Kunnan bisnekset onnistuvat vain monopoleissa?

Vuosi 2015 saateltiin kunnanhallituksen kabinetissa loppuun jouluviikon alussa 21.12. Vuoden viimeisessä kokouksessa puhuttiin asialistan ulkopuolella kahdesta kuntakonsernin yhtiöstä, Inergia Oy:stä ja Saariselän Siula Oy:stä. Heti alkuun joudun toteamaan, etten pysty etenkään Inergian osalta kuvailemaan viime aikoina kunnanhallituksessa esillä olleita asioita kuin osittain - kas ne liikesalaisuudet -, mutta omia näkemyksiäni Inergiaan liittyen voin kyllä tässä pohdiskella.

Siis kuntapäättäjänä tilanteessa, jossa sekä tuon energiakonsernin että sen omistajakunnan lähitulevaisuudessa tulee tapahtumaan suuria muutoksia.

Tällä hetkellä jo julkista tietoa on se, että edellinen kunnanjohtaja Reijo Timperi aloitti virkakautensa loppumetreillä selvityksen, jossa piti tarkastella Inergia-konsernin ja erikseen sen osien ja toimintojen omistusta. Asiasta teetettiin varsin laaja ja perusteellinen selvitys, jossa konsultti pyrki tuomaan esille eri vaihtoehtoja Inergian tai sen osien myynnin sekä osittaisten uudelleenorganisointien eri vaikutuksista omistajan eli kunnan kannalta.

Tuossa vaiheessa selvitykseen ei liittynyt omistajakunnan rakenteellinen ja taloudellinen muutos lähestyvän itsehallintoaluemuutoksen seurauksena, mutta kyllähän Timperinkin katse jo tuohon tulevaisuuteen silloin varmasti ulottui. Toisin sanoen, oltiin menossa kohti taloudellisesti huonompia aikoja, samalla kun kunnan jo nytkin suuren konsernivelan kasvulle ei tuntunut löytyvän purevia keinoja.

Inergia-konsernilla on tulevaisuudessa huomattavia investointitarpeita ja niihin liittyen sen lainanottotarve ja vastaavasti asiakashinnoittelun korotustarve tulevat kasvamaan.

Konsulttiselvityksiä tutkiessani hain vastauksia kysymyksiin mitä taloudellista hyötyä kunta saisi luopumalla energiakonserniin liittyvistä omistuksista ja mitä tuo luopuminen vaikuttaisi asiakkaiden ja lähinnä kuntalaisten elinkustannuksiin.

No se on selvää, että kunta voi saada huomattavan tuloerän myymällä energiakonserniaan tai sen toimintoja. Tuolla tulolla kunta kuittaisi huomattavan osan veloistaan, joka olisikin järkevää tilanteessa, jossa sen oma kassa kutistuu roimasti tulevan sote- ja muun itsehallintouudistuksen seurauksena. Samalla kuntakonsernin tarve ottaa investointeihinsa velkaa pienenisi ja myös kunnan uusien takausvastuiden ottaminen kevenisi.

Tähän väliin on sanottava noista vastuista, että nehän eivät helposti realisoidu Inergian kohdalla, koska se toimii lähes kokonaan monopolina eikä joudu veloissaan vaikeuksiin - niin kauan kuin asiakkaat jaksavat maksaa kallistuvia sähkönsiirto- ja muita laskujaan.

Kun tieto Inergiaan kohdistuvasta omistajan tarkastelusta tuli julkisuuteen, alkoi tietenkin kova polemiikki siitä miten kuntalaisille etenkin sähkönsiirtoasiakkaina tulisi käymään jos Inarin ja Utsjoen yhteisomistaman Inergia Oy:n tytäryhtiön Tunturiverkko Oy:n omistaja vaihtuisi. Myös paikallisten työpaikkojen säilymistä epäiltiin.

Alkoi myös puhe kuinka järjetöntä olisi panna ”lypsävä lehmä” lihoiksi eli viitattiin Inergia-konsernin kunnalle maksamiin osinkoihin.

Vilkaisu jo Lapin alueen sähkönsiirtäjien hintoihin todistaa, etteivät taksat Inarin-Utsjoen alueella ole halvimmat, vaikka Tunturiverkon hinnoittelua onkin omistajaohjauksella rajoitettu pysymään maan keskiarvoissa tai mielellään sen alapuolella. Sitä paitsi yhtiön taholta on kova vaatimus tuon rajoituksen purkamiseen ja tuohon vaatimukseen joudutaan tulevassa investointi- ja velanottotilanteessa suostumaan – ellei yhtiötä sitä ennen myydä.

Olen Reijo Timperin kanssa samaa mieltä, että lähitulevaisuudessa on sama nostaako kuntalaisten sähkölaskua kunnan tai jonkun muun omistama verkkoyhtiö. Joka tapauksessa niin Inarissa kuin muuallakin sähkön siirtohinnat tulevat nousemaan ”tappiin” niiden ainoana rajoittajana valtio ja sen Energiavirasto. Tuon korotusnäkemyksen jakaa nähdäkseni myös nykyinen kunnanjohtajamme Jyrki Hyttinen, jonka linjauksia muutoin en ryhdy tässä ennustamaan saati arvioimaan.

Ja mitä siihen ”lypsämiseen” tulee, sitäkin kannattanee vähän tarkemmin pohtia.

Eli että kyseessä on kuntalaisten omistama energiayhtiö, jonka lainat nuo kuntalaiset pienosakkaat sekä takaavat että laskuillaan maksavat - ja jonka osingotkin he ovat itse kustantaneet siirrettäväksi yhtiön kassasta kunnan kassaan. Olisiko suorempi ja rehellisempi tie maksaa tuo vajaata veroprosenttia vastaava osinkosumma suoraan kunnallisverona?

Tiedän mitä seuraavaksi huomautetaan eli että maksavathan muutkin kuin kuntalaiset sekä heidän yhteisönsä ja yrityksensä sähkönsiirrosta. Aikanaan Inergian toimitusjohtaja kertoi yhtiön maksamien osinkojen kertyvän Venäjältä tuotavan sähkön myynnistä ja välityksestä pohjoismaisille sähkömarkkinoille. No, nyt tuokaan selitys ei sähköntuonnin hyydyttyä enää niin päde ja eipä kukaan ole toistaiseksi kertonut sitäkään kuinka suuri on tarkalleen ja lopulta se ulkokuntalaisten mökkiläisten ja muiden sähkölaskuista kertyvä tuotto. Jopa Inarin kunnan sähkölasku lienee melkoinen, joten lukuja, lukuja ”lypsytuloista” päättäjille!

Korostan vielä, etten ole omalta osaltani lyönyt mitään näkemystä lukkoon, vaan olen ollut edellyttämässä Inergia-asian tarkastelun liittämistä osaksi ehkä jo helmikuulla alkavaa kuntastrategiatyötä. Inergia-konserni ei ole mikään valtio valtiossa, vaan osa Inarin kuntakonsernin kokonaisuutta, jossa asemassa sitä tulee myös tarkastella. Ehkä voin arvioida sen verran, että varmasti halua ja painettakin on säilyttää Inergia Oy jatkossakin kokonaisena tai uhrata siitä ehkäpä muutama osa. Olen valmis asiaa osinakin miettimään, mutta myynteihin liittyvät eri mahdollisuudet ja vaikutukset hintoihin sekä henkilöstön asemaan ja työpaikkoihin on selvitettävä.

Ja muutenkin kuin että näistä puhutaan ylimalkaisesti tai että niitä maalailevat yksinomaan toimitusjohtajat tai viranhaltijat. Kunnanhallitus omistajaohjauksen toimeenpanijana ja esittäjänä halunnee ihan silmästä silmäänkin kuulla myös potentiaalisia ostajia.

Inergia Oy:n harjoittama monopolibisnes investointeineen ja velkoineen kuuluu siis niin sanotusti riskittömään kunnalliseen yritystoimintaan. Asiakkaan on maksettava, ellei halua siirtyä kynttilävaloon tai kantoveteen.

Saariselän Siula Oy taas edustaa  kunnallista riskibisnestä karuimmillaan.

Siulalla on vähän tuloja ja paljon velkaa. Sen velkojen vakuutena ei suinkaan ole komea ja pomminkestävä kiinteistö tontteineen, vaan takaajana on kunta eli kuntalaiset.

Minullekin on jo sen seitsemän kertaa sanottu, että miksemme laita Siulaa konkurssiin, vaan pumppaamme sinne jatkuvasti rahaa. Näin päätettiin tehdä myös tämän vuoden viimeisessä kokouksessa ja lisää on valtuuston päätettäväksi tulossa myöhemmin kevään puolella.

Niin, Siulan kohdalla kunta takaajana on tilanteessa, jossa se kiltisti maksaa yhtiön erääntyviä velkojen korkoja ja lyhennyksiä – tai sitten itkee ja maksaa.

Jos Siula pannaan konkurssiin, sen velat tulevat kerralla syliin. Tämä olisi kunnan nykyisessäkin kohtuullisessa taloustilanteessa kova juttu, joten näkemyksille velkojen maksamisesta hissuksiin on katetta. Silti haluttomuus rahan pumppaamiseen on aistittavissa päättäjien parissa ja luulenpa, että tilannetta vielä lähiaikoina hartaasti mietitään.

Samalla kun kaiken aikaa odotetaan Siulalle ostajaa – kuin se laulun vanhapiika sitä jotain from heaven.

Otsikossa kysyn onnistuvatko kunnan bisnekset vain monopoleissa. Edellä oleva ei kovin kattavasti tuohon kysymykseen anna vastausta, mutta ainakin se tuo mielikuvaa kunnan bisnesten ääristä.

Edellä mainitsemassani kuntastrategiatyössä tullaan hahmottamaan sitä tulevaisuuden peruskunta Inaria, joka jatkaa olemassaoloaan sote- ja itsehallintoalueuudistuksen jälkeen. Samalla on tarkoitus ”kirkastuttaa kuntakonsernia” niin rakenteellisesti kuin tietenkin toiminnallisesti.

Ehkäpä jo tulevan vuoden aikana nähdään montako yhtiötä kirkastuneessa kuntakonsernissa on ja onko konserniyhtiöiden omissa konsernikuvioissa tiivistettävää. Jo edellä mainitsemieni yhtiöiden ohella laittaisin suurennuslasin alle ainakin Saariselkä Oy:n sekä Inarin Kiinteistöt Oy - Inarin Vuokratalot Oy:n.

Mutta näihin sitten myöhemmin.

Kaikesta huolimatta lukijoille ja kuntalaisille hyvää joulua ja kohtuullista uutta vuotta!

Jk. Vielä tuli mieleen pieni esimerkki kuntabisneksen pääomasijoituspuolelta.

Inarin kuntahan sijoitti taannoin velalla tankkaamansa kalatalousrahaston pääomasta 1,9 miljoonaa euroa ostamalla valtiolta Inarin kalanviljelylaitoksen. Tuottoa tuolle rahalle katsottiin tulevan jopa 8 prosenttia vuodessa laitoksessa toimivan Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) eli nykyisen Luonnonvarakeskuksen (Luke) maksaman vuokran muodossa.

Kaikki hyvin ellei huomaa sitä, että vanhan sopimuksen mukaan kunta toimittaa laitokselle vuosittain korvauksetta sähköä 1,3 miljoonaa kilowattituntia, josta laskun maksaa kalatalousrahasto. Näin vuokrana tuleva pääoman tuotto menee aika tarkoin kyseiseen sähkölaskuun.

Ehkäpä Inergia Oy:n kunnalle maksamasta osingosta osa onkin peräisin kunnan kalatalousrahaston korkotuloista?

Jossittelua Törmäsen koululla

Inarin kunnanvaltuusto päätti kesäkuussa äänin 14 – 12 – yksi tyhjää, että Törmäsen reilun 50 oppilaan koulu peruskorjataan. Toinen vaihtoehto oli lakkauttaa koulu ja sijoittaa Törmäsen ja Saariselän alueen alakoululaiset Ivaloon. Kun aiemmin Ivalon alakoulun oppilaita oli haluttu tilanahtaudella perustellen hajasijoittaa vajaakäyttöisiin Ivalon yläkoulun tiloihin, Törmäsen oppilaat mahtuivat nyt ihan kivuttomasti peruskorjausevakkoon Ivalon alakoululle. Näin päättäjille kerrottiin.

Nyt on Törmänen ollut muutaman kuukauden tyhjillään ja peruskorjaussuunnitelmat ovat meneillään. Aikataulun mukaan peruskorjaus käynnistyy maaliskuun alussa ja valmistuu takarajana vuodenvaihde 2016 - 2017.

Joitain vuosia sitten Inarissa käytiin kovaa koulukapinaa kun kunnan viranhaltijat ja luottamushenkilöt ajoivat ala- ja yläkoulun keskittämistä yhteen kiinteistöön, joka oli kyläläisten mielestä väärä. Sadan oppilaan yhtenäiskoulu kuitenkin perustettiin ja se kävi ennustetusti oitis ahtaaksi. Asian kanssa on kuitenkin eletty ja pulinat pois.

Törmäsen kohdalla on sen sijaan esiintynyt mitä kummallisinta puuhastelua, jonka yhteinen nimittäjä näyttää olevan päätetyn kouluremontin torppaaminen ja ainakin sen järkevyyden kyseenalaistaminen. On ollut hämmästyttävää kuinka muutama päättäjä uhkailee jatkuvasti tekevänsä mitä tahansa pysäyttääkseen suunnitelman toteutuksen ja katsoo tietävänsä remontin maksavan toteutettuna miljoonia.

Koulupuolelta kerrotaan kuinka Törmäsen oppilaat viihtyvät erittäin hyvin Ivalossa ja että jollekin paluuta Törmäseen pohtineelle lapselle olisi luvattu vanhempien ohitse hänen voivan jatkaa kouluaan Ivalossa. Itselleni ovat useammatkin kunnan työntekijät viestineet – joko suoraan kasvotusten tai sopivasti kuulteni erilaisissa yhteyksissä – kuinka törmäsläisillä menee Ivalossa hienosti ja että ihanko tosi se koulu pitää rempata.

Aivan huippusuoritus oli sivistysjohtajan hiljattainen koulukuljetuskysely Törmäsen koulun nykyisten ja tulevien oppilaiden vanhemmille. Siinä kerrottiin osan huoltajista jo ilmoittaneen, etteivät heidän lapsensa palaa peruskorjauksen jälkeen Törmäseen tai aloita siellä kouluaan ja että nyt haluttiin tietää, oliko näitä Ivaloon jättäytyviä kuinkakin paljon lisää ”jos opetus alkaa Törmäsessä tammikuussa 2017”. Kirjeessä vanhempien luvattiin voivan vastata anonyymeina.

Kirjeestä kävi kyllä ilmi, että Törmänen tulee olemaan alueensa lasten lähikoulu ja että oppilaiden kuljetus muulle koululle olisi maksullinen lähikoululta eteenpäin. Se jäi jotenkin taka-alalle, että mikäli vanhemmat halusivat lapsensa muuhun kuin lähikouluun, heidän tuli tehdä asiasta oppilaskohtainen perusteltu anomus, jonka kunta hyväksyisi tai hylkäisi.

Kaikkineen olen kokenut Törmäsen koulun kohdalla ilmenneen loiskiehunnan ikävänä ja kunnallista päätöksentekoa loukkaavanakin asiana. Välillä joutuu kysymään onko luottamushenkilöiden nautittava päätöksistään viranhaltijoiden luottamusta, vai voisiko asia olla peräti niin, että viranhaltijoiden usein korostamaan virkavastuuseen kuuluu tehtyjen päätösten mukaan toimiminen.

Vaihdoin äskettäisen sivistyslautakunnan kokouksen jälkeen asiasta ajatuksia kunnanjohtajan kanssa ja meillä ei tuntunut ilmenevän näkemyseroja. Korostan, että toki sekä viranhaltijoilla että luottamushenkilöillä saa olla erilaisia näkemyksiä tehtyjen päätösten järkevyydestä, mutta että päätöksen synnyttyä kohtuullinen toive kai olisi sen mukainen samaan suuntaan soutaminen ja miksei sen osoittaminen uloskin päin.

Törmäsen koulu siis peruskorjataan. Maaliskuun alkuun asti koulu tietääkseni toimii kunnalta edellytettävänä hätämajoituspaikkana jos kunnan alueelle ilmaantuu yhtäkkiä kerralla jokin suurempi turvapaikanhakijoiden rypäs.

Kun Törmäsen koulu on peruskorjattu, se jatkaa kouluna, mikäli niin halutaan. Jos koulu jäisi ilman tarvittavaa määrää oppilaita, hyväkuntoiseksi tehty rakennus myydään tai vuokrataan johonkin muuhun käyttöön. Uskon, että kysyjiä sijainti huomioiden löytyy.

Kun kunnilta kysytään maahan pitemmäksi ajaksi tai pysyvästi jäävien pakolaisten sijoituspaikkoja, voitaisiin kunnostettu ja vaille suunniteltua käyttöä jäänyt koulu muuntaa helposti myös sellaiseksi. Tämä omana ajatuksenani ja vastauksenani kyselyihin siitä mitä Inarin kunta aikoo osaltaan tehdä pakolaisten sijoittamisessa ja kotouttamisessa.

(Kirjoitus on julkaistu 25.11.2015 paikallislehti Inarilaisessa)

Kiinteistöveroa voisi alentaa

Kunnanhallitus teki esityksensä ensi vuoden veroprosenteista ja esitykseen liittyy yksi 6 – 3 äänestys koskien kiinteistöveron lievää alentamista. Olin hävinneessä kolmikossa, jossa lisäkseni olivat ryhmästämme esityksen tehnyt Anne Tuovila ja häntä lisäkseni kannattanut Tanja Sanila.

Koska en ole toisen tehtävän takia 12.11. pidettävässä valtuuston kokouksessa veroprosentteja käsittelemässä, perustelen kantaani näin kirjoituksella.

Esitimme, että vakituisten asuntojen kiinteistöveroa lievennetään nykyisestä 0,55 prosentista 0,50 prosenttiin ja muiden kuin vakinaisten asuntojen kiinteistöveroa nykyisestä 1.15 prosentista 1.10 prosenttiin. Yleiseen 1,35 prosentin kiinteistöveroon emme esittäneet alennusta.

Olisin edellyttänyt, että alennuksen vaikutusta kunnan talouteen olisi laskettu, mutta sitäpä ei sitten tehty syntyneessä äänestyshässäkässä. Siinä oltiin, noin pyöreästi ilmapiiriä arvioiden, nähdäkseni jälleen kauhuissaan kuinka kunnan taloutta halutaan moisella alennuksella kalvaa ja kuinka verojaan nostamaan pakotetut naapurikunnat tykkäävät kyttyrää Inarin näin pullistellessa – ja olenpa ymmärtänyt, että ryhmästämmekin ainakin valtuuston varapuheenjohtaja pitäisi alennusta pelkkänä ”kokoomuksen politikointina”. Ehkä avoimessa valtuuston kokouksessa saadaan kuulla ihan julkisina puheenvuoroina mitä mieltä esitetyistä alennuksista ollaan.

Noista vaikutuksista saimme sen verran tietoa, että viime vuonna tehty ja silloinkin kovan kohun aiheuttanut minimaalinen veronalennus miinusti kunnalta reilut 100 000 euroa. Kuntalaiset sen sijaan joutuivat maksamaan edellisvuotta enemmän, koska valtio oli korottanut verotusperustetta eli verotusarvoja. Tuo korotus oli silloista alentamiskiistaa käydessä alennusta vastustaneiden tiedossa.

Kunta siis olisi voinut saada satatonnisen enemmän kassaansa jos kokoomus mokoma ei olisi puuhannut haukuttua alennustaan. Niinpä kunta tekeekin tänä vuonna ennakkotietojen mukaan huonomman tilinpäätöksen kuin viime vuonna. Tuo tilinpäätös ei tietenkään ole vielä täysin selvillä, mutta puhutaan hyvin mahdollisena ainakin kahden miljoonan euron (2 000 000 €) voitollisesta tuloksesta. Sen verran kunnalle jää viime vuoden veronalennuksesta huolimatta talouden pelivaraa.

Yleinen kiinteistövero on Lapissa keskimäärin 1,35 prosenttia (Inari 1,35), vakituisten asuntojen 0,44 (Inari 0,55) ja muiden kuin vakituisten asuntojen 1,05 (Inari 1.15). Ihmettelen miksi Inarin tarvitsisi häpeillä pientä verojensa alentamista. Toki kunnan varsinainen veroprosentti 19 on läänin alhaisin, mutta siitähän tässä ei ollut kyse.

Olen sitä mieltä, ettei kunnan tule kerätä kuntalaisiltaan enempää rahaa kuin on pakko. Kun tuo pakko varmaan lähitulevaisuudessa tuleekin, on veroja mahdollista pysyttää tai kiristää silloin.

Ihmettelen kuinka äveriästä porukkaa kunnan päättäjiksi valikoituu, kun he puheissaan saattavat vähätellä kiinteistöverojen merkitystä kuntalaisten lompakolle.

(Kirjoitus on julkaistu 11.11.2015 paikallislehti Inarilaisessa)

Metsähallituslaista monenlaista mökää

Olin Rovaniemellä toisena kunnan edustajana kuulemassa viime vaalikaudella eduskunnan hyllylle jääneen metsähallituslain uusimman luonnoksen esittelyä.

Kuten uutisissa on kerrottu, maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen tarjoilema lakiluonnos sai tilaisuuden osallistujilta enemmän tai vähemmän kovaa vastustusta. Niinpä Tiilikainen näyttää perääntyvän vakaista alkuaatoksistaan kiireestä ja lähettää lakiluonnoksen vielä lyhyelle varsinaiselle lausuntokierrokselle. Nytkin kuulemiseen oli kyllä kutsuttu kuntia ja myös esimerkiksi ”saamelaisyhteisöjä”, jälkimmäisiä kuntiinkin verrattuna suhteessa hyvin runsaasti ja käytännössä ihan nutukkaantekijöitä myöten. Ja lain edellisessä valmistelussa toteutettiin hyvinkin laaja varsinainen lausuntokierros - jota nyt ei tunnu kukaan haluavan enää muistaa.

Jos on seurannut metsähallituslain viimeaikaista käsittelyä julkisuudessa, voisi kuvitella kyseessä olevan todellisen saamelaisten syrjintälain. Onhan valtakunnallisia tiedotusvälineitä myöten muistettu kertoa kuinka lakiluonnoksesta poistettiin aiemmin siihen sisältyneet ”saamelaisten oikeudet” tai ”saamelaiskulttuurin suojapykälät”. Noita myös saamelaiskäräjille veto-oikeudeksi kuvattuja pykäliähän esitti Pentti Lähteenojan työryhmä, johon kuuluin ja johon ehdotukseen jätin saamelaiskäräjien silloisen puheenjohtajan Klemetti Näkkäläjärven kauhisteleman eriävän mielipiteeni.

Toisin kuin julkisuudessa on tahallisesti tai ymmärtämättömyyttään selvitetty, uudessa lakiluonnoksessa ovat kyllä kaikki metsähallituslakiin aiemminkin sisältyneet saamelaisasiat, mutta niitä uusia ja kovaa kritiikkiä nostattaneita ”ILO-pykäliä” siellä ei siis ole. Eikä niitä sinne pidä mennä nyt iltalypsynäkään liittämään.

Kovasti noita kyllä Rovaniemelle rientäneet ”saamelaisyhteisöt” saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio etunenässä vaativat ja Klemetin uhatessa jopa uusilla metsäkiistoilla ellei heidän tahtoansa noudateta.

Metsähallituslain uudistamisen keskeinen tarkoitus on uudistaa liikelaitoksen organisaatio EU-kelpoiseksi ja muutenkin. Kuinka pakollinen tuo EU-uudistus on, siitä tunnutaan olevan kovastikin eri mieltä ja jopa Metsähallituksen sisällä.

Tavoitteena tuossa muussa uudistamisessa on kuulemma saada Metsähallitukselle ”yhteinen ääni”. Näyttää kuitenkin siltä, että käytännön seuraamus tulisi olemaan täysin päinvastainen ja lisäksi Metsähallituksesta tulisi jopa nykyistä keskitetymmin johdettu talo. Ehkä se olisi joissain asioissa ihan hyväkin niin, mutta pienemmissä asioissa joustava paikallinen päätöksenteko ehkä katoaisi.

Tosin nykyisinkin se on jo edennyt Inarista katsoen kovin kauas eli Rovaniemelle.

Minua samanaikaisesti tyydyttää ja huolestuttaa se, että lakiluonnoksen mukaan ympäristöministeriön ohjausvalta Metsähallituksen luontopuolen asioihin näyttäisi lisääntyvän. Se ei tiedä hyvää siksi, että ympäristöministeriö näyttää muuttuneen kovin urbaaniksi ja kokonaisvaltaista luonnon monimuotoisuuden näkemystä vailla olevaksi virastoksi, joka käytännössä myötäilee joitain luonnon kovia käyttäjiä, mutta kylläkin näprää pienempien toimijoiden kimpussa. Lähteenojan työryhmän työssä koin kuinka ympäristöministeriö näytti olevan puolestaan saamelaiskäräjien ohjauksessa ja viis veisasi ylisen Lapin muiden yhteisöjen näkemyksistä – tietenkin poronhoito pois lukien.

Olin haistavinani, että Metsähallituksen luontopalvelujen puolella lakiluonnoksessa esitettyä liikelaitostoiminnasta eriytettyä julkisten hallintotehtävien yksikköä kannatetaan, kun taas esimerkiksi laitoksen tuore pääjohtaja Jukka Härmälä tällaista itsenäistä ja käytännössä suurimmaksi osaksi ympäristöministeriön ohjaamaa yksikköä vastusti. Hänen ja monen muunkin mielestä Metsähallituksen haaveiltu yksi ääni katoaisi lopullisesti ja pahimmillaan laitos käräjöisi joissain asioissa sisällään ja ainakin sen antamat lausunnot menisivät luonnon käytössä ristiin.

Tätähän on kyllä nähty siis nykyisinkin esimerkiksi osayleiskaavoituksessa, jossa Metsähallituksen liikepuoli haluaa yhtä ja luontopalvelut toista.

Julkisessa keskustelussa on nostettu esiin joitain esimerkkejä, joissa Metsähallituksen yhtiöittämis- ja uudelleenorganisointihankkeet uhkaavat paikallisia oikeuksia ja tietenkin luontoa. Tällainen on ollut Naturaan kuuluva Inarijärvi, joka ei ole varsinainen luonnonsuojelulain tarkoittama suojelualue, mutta käytännössä lähelle sitä. Inarijärvi ja muutkin varsinaisiin luonnonsuojelualueisiin kuuluvat miljoonat hehtaarit kirjattaisiin Metsähallituksen liiketoiminnan taseeseen. Sen on väitetty johtavan alueilla tapahtuvaan rahastamiseen ja kenties niiden kauppaamiseen vaikka ulkomaalaisille tahoille.

En kyllä ihan usko tällaiseen enkä etenkään laajaan kaupan tekoon. Näin siksi, että lakiluonnoksen perusteluissa todetaan valtiomaiden ja -vesien pysyvän valtion omistuksessa. Tuo rahastaminen on taas toinen kysymys ja sitähän Metsähallitus on pyrkinyt tekemään jo nykyisin.

Kuntapäättäjänä joudun katsomaan alueiden taloudellista hyödyntämistä pitkälti myönteisesti, Inarijärven erämaisuutta kannattavana kuntalaisena saanen olla hieman huolissani. Tai ainakin minun kuuluisi niin olla.
Inarin kunnan kannanotoissa Rovaniemellä tuotiin esille muun muassa lakiluonnoksessa Lapin pohjoisimpiin kuntiin ehdotettujen kuntakohtaisten neuvottelukuntien vahvaa asemaa. Kuinka ollakaan, "saamelaisyhteisöjen" taholta tätä tunnuttiin kovastikin vastustettavan. Olen sitä mieltä, että turvaamalla neuvottelukunnissa riittävän tasavertainen ja oikeudenmukainen paikallisten asukkaiden ja elinkeinojen edustus, voidaan Metsähallituksen toimintaan jotain vaikuttaa – ja nimenomaan kaikkien paikallisten ihmisten hyväksi.

Asuntoja tarvittaisiin, kunnan asuntoyhtiö kahlaa veloissa

Inarin kunnassa on tällä hetkellä yli 70 tarvitsijan asuntojono.

Käytännössä osa asuntoa hakevista pyrkii vaihtamaan asumistaan elämäntilanteeseensa sopivaksi eli etenkin ikäihmiset pyrkivät voimien ehtyessä ja terveyden heikentyessä helpompiin olosuhteisiin ja lähemmäs terveys- ja muita palveluja. Näitä ikäihmisiä on tuossa asuntojonossa noin 20.
Joukossa on kuitenkin myös nuoria ihmisiä, sekä yksineläjiä että perheellisiä, joille asunnon saanti on osa edellytystä asettua paikkakunnalle.

Lisäasuntojen tarve on siis todellinen.

Asuntotilanne oli esillä muutama päivä sitten pidetyssä Inarin Vuokratalot Oy:n hallituksen kokouksessa. Yhtiö on kunnan omistama ja vastaa siis ”kunnallisesta” asuntotuotannosta.

Inarin Vuokratalot Oy:llä olisi halua rakentaa pahimpaan hätään ehkäpä parikymmentä uutta, pientä vuokra-asuntoa, mutta ongelmana on rahoitus. Yhtiöllä ei ole tarpeeksi omaa pääomaa, vaan se tarvitsisi sekä uutta omistajan takaamaa lainaa sekä yhtiön oman pääoman korottamista.

Löytyisikö kunnalta vaikkapa puoli miljoonaa tuohon pääoman korottamiseen, se tullee kunnanhallituksen pohdittavaksi. Henkilökohtaisesti olen varsin varautunut, kun tiedän, paljonko kunnalla on lähivuosille jo ajoitettuja menoreikiä - asumisenkin osalta juuri ikäihmisiin sekä heidän hoivapalveluihinsa liittyen.

Yksi selvitettävä asia voisi olla vuokrataloyhtiön jonkin tai joidenkin kiinteistöjen realisointi. Ehkäpä myymällä jotain yhtiö voisi saada pääomaa myös uudisrakentamiseen?

Tuolle myyntitulolle olisi kyllä kysyntää muutenkin. Yhtiön asuntokannassa muhii melkoinen peruskorjausvelka ja aivan akuutein ongelma on raskaan velkataakan keventäminen.

Inarin Vuokratalot Oy on kilpaillut Inarin kuntakonsernissa kyseenalaisessa velkaisimpien yhtiöiden kisassa InLike Oy:n ja Inergia-konsernin kanssa. Jos jätetään huomioimatta kuntalaisten kollektiivina kunnan yhtiöille antamat lainatakuut ja esimerkiksi InLike Oy:lle myönnetyt lukuisat pääomankorotukset, vuokrataloyhtiössä velkojen maksaminen jää kapeimmalle maksajajoukolle eli asuntojen vuokralaisille.

Kuluvana vuonna Inarin Vuokratalot Oy lyhentää velkojaan reilulla miljoonalla eurolla ja sama tahti jatkuu vielä ensi vuonna. Niinpä kun yhtiön kustannuksiin lasketaan jälleen lisäksi kallistuneet energiat sekä vesi- ja jätemaksut sekä muutkin kiinteistöissä tarvittavat palvelut, yhtiön hallitus joutui jälleen tarjoamaan asukkaille keskimäärin 2,3 prosentin vuokrienkorotuksen verrattuna tähän vuoteen.

Vaikka Inarin Vuokra-asunnot Oy:n lainataakka ensi vuoden jälkeen keveneekin, jää maksettavaa vähän rauhallisemmassa tahdissa kymmenkunta miljoonaa. Siihen ei mielellään uusia velkoja menisi ottamaan, ja etenkään, kun omistajalla eli kunnalla on pyrkimys saada konsernivelkojensa kasvu hillityksi ja mielellään jopa laskuun.

Jos joku huomaa kysyä miksi vuokrataloyhtiössä ollaan juuri nyt niin kovin tiukilla velkojen lyhennysten kanssa, löytyy vastaus velkasalkun koostumuksesta. Takavuosina on asuntotuotantoon otettu silloin ”edullisia” velkoja, joita ei ole ollut kiire lyhentää. Nyt näiden osalta ollaan tilanteessa, jossa tuo lyhennysten takapainoisuus tulee vastaan ja niinpä ollaan ”pikkaisen lirissä” kuten jossain kahvipöytäkeskusteluissa tilannetta on määritelty.

Kaatuuko kylien kehittäminen korpikommuuniin?

Inarin kunnanhallituksessa keskusteltiin (21.9.2015) Inarijärveen liittyvistä osayleiskaavahankkeista. Lähinnä esillä oli Ivalon alueen osayleiskaavan kumottu ja nyt uudella suunnittelukierroksella ollut osa. Siihen kuuluu Inarijärven ranta-alue Veskoniemen länsipuolelta Nanguniemestä Nellimiin sekä ”sisämaassa” muun muassa Nellimintien varsia Sarmilompolon alueella.

Rovaniemen hallinto-oikeus hylkäsi (18.10.2011) tuon kunnanvaltuustossa hyväksytyn kaavan osan lähinnä siksi, että sillä haluttiin käytännössä testata rantojensuojeluohjelman ja Natura 2000 -ohjelman vaikuttavuutta sijoittamalla Metsähallituksen hallinnoimille valtion omistamille ja rauhoittamille rannoille joukko ison rakennusoikeuden omaavia huvilatontteja. Samaan testiin liittyi lisäksi todella suuren lomakeskus- ja matkailupalvelukeskuksen aluevaraus sähköttömään ja kyseisen kaltaisen toiminnan näkökulmasta tiettömään Nanguniemeen.

Tätä ennen kunnanhallituksessa oli päästy yksimielisyyteen siitä, ettei uusintakierroksella lähdetä enää urheilemaan rantojensuojelualueille. Myös siitä vallitsi joltinenkin yksimielisyys, että Nellimin kylän kehitystä tukevaa matkailurakentamista keskitetään kylän välittömässä läheisyydessä olevaan Korkeloniemeen.

Tuossa vaiheessa Nanguniemi muhiskeli vielä veran alla putkahtaen esille viime kesänä kun alueen kaavaluonnos oli nähtävillä. Silloin kuten vielä nytkin luonnoksesta puuttui ajantasainen selvitys siitä miten esitetyt varaukset vaikuttaisivat välittömästi ja välillisesti Inarijärven Natura-alueen tilaan. Myös tätä selvitystä on edellytetty.

Nyt pidetyssä kunnanhallituksen kokouksessa käsiteltiin kaavaluonnoksesta saatuja lausuntoja ja kommentteja sekä ohjeistettiin kaavan laatijaa jatkosuunnitteluun. Seuraavaksi on tarkoitus saada aikaan virallinen kaavaehdotus, joka pannaan julkisesti nähtäväksi. Sen jälkeen on vuorossa valtuustokäsittely ja mitä todennäköisin valituskierros.

Jotta vahvoilla olevilta valituksilta vältyttäisiin ja jotta erityisesti Nellimin alueen kaavoitusta päästäisiin mahdollisimman nopeasti toteuttamaan, tein esityksen Nanguniemen taajamavarauksen supistamiseksi realistisempiin mittoihin. Realistisemmaksi sekä rakentamisen että erityisesti Inarijärven Natura-alueen sietokyvyn kannalta.

Nyt Nanguniemen rakentamisen pohjana oli ja äänin 4 – 3 pohjaksi myös jäi 18 000 kerrosneliötä matkailurakentamista ja 5 000 kerrosneliötä palvelurakentamista.
Esitin Heli Portin ja Maire Puikon kannattamana varauksen mitoittamista matkailurakentamiselle 5 000 kerrosneliöön ja ohjelmapalveluja varten 1000 kerrosneliöön.

Voittanut varaus tarkoittaa jonkun sen kokoa vähätelleen mukaan matkailurakentamisen osalta "vain" noin kolmea Saariselän Gielas-hotellia.

Suljetusta kokouksesta ei yksittäisiä puheenvuoroja pysty referoimaan, mutta yleisesti Nanguniemen massiivista rakentamista tunnutaan perustelevan edellisen valtuustokauden linjauksilla sekä jopa kunnan halulla kehittää Nellimin kylää ja Nellimintietä.

Omat näkökantani voin tarkoinkin kertoa ja sen mukaan Nanguniemen korpikommuuni tarvittavine tie- ja muine infrahankkeineen heikentäisi Nellimin, Veskoniemen ja jopa Inarin kirkonkylän kehitystä – joudutaanhan Nanguniemen varaus huomioimaan myös Inarijärven osayleiskaavan mitoituksissa.

Ja se aivan ensimmäinen haitta tulee olemaan kaavojen vahvistumisen lykkääntyminen hamaan tulevaisuuteen tahallaan hankittavan valitusmyllyn seurauksena.

Eräs pelko Nanguniemeen puuttumisessa tuntuu olevan Metsähallituksen Laatumaan ”suuttuminen”. On kuitenkin muistettava, ettei Laatumaa ole mikään viranomainen kuten Metsähallitus luontopalvelujensa osalta. Niinpä Metsähallitus ei voi olla – ainakaan julkisesti – kovin närkästynyt vaikka sen tontinmyyntiä rantojensuojelu- ja Natura-alueilla sekä niihin rajoittuen hillitäänkin. Metsähallituksen lakisääteinen velvollisuus on suojella ja hoitaa noita alueita sekä suorastaan turvata ettei niille synny rakennuspainetta.

Nytkin Metsähallituksen lausunnossa Nanguniemen-Nellimin kaavaluonnoksesta viitataan muun muassa luonnonsuojelulain uuteen heikentämiskieltopykälään sekä varataan mahdollisuus lausua myöhemmin valmistuvasta Natura-selvityksestä.

Metsähallituksen roolin skitsoutta kuvaa se, että kun nyt lausunnon allekirjoittajina olivat luontopalvelujen ja metsätalouden aluejohtajat, lausunnossa kannetaan yhtä aikaa huolta lapinleinikkiesiintymistä ja maisematyölupaa edellyttävien rantametsien liian kauas ulottuvista rajauksista.

Leinikkejä ei saa tallata, mutta rantamaisemia pitäisi voida parturoida!

Nanguniemestä vielä sen verran, ettei sen rakentamisvarauksen supistaminen vaikuttaisi Laatumaan bisnekseen koko esitetyllä neliömäärällä. Nyt esillä olleeseen kaavaluonnokseen oli ilmaantunut Laatumaalle muun muassa Nellimitien läheisyyteen yhteensä 27 uutta huvilatonttia, joiden kerrosala – lopullisesta päätöksestä riippuen – olisi yhteensä jopa 5 400 kerrosneliötä.

Kaikkiaan tuolle kaava-alueelle on syntymässä lomataajamien lisäksi 250 uutta huvilatonttia nykyisten reilun sadan huvilatontin jatkeeksi.

Kallis satamakapteeni

Metsähallitus on ties jo kuinka pitkään pyrkinyt eroon Inarijärven Nanguniemessä olevasta ja ehkäpä siitä syystä osin jo rapistuneesta satamastaan. Ja kukapa muu kuin kunta voisi olla sopiva ostaja paikalle tai omaisuudelle jota kukaan ei tarvitse. Metsähallitus on kaupitellut satamaansa siis kunnalle.

Nyt kauppaa on vauhditettu vihjailuilla sataman sulkemisesta, ellei kunta sitä osta. Taustapuheissa on joku sanonut suoraankin, että kunnan on pakko ostaa tuo satama. Hinta ei ole pahakaan, vain 10 000 euroa.

Kunnanhallitus käsitteli myyntitarjousta kesäkuun alussa ja päätti silloin yksimielisesti siirtää tarjouksen käsittelyn siksi kunnes Nanguniemen kaavoitettavan alueen suunnitelmista on tarkempi tieto.

Teknisen lautakunnan puheenjohtaja Marko Katajamaa osoitti kuitenkin hämmästyttävää aktiivisuutta ja velvoitti kunnan teknistä johtajaa tekemään uutta kaupan käsittelyä pohjustavan selvityksen. Se ei kuitenkaan tuonut tuota kunnanhallituksen aiemmin edellyttämää lisävalaistusta Nanguniemen alueen suunnitelmiin.

Lähes infernaalisen ennakkohuutamisen ja -painostamisen tuloksena – ja kun muutama asiassa keskeinen kunnanhallituksen jäsen sattui olemaan vielä poissa – kunnanhallitus hätäytyi viime tiistaina (18.8.2015) päättämään sataman ostosta ehdolla, että ostettavaa aluetta hieman laajennetaan tuohon samaan kymppitonnin hintaan.

Kunnanhallituksen päätös syntyi äänin 6 – 2; jäimme puheenjohtaja Jari Huotarin kanssa kahdestaan kunnanhallituksen aiemman päätöksen taakse.

Kauppaa perustellaan sillä, että kunnan tehtävänä on luoda edellytyksiä Inarijärven järvimatkailulle ja tässä tapauksessa Metsähallituksen Nanguniemeen haluamalla laajalle matkailupalvelukaavalle. Sen läpi menosta tosin ei ole mitään takeita ja ainakin sen lailliseksi saaminen tulee kestämään useita vuosia. Sitten vielä tarvitaan tie ja joku hurja niemeen investoimaan.

Kyseessä on siis ajatus siitä, että kunta ryhtyy Nanguniemessa toteuttamaan samanlaista yhdyskuntatekniikan rakentamista ja ylläpitoa kuin Saariselällä. Tämän hetken tilanteessa ja kaavoitustakin ajatellen tuntuisi, että nimenomaan Metsähallituksen intressissä olisi pitää ja kehittää satamaa.

Katajamaan teettämä ”selvitys” lähtee siitä, että sataman venepaikkojen tuotoilla sitä tullaan jatkossa parsimaan ja ehkäpä kehittämäänkin. Taustakeskusteluissa on todettu, että veneilijäthän sen kaiken maksavat – ja vaikka nykyistä korkeammilla laituripaikkamaksuilla.

Lisäksi Nanguniemeen halutaan rakentaa Veskoniemen kunnansataman veneiden talvisäilytysalue, koska Veskoniemestä se aiotaan siivota kokonaan pois.

Enpä osaa kuvitella kuinka moni Veskoniemessä venettään pitävä veneilijä aikoo viedä paattinsa Nanguniemeen ja varjella sekä huoltaa omaisuuttaan sinne heikon ja pitkän metsäautotieyhteyden taakse – käytännössä korpeen. Kunnon tietä, valaistuksia jne. Nanguniemeen saa siis odottaa varmasti vähintään vuosikymmenen ja todennäköisesti paljon pitempään. Eri asia tietenkin on, että kun sataman omistaa jatkossa kunta, vaatimuksia sen sekä tien kehittämiseksi varmasti tulee herkemmin.

Yksityinen metsätie tuo osakkaana olevalle kunnalle itse sataman ohella kustannuksia, jotka siis tultaisiin Katajamaan logiikan mukaan siirtämään sataman käyttäjien maksettavaksi.

Tiedän, että Veskoniemen sataman kehittämisessä on ongelmia ympäröivien yksityismaiden takia. Veskoniemi on ollut kuitenkin hyvin keskeinen satama Inarille mentäessä ja myös sen tien peruskorjausta perusteltiin satamalla. Nyt käytännössä kylää ollaan hiljentämässä uuden ja uljaan Nanguniemi-hankkeen varjolla.

Veskoniemen veneiden talvisäilytyspaikaksi – ja Nanguniemeä huonommaksi vaihtoehdoksi - on Katajamaan selvityksessä otettu Peuravuonon sahan alue. Se on selvityksen mukaan vesialueeltaan liian matala ja vaatisi ”laajoja ruoppauksia”. Kysyin veden syvyydestä teknisen osaston edustajalta, jonka mukaan vettä Peuravuonon rannassa on matalimmillaan metri ja lisäksi rantaan on aikanaan puita uitettaessa jo ruopattu syvempiä väyliä. Peuravuonosta veneille löytyisi myös huoltotiloja ja paikka on asutun ja valaistun asuntoalueen kyljessä.

Minulle on myös kerrottu, että Veskoniemen tien varresta, satamasta jo jonkun matkan päästä Ivaloon suuntaan on Metsähallituksen omistamia maita. Miksi kunta ei osta sieltä vaikka hehtaarin palaa ja tasaa sille kunnollista veneiden säilytysaluetta Inarin kirkonkylän malliin? Inarissakin matkaa satamasta tuolle alueelle on reilut pari kilometriä, mutta toki veneitä voidaan jatkossa nostaa talviteloilleen myös lähempää Sahanrannasta.

Minusta kunnan pitää selvittää Veskoniemen alueella eri vaihtoehdot ennen kuin nimiä mihinkään kauppakirjoihin laitetaan. Tuohon selvittämiseen pitää liittää vielä kunnan ja sataman naapurina olevien yksityisten kanssa käytävä keskustelu alueen käytön ja kehittämisen mahdollisuuksista.

Inarijärven satamien kehittäminen on ollut todella tahmeaa rahan vähyydestä johtuen. Veskoniemen satama on paitsi ahdas, myös rapistunut ja veneilijöitä sieltä on hakeutunut paremmassa kunnossa olevaan Inarin satamaan. Luulen, että jatkossa veneitä halutaan myös talvisäilyttää ennemmin Inarissa kuin jossain Nanguniemessä varkaille ja ilkivallalle alttiina.

Satamien kunnostamisessa ja kehittämisessä on muistettava Inarin ja Veskoniemen lisäksi myös muut paikat, Nellim ja Partakon laita. Viimeksi mainitulle suunnalle jopa veneenlaskuluiskien kunnossa pitäminen saati uusien rakentaminen on ollut tuskaista.

Kunnan aiemmista ”bisneksistä” on riittänyt purinaa ja ihmettelemistä, mutta joillakin tuo takki auki touhuaminen on jäänyt näköjään vieläkin päälle. Lisäksi joudun ihmettelemään kenen asialla tällaiset touhun miehet tai -naiset lopulta ovat?
Jos nyt luullaan, että tehtiinpä hieno kauppa ostamalla kokonainen satama kymppitonnilla, petetään kyllä itseä tai yritetään pettää muita. Ensimmäisiä kalliin laskun maksajia tulevat olemaan sadat Inarijärven veneilijät, sillä tuskin yksin Nanguniemen sataman käyttäjille sen toiminnan ja kehittämisen lasku tiemaksuineen ja -töineen muineen lankeaa. Tosiasiassa tilanne johtanee siihen, että nykyisetkin Nanguniemen maksajat hakeutuvat toisaalle. 

Takana kiireinen kevät

Kuntablogin päivittäminen on venähtänyt pitkäksi. Johtuu osaltaan siitä, että Facebook pyrkii muodostumaan päivittäiseksi sanomisen kanavaksi kun jotain sanomista tuntuu olevan. Nopeata ja lyhyttä, sellaistahan se nykyajan viestintä tahtoo olla.

Kunnanhallitus pitelee parhaillaan noin kolmiviikkoista ”kesälomaansa”; seuraavan kerran se on koolla 6.7. Viimeistään siihen mennessä piti olla varmuus siitä, että pitkään vireillä ollut Saariselän hissiyhtiön, Saariselkä Skin, liiketoimintakauppa ja teollistamissopimus ovat toteutuneet ja samaisessa kokouksessa nähtäisiin myös miten sopimusasiat Peuravuonon sahan toiminnan käynnistämiseksi ovat sujuneet.

Muutama päivä sitten, järvellä taimenta verkosta päästellessä, tuli puhelinsoitto ja sen myötä tieto Saariselkä Skin kaupan allekirjoittamisesta. Juha Tahvanaisen kokoama ostajaryhmä lähtee nyt tekemään sitä mikä kunnalta ei odotetusti onnistunut. Ja kunta pääsee vaihteeksi Saariselän rinnetoiminnassa hieman saamapuolelle.

Rinnetoiminta ja sen kehittyminen ovat Saariselälle tärkeitä, vaikka sen imago onkin vahvasti hiihtoon painottunut. Oikeiden yrittäjien vetämänä voi uskoa laskettelunkin profiilin nyt nousevan.

Saariselän toinen kaupanteon kohde on ollut ja on edelleen Siula. Se on saatettu tontin ja rakennusoikeuksien osalta myyntikuntoon ja kiinnostusta paikkaan on ollutkin. Aika vaan ei ole kovin otollinen kiinteistöjen kaupalle saati niiden lisärakentamisiin. Sama vaisuus näyttää vallitsevan myös Saariselän etelärinteen uusien tonttien kysynnässä.

Peuravuonon sahasopimuksen kohdalla on nimien kirjoittaminen kauppa- ja vuokrasopimuksiin kangertanut ja takarajana voitaneen pitää tämän kesäkuun loppua. Olin sahalle aikovan yrittäjätahon kanssa kontakteissa jo viime syksynä ja sittemmin noita yhteyksiä on ollut pitkin matkaa. Sahakeskustelussa meitä on ollut mukana ainakin kolme luottamushenkilöä, mutta päävastuun neuvotteluista on kantanut alun yhteydenottojen jälkeen InLike Oy ja Janne Seurujärvi sen toimitusjohtajana sekä kunnan elinkeinojohtajana.

Toivotaan, että Peuravuono tästä käynnistyy. Muussa tapauksessahan siellä pitää ottaa käyttöön suunnitelma B eli selvittely alueen muusta käytöstä. Tuota muuta käyttöä rajoittavat tietenkin alueen maaperässä muhivat saasteet, jotka kunta on höylisti sitoutunut puhdistamaan Vapon taputtaessa käsiään.

Merkillistä siivoamista tämä jo puolivälinsä ohittanut vaalikautemme on ollut. Olemme kunnanhallituksen puheenjohtaja Jari Huotarin kanssa muutamat kerrat pohtineet riittääkökään kausi vanhojen ”bisnesten” selvittelyyn, jotta seuraajat sitten pääsisivät taas kuntaa kehittämään. Tähän kauteen on lisäksi ahdettu jos minkinlaista sotea ja kuntarakenneselvitystä, eikä kuntakonsernissa muutenkaan ole joudettu ihan vain oleskelemaan. Viimeisiin rypistyksiin on kuulunut vielä uuden kunnanjohtajan etsiskely ReijoTimperin lopettaessa johtajapestinsä – ja jo höllättyä kunnan edunvalvontaa pitemmän ajan kuluessa.

Saariselkä Ski oli itse asiassa kaudellamme vasta toinen konserniyhtiö, joka siirtyi pois kunnan hoteista. Tätä ennen olin Kiinteistöyhtiö Ivalon Teollisuustilojen hallituksen puheenjohtajana tekemässä loppulitviikkejä Ivalon pesulasta. Sen kiinteistöstähän kunta omisti 51 prosenttia ja sai sijoittamansa rahat takaisin kun pesulan toimijayritys tekaisi konkurssin ja sen toiminta loppui. Se menetys ”pesulabisneksessä” tapahtui, että Terho Kinisjärven ja kumppanien lupaamat 20 työpaikkaa eivät toteutuneet – ja ne alussa toteutuneetkin jäivät kovin lyhytaikaisiksi.

Jos vielä kiireisen menneen kevään asioista sen verran, että viime valtuustossa väännettiin Törmäsen koulun lakkauttamisesta tai korjaamisesta. Kunnanhallituksessa päädyttiin esittämään korjaamista äänin 4 – 4 ja valtuustossakin meni aika tiukille.

Koulu siis remontoidaan.

Olen työssäni ollut seuraamassa varmasti yli 50:n lappilaisen kyläkoulun lakkauttajaisia, mutta Törmäsen tapaus oli tuossa koosteessa erityinen. En muista, että kehittyvän alueen 50 oppilaan lakkautettavaa koulua olisi aiemmin kohdalle osunut. Nyt mielestäni monien halu lakkauttaa lähellä Ivaloa oleva koulu vain keskittämisen intressistä löysi oivan oljenkorren koulurakennuksessa muhivasta potentiaalisesta sisäilmaongelmasta. Täytyy sanoa, että ainoa mikä tässä hankkeessa haiskahti, oli sen valmistelu.  Se viimeistään käänsi ainakin minut kannattamaan koulun korjaamista.

Vähän hassua oli, että joukko samoja valtuutettuja, jotka olivat kovasti säästämässä ja siksikin lakkauttamassa Törmästä, ilmaantuivat aivan juhannuksen alla esittämään ja kannattamaan sivistyslautakunnassa liikuntahallin rakennushanketta Inariin.

Se Inarin liikuntahallin juna meni jo, kirjoitin Facebookissa. Kunnalla on huikea investointilista, jonka lopullinen jonoutus tehdään syksymmällä, mutta jossa monia jo ennestään esillä olleita investointeja joudutaan siirtämään tuonnemmaksi. Eivätkä nuo siirrot ole Törmäsen koulun korjauksen syytä, kuten aiemmin yritettiin sellaistakin vastakkainasettelua nostattaa.

On siis Männikön palvelukodin vanhan puolen peruskorjausta, Ala-Männikön korvaavien asuntojen rakentamista, Ivalon urheilutalon ja mahdollisesti sääsuojahallin remontointia, Ivalon alakoulun remonttia ja niin edelleen. Siellä investointilistalla ovat jossain vastassa myös Saariselän päiväkoti ja Inarin kirkonkylän ikäihmisille tarkoitetut palveluasunnot. Nuo viimeksi mainitut piti suunnitella jo tänä vuonna ja rakentaa ensi vuonna, mutta suostuin osaltani hankkeen siirtoon kun asunnoille ei löytynytkään osoittaa suurta tarvetta.

Toivottavasti inarilaiset ikäihmiset vastaavat asuntojen tarpeesta jatkossa toisin heille tehtävissä kyselyissä. Nyt 65-vuotiaille tehdyssä kyselyssä useimmat tuntuivat halukkailta asumaan Ivalossa sen jälkeen kun eivät enää pärjää ominaan nykyisissä kodeissaan kirkonkylässä ja yleensä Pohjois-Inarin alueella.

Inergia – konserni konsernissa

Vielä pari sanaa yhtiöistä.

Viime aikoina olemme kunnanhallituksessa puhuneet jo monesti Inergia-konsernista, jota on muun muassa pyritty saamaan kuntakonsernin konserni- ja henkilöstöohjeiden piiriin. Aika erikoisia asioita on tuo pyrkimys tuonut omistajan ääntä ja ohjeistusta käyttävän kunnanhallituksen pöydälle. Niistä en oikein pysty tässä tarkemmin rupattelemaan. Kuin ehkä sen, että kuntakonsernissa on ollut erilaisia henkilöstökäytäntöjä – ja ilmeisesti myös erilaisia käsityksiä henkilöstön motivoimisesta.

Inergia-konsernia on muutenkin puntaroitu tilanteessa, jossa tulos laskee ja samalla – pääosin valtion toimenpiteiden johdosta – investointitarve kasvaa lähivuosina kovasti. Se tietää konsernivelan hyppäystä uusille tuhatluvuille kuntalaista kohden.

Ei liene kuin ajan kysymys kun Inergiaan kuuluvan sähkösiirtoyhtiön, Tunturiverkko Oy:n, hintarajoitinta joudutaan ruuvaaman löysemmälle, ellei peräti nollille. Nykyisinhän verkkoyhtiö on velvoitettu pitämään sähkönsiirtohintansa valtakunnallisen keskiarvon alapuolella, mutta jatkossa on väistämättä edessä hintojen reipas korottaminen ja sen lisäksi mitä todennäköisemmin vielä lisävelan ottaminen.
Tuleekin väkisin pohtineeksi mitä järkeä kunnalla on yleensä pitää moista yhtiötä? Kyse alkaa olla enää siitä ketä syytetään kun kuntalaisten sähkölaskut sen kun kallistuvat ja jos vielä kuntakonsernin velkakin vain lisääntyy. Eli että onko syyllinen kuntaomistaja tai joku toinen omistaja?

Myymällä Tunturiverkon ja ehkäpä asennusfirma Ellapinkin kunta kuittaisi kohtalaisen myyntitulon ja pääsisi lisävelan tekemisen sijasta alentamaan todella tuntuvasti velkojaan.

Inarilaisten näkemykset kelpaavat viestiksi päättäjille

Helsingin yliopiston professoreiden tutkimushankkeeseen liittynyt kysely kertoo selkeästi mitä Suomen suurimman saamelaiskunnan asukkaat ajattelevat saamelaisuudesta, saamelaiskäräjistä ja käräjien johdon ajamasta ILO-ratifioinnista.

Ihmisillä Inarissa on halu elää sovussa ja hyödyntää tasavertaisina luontoaan. Miksi tämä ei sovi joillekin? Toivottavasti kuitenkin Inarin ihmisten elämää lainsäädännöllä ja sopimuksilla ohjaavalle oikeusvaltio Suomen eduskunnalle.

(Reetta Toivosen ja Panu Itkosen artikkeli Lapin Kansassa 1.3.2015)

Kaunapolitiikka ei eväitä tarvitse

Paikallislehti Inarilaisessa 28.1.2015 ollut kirjoitus:

Viime viikolla Ivalossa pidetyssä, Inarin ja Utsjoen kuntaselvitykseen liittyneessä kuntalaistilaisuudessa selvitysmies Eero Laesterä kertoi kuntien talouslukuja. Niihin kuuluu tietenkin myös velkaantumisaste, joka Inarissa on peruskunnan osalta Suomen alhaisimpia; Inari on tässä lajissa peräti seitsemännellä sijalla parhaassa päässä kaikista Suomen kunnista.

Sen sijaan konserniveloissa Inarin tilanne ei ole niin häävi, jos ei ihan niin huonokaan. Kunnan paljoista yhtiöistä johtuu, että tuo peruskunnan velkamäärä on pystytty pitämään reilun 2000 euron tasossa asukasta kohden. Sen sijaan koko kuntakonsernin velka on kiikkunut yli 6000 euroon asukasta kohden ja taitaa kiikkua vielä ylöspäin, vaikka yhtiöiden kustannuksia aiotaankin ryhtyä toiminnan tehostamisen merkeissä tarkastelemaan. Pakollisia investointeja ilmaantuu sekä peruskunnalle että yhtiöille, joten säästäminen ei onnistu ihan vain kustannuksia leikkailemalla.

Otsikon aihepiiriin päästiin siinä vaiheessa, kun Laesterä totesi velkamäärästään huolimatta Inarin kuntakonsernin talouspohjan vankaksi konsernin ”valtavan” omaisuuden ansiosta. Hänen mukaansa tuo omaisuus on käytetyistä tasearvoista käypäarvoiksi muutettuna siis todella suuri.

Tuossa vaiheessa yleisöön kuulunut kunnanhallituksen entinen puheenjohtaja ja nykyinen ex-kunnallispoliitikko Terho ”Tumppi” Kinisjärvi (vas.) alkoi vilkuilla minuun päin ja arvasin jo melkein mitä kohta kuulisin. Kun tilaisuus päättyi, hän ryntäsi luokseni ilkkumaan, että ähäkutti, siinäpä kuulit miten yhtiöistä on ollut kunnalle hyötyä vaikka niitä olet aina niin vastustanut. Ihan sanalleen tuo hänen henkäisynsä ei ehkä noin mennyt, mutta asian sisältö oli siinä.

Eipä siinä ehtinyt kommentoimaan, kun Tumppi jo mennä viiletti matkoihinsa. Jos sanottua koettaisi tulkita, se kai tarkoitti, että jarrutteluistani huolimatta hänen johdollaan harjoitettu kapitalismi oli kantanut oivan hedelmän.

No, vaikka yhtiöitä ei olisi lainkaan, Inarin kunnan omaisuus olisi samansuuruinen. Toki kunnan omaisuus on niistä sähkölaitoksen, vesilaitoksen ja kunnan vuokra-asuntojen ajoista muuttunut ja varmasti karttunutkin, mutta käytännössä yhtiöittämisellä ei ole ollut kehitykseen sen kummempaa erityistä merkitystä.

Toinen asia on sitten mitä hyötyä käypään hintaan arvostettavalla omaisuudella on, ellei sitä realisoida eli tuota käypää hyötyä siten kuitata?

Niinpä onkin hyvä kysyä, pitäisikö kuntakonsernin varmasti arvokkain omaisuus eli Inergia Oy, tai vaikka koko Inergia-konserni vesi-, verkko- ja lämpöyhtiöineen panna lihoiksi? Sillä kaupalla kuitattaisiin kaikki kunnan velat ja pätäkkää jäisi vielä pankkitilillekin.

Inergialle ja sen jakeluverkolle saattaisi olla hyvin kysyntääkin, onhan esimerkiksi Fortum tulossa Paatsjoen vesivoiman suurimmaksi omistajaksi ja varmasti sillä saattaisi olla käyttöä näille. Siinä samalla uusi omistaja tietenkin laskuttaisi verkossaan seikkailevan inarilaisten sähkön – omilla hinnoillaan.

Kunnan vuokrataloyhtiön puolella asuntokantaa on pyritty vähentämään kaupoin yhtiön talouden parantamiseksi. Ihan kiljuen eivät kaupatut asunnot ole lähteneet vaihtamaan omistajaa, eikä kauppojen katekaan aina ole ollut niin huikea. Samoin on pyritty myymään myös kunnan hiihtohissiyhtiötä ja tietenkin Siulaa, mutta toistaiseksi ne ovat saaneet vielä vain kartuttaa kuntakonsernin omaisuutta. 

No, onhan myymättömästä omaisuudesta ainakin se hyöty, että velkaa irtoaa helpommin kun lainan antajalla on tieto saatavansa vakuuksista.

Inari ja Utsjoki erossa – hyvässä sovussa

Päättyipä juuri Inarin ja Utsjoen kunnanvaltuustojen yhteisseminaari, jossa keskusteltiin tehdystä kuntarakenneselvityksestä. Valtiovarainministeriön selvitysmies Eero Laesterä totesi vuodenpäivät kestäneen selvityksen loppusanoissaan, ettei ole kuullut nyt pidettyjen kuntalais-ja valtuustokuulemisten aikana yhtäkään puheenvuoroa kuntien yhdistämisen puolesta. Vastaavaa ihmettä ei ole sattunut muissa vastaavissa Laesterän tekemissä kuntaselvityksissä.

Koska Inarilla ja Utsjoella menee nykyisin niinkin hyvin, ettei kumpikaan ole nk. kriisikunta, voivat valtuustot päättää ihan vapaasti olla liittämättä kuntia. Ja se päätös tullaan varmasti myös tekemään, kunhan Laesterän - toivottavasti kuntien kantoja tukeva esitys - ministeriölle valmistuu ja ministeriö sen osaltaan arvioi. Todennäköistä on, että selvitysmiehen ehdotus saadaan jo helmikuun alkupäivinä.

Loppumetreillä kuntien keräämästä selvitysmateriaalista koostettiin tutkielma, joka sai nimen ”Uusi kunta”. Tuossa reilun 60 sivun pumaskassa tarkasteltiin nelikenttäanalyysein ja muutoin erilaisia vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia, joita viranhaltijain ja luottamushenkilöiden muodostamissa työryhmissä selvitysmiehen johdattamana löydettiin eri vertailuissa kuntien itsenäisyyden, lisääntyvän yhteistyön ja yhteenliittymisen kesken.

Uuden kunnan vaihtoehdossa löydettiin kustannusten alentamisella ja tuloharmonisoimisella (eli mm. verotuksen tasaamisella) mahdollinen 1,2 miljoonan säästöhyöty. Se kuitenkin edellyttäisi noin 5 – 10 vuoden ajalle rankkoja päätöksiä palvelujen keskittämiseksi ja sitä vielä kaventaisi kuntien palkkojen yhdenmukaistamisesta kertyvä noin 200 000 euron lisäkustannus; Utsjoella kunnan työntekijät saavat parempia palkkoja kuin Inarissa, jolloin yhdenmukaistaminen tarkoittaisi inarilaisten palkkojen korottamista.
Säästölaskelmia esitellyt kunnanjohtaja Reijo Timperi huomautti Inarin pystyneen kuluvan vaalikauden alussa laaditulla hallitun menokasvun ohjelmallaan (MHK) yksin kuromaan, palveluihin juurikaan kajoamatta, vastaavan 1,2 miljoonan säästön. Hän jopa väläytti, että tuleva vuoden 2014 tilinpäätös tulee "yllättämään" vielä tavoitellusta paremmaksi.

Laesterän mukaan tuo selvityksessä saatu miljoonankaan säästö ei kuntien yhdistyessä todennäköisesti toteutuisi, koska keskittämistä ei voitaisi kuitenkaan toteuttaa pitkien etäisyyksien suuressa kunnassa kovin tehokkaasti. Käytännössä se joka tapauksessa tarkoittaisi palvelujen keskittymistä suuntana Ivalo.

Myös uuden kunnan poliittinen järjestelmä olisi hyvin keskittynyt, mikäli vaaleja käytäisiin normaalilla kapitaatiopohjalla – kuten käytäisiin. Utsjoella on nykyisin 1279 asukasta ja Inarissa 6794. Eli että utsjokelaisten osuus uuden kunnan väestöstä olisi 15,8 prosenttia ja inarilaisten 84,2 prosenttia. Voidaan siis arvioida montako utsjokelaista onnistuisi pääsemään 35- tai 27-jäseniseen valtuustoon. Jälkimmäinen on kooltaan Inarin nykyinen valtuusto, kuten alle 8000:n asukkaan kunnissa on. Timperi arvioi, että 9-jäsenisiin luottamuselimiin, siis suurimpiin lautakuntiin, mahtuisi yksi utsjokinen jäsen.

Inarin ja Utsjoen selvityksessä oli Laesterän mukaan paljon sellaisia erityispiirteitä, joita muualla maassa ei ole vastaan tullut eikä voikaan tulla. Saamelaisasiat ovat oma lukunsa, mutta jo yhdyskuntarakenne on eteläläisten näkökannalta käsittämätön.

Jos vaikka suurimpien taajamien välimatkoista napsaistaisiin pois 50 kilometriä, jäisi niille silti etäisyyttä toisiinsa satoja kilometrejä, selvitysmies totesi. Hänen mielestään kuntarakenneselvitysten eräänä edellytyksenä oleva ehyt yhdyskuntarakenne ei Inarin ja Utsjoen tapauksessa millään toteutuisi kunnat yhdistämällä.

Inarin Sajoksessa pidetty seminaari oli historiallinen, sillä vastaavaa valtuustojen yhteiskokousta ei ole ennen naapurusten kanssa pidetty. Seminaarissa nostettiin esille yhteistyön tähänastinen merkitys ja tarve yhteistyön kehittämiseen. Tuo tiivistyvän yhteistyö tie lieneekin se tulos, joka tästä kuntarakenneselvityksestä parhaimmillaan kirjataan.

Henkilökohtaisesti oli hyvä mieli seuratessani kunnanjohtaja Timperin ja muiden alustajien puheita siitä, kuinka epärealistista olisi 23 000 neliökilometrin laajuisen, hyvin harvaanasutun ja samalla toimivan kunnan aikaansaaminen.

Hieman kainosti jouduin seminaarin väliajalla muistuttamaan kuinka alun perin Inarissa touhuttiin jopa koko Ylä-Lapin käsittävän suuren ”saamelaiskunnan” perustamista. Pidin sitä toiminnallisesti täysin järjettömänä ajatuksena ja sainkin näkemykselleni kunnan päättäjien enemmistön kannatuksen.

Sekin oli osaltani myös selvä asia, etten tulisi kannattamaan Inarin ja Utsjoen kuntaliitosta. Sen verran olen näiden kuntien erilaisuutta oppinut kymmeniä vuosia niitä toimittajana seuranneena ymmärtämään.

Hyvä siis näin, että jatkamme kuntina erossa, mutta hyvässä sovussa yhteistyötä yrittäen. Vieressäni seminaarissa istunut Utsjoen kunnanhallituksen puheenjohtaja Veikko Porsanger veisteli kuntiemme aiemman yhteistyön opettaneen, että sopimuksia varten pitäisi löytää palamattomat paperit.

No jo vaikka niin, mutta tottahan tässä sataprosenttista huumoria viljeltiin!