Suurkunta Inari – norsu hiekkalaatikossa?

Että vähän harmittaa kun luin maanantaina kunnanhallituksen esityslistalla olevaa kunnanjohtajan esitystä Inarin lausunnoksi kuntarakennelain luonnoksesta. Valtionvarainministeriö on lausunnon pyytäjä ja kuntien tulisi ilmoittaa sille kantansa 7.3. mennessä.

Lausuminen ajoittuu sikäli hankalasti, että Inarissakin päättäjät ovat juuri vaihtuneet ja he joutuvat nyt edellisten päättäjien aikana hyväksyttyjen ensimmäisten kannanottojen vedättämiksi. Inarihan on jo antanut 12.4.2012 valtiovarainministeriölle ensimmäisen lausuntonsa kunnallishallinnon rakennetyöryhmän selvityksestä ja tuota – minusta todellista kuntien yhdistäjien nuolaisua – on nyt pidetty pohjana myös lakiluonnoslausunnolle.

Tässä välissä on pidetty vaalit ja niissä eivät Inarissakaan ehdokkaiden ajatukset menneet läheskään kaikilta osin kunnanjohtajan ja häntä myötäilleiden entisten päättäjien mielen mukaan.

Tiivistäen Inari siis haluaisi Ylä-Lappiin yhden pinta-alallisesti laajan kunnan, jonka ytimen muodostaisi tietenkin Inari ja johon liitettäisiin sen kylkiäisiksi Utsjoki, Sodankylän Vuotson alue sekä mielellään vielä Enontekiö.  Hassuimpia perusteluja esitykselle on se, että näin turvattaisiin parhaiten ”saamenkielisen väestön oikeudet”. Erityisen mitäänsanomaton ilmaisu!

Sikäli kun muistan ja osaan Inarin kunnanjohdon elkeitä arvioida, ei moisesta suurkunta-ajatuksesta ole isommin kyselty naapureilta. Inari touhuaa tässä(kin) asiassa kuin norsu hiekkalaatikossa ja se minua uutena kuntapäättäjänä kyllä hävettää.

En vielä tiedä miten kollegani kunnanhallituksessa ja valtuustossa asiasta ajattelevat, mutta toivon näkeväni ja kuulevani mahdollisimman monia heitä, jotka ajattelevat tästä asiasta hieman sopuisammin ja alueen toiminnallisuutta, kulttuuria ja myös ihan naapuruussuhteita ajatellen.

Minusta tässä asiassa ei pidä ehättää lapioimaan kyteviä hiiliä naapurien nurkan alle.

Ei nimittäin ole näköpiirissä sellaista pakkoa tai pakottajaa, joka ilman muuta olisi edellyttämässä Inarin ja sen naapurien liittämistä joksikin suurkunnaksi. Asiaa vakuuttaa juuri tänään Lapin Kansassa myös Lapin liiton hallituksen puheenjohtaja Hannes Manninen, jonka asiantuntemukseen luotan ja joka toteaa, ettei mitään pakkoliitosautomaattia olla säätämässä edes niin sanottujen kriisikuntienkaan osalta.

Samaisessa Lapin Kansan jutussa Utsjoen vt. kunnanjohtaja Raimo Hekkanen uskoo vakaasti, että kunta pysyy itsenäisenä, koska liitoksessa ei olisi mitään järkeä. Hekkanen kuittaa hienosti Inarin kunnanjohdon viittaukset Utsjoen talouden alijäämien alaskirjaamisesta liitoksen yhteydessä. Hän toteaa, että liittäminen Inariin tietäisi valtiolle vuosittain kaksi miljoonaa euroa enemmän kuluja ja että Inarilla on asukaskohtaista velkaakin 2 000 euroa enemmän kuin Utsjoella.

Hekkanen viittaa siis Inarin todellisiin velkoihin.

No, tästä kuntarakenneasiasta väännetään vielä kättä muutamaankin kertaan. Omalta osaltani lähden siitä, että koetamme pitää Pohjois-Lapissa ja Käsivarren puolella kiinni entisistä kuntarajoista ja taistellaan toiminnallisin ja muin erityisperustein tuon tavoitteen puolesta.

Minusta rajojen siirtelyn sijasta on rehdimpää kehittää alueen kuntien yhteistyötä ja hakea sitä kautta voimaa ja oikeutusta selviytyä itsenäisinä alueella, jossa etäisyydet ja harva asutus sanelevat pitkälle asioita.

Olen ihan varma siitä, etteivät ”saamenkielisen” ja muunkaan väestön palvelut parane tippaakaan, vaikka muutamia kunnanrajakylttejä poistetaan.

Ja sikäli kun olen oikein ymmärtänyt, kunnat ovat ihmisiä varten – eikä päinvastoin.