Oikeusministeriö kuulee laajasti - mutta rajaten

Oikeusministeriö järjestää Inarin Sajoksessa Runebergin päivänä 5.2.13 kello 17 – 19.30 avoimen kuulemistilaisuuden, aiheena saamelaiskäräjälain tarkistaminen.
Tieto tilaisuudesta on levinnyt lähinnä suusta suuhun menetelmällä, sillä mitään sen kummempaa avointa tiedottamista asiassa ei ole ministeriön puolesta harjoitettu. Joitain tahoja, kuten kunnat, on kutsuttu jo aiemmin päivällä kuultaviksi ja joitain lisäkutsujakin on asiassa ministeriöön yhteyksissä olleille luvattu toimittaa, loput kiinnostuneet saavat mennä paikalle kuuntelemaan.

Ja aika rajattua taitaa kuuleminen olla 2,5-tuntisessa avoimessa tilaisuudessa niiden osalta, joilla siellä on mahdollisuus esittää näkemyksensä. Ministeriön mukaan esitettävät puheenvuorot saavat olla korkeintaan kolmen minuutin mittaisia.

Toki kannanottoja on jo tätä ennenkin lakityöryhmälle voinut lähettää ja jatkossa kai jotain vielä ehtii. Työryhmän toimikausihan ulottuu tämän vuoden toukokuun loppuun.

Työryhmä http://www.om.fi/1330604107388 asetettiin viime elokuussa valmistelemaan ehdotusta saamelaiskäräjistä annetun lain tarkistamiseksi. Työryhmän tehtävänä ”on selvittää saamelaiskäräjistä annetun lain muutostarpeet ja valmistella ehdotus lain tarkistamiseksi tarvittavilta osin”.

Työryhmän työskentelyn pohjaksi on töitä paiskinut nykyisin jo kai virallisesti eläkkeellä oleva entinen lainsäädäntöneuvos Eero J. Aarnio. Hänhän on häärinyt saamelaisasioissa laajalla skaalalla jo saamelaisvaltuuskunnan ajoista ja itsellänikin on ollut joskus mielenkiintoinen tilaisuus kuunnella hänen ”strategialuentoaan” saamelaisvaltuuskunnalle tulevan saamelaisten kulttuuri-itsehallintolain tiimoilta. Toki tuota esitystä ei liene ollut tarkoitettu korvilleni.

Aarnion selvitys liittyy ainakin kunnille lähetettyyn kuulemiskutsuun ja löytyy myös oikeusministeriön verkkosivuilta, edellä olevan linkin alta. Sieltä löytyy myös saamelaiskäräjien hallituksen esitys lain kiireellisimmistä muutostarpeista. Niihin kuuluu muun muassa saamelaismääritelmän rajaaminen siten, että sillä ehkäistäisiin jopa 100 000:n suomalaisen pääsy saamelaiskäräjien äänioikeusluetteloon tuhoamaan saamelaiskulttuuria.

Saamelaismääritelmän rajaaminen, tai laajentaminen vastaamaan historiallista totuutta ja vaikkapa kansainvälisen ILO 169-sopimuksen alkuperäiskansakriteereitä, on Suomelle todellakin laajan kuulemisen kysymys. Mikäli siinä mennään sieltä mistä aita on matalin, on edessä äärimmillään toisen, historiallisen alkuperäiskansan tunnustaminen. Nythän Suomen alkuperäiskansa halutaan määritellä lähinnä kielellisin perustein, subjektiivisen ja kollektiivisen etnisen valinnan nojalla - ihmisen polveutumista ja itseidentifioitumista, samastumista, vähemmän kunnioittaen.

En vielä pysty kovin tarkasti arvioimaan sitä, kuinka saamelaiskäräjälain muutostyö kunnissa hahmotetaan. Eroja näyttäisi kuitenkin olevan ja ainakin siinä, miten tärkeäksi kuulemiseen osallistuminen ja yleensä kuntien tarve lausua asiasta nähdään. Esimerkiksi Inarissa kuuleminen aiottiin hoitaa virkamiespäätöksellä, toisen käden töinä. Uusi kunnanhallitus saattaa ottaa asiaan vielä toisenlaisen kannan ja pohtia tarkemmin sekä kunnan edustajia että kunnan puheenvuoron käyttämistä.

Minusta saamelaiskysymykseen sekä siihen saumattomasti liittyviin maaoikeus- ja elinkeinokysymyksiin pitäisi kunnissa nyt jo viimein havahtua. Kyseessä on kuntalaisia ja kuntia organisaatioina voimakkaasti koskettava asiakokonaisuus, jossa kamreerien tietämys näyttää jäävän monissa asioissa kepoiseksi. Kuntien tulisi tässä asiassa tehdä yhteistyötä yhteisten näkemysten kirjaamiseksi. Ensimmäisenä kannattaisi perehtyä vaikkapa Norjan Finnmarkin tilanteeseen, jotta esimerkiksi ILO-sopimuksen soveltamista siellä ja Suomessa esitettyjä vaatimuksia voitaisiin verrata.

Yleensäkin kuntien tulee vaatia oikeusministeriötä ja miksei koko valtioneuvostoa toimeenpanemaan ILO 169-sopimuksen ratifiointia koskeva vaikutusten selvittäminen. Valtioneuvosto päätti iltakoulussaan laajentaa saamelaisasioiden käsittelyä useamman ministeriön ministeriryhmälle. Tuohon ryhmään tulisi minusta saada mukaan myös kuntaministeri, sillä - kuten Norjassa on nähty ja päätetty -  ILO-sopimuksen soveltamisessa ei voida kävellä kuntien eikä alueiden muun väestön ja paikallisyhteisöjen ylitse.

Ei muuta kuin oikeusministeriön kuulemista kuulemaan.

Jk.

Niin, tuohon saamelaiskäräjien muuttamista pohtivaan työryhmään kuuluvat puheenjohtajana Riitta-Leena Paunio (oikeustieteen lisensiaatti), Sami Manninen (OM:n lainsäädäntöjohtaja), Johanna Suurpää (OM, johtaja), Camilla Busck-Nielsen (OM:n lainsäädäntöneuvos, työryhmän sihteeri), Klemetti Näkkäläjärvi (saamelaiskäräjien puheenjohtaja), Tiina Sanila-Aikio (saamelaiskäräjien I varapuheenjohtaja) ja Nilla Tapiola (saamelaiskäräjien jäsen). Työryhmän pysyvinä asiantuntijoina toimivat Eero J. Aarnio (varatuomari), Mirja Kurkinen (OM:n hallitusneuvos), Tuomas Ojanen (professori, Helsingin yliopisto), Juha Joona (tutkija, oikeustieteen lisensiaatti, Lapin yliopisto) sekä lisäksi ”saamelaiskäräjien myöhemmin nimeämä asiantuntija”, jota ei vielä ole nimetty tai joka on jäänyt ministeriöltä päivittämättä.

Jannelle töitä

Inarin kunta hakee parhaillaan julkisella kunnan ilmoitustaululla elinkeinojohtajaa vanhan valtuuston viimeisillään perustamaan elinkeinojohtajan virkaan. Joku väitti, että paikka olisi ollut auki myös kunnan verkkosivuilla, mutta minä en ainakaan sitä sieltä löydä.

Perustettua uutta avointa virkaa hoitamaan ajalle 15.-30.1.2013 valittiin kunnan elinkeinoyhtiö InLike Oy:n entinen toimitusjohtaja Janne Seurujärvi, joka siirtyi vuoden alusta työsuhteisena kunnan palvelukseen ”liikkeen luovutussäädöksiä” noudattaen. Hallintojohtaja Pentti Tarvaisen silloisessa esittelyssä kunnanhallitukselle todetaan, että ”asioiden käytännön hoitamisen kannalta olisi hyvä, jos Janne Seurujärvi otettaisiin heti avoimen elinkeinojohtajan viran hoitajaksi”.

Esittelystä ja tehdyistä päätöksistä voisi päätellä, että Janne sai jättää taakseen velkaisen ja vaihtelevalla menestyksellä erilaisia teollistamissopimuksia sorvailleen elinkeinoyhtiön ja voi ratsastaa turvallisesti virkamiehen asemassa kohti uusia seikkailuja ja uusia elinkeinohankkeita.  On näet tarkoitus, että Janne valitaan tuohon uuteen virkaan, koska kyseessä on kunnanhallitusesittelyn mukaan ” Kunnan henkilöstöohjeen 5. kohdan mukainen tapaus, joissa tehtävään ei voida valita ketään muuta kuin tehtävää määräaikaisena hoitanut henkilö”. Tällöin riittää, että tehtävän vakinaisesta täyttämisestä ilmoitetaan vain kunnan virallisella ilmoitustaululla.

Kyllä asiat ovat selkeitä ja yksinkertaisia, kun ne oikein ohjeistetaan.

Tästä ”avoimuudesta” johtuen olen saanut kuulla viime päivinä monia ihmettelyjä siitä, miten kunnassa näitä tällaisiakin paikkoja muljaillaan. Jokin aika sitten haettiin johtajaa kunnan ruokapalveluliikelaitokselle ja siinä myös oli tarkoitus jo alun perin valita tehtävää sijaisena hoitanut henkilö. Julkinen, avoin haku tuotti kuitenkin kuusi muutakin hakijaa ja siitä on seurannut jälkijättöistä polemiikkia olisiko noissa hakijoissa ollut kenties pätevämpiä henkilöitä kuin valittu.

Kaipa joku valittaa jos katsoo tulleensa kaltoin kohdelluksi.

No, sitten on ollut jos minkinlaisia muita virkoja ja toimia, joihin on haettu väkeä niin sanotusti laajalla kammalla. Mutta elinkeinojohtajaa vain kunnanviraston ilmoitustaululla?

Kirjoitusteni vakinaisille väärinymmärtäjille joudun tässä kohdin vääntämään rautalankaa, etten kyseenalaista kenenkään edellä viittaamani henkilön mahdollista, todennäköistä tai peräti varmaa kykyä hoitaa tehtäviään. Ei kuitenkaan pidä kenenkään ihmetellä saati suivaantua siitä, jos tällaisten kovin kirjavilta näyttävien käytäntöjen jälkeen moukka rahvas puhuu keskuudessaan pätevistä ja sopivista virkamiehistä ja suojatyöpaikoista.

Tuosta InLikesta vielä sen verran, että jos yhtiön toimitusjohtaja on luovutussäädetty vuoden alusta töihin kuntaan, ei yhtiöllä siis ole tällä hetkellä toimitusjohtajaa. Lieneekö noin? Kunnan verkkosivujen mukaan yhtiö on edelleen olemassa ja sen se velkainen ja pääomallinen osa eli Inlike Kiinteistökehitys Oy jatkaa elämäänsä käsittääkseni yhtenä palikkana kunnan kiinteistöyhtiöiden ryppäässä, jota rypästä kattona hallinnoi Inarin Kiinteistöt Oy. Aivan tarkkaan en todellakaan uskalla vielä tuota konsernikulmausta ruveta hahmottelemaan, eihän siitä näytä tietävän vielä edes kunnan konsernirakennetta kuvaava kaavio, mutta jos noin on, olisi kiinteistöpuolen toimitusjohtaja Tauno Vesterinen jatkossa ehkä kunnan velkaisimpia ja vastuullisimpia pomoja.

Mutta jos niinkin olisi, että InLike Kiinteistökehitys Oy saisi edelleen jonkin erityisen oman laatikkonsa kuntakonsernissa, sille varmasti löytyisi pätevää tai sopivaa toimitusjohtaja-ainesta jostain organisaatioiden sokkeloista. Sen verran pätevää, sopivaa tai muuten ansioitunutta väkeä löytyy aina kun kahlataan organisaatiota viimeistä säätiötä myöten.

Mutta keskitynpä vielä Janneen ja Jannen töihin:

Noissa viime päivien yhteydenotoissa niitä on muisteltu hartaasti - ja tietenkin miehen syntejä tavalliseen tapaan enemmän kuin saavutuksia. On kirottu Peuravuonoa ja muistettu siinä sivussa Kemijärven sellutehtaan menetystä ja pekkarointia kaivoslakiasiassa - muka nekin osaksi Jannen syytä tai vetämättömyyttä? Sitten on tullut Siulaa ja milloin mitäkin pesulaa. Monessa roolissa sauhunnut ehtivä mies saa paljon aikaan - hyvässä jos pahassakin. Toisaalta on kyllä ihmetelty sitä, miten yksi mies yleensä ehtii panostaa kaikkeen ja kaikkialle. Jannehan on ainakin vielä Saariselkä Oy:n toimitusjohtaja ja oliko niitä vielä muita johtajuuksia? Ja taustalla edelleen se politiikan kesannolla oleva sarka?

Janne Seurujärvi on myös Metsähallituksen hallituksen jäsen. Tuossa ominaisuudessa häneen on vedottu hommaamaan Peuravuonon sahalle uusi toimija Morven Ltd:n konkattua. Ideana on, että Metsähallitus voisi palata epäonnisista elokuvatuotannoistaan ja villipohjoiluistaan juurilleen, sananmukaisesti puun juurille, ja panna sahan soimaan. Sille yrittäminenkin olisi lähes yhtä riskitöntä kuin kunnalle.

Yhdestä asiasta joudun ehkä moittimaan Jannea:

Menetimme juuri Inarin kunnasta yhden potentiaalisen, miljoonaluokan liikevaihdoilla pelaavan yrityksen tuonne napapiirin tuntumaan. Asia kai julkistetaan ihan lähiaikoina, joten en lähde sitä sen tarkemmin selvittämään. Inariin jää tuossa liikahduksessa ainoastaan tuotekehitystä eli ehkä yksi tyyppi istumaan tietokoneensa äärelle.

Inarin kunnan elinkeinoyhtiötä pyydettiin mukaan yritystä koskeviin neuvotteluihin, mutta kutsua ei noteerattu. Sen sijaan toinen vastaava ”janne” jostain toisesta kunnallisesta kehittämisyhtiöstä oli hereillä ja nyt on kerrottu muutaman kuukauden vaiheessa olleen hankkeen olevan paketissa.

On ongelma, jos paikallisia yrittäjiä katsotaan nokkavartta pitkin tyyliin ”ei siitä kuitenkaan mitään tule” ja oikeiden yrittäjien uskotaan tulevan aina jostain muulta.

Eilen kunnanvaltuustossa ilmoitettiin 21.2. Ivalossa pidettävästä tiedotustilaisuudesta, jossa kerrotaan julki jokin ”yritysasia”.  Palaverin aihe on jo tuota ennenkin varmasti tiedossa.

Täytyy toivoa ja uskoa, että vaihteeksi jotain positiivista on luvassa.

Ja vielä mitä lyhyt!

Eipä ollut minusta ennustajaksi.

Valtuuston ensimmäinen kokous venyi lähes kuusituntiseksi, kun paikkojen sopimisesta ulos jättäytynyt vasemmistoliitto testaili sopijakoalition pitävyyttä ja vaati useampaan kertaa suhteellisia vaaleja.

Jo heti valtuuston puheenjohtajistoa valittaessa pidettiin ensimmäinen suhteellinen vaali, jollainen kestää aina vähintään kolmisen varttia. Viimeinen koetus käytiin käräjäoikeuden lautamiehistä (!), joita sai valita vain neljä ja joihin vasemmistoliitto halusi ehdottomasti mukaan Riitta Näkkäläjärven.

Ei päässyt Riitta ajamaan siinä tehtävässä Lisman ja Ivalon välejä, mutta pääsipähän jo varavaltuutettuna istumaan järjestäytymiskokoukseen, kun varsinaisista valtuutetuista Timo Väisäsellä oli aikaa istahtaa vain toviksi alkuun ja sitten jokin tärkeämpi meno pakotti hänet poistumaan.

Kaiken kaikkiaan ensimmäinen valtuusto sujui järjestäytymisen osalta ennalta sovittujen nuottien mukaan. Meikäläinen istui kokouksen pidellen suunsa supussa ja flunssaa potien. Olo oli illalla kotiin tullessa aika nuutunut, kun kokouspäivä oli alkanut jo aamukymmeneltä perehdyttämistilaisuuksineen ja ryhmäkokouksineen ja kotona olin jälkiporinoiden perästä vasta puoli kahdeksalta.

Niin, kunnan ilmoituslehtiasia palautuu uudelle kunnanhallitukselle valmisteluun. Siitä äänestettiin ja äänestystulos oli 21 – 6. Vieläkin ilmestymätöntä InariNyt -ilmoituslehteä halusivat suoraan kunnan uudeksi ilmoituslehdeksi vasemmiston ja sosialidemokraattien valtuustoryhmät, muut olivat yhtenä joukkona tarjouskisan uusinnan kannalla.

Kokouksessa uhattiin valtuuston päätöksen tulevan laittomana kalliiksi. Tarjouskilpailun menettelyistä oli kuitenkin kysytty mm. Kuntaliiton lakimieheltä, jonka mielestä tarjoajien kohtelu ei ollut ollut tasapuolista.

No, aikapa tuon sitten näyttää missä markkinaoikeudessa tässä vielä istutaan. Selvältä kuitenkin näytti, ettei kunnan virkamiesjohto ollut hyvillään uuden valtuuston niskuroinnista.

Lyhyt valtuuston kokous?

On mahdollista, että Inarin uuden kunnanvaltuuston huomisesta, ensimmäisestä kokouksesta tulee lyhyt.

Näin voisi ennakoida, sillä valtuustoon tulevat ryhmittymät ovat – vain vasemmistoliiton jättäydyttyä ulkopuolelle – sopineet ensimmäisessä kokouksessa täytettävistä luottamuspaikoista, nimenneet niihin henkilöt ja katsoneet myös sukupuolten tasa-arvot.

Eilen illalla ryhmien viimeistelevässä tapaamisessa sovittiin myös siitä, että esitykset valittavista henkilöistä tekee keskitetysti kokoomusryhmän puheenjohtajaksi valittu Aslak Pekkala.

Eipä tule heti mieleen milloin aiemmin Inarin kunnanvaltuusto olisi järjestäytynyt yhtä perusteellisen ennakkosopimisen varassa. Tässä mielessä on annettava tunnustus sekä sopimiseen osallistuneille ryhmille ja niiden neuvottelijoille että tietenkin neuvotteluja vetäneelle kokoomuksen Jari Huotarille.

Valtuuston viimeisenä asiana on kunnan ilmoituslehden valinta kuluvalle vuodelle. Siinä asiassa on suksia ristissä ja itse odotan mielenkiinnolla saanko kunnasta omaan päätöksentekooni tarpeellisen materiaalin. Nythän uusi valtuusto päättää asiasta vanhan kunnanhallituksen esityksen pohjalta, ja on käynyt ilmi, ettei tuolle vanhalle kunnanhallitukselle ole esitetty kaikkia annettujen tarjousten käsittelyyn ja täydentämiseen liittyviä materiaaleja.

Ei riittäne perusteluksi se, ettei niitä ole mahdollisesti kukaan siellä kunnanhallituksessa vaatinut  edes nähtäväksi.

Kunnan ilmoituslehti - kunnon lehti?

Inarin uusi kunnanvaltuusto kokoontuu järjestäytymiskokoukseensa torstaina 24.1. ja sen ensimmäisellä esityslistalla on luottamuspaikkojen täyttämisen ohella ainakin ”perinteinen” kunnan ilmoituslehdistä päättäminen. Tuota lehtien kilpailuttamistahan on tehty – ainakin Inarissa – vuosittain, jota tiheyttä voi tietenkin vähän ihmetellä.

Jo joitain vuosia sitten maakuntalehti Lapin Kansa taisi nostaa kädet pystyyn ilmoituslehtikisassa paikallislehti Inarilaisen kanssa. Päivälehtien ilmoitushinnat ovat olleet yleisesti toista luokkaa kuin paikallislehtien, joten tässä mielessä paikallislehdet ovat hinnoitteluun ja paikalliseen levikkiin tai peittoon painottuvissa tarjouskilpailuissa menestyneet.

Inarissa tilanne on ollut sikälikin hyvä, että paikallislehti Inarilainen on jopa valtakunnallisesti tasokas paikallislehti, joka harjoittaa nasakkaa journalismia eli toimii - kuten lehdistön ja muun median päätehtävänä on - vallan vahtikoirana ja siihen tehtäväänsä liittyen myös kuntalaisten äänitorvena. Näistä syistä Inarilainen luetaan sananmukaisesti kannesta kanteen.

Kunnon paikallislehdessä myös ilmoittajan viesti menee perille. Inarilaisen kohdalla viikoittaista Inarin ja Utsjoen talouksiin kohdistuvaa peittoa täydentää sen tilauksista kertyvä, alueen ulkopuolelle suuntautuva levikki. Siinä puhutaan tuhansista tilaajista, jotka ovat joko muualla opiskelevia tai työskenteleviä inarilaisia, joilla on sidoksia, omistuksia ja kenties paluuaikeita Inariin, tai sitten kunnassa kiinteistön tai jonkin muun siteen kuntaan omaavia muita kansalaisia, joilla on halu ja tarve seurata Inarin asioita.

Kunnan kannalta tuo paikallislehden tilauslevikki ei ole todellakaan mikään toisarvoinen asia.

Viime vuosina on kuitenkin voinut lehtimiehen penkiltä havaita, etteivät kaikki kunnanvirastolla ja siellä valtuuston penkeillä istuvatkaan Inarilaisesta tykkää. Viimeksi vaalien aikaan ja jälkeen on kuulunut kitkeriä kommentteja, joissa enemmän tai vähemmän suoraan syytetään mediaa asioiden hämmentämisestä ja yleensä niihin puuttumisesta.

Kun jokin huonosti menee, on se selvästikin median eli sananvapauden syy!

Inarilaisen ja aiemmin myös kriittisesti kunnan asioita tarkastelleen Lapin Kansan sananvaltaa murentamaan ja paikkaamaan on esitetty jo muutaman kerran kunnan oman ilmoituslehden perustamista.  Idea, jota edistämässä taisi olla muiden muassa joku ammatikseen tai ainakin ansiokseen kirjoittava entinen valtuutettu, kaatui kaiketi kaikenlaisiin teknisiin ja taloudellisiin kysymyksiin. Lehden pystyyn polkaiseminen ei ole sittenkään mitään jokamiehen hommaa.

Tänä vuonna kunnanhallitukselle (vielä vanhalle) tuotiin esitys uudesta, Inarilaista hieman edullisemman tarjouksen tehneestä ilmoituslehdestä. Kyseessä on ainakin minulle viimeksi vaalien aikana postilaatikkoon kahdesti ilmaantunut Inari Nyt -ilmoituslehti, joka on ilmestynyt myös verkossa ja joka nyt lupaa tulla painettuna eli printtiversiona jokaiseen inarilaiseen ja utsjokelaiseen kotiin 50 kertaa vuodessa, siis viikoittain. Tuo lupaus ei tosin näkynyt lehden tarjouksessa, vaan se on ilmeisesti lisätty siihen myöhemmin kunnanjohtajan esittelyä laadittaessa.

Inari Nyt -lehden tarjous asettuu noin 10 prosenttia halvemmaksi kuin Inarilaisen. Sillä perusteella, lehtien peitot samoiksi verraten, esitetään Inari Nyt -lehden valitsemista.

Minulle päättäjänä valinta on sikäli ongelmallinen, että kisassa syrjään ollaan esittämässä lehti, jonka näytöt peiton, levikin ja sisällön osalta ovat olemassa, samoin lehteä julkaisevan Ukko-Media Oy:n toiminta paikallisena, useampia työpaikkoja tarjoavana yrityksenä. Ongelma syntyy siitä, ettei minulla ole vastaavia referenssejä Inari Nyt - lehdeltä eikä sitä julkaisevalta Yrittäjien Joiku Oy:ltä.

Yritin noin pikimmiten katsoa yritysten rekisteritietoja ja törmäsin siinä erikoiseen asiaan: Yrittäjien Joiku Oy:n kotipaikka onkin Suomussalmi!

Kun valtuusto siis reilun viikon päästä valitsee kunnan ilmoituslehteä, toivon toki tietäväni montako työpaikkaa mahdollinen uusi ilmoituslehti kuntaan tuo ja maksaako se yleensä veronsa Inariin vai Suomussalmelle. Tokihan ilmoituslehdeksi voidaan valita vaikka Helsingin Sanomat, mutta mielestäni pelkän ilmoitushinnan ohella on voitava arvioida myös niin sanottu kokonaistaloudellinen edullisuus. Kunnan ilmoitusten vuotuisella laskutuksella turvataan – tai ollaan turvaamatta – yksi olemassa oleva työpaikka.

Ja erittäin tärkeänä pidän myös sitä, että kunnan ilmoituslehdellä on kykyä ja rohkeutta käsitellä kunnan asioita ja kuntapäättäjiä kriittisesti. Siirappinen itsemme ja toistemme kehu ei välttämättä edistä todellista kehitystä, jota Inari tarvitsee.

Lääkärihelikopteritoiminta kallistuu

Olen yrittänyt keräillä erilaisista tiedon palasista jonkinlaista kuvaa siitä, mihin meille täällä pohjoisessa tärkeässä lääkärihelikopteriasiassa ollaan menossa.

Eipä ole vielä muuta varmuutta, kuin että toiminta on kallistunut ja yhä näköjään kallistumassa siitä ajasta, kun sitä hoidettiin kannatusyhdistysten varassa.  Kaiken lisäksi näyttää siltä, että Rovaniemen lentokentälle asemoitu FinnHEMSin ”virallinen” lääkärihelikopteri, joka muuten on samanlainen laite kuin Sodankylässä edelleen toimiva Heliflite Oy:n ”Aslak”, ei pysty ilman välitankkauksia edes operoimaan Inarin alueella kuin Saariselän tasalle, aikaviiveitten kasvusta nyt puhumattakaan.

Kuinkahan monta kertaa Rovaniemen lääkärihelikopterin mukaan on yleensäkään lääkäri Lapin keskussairaalasta saatu? Siis ainakaan, kun puhutaan varsinaisista ensihoidon keikoista täällä pohjoisessa. Tuolla ensihoitolääkärien mukaan saannillahan kopterin sijoittamista Sodankylän sijasta Rovaniemelle kovasti perusteltiin.

Sosiaalipoliittinen ministerityöryhmä päätti vuonna 2009 siirtää lääkärihelikopteritoiminnan hallinnoinnin tukiyhdistyksiltä valtakunnalliselle hallinnointiyksikölle. Yliopistolliset sairaanhoitopiirit perustivat tätä tarkoitusta varten HEMS Hallinnointi Oy:n, joka aloitti toimintansa vuoden 2011 alusta. Vuoden mittaisen siirtymäajan jälkeen toiminta alkoi varsinaisesti vuoden 2012 alusta, jonka jälkeen tukiyhdistykset eivät ole enää vastanneet lääkärihelikopteritoiminnasta.

Valtiovarainvaliokunta mietinnössään 26/2011 piti hyvänä, että lääkärihelikopteritoiminta siirretään viranomaistoiminnaksi ja sen rahoitus vakaalle pohjalle valtion talousarviosta rahoitettavaksi.  Julkista terveydenhuoltoa ja siihen liittyvää lakisääteistä viranomaistoimintaa ei voitu valiokunnan mielestä rahoittaa Raha-automaattiyhdistys RAY:n varoilla eikä myöskään kansalaiskeräysvaroin.

Lääkärihelikopteritoimintaan on varattu valtion budjettiin 3-vuotinen siirtomääräraha, joka viime vuodelle oli 22,46 miljoonaa euroa, mutta jota jouduttiin korottamaan tälle vuodelle 23,74 miljoonaan euroon, 1,28 miljoonalla eurolla. Määrärahalla toimii kuusi FinnHEMSin helikopteria, joista pohjoisin siis Rovaniemellä.

Valtiovarainvaliokunta piti edellä mainitussa mietinnössään tärkeänä sitäkin, että lääkärihelikopteritoiminta jatkuisi tulevaisuudessa kustannustehokkaana. Nyt varattu määräraha on moninkertainen aiempaan käytäntöön verrattuna, eikä sen paremmuudesta kansalaisten näkökulmasta katsoen voida olla vakuuttuneita. Ei ainakaan Inarissa tai yleensä Pohjois-Lapissa.

Nyt päätetyn määrärahankorotuksen perusteluissa todetaan, että lääkärihelikopterien rahoitus uudistetaan siirtymäajan jälkeen kohdentamalla se kunnille osana niiden valtionosuuksia.  Myös toiminnasta vastaavalle hallintoyksikölle eli FinnHEMS Oy:lle varataan oma korvauksensa, mikä ja mihin se sitten lieneekään.

Jatkossa kunnat siis saanevat suoraan laskut lääkärihelikopterien toiminnasta ja ylläpidosta. Ja kun valtion rahoittaman toiminnan hintalappu alkaa olla tiedossa, voidaan Lapissakin odottaa melkoista valtionapupottia laskujen maksamiseksi.

Niin, tietenkin sillä edellytyksellä, että saatu valtionosuus vastaa laskutettavia kuluja. Tuossa samaisessa sosiaali- ja terveysministeriön budjettiperustelussa todetaan, että ministeriössä ollaan toteuttamassa yhteensä vajaan 170 miljoonan euron menosäästöjä, joista tosin lapsilisien indeksijäädytys muodostaa merkittävimmän osan.

Ken elää ja pysyy terveenä, näkee miten tämäkin palvelu vielä kehittyy.

Liitän mukaan FinnHEMSin verkkosivuilta olevan kartan, josta käy ilmi millä toimintasäteillä nykyiset lääkärihelikopterit toimivat – eli siis voivat toimia.

Valkoista kultaa – kilohinta puuttuu

”Pitkä hopeakylkinen Test Worldin halli Ivalosta Venäjän suuntaan johtavan tien varressa on aarrearkku…”.

Näin runollisesti uutisoi Lapin Kansa tänään Test World Oy:n uudesta, 160 metriä pitkästä, ympärivuotiset talviolosuhteet tarjoavasta rengas-, auto- ja kylmätestaushallista, jutun mukaan laatuaan maailman ensimmäisestä.

Jutusta käy ilmi, että halli on ensimmäinen osa kolmivaiheista kehittämisprosessia, jossa kunta ja sen elinkeinoyhtiö InLike Oy ovat olleet toimitusjohtaja Harri Eskelisen mukaan rohkeasti mukana. Jutun kirjoittaneen Olli Miettusen kommentissa kerrotaan, että InLike Oy on rakentanut Indoor-hallin ja Test World on siinä vuokralaisena sopimuksella lunastaa kiinteistö ”hiljakseen” omakseen.

Hieno homma siis?

En mene näillä tiedoin tietenkään hallia ja tulevia kahta muuta vaihetta tyrmäämään, mutta toivottavaa tietenkin olisi, että mielikuvamaalailujen sijasta tällaisista hankkeista kerrottaisiin myös kylmiä faktoja. Nyt ainoaksi varsinaiseksi faktaksi jäävät hallin mitat, toiminta ja kuinka testiyhtiön markkinointiorganisaatio ulottuu Kiinan Qingdaoon saakka.

Minulle inarilaisena hallin ensirahoittajana ja uutena kuntapäättäjänä kiinnostavin tieto oli kerrotut työpaikat. Niitä Test Worldilla on Eskelisen mukaan vakituisina 10 ja näin talviseen sesonkiaikaan noin 40.

Jutun kirjoittajan mukaan Test World on näillä perusteilla ”kuntalaisillekin kultakaivos”!

Mutta, mutta…  Jutussa ei tarkoituksella tai tahattomasti kerrota paljonko kyseinen halli on maksanut ja paljonko Indoor-hankkeen seuraavat vaiheet tulevat maksamaan. Eikä sitäkään, paljonko kunta kaiken kaikkiaan on Mellanaavan testaustoimintaan vuosien varrella sijoittanut ja paljonko noista sijoituksista on edelleen kunnalta - siis InLike Oy:ltä - lunastamatta.

Jo tällaisilla tiedoilla olisi mahdollista harjoittaa jonkinlaista jakolaskua siitä, paljonko yksi Test Worldin ympärivuotiseksi jyvitetty työpaikka on tullut maksamaan. Eli että kuinka hieno homma tämä elinkeinohanke on kunnalle ollut ja olemassa.

Toki nämä asiat tulevat minulle lähiaikoina selviämään, mutta saattaisi asia kiinnostaa monia muitakin.

On muistettava, etteivät Test Worldin toiminnan kaikki positiiviset vaikutukset rajoitu kymmeneen vakituiseen ja noin 40:een sesonkityöpaikkaan. Paikkakunnalle jää kylmä- ja jäätestaustoiminnasta monenlaista välillistä työtä ja tuloa. On muistettu aina mainita hotellien ja ravintoloiden saama tulo ja niin edelleen.

Varmaan jotain arvioita tästä kokonaisuudesta on olemassa, mutta onko sitä kunnolla koottu minnekään? Ei ole minua sellainen tutkimus tai tilasto ainakaan tavoittanut.

Tunnen erään Test Worldia suuremman yrityksen perustajan ja omistajan, jolla on ollut tapana kertoa vuosittain kotikunnalleen, millaista aluetaloudellista tulosta hänen yrityksensä on saanut aikaan. Tuosta tiedosta on voitu laskea mitä kunnan yritystä varten tekemät panostukset ovat tuottaneet.

Nykyään jo eläkkeelle siirtyneen teollisuusyrittäjän mukaan kunnat rakentavat innolla halleja laskematta monestikaan mitä niihin sijoitetuilla panostuksilla lopulta saadaan. Hänestä kovin usein touhutaan pelkän mutu-tuntuman varassa, ja etenkin, kun touhussa eivät ole palamassa omat rahat.

Kyseisen yrittäjän vuotuinen yhteiskuntavastuuraportti sisälsi tiedot paitsi itse yrityksen tuloksesta ja vastuiden hoitamisesta veroineen muineen, myös henkilöstön tuoman veropotin ja palkoissa paikkakunnalle tulleen kulutuspotentiaalin. Iso yritys osallistuu usein suorana tukijana myös erilaisiin hyvinvointihankkeisiin, joten nekin kuuluivat tuohon listaan. Näistä tallaisista jo tyhmempikin päättäjä osaa katsoa miten mikin nyökäytys valtuuston kokouksessa on kannattanut.

Inarissa kylmä- ja talvitestaavat myös muut kuin Test World Oy, tosin käsittääkseni ilman kunnan kanssa tehtyjä mittavia teollistamissopimuksia. Koko tämän elinkeinohaaran vaikutus kunnan alueelle täytyy olla merkittävä, mutta kuinka merkittävä, siitä olisi hyvä nähdä jokin kattava selvitys.

Test Worldista vielä sen verran, että yrityksen tausta kaikkineen on minusta – sanoisinko – nuhruinen, mutta tilanne on nykyään jo toinen kuin vielä silloin kun yritys oli ”katsastusbisneksen kermankuorijaksi” nimitellyn A-katsastuksen pieni tyttärentytär. Tuolloinhan A-katsastuksen tytäryhtiö A-Test & Consulting Oy omisti Test Worldin, jolla oli Iltalehden taannoisen, Suomesta tapahtuvaa veropakoa selvitelleen raportin mukaan tehtävänä - muutamien ulkomaisten tytäryhtiöiden ohella - emofirman verotettavien liikevoittojen kutistaminen.

Samaisen raportin http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012100416088944_uu.shtml mukaan A-Test & Consulting Oy:lle aikoinaan 1,9 miljoonalla eurolla hankittu Test World Oy myytiin vuonna 2010 sen toimivalle johdolle ja yksityishenkilöille 653 041 eurolla, josta kaupasta tuli autokatsastajien maksettavaksi 1,2 miljoonan euron tappio. Ostajille kauppa oli kuitenkin hyvä, sillä uudet omistajat saivat heti ensimmäisellä kahdeksan kuukauden pituisella tilikaudella yhtiölleen 1,158 miljoona liikevoiton ja kuittasivat siten kauppahinnan muutamassa kuukaudessa. Niinpä, mikäli oikein muistan, Test World ja kunta paistattelivatkin oitis uutisella, jonka mukaan testiyhtiö oli kirjattu kerralla ns. AAA-kerhoon.

Kunnan tuen tarvettahan moinen menestys ei tietenkään mihinkään poistanut, kuten ”Indoor”-hanke osaltaan todistaa.

Toimittajat ne kyselevät kaikenlaista

Soitteli muuan kollega, taloustoimittaja, etelämpää ja kyseli miten eläkeläisellä menee.

Olihan hänellä muutakin asiaa eli oli lukenut Lapin Kansaa ja käynyt Inarin kunnan verkkosivuilla – löytämättä etsimäänsä taustatietoa lehden uutisessa mainitulle tapahtumalle.

Tuo uutinen ”Peuravuonon sahan yrittäjä konkurssiin” julkaistiin siis lauantaina 5.1 ja siinä InLike Oy:n toimitusjohtaja Janne Seurujärvi ennakoi hieman pessimistisenä Peuravuonon tulevaisuutta.

Se mielenkiintoa herättänyt kohta, ilmeisesti Jannelta saatu tieto, kuuluu: ”Inarin kunnanhallitus muutti joulukuussa Morvenin kanssa tehtyjä sopimuksia niin, ettei kunnalle jäänyt saatavia, vaikka yritys nyt kaatui”.

Mitä kunnanhallitus siis muutti ja mistä saatavista kunta vapautui? Moisesta asiasta ei löydy kunnanhallituksen verkossa olevasta pöytäkirjasta riviäkään, joten kyseessä lienee ollut ns. salainen asia. Tottahan salaisiakin pykäliä päätöksenteossa on ja uutisen kirjoittajaa tuo pyöreä maininta sopimusten muuttamisesta näytti tyydyttäneen. Tuo toinen kollega oli kuitenkin kiinnostunut pohtimaan, tehtiinkö jotain sopimuksia konkurssia ennakoiden ja miten tuo sopiminen vaikutti kenties muiden Morven Ltd:n velkojien asemaan?

Saas vielä nähdä!

Mitä saatavia kunnalla muuten yleensä saattoi sahan InLike Oy:n kanssa tehdyllä sopimuksella vuokranneelta Morven Ltd:lta olla?  En ole ollut seuraamassa sahakuviota ”viran puolesta”, joten voin myöntää olevani näistä sopimisista toistaiseksi melko hyvin pihalla. Vaan luulenpa, että muutama muukin lumiukko sieltä kanssani löytyy.

Kuten aiemmin jo kirjoitin, tapaus Peuravuonosta tarvitaan perusteellinen selvitys. Ellei muuten niin opiksi ja ojennukseksi kunnan tulevaisuuden elinkeinohankkeille.

Kollega muuten vertasi Peuravuonon tapausta Kemijärven tapaukseen. Kemijärvellä kätensä pesaisi Stora Enso ja Inarissa Vapo Timber Oy.

Inarin aamuruuhkassa

Ajan melkein päivittäin aamua, iltaa mutkat Inarin kirkonkylän Saarikoskentien perillä, viemässä ja hakemassa perheen työssäkäyvää. Aamuisin siinä puoli yhdeksän maissa kyseisellä pimeällä, talvella kapealla ja vailla erillistä jalkakäytävää olevaa kaavatiellä on todellinen ruuhka: moni muukin on menossa töihin, kouluun tai viemässä lapsiaan päiväkoteihin. Siinä seikkailtiin tänäkin aamuna sikin sokin suuret, pienet ja vielä pienemmät kävelijät, potkukelkkailijat ja pyöräilijät, taksit, muut pienemmät autot sekä linja-auto. Sekaan pakkasi vielä keittiölle elintarvikkeita rahtaava rekanpuolikas. En huomannut siinä väistellessä oliko joku aikomassa liikenteen kohinaan myös tien varressa niin ikään olevasta Hotelli Kultahovista.

Kun Inarin koulut keskitettiin Saarikoskentielle ja kun samaan kombinaattiin evakuoitiin Sajoksen tieltä terveystalo ja sijoitettiin keskuskeittiö, päiväkoti, nuorisotila, uusia vuokrarivitaloja muutaman vanhemman lisäksi – ja kun tien perällä on vielä kunnan ikioma kalanviljelylaitoskin, kyselivät kyläläiset liikenteen sujumisesta kyseisellä alueella.

Kerrottiin, että kyllä sujuu ja että Saarikoskentie kunnostetaan kombinaatin valmistumiseen mennessä uuden käytön edellyttämälle tasolle.

Ei ole kunnostettu, koskapa kuulemma kirkonkylän asemakaavan uudistaminen on vaiheessa ja tien linjausta tullaan siinä yhteydessä varmasti muuttamaan. Tuon vastauksen olen saanut muutamaan kertaan kun olen asiasta vuosien varrella kysellyt.

Vuosia siis alkaa jo olla noista silloisista kunnanisien ja -äitien lupauksista.

Inarin kirkonkylän asemakaavaehdotus on ollut yleisesti nähtävänä ja muistutuksia siihen on annettu. Lienee jo varmaa, että kaavaehdotus ei tule toteutumaan sellaisenaan, koska siihen piti tunkea kirkonkylän alakoulun ja sataman alueen ”toiveitten tynnyri”, jolla kylän keskeisin ranta-alue rajattaisiin yksityisten lomaosakkeiden omistajien käyttöön.

Tulen joka tapauksessa esittämään, että asemakaavaa kiistattomilta osiltaan ruvetaan toteuttamaan välittömästi ja luulen Saarikoskentien alueen kuuluvan noihin kiistattomiin.  Kunnalta on myös löydyttävä raha kaavatien uusimiseen, otettakoon se vaikka kunnanhallituksen kansainvälisen edustamisen momentilta.

Inarissa on ikäviä muistoja siitä, kuinka kylän halki kulkevan Nelostien kevyen liikenteen väylän kanssa vehdattiin niin pitkään, että saatiin aikaan vainaja hanketta jouduttamaan.

Tuosta asemakaavaehdotuksesta vielä sen verran, että istuin pari iltaa sitten palaverissa, jossa puhuttiin juuri Inarin alakoulun ja sataman alueelle esitetystä hotelli- ja lomaosakekylävarauksesta. Siinä kyseltiin eikö kylässä ole tilaa kolmannen hotellin paikaksi muualla mikäli vanhalle ja mahdollisesti suojeltavalle koululle löydetään muu käyttö, ja mitkä mahtavat olla kylässä jo toimivien kahden hotellin mahdolliset laajentamissuunnitelmat.

Henki tuntui olevan, että Hotelli Kultahovin ja Hotelli Inarin laajentamisia tuetaan, ja jos joku uusi yrittäjä laskee saavansa hotelliyritykselleen riittävän käyttöasteen Inarissa, hänelle varmasti löydetään hyvä paikka rakentaa.

Peuravuonon maita vaihdettiin

Tällainen selvitys Yly-keskuksesta löytyi eli puhdistustöitä Peuravuonolla on tehty ja tekemätöntäkin on vielä jäljellä. Olisi mielenkiintoista kuulla joltain paikan hyvin tuntevalta kuinka kattava tuo puhdistus alueella oli.

Peuravuono-selvitys pikaisesti

Keskustelimme eilen illalla Peuravuonon tilanteesta ja asiaan paneudutaan uudelleen ryhmänä ensi sunnuntaina kunnanhallituksen kokousta valmistelevassa palaverissa. Vanha kunnanhallitushan kokoontuu vielä pari kertaa ja jo siinä asiaa on ryhdyttävä selvittämään.

Voihan olla, että Peuravuonon tilanne tulee vaatimattakin heti kunnanhallituksen listalle. Asia mielestäni kuuluu joka tapauksessa kunnanhallitukselle, vaikka Morven Ltd:n varsinaisena sopimusosapuolena on kunnan elinkeinoyhtiö InLike Oy. Ehkäpä Janne Seurujärvi pyytää saada tulla kunnanhallitusta valistamaan?

Facebookissa Inarin kansalaiskanavalla Peuravuonon tilannetta pohditaan tietenkin hartaasti ja muutama politiikan tietomies visioi jatkoa ja selittää asioiden taustaa. Tyyliin: ”Minä kyllä vastustin sahan ostamista, mutta kun kaikki muut sitä kannattivat, en äänestänyt vastaan”.  Ja lääkkeenä tilanteessa on tietenkin se, että kunnan pitää panna saha uudelleen pyörimään.

Kuntapa hyvinkin. Sehän se nykyään pyörittää jo Saariselän hiihtohissejäkin. Pelkään kuitenkin pahoin, että kunnan rahkeet alkavat olla repeämässä tässä kehittämisen pyörityksessä, jonka tulos näyttää liian monesti olevan plusmiinusnolla – tai sitten tyystin miinusmerkkinen, kuten tilanne Peuravuonon kohdalla tällä hetkellä on.

Vuosi alkuun Morvenin konkurssilla

Tänään on tarkoitus kokoontua oman valtuustoryhmän piirissä ja käydä läpi vielä kokoomukselle sovittuja, täyttämättä olevia luottamushenkilö- ja yhtiöpaikkoja. Samassa palaverissa keskustellaan tuoreesta uutispommista, jonka mukaan Peuravuonon sahaa vajaat pari vuotta pyörittänyt Morven Ltd otti ja meni konkurssiin ja jo loppukesästä lomautettuna ollutta sahan noin kymmentä työntekijää odottaa lopputili.

Eihän tuo itse asiassa mikään uutispommi ollut. Jo silloin kun olin toimittajana kuulemassa kunnan, sen elinkeinoyhtiö InLike Oy:n, Vapo Oy:n ja Morvenin kauppakuvioista, siinä kollegoitten kanssa löimme vetoa kuinka monta kuukautta tai vuotta saha enää toimisi. Aika nappiin veto meni – valitettavasti.

Epäilys Peuravuonon tulevaisuudesta syntyi siitä, että Morven Ltd oli Kemijärven sellutehtaan tiloja isännöimään tulleen ja tuolloin Peuravuono-kauppojen aikaan kyseenalaiseen valoon joutuneen Arktos Groupin omistajien sivufirma. Myöhemmin Arktosin toiminta sitten menikin nollille ja kupruja selvitellään pian käräjäsaleissa.

Peuravuonon kaupassa oli osapuoli joka varmuudella pärjäsi, nimittäin Vapo Oy. Se pääsi vuosia taakkanaan olleesta, laiteinvestointeja pikimmiten tarvitsevasta pienestä pohjoisesta yksiköstään eroon ja siirsi sahan 21 työntekijää sujuvasti muiden saneerattaviksi. Jos kaupan aikoihin kerrottiin, että väkeä tullaan jonkin verran vähentämään, ehkä noin 14:ään. Nyt on kerrottu, että lopputilin saavia työntekijöitä on ”noin” kymmenen.

En tiedä mitä kaikkea Peuravuonossa yleensä näinä Morvenin aikoina tehtiin. Sahan ympärillä liikkui jos minkinlaisia huhuja, kuten että sahatavaran varastot ammottivat tyhjinä ja ettei raaka-ainettakaan ollut terille menossa.  Tällainen viittasi siihen, että uudet omistajat pyrkivät realisoimaan sahalta sen minkä suinkin vielä irti saivat ja muusta viis. Nämä tiedot siis jäivät minulle vain huhujen asteelle, joten en niihin ota kantaa.

Kaupan yhteydessä puhuttiin Peuravuonon saha-alueen kyllästeaineilla ja parkeilla pilatusta maaperästä ja Nanguvuonon rannan pohjasta. Kerrottiin, että kauppasopimuksen mukaan uusi omistaja eli kunta yhtiöineen puhdistaisi alueen, mikäli sen käyttötarkoitus jossain vaiheessa muuttuisi.

Vapo Oy pääsi siis tässäkin tapauksessa vastuistaan kuin koira veräjästä!

Vuoden 2011 aikana Peuravuonolla tehtiinkin selvitys siitä, mitä kaikkea saastetta alueelta löytyi ja kuinka paljon. Puhdistamistöistä on myös Lapin Ely-keskuksen hyväksymä suunnitelma, mutta siinä edellytettyä loppuraporttia työn suorittamisesta en ole vielä löytänyt. Samaa dokumenttia aikoo metsästää myös ryhmätoverini Eeva Harmanen.

Kunnostussuunnitelmankaan mukaan sahan rakennusten pohjia ei tultaisi penkomaan, mikä olisikin tietenkin mahdotonta, ellei niitä ensin hajotettaisi. Tästä päästäänkin seuraavaan kysymykseen eli mitä sitten jos sahan taru todella päättyy kokonaan?

No, siinä tapauksessa kunnalla olisi ränsistynyt aavekolossi Inarijärven Nanguvuonon rannalla. Kun sahakauppaa perusteltiin, kerrottiin, että mikäli sahaustoiminta joskus loppuisi, alue kaavoitettaisiin lomakeskuspaikaksi. Niitähän kunnanjohto on halunnut vähän sinne sun tänne. Sekin kerrottiin, että kunnalle alueen puhdistustyöstä ja sahan purkamisesta lankeavat kustannukset saataisiin monin kerroin takaisin myytävien tonttien hinnoissa.

Etteikö muka Reijo Timperistä ja Janne Seurujärvestä ole bisnesmiehiksi?

Uudella kunnanhallituksella, johon näillä näkymin itsekin kuulun, on ensimmäisinä tehtävinään vaatia kunnanjohdolta ja InLike Oy:ltä selvitystä mitä kaikkea tässä Peuravuono-kuviossa on alun perin ja nyt viime aikoina tapahtunut. Ensimmäisiä töitä on myös panna selvitys käyntiin siitä, onko saha vielä käyttökunnossa ja löytyisikö sitä pyörittämään uusi toimija.  Helppoa tuon uuden sahurin löytäminen ei varmasti ole.

Kuulin vain päivä ennen Morvenin konkurssiuutista Inarin yhteismetsän edustajalta, ettei täkäläinen tukki liiku enää lainkaan. En tiedä mikä on tilanne Metsähallituksen puolella, mutta tuskin se kovin paljon parempikaan voinee olla.

Tukin tarjontaa siis sahureille saattaisi olla, mutta pelkkä sahaaminen ei tietenkään riitä kun sahatavaralle pitäisi olla jossain myös markkinat. Paikallisen kysynnän tyydyttäminen on nykyisellään Ivalon Rautian etelästä rahtaamaan saha- ja höylätavaran ja Sikovuonossa toimivan Ninjapuun sirkkelin varassa.

Näin siis asiat tänä loppiaisena! Veikkaan, että tässä Peuravuono-asiassa  törmätään vielä mielenkiintoisiin kuvioihin, mutta niistä sitä mukaa kun asiat varmistuvat.

Veikko

Vaativa valtuustokausi alkamassa

Sanovat viisaat, että kunnanvaltuustojen nyt tammikuussa alkava uusi vaalikausi on historian merkityksellisin. Tiedä häntä ihan historian mitoissa, mutta paljon tapahtumia on luvassa kun pohditaan mitä kaikkea tulevat teettämään ja mihin kaikkeen vaikuttamaan vireillä olevat valtakunnalliset kuntauudistus ja sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus ja mitä muuta vähemmän hauskaa valtio tulee vielä rahapulassaan kuntien hoideltavaksi järjestämäänkään.

Inarissa kuten muuallakin kunnissa ovat valtakunnallisten kuvioiden rinnalla omat haasteensa. Niin paljon kuin monet pitkäaikaiset luottamushenkilöt ovat viime aikoina kunnanjohtajan enkelikuorona todistelleetkin Inarin kunnan talouden vakautta ja muun muassa kuntavelan pienuutta, on todellisuus eteenpäin katsoen varsin ankea. Inarin velat on hajautettu sen kymmenille yhtiöille ja kuntakonserni kuuluu runsaan 6500 euron velallaan/asukas maan velkaantuneimpien kuntakonsernien kerhoon.

Tuon kunnanjohtaja Reijo Timperi taisi vanhan valtuuston viimeisessä kokouksessa talousarvioselostuksissaan todetakin.  Taisi hän viitata jotenkin siihenkin, kuinka kunnan yhtiöt kyllä veloistaan selviävät, mutta käytännössä se taas tarkoittaa kuntalaiselle noiden yhtiöiden palvelujen kallistumista. Kuka mahtaa muistaa milloin viimeksi jokin palvelu olisi halpunut, niin paljon kuin kaikenlaisia virityksiä on tehty kunnan toimintojen ”tehostamisen” ja ”kehittämisen” nimissä?

Inarin liikkumavaraa tulevaisuudessa kaventavat velkojen lisäksi asukasmäärän vähenemisestä ja väestön ikääntymisestä johtuva verotulojen ehtyminen. Myös talouden puskurit taitavat olla tosiasiassa vähissä, ellei kunta lähde realisoimaan turhia maaomaisuuksiaan – joka sekin mahdollisuus taitaa olla lähinnä siis teoreettinen. Kunnan hillitön into ostaa maita mitä kummallisemmista paikoista on ollut minulle toimittajana menoa seuratessani joltinenkin mysteeri. Ehkä koen asiassa valaistumisen Piiskuntien kabinettien sisäpuolelle siirtyessäni.

Tulojen ehtymisestä huolimatta Inarilla on tarve lisätä panostustaan sosiaali- ja terveyspalveluihin. Niinpä joudutaan väistämättä tilanteeseen, jossa on pohdittava kuinka paljon kunnalla on enää varoja investoida ”mukavampiin” asioihin kuten nytkin suunnitelmissa oleviin uusiin hiihtohisseihin. Toisin sanoen, on pakko pohtia mitkä ovat viime kädessä kunnan perustehtäviä silloin kun resurssit eivät riitä kaikkeen.

Tässäpä vähän alkujorinaa, että saadaan nettipäiväkirja alkamaan. Ensimmäinen uuden kunnanvaltuuston kokous pidetään 24.1.2013 ja ensimmäinen kunnanhallituksen kokous 31.1.2012. Valtuuston lisäksi tulen istumaan kunnanhallituksen pöydän ääressä, kunnanhallituksen jäsenenä; meitä on kunnanhallituksessa neljä kokoomusryhmäläistä, kolme keskustalaista sekä lisäksi yksi vasemmistoliiton ja yksi sosialidemokraattien edustaja.

Lupasin kunnallisvaaleissa pitää äänestäjiäni ja yleensä kuntalaisia omalta osaltani ajan tasalla kunnallisesta päätöksenteosta ja tällä blogilla pyrin tuota lupaustani osaksi lunastamaan. Yksin tällainen verkossa kirjoittelu ja siihen liittyvä mahdollinen keskustelu eivät riitä, mutta eiköhän niitä kontakteja tässä synny eri tavoin kunhan alkuun on päästy.

235 minulle annettua ääntä sekä kymmenet ja kymmenet jo vaalien jälkeenkin saamani yhteydenotot velvoittavat.

Veikko Väänänen