Kunnan bisnekset onnistuvat vain monopoleissa?

Vuosi 2015 saateltiin kunnanhallituksen kabinetissa loppuun jouluviikon alussa 21.12. Vuoden viimeisessä kokouksessa puhuttiin asialistan ulkopuolella kahdesta kuntakonsernin yhtiöstä, Inergia Oy:stä ja Saariselän Siula Oy:stä. Heti alkuun joudun toteamaan, etten pysty etenkään Inergian osalta kuvailemaan viime aikoina kunnanhallituksessa esillä olleita asioita kuin osittain - kas ne liikesalaisuudet -, mutta omia näkemyksiäni Inergiaan liittyen voin kyllä tässä pohdiskella.

Siis kuntapäättäjänä tilanteessa, jossa sekä tuon energiakonsernin että sen omistajakunnan lähitulevaisuudessa tulee tapahtumaan suuria muutoksia.

Tällä hetkellä jo julkista tietoa on se, että edellinen kunnanjohtaja Reijo Timperi aloitti virkakautensa loppumetreillä selvityksen, jossa piti tarkastella Inergia-konsernin ja erikseen sen osien ja toimintojen omistusta. Asiasta teetettiin varsin laaja ja perusteellinen selvitys, jossa konsultti pyrki tuomaan esille eri vaihtoehtoja Inergian tai sen osien myynnin sekä osittaisten uudelleenorganisointien eri vaikutuksista omistajan eli kunnan kannalta.

Tuossa vaiheessa selvitykseen ei liittynyt omistajakunnan rakenteellinen ja taloudellinen muutos lähestyvän itsehallintoaluemuutoksen seurauksena, mutta kyllähän Timperinkin katse jo tuohon tulevaisuuteen silloin varmasti ulottui. Toisin sanoen, oltiin menossa kohti taloudellisesti huonompia aikoja, samalla kun kunnan jo nytkin suuren konsernivelan kasvulle ei tuntunut löytyvän purevia keinoja.

Inergia-konsernilla on tulevaisuudessa huomattavia investointitarpeita ja niihin liittyen sen lainanottotarve ja vastaavasti asiakashinnoittelun korotustarve tulevat kasvamaan.

Konsulttiselvityksiä tutkiessani hain vastauksia kysymyksiin mitä taloudellista hyötyä kunta saisi luopumalla energiakonserniin liittyvistä omistuksista ja mitä tuo luopuminen vaikuttaisi asiakkaiden ja lähinnä kuntalaisten elinkustannuksiin.

No se on selvää, että kunta voi saada huomattavan tuloerän myymällä energiakonserniaan tai sen toimintoja. Tuolla tulolla kunta kuittaisi huomattavan osan veloistaan, joka olisikin järkevää tilanteessa, jossa sen oma kassa kutistuu roimasti tulevan sote- ja muun itsehallintouudistuksen seurauksena. Samalla kuntakonsernin tarve ottaa investointeihinsa velkaa pienenisi ja myös kunnan uusien takausvastuiden ottaminen kevenisi.

Tähän väliin on sanottava noista vastuista, että nehän eivät helposti realisoidu Inergian kohdalla, koska se toimii lähes kokonaan monopolina eikä joudu veloissaan vaikeuksiin - niin kauan kuin asiakkaat jaksavat maksaa kallistuvia sähkönsiirto- ja muita laskujaan.

Kun tieto Inergiaan kohdistuvasta omistajan tarkastelusta tuli julkisuuteen, alkoi tietenkin kova polemiikki siitä miten kuntalaisille etenkin sähkönsiirtoasiakkaina tulisi käymään jos Inarin ja Utsjoen yhteisomistaman Inergia Oy:n tytäryhtiön Tunturiverkko Oy:n omistaja vaihtuisi. Myös paikallisten työpaikkojen säilymistä epäiltiin.

Alkoi myös puhe kuinka järjetöntä olisi panna ”lypsävä lehmä” lihoiksi eli viitattiin Inergia-konsernin kunnalle maksamiin osinkoihin.

Vilkaisu jo Lapin alueen sähkönsiirtäjien hintoihin todistaa, etteivät taksat Inarin-Utsjoen alueella ole halvimmat, vaikka Tunturiverkon hinnoittelua onkin omistajaohjauksella rajoitettu pysymään maan keskiarvoissa tai mielellään sen alapuolella. Sitä paitsi yhtiön taholta on kova vaatimus tuon rajoituksen purkamiseen ja tuohon vaatimukseen joudutaan tulevassa investointi- ja velanottotilanteessa suostumaan – ellei yhtiötä sitä ennen myydä.

Olen Reijo Timperin kanssa samaa mieltä, että lähitulevaisuudessa on sama nostaako kuntalaisten sähkölaskua kunnan tai jonkun muun omistama verkkoyhtiö. Joka tapauksessa niin Inarissa kuin muuallakin sähkön siirtohinnat tulevat nousemaan ”tappiin” niiden ainoana rajoittajana valtio ja sen Energiavirasto. Tuon korotusnäkemyksen jakaa nähdäkseni myös nykyinen kunnanjohtajamme Jyrki Hyttinen, jonka linjauksia muutoin en ryhdy tässä ennustamaan saati arvioimaan.

Ja mitä siihen ”lypsämiseen” tulee, sitäkin kannattanee vähän tarkemmin pohtia.

Eli että kyseessä on kuntalaisten omistama energiayhtiö, jonka lainat nuo kuntalaiset pienosakkaat sekä takaavat että laskuillaan maksavat - ja jonka osingotkin he ovat itse kustantaneet siirrettäväksi yhtiön kassasta kunnan kassaan. Olisiko suorempi ja rehellisempi tie maksaa tuo vajaata veroprosenttia vastaava osinkosumma suoraan kunnallisverona?

Tiedän mitä seuraavaksi huomautetaan eli että maksavathan muutkin kuin kuntalaiset sekä heidän yhteisönsä ja yrityksensä sähkönsiirrosta. Aikanaan Inergian toimitusjohtaja kertoi yhtiön maksamien osinkojen kertyvän Venäjältä tuotavan sähkön myynnistä ja välityksestä pohjoismaisille sähkömarkkinoille. No, nyt tuokaan selitys ei sähköntuonnin hyydyttyä enää niin päde ja eipä kukaan ole toistaiseksi kertonut sitäkään kuinka suuri on tarkalleen ja lopulta se ulkokuntalaisten mökkiläisten ja muiden sähkölaskuista kertyvä tuotto. Jopa Inarin kunnan sähkölasku lienee melkoinen, joten lukuja, lukuja ”lypsytuloista” päättäjille!

Korostan vielä, etten ole omalta osaltani lyönyt mitään näkemystä lukkoon, vaan olen ollut edellyttämässä Inergia-asian tarkastelun liittämistä osaksi ehkä jo helmikuulla alkavaa kuntastrategiatyötä. Inergia-konserni ei ole mikään valtio valtiossa, vaan osa Inarin kuntakonsernin kokonaisuutta, jossa asemassa sitä tulee myös tarkastella. Ehkä voin arvioida sen verran, että varmasti halua ja painettakin on säilyttää Inergia Oy jatkossakin kokonaisena tai uhrata siitä ehkäpä muutama osa. Olen valmis asiaa osinakin miettimään, mutta myynteihin liittyvät eri mahdollisuudet ja vaikutukset hintoihin sekä henkilöstön asemaan ja työpaikkoihin on selvitettävä.

Ja muutenkin kuin että näistä puhutaan ylimalkaisesti tai että niitä maalailevat yksinomaan toimitusjohtajat tai viranhaltijat. Kunnanhallitus omistajaohjauksen toimeenpanijana ja esittäjänä halunnee ihan silmästä silmäänkin kuulla myös potentiaalisia ostajia.

Inergia Oy:n harjoittama monopolibisnes investointeineen ja velkoineen kuuluu siis niin sanotusti riskittömään kunnalliseen yritystoimintaan. Asiakkaan on maksettava, ellei halua siirtyä kynttilävaloon tai kantoveteen.

Saariselän Siula Oy taas edustaa  kunnallista riskibisnestä karuimmillaan.

Siulalla on vähän tuloja ja paljon velkaa. Sen velkojen vakuutena ei suinkaan ole komea ja pomminkestävä kiinteistö tontteineen, vaan takaajana on kunta eli kuntalaiset.

Minullekin on jo sen seitsemän kertaa sanottu, että miksemme laita Siulaa konkurssiin, vaan pumppaamme sinne jatkuvasti rahaa. Näin päätettiin tehdä myös tämän vuoden viimeisessä kokouksessa ja lisää on valtuuston päätettäväksi tulossa myöhemmin kevään puolella.

Niin, Siulan kohdalla kunta takaajana on tilanteessa, jossa se kiltisti maksaa yhtiön erääntyviä velkojen korkoja ja lyhennyksiä – tai sitten itkee ja maksaa.

Jos Siula pannaan konkurssiin, sen velat tulevat kerralla syliin. Tämä olisi kunnan nykyisessäkin kohtuullisessa taloustilanteessa kova juttu, joten näkemyksille velkojen maksamisesta hissuksiin on katetta. Silti haluttomuus rahan pumppaamiseen on aistittavissa päättäjien parissa ja luulenpa, että tilannetta vielä lähiaikoina hartaasti mietitään.

Samalla kun kaiken aikaa odotetaan Siulalle ostajaa – kuin se laulun vanhapiika sitä jotain from heaven.

Otsikossa kysyn onnistuvatko kunnan bisnekset vain monopoleissa. Edellä oleva ei kovin kattavasti tuohon kysymykseen anna vastausta, mutta ainakin se tuo mielikuvaa kunnan bisnesten ääristä.

Edellä mainitsemassani kuntastrategiatyössä tullaan hahmottamaan sitä tulevaisuuden peruskunta Inaria, joka jatkaa olemassaoloaan sote- ja itsehallintoalueuudistuksen jälkeen. Samalla on tarkoitus ”kirkastuttaa kuntakonsernia” niin rakenteellisesti kuin tietenkin toiminnallisesti.

Ehkäpä jo tulevan vuoden aikana nähdään montako yhtiötä kirkastuneessa kuntakonsernissa on ja onko konserniyhtiöiden omissa konsernikuvioissa tiivistettävää. Jo edellä mainitsemieni yhtiöiden ohella laittaisin suurennuslasin alle ainakin Saariselkä Oy:n sekä Inarin Kiinteistöt Oy - Inarin Vuokratalot Oy:n.

Mutta näihin sitten myöhemmin.

Kaikesta huolimatta lukijoille ja kuntalaisille hyvää joulua ja kohtuullista uutta vuotta!

Jk. Vielä tuli mieleen pieni esimerkki kuntabisneksen pääomasijoituspuolelta.

Inarin kuntahan sijoitti taannoin velalla tankkaamansa kalatalousrahaston pääomasta 1,9 miljoonaa euroa ostamalla valtiolta Inarin kalanviljelylaitoksen. Tuottoa tuolle rahalle katsottiin tulevan jopa 8 prosenttia vuodessa laitoksessa toimivan Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) eli nykyisen Luonnonvarakeskuksen (Luke) maksaman vuokran muodossa.

Kaikki hyvin ellei huomaa sitä, että vanhan sopimuksen mukaan kunta toimittaa laitokselle vuosittain korvauksetta sähköä 1,3 miljoonaa kilowattituntia, josta laskun maksaa kalatalousrahasto. Näin vuokrana tuleva pääoman tuotto menee aika tarkoin kyseiseen sähkölaskuun.

Ehkäpä Inergia Oy:n kunnalle maksamasta osingosta osa onkin peräisin kunnan kalatalousrahaston korkotuloista?