Jänniä jännitteitä ja harvinaista käsipäivää

Eilen sitten istuttiin se uuden kunnanhallituksen ensimmäinen kokous. Ja pitkään, sillä kello 16 aloitettu taaperrus nuijittiin päättyneeksi kello 21.45.

Itse asiassa oletin homman venyvän vieläkin pitempään ja niin tuntui odottaneen myös puheenjohtaja Jari Huotari, joka selvisi tulikasteestaan erittäin hyvin. Tietenkin joku ”vanha konkari” pääsi huomauttamaan jostain tekniikoista, mutta se heille suotakoon.

Minulle kokous tarjosi heti alkuun sikäli harvinaista herkkua, että kunnanjohtaja Reijo Timperi kätteli meikäläisenkin muun joukon jatkona. Ensimmäisessä valtuuston kokouksessahan tuo tervehtiminen jäi sujuvasti väliin ja en muista minä vuonna olimme edellisen käsipäivän paiskanneet.

No, kumpikaan ei rynnännyt käsien pesulle tapahtuman jälkeen.

Toki ennen kokousta olen saanut kuulla erinäisiä kuvauksia siitä, miten tiettyihin uusin kunnallispäättäjiin Piiskuntien norsunluutornissa suhtaudutaan. Odotukset eivät liene olleet, eivätkä ole kai edelleenkään korkealla, mutta demokratian ongelmana on, etteivät parhaat voimat tule aina valituiksi sinne kabinettien pöytien ääreen.

Kaikesta huolimatta kokouksemme sujui minusta hyvin, vaikka jännä jännite väreili useampaankin otteeseen kokoushuoneen atmosfäärissä.

Kunnanhallitus päätti Nellimin asiointitaksiliikenteen jatkamisesta, jota kokoomusryhmä ehti edellyttää jo ensimmäisen valtuuston kokouksen aloitteellaan, mutta joka asia tuli nyt myös viranhaltijan esittelynä eli ennen aloitteen käsittely. No, aloite on sikäli edelleen ajankohtainen, että tehty pikapäätös kantaa nyt kevätkauden ja kuljetusten jatkorahoitus kesää ja loppuvuotta varten joudutaan käsittelemään vielä uudelleen.

Hieman hankalammin sujuivat päätökset kunnan edustajan nimeämisestä maa- ja metsätalousministeriön työryhmään, jonka tarkoitus on ryhtyä pohtimaan saamelaisten osallistumismahdollisuuksien kehittämistä valtionmaiden käytön suunnittelussa. Kyse on siis myös ILO 169 -sopimuksesta.

Tuota 9-jäsenistä työryhmäähän Klemetti Näkkäläjärven joukot ovat uhanneet boikotoida, koska saamelaiskäräjiltä siihen halutaan ”vain” kolme jäsentä, joista yhden on oltava koltta. Saamelaisalueen neljä kuntaa Inari, Utsjoki, Enontekiö ja Sodankylä sekä lisänä Lapin Liitto saavat yhteensä vain yhden jäsenen.  Tuon jäsenen tulee edustaa saamelaisalueen ”muuta väestöä” eli postia yhdelle henkilölle riittää.

Muut työryhmän jäsenet nimetään eri ministeriöistä ja valtionhallinnosta.

Olin omassa ryhmässäni esittänyt asettumista Enontekiön kunnanjohtajan Mikko Kärnän kannalle. Häntä tukee tietääkseni myös Sodankylän kunta. Kunnanjohtajamme ei ollut kuitenkaan samalla linjalla, vaan esitti ”suurimman saamelaiskunnan” mandaatilla Inarille omaa ehdokasta, kunnan teknisen osaston päällikköä Arto Leppälää.

Kunnanhallituksessa Ulla Kemppainen useiden tukemana esitti minua. Ryhmätoveri Marja Männistö oli aluksi sitä mieltä, että tehtävään tulee esittää Anu Avaskaria, mutta suopui esitykseen, jonka mukaan kunta esittää työryhmään ensisijaisesti minua ja toissijaisesti Anua. Näin myös päätettiin.

Ehdokkuuteni tukena on Utsjoen kunnanhallituksen puheenjohtajan Veikko Porsangerin ilmoitus,jonka mukaan kunta tukee valintaani sikäli kun Inari päätyy sitä esittämään.

Valtuustomme puheenjohtaja Anu Avaskari on saamelaiskäräjien jäsen, samoin kuin Veikko Porsanger. En halua kyseenalaistaa sitä, eikö Anu voisi edustaa Pohjois-Lapin ”muuta väestöä” tuossa ILO-ryhmässä, mutta toisaalta täydyn kiittää myös Utsjoelta saamaani luottamusta ajamaan ”muun väestön”, tässä tapauksessa myös muun saamelaisväestön kuin poronhoitajien oikeuksia.

Tuota poronhoidon edustusta saamelaiskäräjiltä nimittäin odotetaan, onhan elinkeino ollut muutenkin eniten esillä valtionmaiden käytöstä ja ILO-sopimuksesta väännettäessä. Näin asia mielletään siis myös muun saamelaisväestön piirissä.

Valinnan henkilöstä tekee ministeriö ja siinä valinnassa voi kyseeseen tulla myös sukupuolinen tasa-arvoasetelma. Anulla on tällaisista valinnoista kokemusta jo aiemmilta ajoilta, ainakin niin sanotusta Hannele Pokan toimikunnasta ja sittemmin kalastuslain uusimista valmistelleesta työryhmästä.

Tätä valintaa sorvattaessa hieman ihmettelin kunnanjohtajamme vaikeutta mukautua kunnanhallituksen tahtoon. Vielä vaikeammalta asia tuntui siinä vaiheessa kun ryhdyimme käsittelemään kunnan kannanottoa Inarissa 5.2. käväisevälle oikeusministeriön saamelaiskäräjälakityöryhmälle. Pohjan kunnan esitykselle oli laatinut hallintojohtaja Pentti Tarvainen, jota kunnanjohtaja myös esitti viemään kannanotto työryhmälle.

Olin etukäteen tehnyt sinällään hyvään pohjapaperiin esityksiä lisäyksistä ja tarkennuksista, mutta nehän eivät tuntuneet kelpaavan. Lopulta kuitenkin päädyttiin siihen, että joitain tarkennuksia tehdään ja niitä sorvataan seuraavana päivänä Tarvaisen johdolla ja muut sorvarit olemme Anu ja minä.

Tänään tuo sorvaaminen sitten sutjakasti tehtiinkin ja paperin allekirjoitti kunnanjohtajan sijasta Jari Huotari. Kunnanjohtaja ei halunnut panna nimeään paperiin, josta hän ei itse täysin vastannut. Eikä lähde myöskään mukaan kunnan delegaatioon, jonne lopulta kertyi porukkaa ihan kiitettävästi. Itse esitin Anu Avaskaria ja Erika Sarivaaraa, jonka lisäksi pidin myös hyvänä Tarvaisen osallistumista. Myös minua esitettiin ensimmäisten kolmen joukossa.

Kunnanhallituksen kokouksen päätteeksi kunnanjohtaja halusi pitää pienen tarinatuokion kunnanhallituksen ja valtuuston puheenjohtajiston kanssa. Me rivijäsenet lähdimme uppuroimaan koteja kohden.

Tuollainen pieni ele oli kunnanjohtajalta ilmeisesti perusteltu ja sopii kyllä minulle. Ei parane mennä kaikista asioista ensin puhumaan kovin isolle porukalle, vaan pienemmissä piireissä, jolloin on mahdollista pitää homma paremmin hyppysissä.

Annas katsoa, ei tuntunut menettely kaikkia puheenjohtajistojen jäseniä miellyttäneen.

Tokihan näistä Test Worldin, Ivalon ostosparatiisin, Saariselän uusien hissirinteiden ja Inarin kirkonkylän hotelliasioista päästään itse kukin valtuutettu painimaan ja kunnan rahkeita ja riskejä arvioimaan.

Niin muuten, eilisen kokouksen alussa keskusteltiin myös Peuravuonosta, mutta siitä sitten toisella kertaa…