Takuumiehillä kysyntää

Lainan takaaminen on tavalliselle tallaajalle tarkka paikka. Itse olen pitänyt linjana, etten takaa kenellekään, paitsi muutaman kerran olen tehnyt poikkeuksen kun kyseessä on ollut läheiseni.

Nyt näyttää siltä, että nimiä takuupapereihin joutuu laittamaan ehkä tiuhaankin. Eivätkä kyseessä ole mitkään pikkuvipit; urani toisessa kunnanhallituksen kokouksessa esitettiin heti yhteensä reilun 1,5 miljoonan euron takauksia. Takuumiehiä ja -naisia olivat kysymässä kunnan yhtiöiden lippulaiva Inergia-konserni ja Inarin Vuokra-asunnot Oy.

Näistä takuun hakijoista aloin itsekseni ihmettelemään Inergian persaukisuutta. Kun vuokra-asuntoyhtiö pyytää takuuta 405 000 euron lainalleen aikeenaan peruskorjata Inarin Ratsutie 5:n asuntoja, se ilmoittaa vastaavansa hankkeen omarahoitusosuudesta 20 prosentilla eli 101 000 eurolla. Inergia hakee takausta 1 100 000 euron erityisinvestointilainalleen ja konsernin ilmoituksen mukaan investointien kokonaissumma on tuo sama eli 1,1 miljoonaa.

Siis investointeja sataprosenttisella vieraalla pääomalla?

Kysäisin kunnanhallituksessa onko näin. Vastaus oli jotain siihen suuntaan, että kaipa siihen jotain omarahoitustakin tulee. Ehkä valtuustossa saamme Pentti Kellokummulta tarkemman selonteon. Valtuustohan tuon lainatakauksen sitten lopullisesti siunaa.

Inergian erityisinvestoinnit jakautuvat niin, että Inergia Oy jatkaa Nellimin kohdalla Venäjälle johtavan 110 kilovoltin johdon vahvistamista (350 000 euroa), Inergia Lämpö Oy uusii Ivalon lämpölaitoksen kiinteän polttoaineen kattilan konvektio-osan, jota joudutaan nykyisin korjaamaan vuosittain sekä tekee laitokseen jotain muutakin remppaa (600 000 euroa) ja Inarin Lapin Vesi Oy uusii ja yhdistää kaukovalvonta- ja automaatiojärjestelmiään ja liittää muun muassa Inarin Nukkumajoen uuden vedenottamon ja Inarin puhdistamon kaukovalvontaan (150 000 euroa).

Inergia-konserni ilmoittaa, että ”normaalit ylläpitoinvestoinnit toteutetaan tulorahoitteisesti ja tytäryhtiöistä Tunturiverkko Oy kattaa kaikki investointinsa tulorahoitteisesti”. No, kyllähän tuota tulorahoituspuolta onkin sen osalta mukavasti parannettu – sähkönsiirtolaskusta päätellen.

Inergia ilmoittaa myös lyhentävänsä tänä vuonna vanhoja velkojaan noin 800 000 eurolla, ”joten varsinainen lainamäärä ei kasva oleellisesti”.  Sikäli jos osaan laskea ja tulkita, konsernin lainamäärä kasvaa pääomien osalta 300 000 eurolla.

Mikä on nyt Inergia-konsernin lainamäärä yhteensä? Sitä en osaa arpoa ulkomuististani, mutta varmaan senkin Kellokumpu tulee auliisti valtuustolle kertomaan.

Eilen istui valtuusto iltakoulua ja siellä esiteltiin kuntakonsernin yhtiöitä ja taseyksiköitä, joukossa kalatalouden kehittämisrahasto. Sen pääoman sijoitustoiminta tulee saamaan myöhemmin tarkempaa huomiotani, mutta pelkästään Inergiaan rahaston pääomaa on sijoitettu 1,2 miljoonaa euroa. Kyseessä on Inergialle annettu laina Ylä-Lapin Vesi Oy:n osakkeiden hankintaan ja tuon lainan todettiin tuottavan rahastolle 5,2 prosentin vuotuisen korkotulon.

Joudun siis pohtimaan, että mikäli kalatalousrahaston korkotulo on pysyvä, lyhentääkö Inergia koskaan lainaansa? Kaipa nyt sentään – tai mistä näitä tietää. Ehkäpä tästäkin joskus saadaan selkoa?

Se nyt näyttäisi kuitenkin selvältä, ettei Inergia-konsernilla ole nykyisellään varaa kummoisiin ”erityisinvestointeihin”, jos niitä pitää tehdä sataprosenttisella velalla.  Ellei nyt sitten ”kaipa niitä omarahoitusosuuksia” jostain ilmesty.

Kun kyseessä lienee velka, joka nyt ainakin on maksettava joskus takaisin, siitä seuraa tiettyjä lainanhoitokuluja ja kuka ne muukaan maksaa kuin konsernin asiakas. Toisaalta, jonkinlaisia lainanhoitokuluja kai ne ovat ne kalatalousrahastolle maksettavat korotkin; niitä on budjetoitu rahaston tuloiksi tänä vuonna antolainojen osalta 9800 euroa.

On muistettava sekin, että peruskunta janoaa lippulaivaltaan osinkoa: Inergia-konsernin liikevoittotavoite on 1,7 miljoonaa euroa, josta tämän, samoin kuin ensi vuoden osinkotavoite on 600 000 euroa. Osingossa on jo huomioitu kunnalle Inarin Lapin Vesi Oy:n osakkeiden myynnistä saatu myyntivoitto.

Siis taskusta toiseen bisnestä ja vieläpä voitollisesti!

Vakavasti pohdiskellen nousee esille monia kysymyksiä, joihin olisi hyvä saada selkokielisiä vastauksia. Keskeisin kysymys on tietenkin se, mitä tämä kaikki veivaaminen hyödyttää kuntalaista, jota varten sekä peruskunta että sen konserniyhtiöt, taseyksiköt ja liikelaitokset ovat?

Ehkä yhtä hyvin kysymys voitaisiin muotoilla niin, että mitä tämä kaikki maksaa kuntalaiselle?

Olen joskus aikaisemmin kysynyt miksei Inergia-konsernin liikevoittoa voitaisi tulouttaa suoraan sen asiakkaille, joihin tosin kuntakin kuuluu? Toinen vaihtoehto olisi tietenkin käyttää niitä voittoja myös velanhoitoon tai investointeihin, mutta sellainen ajatus taitaa edustaa enemmän maallikon taloustaitoa – verrattuna korkeaoppiseen liike- ja kuntatalouden taloushallinnointiin.

Joku voi kysyä, miksi kunnan energia- ja vesikonsernin pitää kerätä voittoa? Kun kysyin joskus tätä samaa sähköön liittyen, minulle vastattiin, ettei voitto kerry suinkaan kuntalaisille silloin myydystä sähköstä, vaan Inergian verkon kautta laajemmille markkinoille tapahtuvasta siirrosta.

No, maallikoita tarvitaan kuitenkin kuittaamaan Inergia-konserninkin velantakauksia ja muutama heitä tarvitaan myös Inergia Oy:n ja sen tytäryhtiöiden hallituksiin. Niihin oli suorastaan tunkua, ”koska siellä on niin hyvät tarjoilut ja kokouksiakin pidetään milloin missäkin päin maailmaa”.

Ihan tosi! Noinkin maallikkomaisia perusteluja tässä on kuultu.