Luin inarilaisesta projektipäällikkö Venla Karkolan haastattelun ja huomasin olleeni kunnallisena
päättäjänä jotensakin tietämätön siitä, että Inari ja Sodankylä ovat hakemassa
Ivalojoen ja ilmeisesti jollain tavoin Sodankylänkin aluetta käsittävää
Geopark-puistoa.
Moinen hakuprojekti on ilmeisesti käynnistynyt ihan
vastikään, koska kyseinen projektipäällikkö oli aloittanut työnsä heinäkuun
alussa.
Geopark-verkosto on kansainvälinen geologisen perinnön
suojelua, geoturismia ja kestävää kehitystä edistävä organisaatio, jonka
suojelijana toimii YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco. Se on
myös verkoston kattojärjestö maailmanlaajuisen Global Geoparks -verkoston
kautta. Verkostoon kuuluu 90 geologisesti merkittävää kohdetta 24 eri maasta.
Suomesta verkostossa on Rokua Geopark.
Venla Karkola korostaa haastattelussaan juuri Unescon
geokohteelle tarjoaman suojelun arvoa. Samaan hengenvetoon hän toteaa, ettei
Geopark-jäsenyyden tarkoituksena ole suojella tiettyjä alueita, ”vaan kyse on
geologisesti mielenkiintoisesta alueesta, jossa myös alueen kulttuuri, luonto
ja elinkeinot on huomioitu”.
Vielä Karkola kertoo puistolle tarvittavasta
liiketoimintasuunnitelmasta, jossa pitää kertoa jäsenyyden haun konsepti; onko
se esimerkiksi kulta, luonto, saamelaiskulttuuri tai näiden yhdistelmä.
No, saamelaiskulttuurin ja kullankaivun yhteiselostahan on
viime aikoina saatu kouriintuntuvia kokemuksia. Luonnonsuojelun ja kullankaivun
kompuksesta on taas jo kymmenien vuosien mittelöt Lemmenjoelta.
Eli tästä pääsenkin kysymään, onko Geopark-hanke Inarin
kunnalle ja sille merkittävälle elävälle kullankaivukulttuurille onneksi vai
vahingoksi? Jos on mahdollista, että saamme Geoparkista uuden inarilaisen
luonnon käyttöä rajoittavan ”kulttuurikapulan”, en ole kunnanhallituksen
jäsenenä jäsenyyden haun takana.
Onhan näet niin, ettei Inarin kunta ole toistaiseksi
ainakaan päätösten tasolla hakemassa mitään Geopark-jäsenyyttä.
Tähän mennessä minulla on käytössäni ainoana
kouriintuntuvana Geopark-kannanottona Lapin Kullankaivajain Liiton (LKL) huolenilmaus
kyseisestä hankkeesta. Kullankaivajat ovat huolissaan mahdollisista
kullankaivua rajoittavista elementeistä. LKL ei saanut taannoin (6.10.2011)
Tankavaarassa pidetyssä hanketta valmistelevassa kokouksessa pyynnöstään
huolimatta puheenvuoroa, josta se sai aiheen epäillä olevansa jotenkin
ei-toivottu toimija.
Aikaisempiin kokemuksiinsa perustaen kullankaivajat
pelkäävät, että Geopark toisi sinällään kannatettavista tavoitteistaan
huolimatta myös negatiivisia vaikutuksia. LKL epäilee, että geopuiston
suojelustatus korostuisi samalla tavalla kuin on käynyt esimerkiksi
Lemmenjoella. Siellähän puistoa kulta-alueelle laajennettaessa luvattiin
toiminnan saavan jatkua ennallaan, mutta toisin on nyt käynyt.
Myös Laanilan kultareitti mainitaan LKL:n kannanotossa.
Metsähallitus on rajoittanut kaikenlaista kullankaivua kyseisen retkeilypolun
tuntumassa.
Kolmantena ongelmia tuoneena suojeluasiana LKL mainitsee
Natura-verkoston tuomat rajoitukset; Naturan ei pitänyt lupausten mukaan
tiukentaa alueiden suojelustatuksia.
Neljäntenä ongelmia tuoneena asiana kullankaivajat nostavat
esille erämaalain, jonka ei pitänyt tuoda mukanaan varsinaista luonnonsuojelua
lainkaan, mutta josta on tullut lopulta monikäyttöinen kieltolaki.
Kullankaivajat muistuttavat vielä kulta-alueiden
kulttuurihistoriallisten erityiskohteiden suojelusta:
”Kyseiset kohteet ovat osa kullankaivajien historiaa ja ne ovat säilyneet läpi vuosikymmenien, koska kullankaivajat ovat niitä korjailleet. Kohteiden suojelusta ovat muut tahot kiinnostuneet vasta viime vuosina. Nyt nämä kämppämiljööt, jotka ovat kullankaivajien luomia ja läpi historian ylläpitämiä, on suojeltu kullankaivajilta. Tämä naurattaisi, jos ei se itkettäisi.”
Näin toteaa LKL ja ilmoittaa pelkäävänsä samankaltaisten
tapahtumien toistumista Ivalojoen Geoparkinkin alueella.
Lemmenjoen - Ivalojoen - Laanilan - Tankavaaran alueella on
elävä ja toimiva kullankaivajayhteisö. Alueella on noin 350 valtausta, joilla
käy kultaa kaivamassa noin 2000 kaivajaa . Tuotetun kullan arvo on noin 1,5
miljoonaa euroa, mikä vastaa esimerkiksi Tenon lohisaaliin arvoa tai kahden
paliskunnan porotuotannon arvoa. Matkailuun liittyvä arvon lisäys on
samankaltainen kuin Tenolla; useimmat kaivajat ovat harrastajia ja käyttävät
rahaa alueella enemmän kuin kullan arvo on. Lisäksi kullankaivu tukee muuta
matkailua ja muu matkailu kullankaivua.
Tämä kaikki on rakennettu ilman yhteiskunnan tukea.
Kullankaivajat näkevät, että nykyisille kulta-alueille
sopivat hyvin kaikki maankäyttömuodot. Matkailun lisääntyminen, Geo-kohteiden
ja kultahistorian nostaminen matkailukohteiksi ja matkailurakenteiden
parantaminen ovat kaikki erinomaisia asioita. Niitä LKL ilmoittaa
kannattavansa. Liiton mielestä tämä kaikki on järkevää rakentaa näiden
valmiiden, olemassa olevien, hyvin toimivien toimintojen päälle. Ei siis niin,
että jo nyt monilla rajoituksilla piinattua kullankaivua rajoitetaan ja
museoidaan toivoen sen yhä kiinnostavan ihmisiä. Lapin kullankaivajien
käytännön näkemyksen mukaan museoita maailma on täynnä mutta Suomen aktiivinen
kullankaivu on Euroopan mittakaavassa ainutlaatuisena säilytettävä ilman että
sille asetetaan uusia uhkakuvia tai rajoituksia.
