päättäjänä. Täytyy sanoa, että melkoisen merkillisiinkin kuvioihin tässä ajassa on ehtinyt törmätä ja vähän perehtyä.

Olenkin sanonut, että toimittajana kuntien menoa seuratessani pidin sitä ajoittain erikoisena, mutta nyt sisältä katsoen ja kokien se vasta erikoista on.  Kunnallisessa päätöksenteossa ja sen valmistelussa olen ehtinyt nähdä naurettavaa hienohipiäisyyttä, äärimmäistä uskoa itseensä ja toisaalta viranhaltijoihin, alentuvaa suhtautumista toisiin saman kabinettipöydän ympärillä istuviin, henkilökemioiden törmäyksiä, joojoo-miehiä ja -naisia sekä vähän kaikessa hanttiin panijoita – ainakin epäilijöitä.

Mutta onhan toki noiden inhimillisten piirteiden ja edesottamusten ohessa nähty myös hienoa paneutumista ja puurtamista.  Kuka enemmän tai vähemmän kuntalaisten etua muistaen, kuka ehkä myös omia intressejään siinä sivussa hoidellen.

Omassa työssäni olen mielestäni onnistunut himmentämään sitä vastustajieni ja pelkääjieni minulle jo vaalien alla tarjoilemaa leimaa valtuuston pahana poikana ja suoranaisena räkyttäjänä. Olen kunnanhallitustyössä ollut omasta mielestäni varsin maltillinen ja jopa unohtunut usein tarkkailemaan kollegoitten tepinää ja mitä he oikein sanovat. Ehkä tuo toisten tarkkailu on perua toimittajan työstä, mutta tokihan minulla myös suu on avautunut silloin kun tuntuu jotain sanottavaa olevan.

Sanomisteni arvoa ja laatua en rohkene alkaa mainostamaan.

Kansalaiskeskusteluunkin olen koettanut välillä osallistua. Siitä huolimatta, että siellä – lähinnä Facebookissa – riittää noita todellisia räkyttäjiä ja tyhjänpuhujia joinain hetkinä mieltä ärsyttämään. Noita heikkoja hetkiäni ovat tietenkin olleet pitkien kokousputkien illat ja kun on havainnut miten perustelematonta ja jalat irti maasta leijuvaa monien marisijoiden jutut ovat.  Joku poliitikkona myös seuraaville kausille tähtäävä onkin sanonut, ettei noiden kansalaisten kanssa kannata ruveta tinkaamaan. Minulla ei moista notkistelun ja nuoleskelun tarvetta ole koskaan ollut eikä tällaisena ikäihmisenä ja siten yhden vaalikauden tähtenä nytkään ole.

Kunhan koetan poimia kuntalaisilta sen asiallisen palautteen ja toimia parhaani mukaan heidän hyväkseen.

Mutta hallitusta menokasvusta:

Kunnanhallitus istui eilispäivänä eli 18.6. tekemässä yhteenvetoa viikkoja ja itse asiassa koko kevätkauden jatkuneesta ”hallitun menokasvun ohjelmasta”. Tänä iltana se esitellään koko valtuustolle ja heinäkuun alussa kunnanhallitus sitten tekee viimeisiä silauksia sekä valmistelee esityksenä valtuustolle.

Ohjelmaa ei ole tehty vain sen ohjausryhmänä toimineen kunnanhallituksen pöydän ympärillä, sillä itse asiassa suurin työ on tehty eri hallintokunnissa ja niiden lukuisissa työryhmissä. Itse osallistuin muutaman tuollaisen työryhmän työhön sosiaali- ja terveystoimessa, sote-lautakunnan puheenjohtajana.

Muutamat luottamushenkilöt kokivat säästöjä etsivän ohjelmatyön olleen samalla virkamiesjohdon uusille luottamushenkilöille järjestämä alokasrumba. Aika nöyräksi siinä monet tuntuivat oppivankin, mutta minusta kuuri antoi myös myönteisellä tavalla tietoa kunnan ja sen eri osastojen tilanteesta ja toiminnasta. Luulen myös, että virkamiesjohto ja ehkä kunnan yhtiöiden johtajatkin oppivat jotain uusista päättäjistä. Eli ainakin sen, ettei meitä viedä ihan kuin litran mittaa milloin mihinkin – niin oikea kuin vetäjien osoittama suunta heidän omasta mielestään ja perustelemanaan saattoikin olla.

Viime maanantain 17.6. kunnanhallituksen kokous oli esimerkki siitä, mihin liian innokkaalla vedätyksellä voidaan päätyä. Nuo esimerkkitapaukset olivat esitys Test World Oy:lle rakennettavan toisen testihallin hankkeen käynnistämisestä ja kuin taivaalta ”hallitun menokasvun ohjelman” investointiosaan tipahtanut kunnalle rakennettava hoivakoti, sekin aluksi 2 miljoonan ja lopuksi 1,5 miljoonan hankkeena.

Test Worldin Indoor-hankeen toinen vaihe olisi pitänyt käynnistää vastoin aiempia päätöksiä ennen kuin on saatu Ely-keskuksen – tai nyt työ- ja elinkeinoministeriön - käsittelyssä oleva avustuspäätös. Hoivakoti torjuttiin kunnanhallituksen äänestyksessä siksi, että sen rakentaminen ja rahoittaminen tuli pöydälle kuntasuunnitelman ja talousarvion investointiohjelman ulkopuolelta. Tosin jotkut luottamushenkilöt olivat valmiit uskomaan sen joissain ohjelmissa jo ainakin rivien väleissä väikkyneen.

En missään nimessä mene sanomaan etteikö hoivakotia piankin tarvittaisi, mutta sen hankinnassa on edettävä suunnitellen. Tuohon suunnitteluun on kytkettävä myös Ivaloon ja Inariin rakennettavat ja jo investointiohjelmissa olleet ikäihmisten palveluasunnot.

Kuvaavaa on, että kun ”hallitun menokasvun ohjelmalla” tavoiteltiin 1,5 miljoona euron säästöjä peruspalveluista lähimmän kolmen vuoden aikana, kuluva vuosi mukaan lukien, kuljeteltiin säästökuurin rinnalla samaan aikaan miljoonien ”elinvoima-” ja muita hankkeita, joihin itse asiassa näillä säästöillä haluttiin rahkeita – ainakin hoitaa syntyvät uudet miljoonavelat.

Viimeisin kunnanhallituksen kokous oli muutenkin melko värikäs ja niinpä näköjään Lapin Kansakin löysi uutisen juuri kiireen johdosta pidetystä ”virkamiesjäähystä”. Kuten kunnanhallituksen puheenjohtaja Jari Huotari uutisessa kertoo, kyseessä oli vain kokoustauko, jonka aikana hallitus halusi keskustella vasta kokouksessa eteensä jaetuista asioista.

Niin, ja eipä ole ollut viime aikoina kunnanhallituksen kokousta ilman Saariselän Siulaa. Siitä myöhemmin.