Valtuuston kiitospäivä

Paikallislehti Inarilaisessa 20.12.2017 julkaistu kolumni:

KUNTALAISENA ja valtuuston joululounaan maksajana tuli hetken melkein hilpeälle tuulelle kuunnellessa ryhmien puheenvuoroja kunnanvaltuuston talousarviokokouksessa. Vähän jäi sellainen keskinäisen kehun maku, jota olisi hieman loiventanut ehkä pienikin kiitos kuntalaisille heidän kartuttamistaan verotuloista ja sinnittelystään palvelujonoissa tai pulittaessaan kuntakonsernin kallistuvia maksuja. Toisaalta, ehkä kiitoksen siis katsottiinkin olevan kuntalaisen puolella, eihän hänen tuloveroaan tai kiinteistöveroaan nytkään vielä korotettu.

Jos ohittaa nuo kiitosluritukset, jäi tämän kertaisesta budjettikeskustelusta käteen kuva Inarin päätöksenteon varsin hyvästä hengestä. Yksimielisyyttä tuntuu nyt uudella kunnanhallituksella ja sen esityksiä näköjään hyristen siunaavalla valtuustolla löytyvän. Ja jopa niin, että jo pitkään kunnan päätöksenteossa mukana ollut kunnanhallituksen puheenjohtaja Jari Huotari (kok.) ei muistanut aiempaa kertaa, jolloin kunnanhallitus oli saanut aikaan talousarvioesityksensä ilman yhtäkään äänestystä.

Nyt vuoden 2018 talousarvio ja vuoteen 2020 ulottuva talous- ja toimintasuunnitelma oli käyty kunnanhallituksessa läpi ja hyväksytty kuudessa tunnissa.

KUNNANJOHTAJA Toni K. Laineen mukaan lähtötilanne ensi ja seuraavien vuosien taloussuunnittelulle ei kuitenkaan ollut kovin auvoinen. Epävarmuustekijöitä oli budjettivalmistelun päällä, mutta ne selkiytyivät niin valtionosuuksien kuin verotulojenkin osalta ja nimenomaan positiiviseen suuntaan. Inarissa uskotaan verokertymän jatkuvan hyvänä ja kaiketi vielä kasvavana lähivuosinakin johtuen meneillään olevasta kehitysaallosta. Se näkyy matkailun kasvuna sekä pitkälti siihen liittyen vilkkaana palvelujen ja muunakin rakentamisena – sekä tietenkin työttömyyslukujen kaunistumisena.

Laineen mukaan kasvu tuo kuitenkin kunnalle myös velvoitteita ja niinpä taloutta joudutaan katsomaan kaiken aikaa tarkalla silmällä. Julkisuudessa paljon esillä ollut asuntopula näyttää kunnanjohtajan mukaan kiinnittäneen vihdoin myös yksityisten rakennuttajien huomiota. Toisaalta kunnalla riittää rakentamisessa suuria taloudellisia haasteita ensin uuden koulukeskuksen kanssa sekä päälle painavien muiden uudis- ja korjausrakentamiskohteiden muodossa. Tarkastuslautakunnan puheenjohtaja Aslak Pekkala (kok.) arvioi tuota korjausvelkaa löytyvän peruskunnan osalta jopa 20 miljoonan euron edestä, jonka lisäksi kunnan yhtiöissä sitä voi olla toinen mokoma. Pekkalan mukaan kunnan vesi- ja viemäriverkostojen ikäriskit ovat yksi tarkastelun paikka.

KUNNANVALTUUSTON ilman yhtäkään muutosesitystä hyväksymän budjettikirjan korostettiin säilyttävän kunnan palvelut nykyisellään eli siitä oli valmistelussa karsiutunut joitain kehittämisehdotuksia. Eira Oikarinen (vas.) totesi, että tällaisen karsinnan kohteeksi joutui lasten ja nuorten hyvinvointiohjelmassa esitetty lisäresurssi. Myös kuntalaisten terveyden edistämisen puolelle kaivattaisiin hänen mielestään lisäpanostusta – varsinkin kun tulevan soteorganisoinnin myötä terveyden edistämiseen liittyvät palvelut ja resurssit jäävät edelleen kuntien kontolle ja noille palveluille on kasvavaa tarvetta.

Kun kunnan budjettikirjaa toimintasuunnitelmineen luki ”siviiliin” jättäytyneenä päättäjänä, huomasi kuinka vähän tekstiosiin ja niiden aiekirjauksiin oli lopulta nytkään tullut muutoksia. Kirja kasataan edelleen aika pitkälle leikkaa ja liimaa - periaatteella, vaikka kunnanjohtajan mukaan rakenteellista uudistamista olikin tehty.

VIHREILTÄ eikä myöskään sosialidemokraateilta kuultu valtuustossa ryhmäpuheenvuoroja. Etenkin vihreiden osalta olen odottanut kuntavaaleissa kuullun perusteella millaisella ponnella he kuntalaisten arjen asioihin paneutuvat. Tällaisiksi ihan akuutisti arkeen liittyviksi kun en tunnista sinällään varmaan kirkasotsaisia aloitteita ja muistuttamisia kunnan hiilijalanjäljistä ja kaikenlaisesta muustakin kestävästä kehityksestä. Inarin kirkonkylän senioritalon suunnittelun 100 000 euron määräraha on siirtynyt jälleen kiltisti ensi vuodelta vuodelle 2019, eikä itse hankkeen rakentamisesta näy vielä mitään merkintää vuoteen 2020 ulottuvalla suunnittelukaudella. Muistan, kun tuo senioritalo oltiin poistamassa kokonaan edellisen kunnanhallituskauden alussa suunnitelmista ja kuinka se saatiin kuitenkin niissä pysymään. Sain tuosta siirtämisestä kuulla, mutta niin vain oli taipuminen kunnan kokonaisuudessa tarpeiden ja talouden todellisuuteen. Samoin näyttää käyneen näille nykyisillekin.

KUNTAVAALIT ovat muuten jo kohta kolmen vuoden päästä ja valtuuston kokoustauolla, sen nauttiessa joululounastaan, tulikin puheeksi miten puolue- ja valtuustoryhmiä kohta toisistaan erottaa kun hyrisevä yhteiselo näyttää kutistavan jo valtuustopuheetkin lähes olemattomiin.
Itse olen optimisti, että kyllä ne lupaukset ja hymynaamat sitten taas lähempänä h-hetkeä kaivetaan esille. Nyt seliteltiin, että ne tinkapuheet on kyllä käyty, mutta siellä kabineteissa. Siis että kuntalaisten korville avoimessa valtuustossa ei enää ole oikein mitä puhua – vielä vähemmän mistä tingata.

Toki puhumattomuus tunnutaan kokevan ainakin joiltain osin ongelmaksi. Ja ainakin sen verran, että olisi hyvä jos valtuustoryhmät tulisivat vaikkapa paikallismedialle tarjotuin tiedottein esiin mitä ovat milloinkin kunnan ja kuntalaisten eteen tehneet - tai ainakin yrittäneet tehdä - ja millaisia visioita niillä vielä on vaalikauden varrelle. Ehkä tuohon tiedottamiseen voisi liittää vielä mahdollisuuden kuntalaisten palautteille.

Voi olla ehkä liikaa vaadittu? Nytkin noissa turinoissa todettiin, että Facebook olisi kyllä muuten hyvä kanava, mutta kun siellä joudutaan niin kovan ja usein täysin aiheettoman kritiikin kohteeksi.

Niinpä niin, poliitikon puntit pissitään helposti keltaisiksi, mutta toisaalta alttiiksi asettumalla voi saada myös arvostusta.

Ehkä sittenkin vain äänet riittävät?

Veikko Väänänen

JK.  Kuntapäättäjiemme ja kunnan työntekijöiden sidonnaisuudet nähdään nyt kunnan verkkosivuille kootusta rekisteristä, joka tosin taitaa vielä olla joidenkin osalta puutteellinen, mutta tarkastuslautakunnan patistelemana siitä täydentyy. Päättäjistä ilmoitusta ei edellytetä ihan rivi-istujilta, mutta esimerkiksi kunnanhallituksen ja teknisen lautakunnan kaikilta jäseniltä.
Hakuohje on INARI.FI/PÄÄTÖKSENTEKO/Sidonnaisuusilmoitukset.

Kaverit kiusaavat Metsähallitusta?

Kirjoitus on julkaistu 8.10. 2017 paikallislehti Inarilaisessa. Mestätalous on Inarin kunnalle ja kuntalaisille merkittävä elinkeinoelämän osa, jonka alasajoa on hivutettu joidenkin tahojen toimesta jo vuosikymmenten ajan . Yksityismetsätalouden osalta Inarissa ollaan jo suurissa vaikeuksissa kun puulle ei tahdo löytyä kannattavaa menekkiä. Metsähallituksen puunkorjuun kimppuun käydään monin intressein ja nähdäkseni Metsähallitus on ollut tuon paineen edessä, kuten myös yleisemmin valtionmaiden hallinnoinnissa, liian lepsu.

Metsähallitus aloitti marraskuun alussa kahdet laajat YT-neuvottelut, jotka koskevat metsureita ja hallintoa. Metsurien YT-neuvottelut koskevat kaikkia Metsähallitus Metsätalous Oy:n 276 metsuria, joista noin sata työskentelee Lapissa. Valtakunnallisesti Metsähallitus tavoittelee miljoonasäästöjä, joita uutisten mukaan haetaan ainakin metsurien osalta pitkillä lomautuksilla. Ei kuitenkaan liene väärä arvaus, että taka-ajatuksena on metsurien korvaaminen yhä enemmän koneilla.  

Ylä-Lapin metsureille ja toimihenkilöille tilanne saattaa merkitä pahimmillaan töiden loppumista. Näin siksi, että kannattavuuden rajoilla kituuttavan metsätalouden tielle on jo pitkään kasattu kiviä poronhoidon turvaamisen nimissä. Nyt joku professori on perustellut hakkuiden lopettamista Inarin metsien hiilinielun merkityksellä ilmastomuutoksen torjunnassa. Näin samaan aikaan, kun toisaalla jotkut tutkijat ovat väittäneet tunturiluontoa kuluttavan porojen ylilaidunnuksen olevan myös oiva apu siinä.

Metsähallituksen toiminta Ylä-Lapin metsänhakkuissa ja yleensä alueen luonnon käytössä on ollut ajoin säälittävää. Isännän asennetta on kyllä löytynyt monia käyttömuotoja ja käyttäjiä kohtaan, mutta saamelaiskäräjien, kolttien kyläkokouksen ja paliskuntien edessä niin Metsähallituksen luontopalvelut kuin metsätalouskin ovat olleet rähmällään. Tuloksena ihan kirjalliset sopimukset siitä mitä Metsähallitus voi ja sen pitää tehdä hallinnoidessaan valtion maita ja vesiä.

Tässä sopimisessa Metsähallituksen toimintaa sääntelevä oma laki näyttää jääneen usein alisteiseksi saamelaiskäräjä-, koltta- ja poronhoitolaeille. Näin ainakin, jos vaikka tarkastellaan erityisliikelaitoksen velvoitetta vaalia ja edistää luonnon monimuotoisuutta. Myöskään kansalaisten yhdenvertaisuudesta olevat säädökset eivät merkitse valtionmaiden ja -vesien käytön ympyröissä paljoa. Esimerkkinä niin sanottu sidosryhmätyö, johon Metsähallituksen pitäisi osallistaa kaikki kulloiseenkin luonnonkäytön hankkeeseen liittyvät tahot, mutta joissa työryhmissä juuri saamelaiskäräjien, sen valitsemien Akwe:Kon-työryhmien ja paliskuntien edustajien yliedustus on vaikuttava ja saa vaatimuksensa läpi.

Paliskuntasopimuksissa näyttäisi äkkiseltään olevan kyse lähinnä valtion metsätaloutta koskevasta sopimisesta, mutta se ulottuu ja puuttuu lopulta vähän mihinkin, aina matkailusta kunnan kaavoitustoimintaan. Kyseessä on sopimus, joka kerroksittain loukkaa muiden kuin osapuolina olleiden kansalaisten ja tahojen yhdenvertaisuutta – näiden sopijapuolien hyväksi ja Metsähallituksen lupautuessa loukkaamisen toteuttajaksi. Sopimuksen allekirjoittajina Metsähallituksen puolelta ovat olleet metsätalouden aluejohtaja Kirsi-Marja Korhonen ja luontopalvelujen aluejohtaja Jyrki Tolonen.

Sopimuksessa Metsähallitus sitoutuu kutsumaan vuosittain saamelaisalueen paliskunnat neuvotteluun, jossa käydään palautekeskustelu kuluneen vuoden yhteistyöstä ja käsitellään ajankohtaisia Metsähallituksen ja poronhoidon asioita. Neuvotteluun osallistuvat myös Paliskuntain yhdistyksen, saamelaiskäräjien ja kolttien kyläkokouksen edustaja.

Erikseen Metsähallitus sitoutuu neuvottelemaan paliskunnittain niiden alueille kohdistuvista toimenpiteistä. Tähän liittyy velvoite neuvotella poroisännän kanssa aina ”jos paliskunnan alueelle suunnitellaan merkittävää uutta maankäyttöön vaikuttavaa toimintaa”.

Tuosta maankäytöstä sopimuksessa todetaan, että kaavoittamattomilta alueilta Metsähallitus myy, vaihtaa tai vuokraa maata vain erityisen painavista syistä ja se pyytää paliskunnalta etukäteen kirjallisen lausunnon rakennusmaan luovutuksista.

Lisäksi on sovittu, että paliskunnalta pyydetään etukäteen lausunto tai paliskunnan pyytäessä neuvotellaan kaikista kaava-alueiden ulkopuolelle suunnitelluista rakennuslupaa vaativista rakennushankkeista sekä matkailuyrittäjien reiteistä. Neuvotteluvelvollisuus koskee myös Metsähallituksen omia hankkeita. Matkailu- ja ohjelmapalveluyritysten käyttöoikeussopimukset pyritään ohjaamaan samoille reiteille. Erikseen paliskunnan kanssa sovituilla yrittäjäreiteillä ilmoitetaan jokaisesta safarista paliskunnalle erikseen.

Maastoliikennelupiin Metsähallitus lisää tekstin porojen tokkarauhan kunnioittamisesta ja niihin liitetään kartat rajoitusalueista. Metsähallitus rajaa vielä luovuttamiensa maiden omistajien oikeutta kirjaamalla luovutuskirjaan merkinnän alueen sijaitsemisesta poronhoitoalueella ja että maanomistajalla tai vuokramiehellä ei ole oikeutta saada korvausta porojen aiheuttamista vahingoista.

Metsähallitus sitoutuu, ettei se pane erityisellä poronhoitoalueella vireille rakennusmaan kaavoitusta sellaisilla porotalouden kannalta keskeisillä alueilla, jotka eivät liity ennestään rakennettuihin alueisiin. Jos kuitenkin jo alueella oleva maankäyttö edellyttäisi asemakaavoitusta, on ennen sen laatimista sovittava asiasta paliskunnan kanssa. Lisäksi Metsähallitus pyytää alueen paliskunnalta lausunnon ennen kuin se uusii jo aiemmin tekemiään maiden vuokrasopimuksia.

Sopimukseen sisältyy myös maa-ainesten ottoa koskeva neuvotteluvelvoite sekä lupaus olla myöntämättä malminetsintälupia saamelaisalueelle. Samoin suurten sähkölinjojen käyttöoikeussopimukset alistetaan paliskuntien kanssa käytäville neuvotteluille. Lupametsästyksen mitoittamisessa Metsähallitus huomioi alueen poronhoidon ja sitoutuu tarvittaessa neuvottelemaan metsästysrajoituksista.

Sopimus ei kajoa juurikaan asioihin, joissa poronhoidon tulisi huomioida muita käyttäjiä tai vaikkapa turvata luonnon monimuotoisuutta.

Kaikesta sopimisesta voisi päätellä, että Metsähallitus haluaa olla saamelaiskäräjien, kolttien kyläkokouksen ja paliskuntien lojaali kaveri, joka ei pyydä itselleen paljoakaan. Tuota hyvää kaveruutta kehuskeli vielä vuodenpäivät sitten Metsähallituksen metsä.fi –lehdessä (1/16) saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikiokin iloiten siitä, että Metsähallitus otti maankäytön suunnittelussa ensimmäisenä viranomaisena maailmassa koekäyttöön kansainvälisen biodiversiteettisopimuksen sihteeristön laatiman alkuperäiskansojen perinteistä tietoa koskevan Akwé:Kon -ohjeistuksen.

Mutta riittääkö tuo kaikki sovittu, kuultu ja luvattu näille kavereille? Sikäli kun olen saanut kuulla ja lukea, muutamat paliskunnat Ylä-lapissa ovat irtisanoneet sopimuksiaan ja ovat siten ilmeisesti koventamassa vaatimuksiaan metsätalouden ja muunkin maiden käytön osalta.

Suomen kuvalehden otsikot lokakuulta ennakoivat uusien metsäkiistojen viriämistä: ”Metsähallitus: Ei ole olemassa metsätaloutta, jolla parannetaan vain porojen laitumia – Puuntuotanto ja poronhoito ajautumassa umpikujaan Inarissa”.
Rähmältään on vaikea mennä enää matalammaksi. Ainakin ilman lapiota.

Velkaisella ei varaa omaan kouluun

(Paikallislehti Inarilaisessa 4.10.2017 julkaistu kirjoitus 26.9.2017 pidetystä Inarin kunnanvaltuuston kokouksesta: )

Inarin uusi kunnanvaltuusto pääsi toisessa kokouksessaan arjen asioihin. Tosin valtuuston puheenjohtaja Anu Avaskari (kok.) vei kokouksen jo päästyä vauhtiin joukkonsa välillä istuttamaan Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kuusen kunnantalon eteen. Lapiotyön päälle otettiin hupaisa pönötyskuva, sen jälkeen leivoskahville ja lopulta taas saliin käymään lähetekeskustelua ensi vuoden talousarviosta sekä parin sitä seuraavan vuoden taloussuunnitelmasta.

Kunnanjohtaja Toni K. Laineen alustus miellytti entisen asioista niiden omilla nimillä puhuneen kuntapäättäjän korvaa. Laine nojasi osin päättäjien jo aiemmin kuuleman kuntatalouden asiantuntijan, Eero Laesterän, madonlukuihin. Vihdoinkin on nyt sanottu se, että Inarin kuntakonserni on liian velkainen kustantaakseen uudis- ja korjausrakentamisia uudella velkarahalla. Kunnanjohtajan mukaan niinpä on turha haaveilla jotain omaa uutta Ivalon koulukampusta, vaan realistinen tavoite on pyrkiä vuokrarakentamiseen. Toisin sanoen, kunta on todennäköisesti vuonna 2021 valmistuvissa uusissa koulutiloissa vuokralaisena maksaen käyttömenoista tarvittavan 500 000 – 700 000 euron vuosivuokrat.

Kunnanjohtajan mukaan Inari suuntaa lähivuosiin muutenkin hankalassa toimintaympäristössä. Jo ensi vuodelle on näköpiirissä tuntuva valtionosuuksien pudotus, jonka takia valtuutetuille jaetusta kokousmateriaalista poiketen esiteltiin leikkauksia ja palvelumaksujen korotuksia, joita eri osastoilla oli jouduttu miettimään. Niinpä ensi vuoden talousarvioon jo aiottuja palvelujen parannuksia muun muassa sosiaalitoimen puolelle oli jouduttu saman tien karsimaan pois. Eniten valtuutettuja ja erityisesti sosiaali- ja terveyslautakunnan uutta puheenjohtajaa Eira Oikarista (vas.) tuntuivat hirvittävän sosiaali- ja terveystoimen palvelumaksuihin esitettävät korotukset. Esimerkkeinä vaikkapa terveyskeskuksen vuosimaksun nousu 32,70 eurosta sallittuun maksimiin eli 41,70 euroon ja tilapäisen kotipalvelun tuntimaksu 9,50 eurosta 12,10 euroon. Asiakasmaksujen korotuksilla kunta tienaisi 166 000 euroa vajeelle pyrkivän taloutensa tilkkeeksi.

VEROPROSENTIT Inari pyrkii pitämään ainakin ensi vuoden ja ehkä vähän sen jälkeenkin ennallaan, mutta kunnanjohtajan mukaan jatkossa on edessä jo ennestään kovana pidetyn kiinteistöveron tarkastelu. Se tarkoittanee siis veron korottamista valtion kunnille tarjoamien uusien korotusraamien puitteissa. Timo Väisänen (vas.) muistutti mahdollisuudesta korottaa myös varsinaista veroprosenttia eli tuloveroa. Muita duunarien tilipussille pyrkiviä ei nyt valtuustossa ilmoittautunut. Inarin verotulokehitys on alenevaa valtionosuuskehitystä valoisampi johtuen yhä selkeämmin matkailun tuomasta työ- ja talousnosteesta. Kunnanjohtaja Laineen mukaan lähitulevaisuuden taloussuunnittelussa kunta nojaa tukevimmin juuri verotulojensa kasvuun.

KUNTALAISEN KANNALTA kunnan positiiviset odotukset verotulojen kasvulle verojen korotusten kautta eivät ole nannaa korville. Eivätkä etenkään, kun samalla viitataan kallistuviin palveluihin sekä kun muistetaan kunnan monopoliyhtiöiden kylmät uudenvuodentoivotukset taksankorotuksilla. Varsinkin eläkeläiset, joiden reaalitulot ovat mieluummin alenevia verrattaessa elinkustannusten kasvuun, kannattelevat yhteiskuntaa polvet yhä pahemmin notkollaan.

Paitsi kallistumassa, kuntalaisten palvelut voivat olla myös heikkenemässä. Vaikka kunnan palvelujen luvataan edelleen säilyvän nykytasoon nähden ennallaan, kertoi kunnanjohtaja henkilöstömenojen supistustarpeesta. Se tarkoittaa, ettei esimerkiksi eläkkeelle lähtevän tilalle välttämättä tule uutta työntekijää. Tavallisen palvelujen tarvitsijan kannalta keskeiset sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät joka tapauksessa alkavalla kuntasuunnittelukaudella maakunnalle, toisin sanoen suuri joukko kunnan nykyisiä työntekijöitä lähtee uuden työnantajan leipiin.

Olen ollut ja olen edelleen sitä mieltä, ettei maakunnallinen sosiaali- ja terveyshuolto tiedä pitemmässä juoksussa hyvää inarilaisten lähipalveluille.

JOS JOTAIN POSITIIVISTA koettaisi väkisin viime valtuuston puheiden perusteella vääntää, voisi kärkeen nostaa kunnanjohtajan Toni K. Laineen selkeältä ja ennen kaikkea realistiselta vaikuttavat näkemykset Inarin kuntakonsernin tilanteesta. Positiivisen puolelle voisi pilke silmäkulmassa liittää sen, ettei Veskoniemen sataman kehittämistä kammennut enää mikään valtuustoryhmä. Ainoastaan Toini Sanila (kesk.) vaati Keskustan ryhmäpuheenvuoron käytettyään omissa nimissään Veskoniemen sataman jäljellä olevien määrärahojen käyttämistä johonkin tarpeellisempaan sekä Nanguniemen sataman ostamista kunnalle. Sanila vastusti myös esillä ollutta yksityisteiden avustusmäärärahan 20 000 euron leikkausta.

Positiivista oli mielestäni sekin, että muutama uusikin valtuutettu rohkeni avata talouden lähetekeskustelussa suutaan. Siitä pisteet Keskustan Aleksi Kinnuselle ja Miia Kärnälle. Vielä kun nähtäisiin muutama uusi valtuustoon valittu ihan livenä kokouksessa, sillä eipä noita kokouksia ole vuodessa kovin monta kalenteriin sovitettavaksi.

Inarijärveä ei tarvitse kansallistaa

(Paikallislehti Inarilaisessa 6.9.2017 julkaistu kirjoitus:)

Maire Puikko maalaili tässä lehdessä Inarijärven kansallispuiston etuja muun muassa paikallisten asukkaiden liikkumisen, virkistyskäytön sekä luonnon hyödyntämisen kuten metsästyksen ja kalastuksen ja vielä matkailunkin kannalta.

Perusteluiksi kansallispuistoajatuksilleen Puikko toteaa, että vaikka Inarijärvi on suojeltu Natura 2000 -alueena, ”näyttäisi siltä, ettei suojelun koeta olevan riittävää”. Kuka kokee ja miksi, se jää epämääräiseksi. Puikko mainitsee muualla esille tulleet esitykset Natura-alueiden purkamiseksi ja Metsähallituksen halun päästä hakkaamaan Inarijärven rantametsiä. Todellisuudessa Inarijärven Natura-suojelu ei ole uhattuna. Inarijärven osayleiskaavaa uudistanut kunta on halunnut säästää rantametsät ja viimeistään meneillään olevan, kunnanvaltuuston päätöstä tarkentavan hallinto-oikeuskäsittelyn myötä tuo rannat suojeleva kaava saadaan voimaan.

Ympäripyöreitä uhkia Inarijärven kansallispuiston perusteluiksi on turha viritellä.

ETUVERTAILUSSA Maire Puikko on ottanut pohjaksi Lemmenjoen ja Saaristomeren kansallispuistot. Lemmenjoki on inarilaisille kokemusperäisesti kovinkin tuttu ja jokainen voi tykönään miettiä vaikkapa miten paikallisten asukkaiden moottoriveneily tai -kelkkailu siellä sujuu verrattuna nykyiseen Inarijärveen. Ulkokuntalaisista virkistyskalastajista ja kelkkailijoista puhumattakaan. Kun päälle vielä listataan Lemmenjoen kulta-alueen kohdalla koetut lupausten syömiset sekä yleensä puiston rajoitukset, Mairen ei ehkä olisi kannattanut lähteä hakemaan pohjia näin läheltä.

Lemmenjoella muita kuntalaisia paremmat luonnonhyödyntämisen mahdollisuudet on osoitettu ns. lähikylien asukkaille. Keille mahdollisuudet vaikkapa ajaa moottorilla Inarilla samalla logiikalla rajattaisiin?

SAARISTOMEREN KANSALLISPUISTON järjestyssääntö ei myöskään anna sellaisia alueen käytön vapauksia millaisen mielikuvan Puikon kirjoituksesta sai. Lähtökohta on tämä: ”Kansallispuistossa ei saa ottaa taikka vahingoittaa puita, pensaita tai muita kasveja tai niiden osia, ei myöskään ottaa maa-aineksia eikä muutoinkaan vahingoittaa maa- tai kallioperää taikka merenpohjaa, eikä tappaa, pyydystää tai hätyyttää luonnonvaraisia selkärankaisia eläimiä tai hävittää niiden pesiä eikä pyydystää tai kerätä selkärangattomia eläimiä. Kansallispuistossa on kielletty muutkin toimet, jotka saattavat vaikuttaa epäedullisesti alueen luonnonoloihin, maisemaan taikka eläin- tai kasvilajien säilymiseen. Kiellettyä on myös luonnon roskaaminen, muita ihmisiä häiritsevä toiminta sekä koirien, kissojen tai muiden eläinten päästäminen irralleen…”

Ja mitä liikkumiseen tulee: ”Kansallispuiston saariin saa rantautua ja sen vesillä liikkua veneellä. Saarilla saa liikkua jalkaisin ja talvella hiihtäen. Maihinnousu, rantaan kiinnittyminen ja liikkuminen tämän järjestyssäännön liitteessä esitetyissä rajoitusosissa liitteessä mainittuina aikoina on sallittu vain Metsähallituksen luvalla. Nuotion tai siihen verrattavan avotulen teko on sallittu vain tähän tarkoitukseen osoitetuissa paikoissa. Leiriytyminen on sallittu vain tarkoitusta varten osoitetuilla telttailualueilla…”

Sitten kalastuksesta: ”Onkiminen ja pilkkiminen sekä viehekalastus yhdellä vavalla ja vieheellä on sallittu kalastuslain mukaisesti, elleivät liikkumisrajoitukset sitä estä. Muu kalastus on sallittu vain Metsähallituksen kirjallisella luvalla siinä mainituin ehdoin. Paikallisia asukkaita ja peruselinkeinojen harjoittajia koskevat erityismääräykset. Kalastuslain tarkoittama paikallisille asukkaille vapaa kalastus on sallittu kansallispuistossa siten kuin kalastuslaissa tarkemmin määrätään. Tässä kalastuksessa tulee noudattaa kuitenkin kansallispuiston rajoitusosia koskevia määräyksiä. Ammattikalastajille voidaan myöntää lupia ammattikalastukseen sekä paikallisille asukkaille lupia kotitarvekalastukseen kansallispuiston vesialueilla.”

Vielä metsästyksestä: ”Metsästyslupa voidaan myöntää vain paikallisille asukkaille. Kansallispuistossa on sallittu metsästysasetuksen muuttamisesta annetun asetuksen mukainen vesilintujen kevätmetsästys. Lupia voidaan myöntää myös muuhun metsästykseen. Koiran käyttö metsästyksessä on sallittua. Lupaan voidaan liittää metsästettäviä riistalajeja koskevia rajoituksia, mikäli se on suojelun kannalta tarpeellista.”

Luvanvaraista on myös: ”Matkailuun liittyvä yritystoiminta ja yleisötapahtumien järjestäminen tai muu niihin verrattava toiminta kansallispuiston alueella edellyttää Metsähallituksen ja yrittäjän välistä sopimusta.”

TARVITAANKO INARIIN UUSIA SUOJELUALUEITA?  Mielestäni ei. Ja etenkään, kun katsotaan miten ympäristöministeriö ja Metsähallitus ovat selviytyneet Lapin nykyisten suojelualueiden palvelujen ja luonnon monimuotoisuuden hoidosta.

Kadonneet kuntapäättäjät

Kun vaalimainosten puuteroidut naamat on kerätty pois ja äänestäjät lehti-ilmoituksella kiitelty, palavat kunnantalon kokouskabinettien ovilla jälleen punaiset valot. Siellä he ovat, kuntapäättäjät, saamansa valtakirjan nojalla ja korotetuin kokouspalkkioin tekemässä arvokasta työtään meidän muiden kunnan jäsenten hyväksi.

On mielenkiintoista seurata kuulemmeko ja näemmekö noita päättäjiä miten hyvin ennen seuraavia kuntavaaleja. Perinteisesti kun varsin monilla on tuntunut olevan käsitys, että äänestäjiltä saatu valtakirja on avoin.

Jotenkin pahaenteisiä viitteitä halusta pitäytyä rahvaan ylä- ja ulkopuolella ilmeni jo vaaliviestinnässä. Siellä saatettiin kirjoittaa, ettei aiota osallistua mihinkään Facebookin kansalaiskeskusteluihin koskapa niiden taso on kovin matala. Ja eihän edellisellä kaudellakaan kuntapäättäjiä paljon moisilla julkisilla keskustelufoorumeilla näkynyt. Kabineteissa kyllä kuuli kuinka noita keskusteluja oli seurattu ja niillä naureskeltiin.

Ja työlästähän se kansalaisten armoilla julkisuudessa oleminen onkin, sen voin edellisen kauden kuntapäättäjän kokemuksella sanoa. Mutta antoisaa se oli ja enpä mene palautteiden tasoakaan ylenkatsomaan. Facebook, lehti- ja blogikirjoittelu, ne olivat omat tapani pitää yhteyttä kuntalaisiin muun kanssakäymisen lisänä.

Se netti, siihen nykyään keskitytään ja vedotaan kun puhutaan tiedottamisesta. Kuitenkaan edelleenkään läheskään kaikki kuntalaiset eivät netissä roiku sitä eestaas kahlaten ja muun muassa kunnallisen päätöksenteon tekemisiä seuraten. Miten he saavat tietoa kunnan päätöksistä? Tuo muu tiedonsaanti näyttää käyneen jopa haasteellisemmaksi siitä mikä tilanne oli vielä vaikkapa vajaa vuosikymmen sitten.

Mielestäni on kolme erityistä syytä siihen miksi kunnan, tai oikeammin kuntakonsernin, päätöstenteosta hyvin suuri osa jää pimentoon. Se ensimmäinen jo tuli tuossa mainituksi eli kuntapäättäjien heikkous – tai laiskuus – tuoda asioita ja niiden taustoja näkökulmistaan esille.

Toinen on kuntakonsernin avoimuuden väheneminen pitkälle viedyn yhtiöittämisen seurauksena. Tuo ongelma on keskimääräistä suurempi Inarissa, mutta tiedostetaan maassa yleisestikin. Sen takia kuntaomisteisille yhtiöille halutaan jo omaa lainsäädäntöä.

Kolmantena syynä näyttäytyy painetun median eli maakunta- ja paikallislehtien vähentynyt kyky tai kiinnostus seurata ja etenkin tutkia kunnallisten päätösten perusteluja ja vielä niiden taustoja. Jotain Ylen alueradiota ei tässä yhteydessä kannata edes mainita, koskapa se on jo vuosia pitäytynyt uutisissaan lukemaan vain eri tahojen tiedotteita.

Lehdistä puhuttaessa paikallislehtien resurssien vähäisyys on helppo ymmärtää, ovathan niiden toimitukset hyvinkin pieniä. Silti jos katsotaan nimenomaan Inaria tai Utsjokea, paikallislehti Inarilaisen varaanhan tuo kunnallisten asioiden uutisointi on painottunut.

Olin itse vielä maakuntalehden toimittajana siinä vaiheessa kun siellä tehtiin niin sanottuja uudistuksia ja niihin liittyviä linjauksia muun muassa kunnallisten uutisten seuraamisesta. Tuolloin saimme uudelta päätoimittajalta kuulla kuinka ei ollut mitään mieltä seurata jotain kunnallista rutiinipäätöksentekoa. Piti keskittyä suuriin kuviin ja lyhyihin juttuihin, joita ”keskivertolukijat” kykenisivät paremmin ja mieluummin lukemaan.

En tiedä sen tarkemmin miten onnellinen linjaus tuo oli maakuntalehdelle, mutta ainakin olen huomannut, etteivät sen kunnalliset uutiset Inaristakaan kuluta paljon lukuaikaani.

Palaan vielä muutamalla virkkeellä kuntakonsernin päätöksenteon avoimuuden ongelmiin ja haluan kiinnittää lukijani huomiota työtään aloittelevaan, kunnanhallituksen ohessa toimivaan konsernijaostoon. Se piti ensimmäisen kokouksensa 7.8. ja olen turhaan odotellut kunnan verkkosivuille tuon puljun päätösluetteloa, jollainen esimerkiksi kunnanhallituksen kokousten jälkeen julkaistaan jo ennen varsinaisen pöytäkirjan vahvistumista. Jaoston kokouksen esityslistassa luvataan, että kokouksen pöytäkirja on nähtävillä kunnan verkkosivuilla 22.8., jota ennen jaosto ehti pitää jo toisenkin kokouksensa 21.8.

Saa nähdä tulevatko jaoston pöytäkirjat pysyvämmin nähtäville. Olisi näet mukava lukea vaikkapa keitä seitsemää henkilöä tuo jaosto esitti Inergia Oy:n hallitukseen. Näkisi ainakin sen onko ennen vaaleja laadittu poliittisten ryhmien pöytälaatikkosopimus yhtiöiden paikoista pitämässä.

Tärkeä porukka tuo jaosto on. Se näkyy jo kunnanhallituksen päätöksestä, jonka mukaan jaostoa ollaan lähettämässä Uudellemaalle kouluttautumaan kunnallisten osakeyhtiöiden hallitusosaajaksi. Hinta lentoineen pyöreästi 20 000 – 30 000 euroa.

Jk. Edellinen kirjoitus julkaistiin 23.8.2017 paikallislehti Inarilaisessa. Lopussa mainitun konsernijaoston pöytäkirja on sittemmin julkaistu kunnan verkkosivuilla ja pöytäkirjan mukaan Inergia Oy:n ylimääräisessä yhtiökokouksessa energiakonsernin hallitukseen tulevat aiemmin sovitusti Vesa Pietikäinen (puhj.), Tuula Katajamaa (vpj.), Tanja Sanila, Marko Haataja, Maire Puikko, Kari Tammela ja Maria Peltonen. Heitä voimme muistaa kun saamme kuukausittain postia Inergian yhtiöiltä.

Kokoomusvedolla uuteen valtuustokauteen

Olin kohta viiden vuoden takaisissa kuntavaaleissa osaltani nostamassa kokoomuksen Inarin suurimmaksi valtuustoryhmäksi. Tuo nousu oli jonkinlainen sokki inarilaista vanhaa valtaa edustaneille keskustalle ja vasemmistolle, joista jälkimmäinen jättäytyi mielenosoituksellisesti ulos taholtamme kaikille ryhmille tarjotusta yhteistyöstä. Ja eipä tuo yhteistyö keskustankaan kanssa lopulta häävisti sujunut, kiitos kaunaisen kunnallisjärjestön – ja tuon aiemmissa kirjoituksissani erityisen huomioni saaneen Toinin.

Täytyy sanoa, että kuntalaiset, äänestäjät, olivat pitkin kautta hereillä siitä miten tuo vasemmiston ja osittain siis ”yhteistyökumppaneidenkin” harrastama itku ja hammasten kiristys kokoomuksen ylivallasta ja jopa jossain asiassa heitetyt vihjailut hyväveliverkostoista olivat täysin katteettomia. Nyt kevään vaaleissa kokoomusryhmä äänestettiin uudelleen suurimmaksi ryhmäksi, joka on katsottava tunnustukseksi päättyneen kauden hyvästä toiminnasta. Yhdellä paikalla eli 10:een valtuutettuun hallitusvastuu kokoomuksenkin toki pienensi, mutta pahiten kävi sekä määrällisesti että laadullisesti Toini-vetoiselle keskustalle.

Kokoomuksen vaalimenestys tuntui olevan edelleen myrkkyä monille sen nujertamiseksi vaalityötä tehneille. Muuan tässä nimeltä mainitsematon sosialidemokraattinen naispuolinen eläkeläistoimittaja, valtuustoehdokas, ehätti paikallislehdessä uhoamaan kuinka kokoomuksen värisuora kunnan johtopaikoilla on nyt mennyttä. Niin vain hänkin osallistui kiltisti kokoomuksen johdolla käytyihin yhteistyöneuvotteluihin, joissa itselleenkin sitten lohkesi kohtuullisesti tehtäviä. Erityisen mukavaa on todeta myös vasemmiston tulleen nyt järkiinsä ja olevan mukana paikkojen jaolla. Toki ryhmä myös onnistui kasvamaan yhdellä valtuutetulla, eikä joukkoon tullut yhtään porvarikaunaista ay-saarnaajaa yhteistyön mahdollisuuksia vesittämään.

Anu Avaskarin tulo valtuuston puheenjohtajaksi ja Jari Huotarin tulo kunnanhallituksen puheenjohtajaksi olivat mielestäni parhaat mahdolliset valinnat. Kunnanhallituksen varsinaisten jäsenten joukko kaikkineenkin on varsin onnistunut, vaikka vähän ihmettelen vihreissä heidän ääniharavansa Miina Seurujärven jättäytymistä Maire Puikon varahenkilöksi. Ennakkoon pohdin moisen voivan tapahtua paremminkin keskustassa, jossa haravoineet Hannu Alenius ja Miia Kärnä istuvat kunnanhallituksen pöydässä äänivaltaisina varsinaisina jäseninä ja jokapaikan Toini, Toini Sanila, vain äänivallattomana valtuuston varapuheenjohtajana.

Luottamuspaikkaneuvotteluja johtanutta Jari Huotaria minun sopinee onnitella!

Itseäni onnittelen siitä, että pystyin pitämään pääni kylmänä ja jättäytymään – kuten olin silloin edelliskerralla ehdokkaaksi suostuessani sanonutkin – yhden kauden valtuutetuksi. Ehkä en sittenkään vielä ole vanhentunut asteelle, jossa itsekriittisyys on jäänyt kokonaan korvaamattomuuden tunteen jalkoihin. Valitettavasti nyt jatkavissa luottamushenkilöissäkin on heitä, jotka olisi ollut jo syytä valinnoissa ohittaa. Niin siksi, että kaikilla oma ymmärrys vetäytyä ei enää pelitä.

Nyt 15.6.2017 pidetyssä kunnanvaltuuston järjestäytymiskokouksessa valittiin valtuuston puheenjohtajiston ja kunnanhallituksen lisäksi lautakunnat sekä edustajia maakunnallisille edustuspaikoille. Ryhmät ovat sopineet myös yhtiöiden ja taseyksiköiden hallituspaikoista, mutta ne tulevat pöydälle myöhemmin. Muutamia listoilla olevia yhtiövalintoja olen jo taustalla vähän ihmetellyt, lähinnä joidenkin sidonnaisuuksien johdosta. Erityisellä mielenkiinnolla tarkastelin Inergia-konsernille kaavailtua hallitusta, josta yllätyksekseni näyttäisi puuttuvan paikasta varmasti kiinnostunut Toini. Toki myös paikkaa ja kaiketi ihan puheenjohtajan paikkaa kovasti halunnut Marko Katajamaa.

Mikäli mitään ihan uusia vääntöjä ei tapahdu, Inergian hallitusta asettuu johtamaan Vesa Pietikäinen, varapuheenjohtajana Tuula Katajamaa. Jäseniksi hallitukseen on kaavailtu Tanja Sanilaa, Marko Haatajaa, Maire Puikkoa, Kari Tammelaa ja Timo Väisästä.

Vesa Pietikäinen muuten taisi taannoin palauttaa Inergialta saamansa viinajoululahjan. Jään seuraamaan millainen on linja siellä itse ytimessä.

J.k. Ohessa linkki kunnanvaltuuston 15.6.2017 valintoihin:

http://www.inari.fi/media/tiedostot-2017/hallinto-2017/valtuusto-15.06.2017.pdf

Inergia-konsernin omistajayhteys tiivistyy

Kuntavaalien huipentuminen pani Inergia Oy:n hallituksen puheenjohtajan Toini Sanilan kertomaan ilouutista kunnan omistajaohjauksen astumisesta uudelle tasolle energiakonsernissa. Vaikka kyse on vielä valmistelussa olevasta asiasta, voinen sitä nyt omistajaohjausta suorittavan kunnanhallituksen varapuheenjohtajana kommentoida. Ja varsinkin, kun kyseessä ei ole mikään Sanilan aikaansaannos, paremminkin hänen varsinkin vaalikauden alussa kovasti vieroksuma kehitys.

Kun tähän saakka Inergia-konsernissa on ollut emoyhtiö Inergia Oy ja sen ohessa neljä tytäryhtiötä, Tunturiverkko Oy, Inergia Lämpö Oy, Inarin Lapin vesi Oy ja asennusyhtiö Ellappi Oy, sekä niillä jokaisella erilliset toimitusjohtajat ja päätöksiä muun muassa asiakasmaksuista ja investoinneista tekevät hallitukset, tilanne on todella muuttumassa. Jatkossa Inergia-konsernilla on vain yksi omistajan eli kunnan tahtoa toteuttava hallitus. Sen käsissä ovat niin energiakonsernin investoinnit kuin asiakkailta perittävät maksutkin. Tytäryhtiöiden hallitukset ”kuivuvat” yhden tai kahden henkilön operatiivisiksi toimijoiksi; kaksi henkilöä jää Inarin ja Utsjoen yhteisomistusyhtiöihin eli verkko-, vesi- ja asennusyhtiöön. Kaikissa tytäryhtiöiden hallituksissa yksin tai kahden hengen hallituksessa puheenjohtajana on Inergian toimitusjohtaja.

Toini Sanila antoi harhaanjohtavasti ymmärtää, että tällaiseen suoraviivaisempaan hallintomalliin – ja ikään kuin hänen johdollaan – on pyritty jo pitemmän aikaa. Mielestäni tämä ei pidä siis paikkaansa, vaan aiemmin Inergian hallituksenkin erottamiseen johtanut omapäinen hallintomuutos oli kyllä erilainen. Silloinkin tytäryhtiöistä piti potkia pois luottamushenkilöt ja silloin noiden yhtiöiden hallitukset piti muodostaa ristikkäin energiayhtiön toimitusjohtajista ja toimihenkilöistä. Muutos ei olisi silti muuttanut tytäryhtiöiden kovin itsenäistä asemaa.

Nyt kunnanhallituksen puheenjohtajan, kunnanjohtajan ja Inergia Oy:n toimitusjohtajan kanssa viilattu hallintomalli on siis oleellisesti erilainen kuin Sanilan vaalikirjoituksessaan viittaama. Tälle nyt jatkovalmistelussa olevalle mallille voin antaa tukeni ja sen jo ilmaisin asian ollessa viime kunnanhallituksen kokouksen käsittelyssä.

Inergian hallinnon ja omistajaohjauksen uudistumiseen liittyy muitakin asioita, joita olen osaltani ajanut ja joita myös valtuustoryhmäni on kohtuullisen yksimielisesti edellyttänyt. Tärkein noista muista on avoimuus, jota jatkossa luvataan harjoittaa tiheällä raportoinnilla ja myös asiakkaisiin päin suuntautuvaa tiedottamista parantaen. Näinköhän on, että neljän vuoden myllytys on kääntymässä viimein positiiviseksi kehitykseksi niin kuntakonsernin kuin varsinkin Inergian kannalta?

Inergian avautuminen toivottavasti poistaa myös niitä kaikenlaisia väitteitä, huhuja ja myös todennettavia ihmeellisyyksiä, joita energiadynastian vuosikymmeniin on liittynyt. Vaikka meno lienee nykyisen toimitusjohtajan ja aktiivisemmin asioita peranneen kunnanhallituksen aikana siistiytynyt, yhä vielä kuntalaisten parissa kerrotaan ja vanhojen yhtiön hallituksen jäsentenkin suilla muistellaan huikeita kokousreissuja ja ryyppyjuhlia. Myös hallituksen jäsenten omat liikesuhteet yhtiöön ovat olleet yleisesti puheena. Yksi hämmästelty asia on ollut Inergiasta Inarin kunnan ohella osinkoja kuitannut Utsjoen Sähköosuuskunta. Se ei ole Utsjoen kunnan vaan virallisesti utsjokelaisten sähkönkäyttäjien omistama yhteisö. Saavatko nuo pienomistajat osinko-osuutensa tililleen, vai minne ne menevät?

Inergia-konsernin rakenteessakin voi olla tapahtumassa muutoksia, mutta niitä en rupea kunnanhallituksen edustajana tässä avaamaan tai ennakoimaan. Uusi typistetty hallintorakenne antaa kuitenkin osaltaan joustoa mahdollisiin muutoksiin. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että joitain toimintoja on perusteltua ehkäpä myydä pois ja joitain yhdistää. Olen kirjoittanut sen aiemminkin ulos, että on käsittämätöntä kuinka noinkin pienessä yhtiössä pitää olla moinen määrä toimitusjohtajia – monopoliyhtiöille kuulumattomine tulospalkkauksineen. Voin siis kannustaa jatkavia luottamushenkilöitä ja uutta kunnanjohtajaa paneutumaan niin Inergian kuin muidenkin kuntakonsernin yhtiöiden organisaatioiden ja toiminnan järkeistämiseen. Kysehän on lopulta kuntalaisten palveluista ja heidän edustaan.

Kuntalaisten edusta puhuttaessa päädytään aina myös heiltä kerättäviin osinkoihin. Jatkossa harjoitettua osinkopolitiikkaakin tultaneen tarkastelemaan tavoitteena päästä selkeästä piiloverottamisesta paremmin hyväksyttäviin ratkaisuihin.

Väänänen ja heikompien ääni

(Kirjoitus on julkaistu 29.3.2017 paikallislehti Inarilaisessa, kuntavaalien ennakkoäänestyksen alkamispäivänä.)

Inarin kuntavaaleihin liittyvät ehdokkaiden ja ryhmien ulostulot ovat olleet melkoisen vaisuja. Ehkä ne heijastelevat sitä passiivisuutta, jota on ennakoitu myös valtakunnallisesti kun on seurattu puolueiden löysää panostusta sekä äänestäjien vähäistä kiinnostusta tulla uurnille. Inarilaisen äänestäjän silmin ei kyllä ehdokasasettelu – kokoomusryhmän runsasta määrää ja laatuakin lukuun ottamatta - paljon taida innostaa. Tämä heittoni ei tarkoita, etteikö muiltakin listoilta löytyisi myös potentiaalisia hyviäkin ehdokkaita kuntalaisten edunvalvojiksi.

Kun kommentoin pari viikkoa sitten keskustan nykyisen valtuustoryhmän hajaannusta ja sen syitä, sain vastaukseksi Ritva Hirvelältä, ettei syy ole ainakaan hänen tähän asti Toini Sanilan kanssa johtamassa kunnallisjärjestössä. Jääköön tuo arvio omaan arvoonsa.

Keskustan ehdokasjoukko, josta allekirjoittajina puuttui vain Pekka Pekkala, oli taiteillut viime Inarilaiseen paljolti sanomisiini kohdistetun kirjoituksen, jossa vakuutettiin peräänkuuluttamaani kaikkien valtuustoryhmien yhteistyötä. Voi olla, että ainakin osa keskustaehdokkaista on ihan vilpittömästi tuota mieltä, mutta rohkenen olla kokemusperäisesti pessimisti muutaman osalta. Kirjoitan näin, jotta voin tarvittaessa palata sanomaani tulevan vaalikauden tuoksinoita seuratessani.

Siitä on hyvä siirtyä sinne lehterille, jonne keskustan ehdokkaat näyttävät haluavan eristää minut yksin äänineni. He kirjoittavat, että ”Väänäsen ääni tullee varmasti kuulluksi lehteriltäkin, mutta myös heikompien äänen on kuuluttava”. Aika ketkusti kirjoitettu aivan kuin en olisi aina koettanut tuoda esille sen tavallisen kuntalaisen ja sen heikomman kansalaisen ääntä. Minulla ei ole ollut koskaan tarvetta tuoda esille vain omaa ääntäni tai -etuani. Sen sijaan juuri Inarin keskustassa on mielestäni ollut syytä joidenkin katsoa tässä asiassa peiliin.

Siitäpä pääsenkin samassa lehdessä olleeseen Toini Sanilan vaaliluritukseen. Kuka muistaa onko häneltä kuultu lehden palstalla mitään tässä vaalien välillä? Sanilan kirjoitus kelpaa hyväksi esimerkiksi siitä miten kouliintuneen kunnallispoliitikon kannattaa olla kerran neljässä vuodessa huolissaan ”tavallisten kuntalaisten” hyvinvoinnista ja antaa ymmärtää, kuinka minä siellä päivärahoilla ja kilometrikorvauksilla heitä edustaessani voin tuon hyvinvoinnin pysyvyyteen ja jopa paranemiseen vaikuttaa. Montako konkreettista saavutusta Toinilla tai muutamilla muillakaan on heittää esiin? Enimmäkseen kun on tullut heiteltyä vain kapuloita päätöksenteon ja edunvalvonnan rattaisiin.

Nyt kun kuntavaalien ennakkoäänestys on alkamassa, kuntalaisen kannattaa vielä kerran kelata muistiaan mitä pian päättyvällä vaalikaudella on tapahtunut tai ollut tapahtumatta ja mikä on ollut heidän panoksensa niissä. Uusien ehdokkaiden kohdalla on niin ikään tärkeää koettaa hahmottaa mitä hän oikeasti sanoo ja tarkoittaa – vai tarkoittaako ja sanooko oikeastaan mitään.

Kullakin kuntalaisella on vain se yksi ääni ja siksi sen antamiseen kannattaa keskittyä.

Veikko Väänänen

Saako Inarissa rakentaa vapaasti – ja ellei, niin miksi ei?

Sanotaan, ettei se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka antaa. Kuitenkin, kun antajana on kunta ja sen viranomainen, jonkinlaisena edellytyksenä pitäisi kai olla saajien yhdenvertaisuus.

Mutta vihjailusta itse asiaan:

Ympäristöministeriö on vastannut sille tehtyyn hallintokanteluun (Dnro YM2/555/2015), joka koski Inarin kunnassa tapahtunutta omakotitalon laajennusta. Ministeriöön asia meni sen jälkeen kun Lapin Ely-keskus oli vetäytynyt vastuusta puuttua tapahtumaan.

Ministeriön Ely-keskukselta saaman selvityksen mukaan silloinen ympäristökeskus oli 7.12.2009 hylännyt poikkeuslupahakemuksen, jolla piti rakentaa Ivalon lähellä järven ranta-alueelle sijoittuvalle tontille toinen omakotitalo. Tämän jälkeen Inarin kunnanhallitus oli tehnyt samaa hakijaa ja tonttia koskien 11.1.2010 toimivaltaansa kuuluvan myönteisen poikkeuslupapäätöksen asuinrakennuksen laajentamiseksi. Ely sai päätöksen tiedoksi, mutta ei sen mukana rakennuslupia. Ely-keskuksen myöhemmin saaman selvityksen mukaan tontille muodostui lopulta kaksi erillistä taloa, jonka lisäksi tontti oli vielä lohkottu kahdeksi eri tilaksi.

Ely-keskus katsoi, että sen toimivalta asiaan oli loppunut poikkeuslupavaiheessa. Näin totesi nyt myös ympäristöministeriö.

Ministeriön mukaan kunnan on maankäyttö- ja rakennuslain 20§:n mukaan muun ohella huolehdittava alueiden käytön suunnittelusta sekä rakentamisen ohjauksesta ja valvonnasta alueellaan. Lain mukaan rakennusluvan ratkaisee kunnan rakennusvalvontaviranomainen.

Poikkeamisluvan myöntämisen ajankohtana voimassa olleen maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kunta saattoi erityisestä syystä myöntää poikkeuksen laajennukselle, mutta ei olisi saanut myöntää poikkeusta uuden rakennuksen rakentamiseen ranta-alueelle.

Ministeriön mukaan Inarin kunnan rakennustarkastaja oli ylittänyt toimivaltansa myöntäessään kunnanhallituksen 11.1.2010 rakennuksen laajentamiseen myöntämän poikkeamispäätöksen perusteella tosiasiallisesti rakennusluvan uuden asuinrakennuksen rakentamiseen tontilla jo aiemmin olleen asuinrakennuksen lisäksi.

Koska kunta saattoi toimivaltansa mukaisesti myöntää rakennuksen laajentamisluvan ja koska rakennuslupapäätökset eivät tule Ely-keskukselle tiedoksi, ministeriö korostaa vastuun kyseisen rakennusluvan laillisuudesta kuuluneen yksin luvan myöntäneelle kunnan viranomaiselle.

Koko poikkeamisprosessi eteni kunnassa vakiokaavalla eli poikkeamispäätös tehtiin kunnanhallituksessa 11.1.2010 (§ 16) kunnanjohtajan esittelystä ja teknisen johtajan valmistelun perusteella. Myönnetty laajennus oli 91 neliötä. Rakennustarkastaja myönsi 28.6.2010 rakennusluvan 102 neliön suuruista asuinrakennuksen laajennusta varten maininnalla ”kahden asunnon talot”. Tämän jälkeen hanke jotenkin muuttui ja sama viranomainen myönsi 12.7.2010 tuolle laajennukselle vielä viiden neliön lisälaajennusluvan.

Rakentamisen aloituskokous ja ratkaiseva rakennuspaikan merkitseminen tehtiin 7.7.2010, suorittajana toinen rakennustarkastuksen sijaistava viranhaltija. Katselmuspöytäkirjojen mukaan sama viranhaltija suoritti vielä rakennuskatselmuksen 22.10.2010 ja laajennusluvan myöntänyt viranhaltija käyttöönottokatselmuksen 19.5.2011. Näiden kaikkien myöntö- ja katselmusvaiheiden ajan virkavapaalla ollut kolmas eli nykyinen rakennustarkastaja kävi toteamassa käyttöönottokatselmuksessa kirjatut pienet puutteet ja määrätyt tarkastukset loppukatselmuksena 17.5.2013.

Todellisuudessa rakentamisella oli siis syntynyt vierekkäin kaksi erillistä omakotitaloa, joilla on omat tontit, liittymät ja talonumerotkin.

Miten ”laajennus” vaikutti muiden samalla rannalla asuvien mahdollisuuksiin lisärakentamisiin, ei liene koeteltu.

Varsin valikoivaksi Inarin kunnan rakennustarkastuksen tiukkuuden tekee tapaus, josta samoihin aikoihin uutisissa (Yle 19.8.2011) kerrottiin kuinka Inarin rakennustarkastaja oli määrännyt Inarijärven Kyynelvuonon perukoilla purettavaksi mielestään väärin sijoitetun lomamökin. Lopulta mökki taisi kuitenkin saada jäädä paikoilleen.

Vastaus otsikon kysymykseen: Inarissa ei saa rakentaa vapaasti – paitsi jos saa siihen luvan.

Käenpoikanen Kepun pesässä

Oheinen kirjoitukseni julkaistiin paikallislehti Inarilaisessa 8.3.2017. Kirjoituksen kimmokkeena oli Inarin Keskustan kunnallisjärjestön johdosta kantautunut tieto, jonka mukaan keskustalaiset eivät tule nyt pidettävien kuntavaalien jälkeen tekemään pienintäkään yhteistyötä vihollisekseen julistamansa kokoomusryhmän kanssa.
Moinen ennakkouhkaus oli mielestäni täysin käsittämätön tilanteessa, jossa keskustan ehdokaslistakin on kutistunut kuin pyy maailmanlopun edellä johtuen juuri nyt päättymässä olevan kauden suhmuroinneista. Juuri siksi, että keskustan kunnallisjärjestön kapea johto on pyrkinyt torjumaan ja horjuttamaan valtuustossa olevien keskustalaisten yhteistyötä muiden ryhmien kanssa, keskustasta on tapahtunut nyt nähty pako.

Kirjoitukseni lopussa toivon kuntalaisten äänestävän nimenomaan sellaisia ehdokkaita, jotka ymmärtävät yhteistyön arvon kuntalaisten asioita hoidettaessa. Kuten kirjoitin, pirttipiirin puoluepukareihin meillä ei ole varaa.
Uskon niin, että keskustan ehdokasjoukosta löytyy näitä yhteistyökykyisiä ja -haluisia. Tuskinpa tuo kokoomusryhmäkään moisella siihen kohdistuvalla vihoittelulla kovin kutistuu - niin ettei sen kanssa olisi tarvetta tehdä yhteistyötä. Ja toivomukseni koskee kaikkia valtuustoryhmittymiä, kuten sekin kai kirjoituksestani käy ilmi.
Ja kun Inarin Keskustan kunnallisjärjestön puheenjohtaja oli kysellyt oliko kirjoitukseni Inarin kokoomusryhmän kanta, täytyy todeta, ettei ole. Kaipa siinä ryhmän nimi olisi ollut minun nimeni sijasta lopussa jos niin olisi ollut.
Joskus täytyy näin rautalangalla selventää luullun ymmärtämistä.

       "Käenpoikanen Kepun pesässä

Muutama päivä sitten julkistunut Inarin kuntavaalien ehdokasasettelu hämmästytti ja toisaalta ei.
Hämmästyä piti siitä, että kuluvan kauden kuntapolitiikan päävastuussa olleen kokoomuksen imu jatkui ja vieläpä selvästi voimistuikin. Jo se kuvastaa, ettei kuntalaisten asioiden hoito ole ollut huonoa ja että myös nuoremmat kuntalaiset kokevat halua tulla mukaan päätöksentekoon nimenomaan tuon ryhmän riveissä.
Se taas ei hämmästyttänyt, että tälle kaudelle kuntalaisten asioita kokoomuksen kanssa yhteistyössä hoitamaan lähtenyt keskusta koki todellisen romahduksen ehdokkaiden määrässä ja aika paljolti laadussakin. Valtuustoon viimeksi valitusta keskustan ryhmästä jatkoon jäi yrittämään vain Toini Sanila. Hänessä kokemani ja kuulemani mukaan henkilöityy myös se syy ja seuraus miksi keskustalle kävi näin.
Nimittäin on niin, ettei keskustan kunnanhallituksessa olevia edustajia eli Heli Porttia ja Kari Akujärveä voi mitenkään liittää keskustan alhoon vaipumiseen. He voivat kuitata ihan hyvällä syyllä kokoomuksen ja muun koalition saavutukset, kuten vaikka Ylä-Lapin kuntien järjettömän kuntaliitoksen torjumisen, hallitun menokasvun ohjelman tai kymmeniä vuosia muilla puheisiin ja lupauksiin jääneen Nellimintien peruskorjauksen. Siihen väliin mahtuu lukuisia muitakin asioita, joista pisteitä sopii jaella, toki tekemätöntäkin työtä vielä jäi.
No, Heli päätyi lopettamaan ja Kari vaihtoi ryhmää eli tuli kokoomuksen ehdokkaaksi. Viime Inarilaisessa Akujärvi valotti minusta hyvin osaltaan syitä vaihdokseen. Kun sattui niin monesti kuulemaan keskustan ryhmäkokouskabinetista kantautuvaa vähemmän sävyisää keskustelua, ei todellakaan ihme, että sieltä jo kesken kauden vaihtoi ryhmää keskustalle viime vaaleissa eniten ääniä kerännyt Anu Avaskari. Tuo suuri äänimäärä ja sillä saavutettu valtuuston puheenjohtajan paikka taisi olla yksi syy, miksi hänet pudotettiin ensimmäisenä pesästä.
Vaalikaudelle lähdettiin siis yhteistyössä, mutta keskustan kunnallisjärjestön kapeassa johdossa kytenyt kauna kokoomusryhmää, ja viime Inarilaisen mukaan myös tiettyjä henkilöitä kuten minua kohtaan, teki yhteistyön todella vaikeaksi. Siksi myös keskustan valtuustoryhmästä kuului turhautuneita ääniä ja se näkyy nyt poisjäämisinä. Näyttikin siltä, että keskustan kunnallisjärjestö Sanilan informoimana eli ihan omassa umpiossaan ja pihalla kunnan asioiden todellisuudesta.
Vaikka toisen ryhmän vielä hetken jatkavana edustajana voisikin ilkkua, ettei yksi käenpoika pystynyt onneksi kahta pesää tyhjentämään, ei tuollainen hupi oikein maistu. Olen edustanut näkemystä, jonka mukaan kuntalaisten asioiden hoitamiseen tarvitaan kaikkia valtuutettuja, olivat he mitä puolue- tai muuta ryhmittymää tahansa. Viimeksi olin harmissani siitä, ettei vasemmiston ryhmää saatu mukaan ja se jäi mielestäni omasta syystään ulos.
Toivottavasti tällä kerralla ääniä annetaan sellaisille ehdokkaille, jotka ymmärtävät yhteistyön arvon kunta-asioissa. Oman edun ja aseman itsekkäisiin ajajiin tai pirttipiirien puoluepukareihin ei Inarin kunnalla ole lähivuosien suurten haasteiden edessä varaa.
Veikko Väänänen"

Inarin kuntavaalien ”veret seisauttava” ehdokasasettelu

Melkoinen yllätys oli lopulta tuo Inarin tämän kevään kuntavaalien ehdokaslista. Yllätys sikäli, että ennakkolupailuista poiketen Keskustan ja Vasemmistoliiton ehdokaslistat jäivät kovin vaatimattomiksi. Näkee, että lujille on ottanut kun riviin on pitänyt haalia vanhoja ”ylimääräisen reservin” naamoja. Keskustalla nyt vain 11 ehdokasta ja Vasemmistoliitolla samoin 11 ehdokasta.

Toisaalta jos vaihtuvuutta katsotaan, Keskustan viimeksi valitusta valtuustoryhmästä jatkoon yrittää vain yksi, ryhmän äänekkäin ”satraappi” Toini Sanila. Vasemmistoliiton nykyisistä pois jäi ainoastaan porukan puheliain eli Matti Kyllönen.

Sosialidemokraattien ryhmässä jonkinlainen yllätys minulle oli Valtteri Huhtamellan poisjäänti. Toisaalta ryhmässä vallinneet jännitteet ja Valtterin omapäiseksi kerrottu edustaminen kunnanhallituksessa saattoivat olla jonain tekijänä. Itseltään lähtijältä en ole kuullut mitään syytä vetäytymiseen. Sosialidemokraateilla nyt 9 ehdokasta.

Vihreät sai mukaan 6 ehdokasta, joissa ei ole paljon kommentoitavaa ehdokasasettelun osalta. Samoin Perussuomalaisten kolmen ehdokkaan lista on vieläkin entisempi. Ilkka Kuuva ja Eila Kallioinen ovat tehneet kuluneella kaudella ihan kelpo työtä.

Inarin kunnalliselämässä näyttäytyy jälleen myös ruotsalaispuolue RKP. Siitä on tullut saamelaispolitiikan kunnalliselämään pyrkivä jatke, jonka yhden ehdokkaan harteille asettuu poliittisen Saamenmaan asioiden edistäminen. Saattaa tehdä tiukkaa edes joksikin vaa´ankieleksi tai muutenkaan todelliseen päätöksentekoon yltäminen, mutta ehkä päätarkoitus onkin sekoittaa edelleen inarinsaamelaisten ja kolttien rivejä myös kuntapuolella.

Kokoomuksen ehdokasasettelu onnistui lopulta yli sen mitä vielä pari viikkoa sitten osattiin kai ennakoida; 25 ehdokasta on kolme enemmän kuin viime kerralla. Toisaalta viimeksi valitulta ryhmältä ”vapautui” satoja ääniä, joita yrittää pitää ja tavoitella.

Kokoomusryhmää koetteli viime kaudella kolmen edellisvaaleissa varsinaiseksi tai varavaltuutetuksi valitun jäsenen poismeno, jonka lisäksi yksi paljon ääniä saanut siirtyi jääviyden tuoneeseen virkatehtävään, lisäksi oma jo alun perin ilmoittamani pidättäytyminen yhteen kauteen.

Täytyy sanoa, että uusia ja todella hyviltä vaikuttavia ehdokkaita on löydetty paikkaamaan rivin aukkoja. Lisäksi on siis saatu muutama ehdokas enemmänkin. Jos ryhmä onnistuu pitämään puolensa alkavassa vaalikahinassa, on todella hyvä tulos odotettavissa.

Ihan henkilökohtaisesti uusissa kokoomusryhmän ehdokkaissa minua lämmittävät erittäin linjakasta työtä tätä ennen keskustavaltuutettuna tehnyt ja nyt siis kokoomusryhmään siirtynyt Kari Akujärvi sekä oman kotikyläni Inarin osalta mukaan tavallani sitoutumattomana ehdokkaaksi saatu Inka Kangasniemi.

Palaan tarkempaan ja ehdokaskohtaisempaan reposteluun kunhan tämä ehdokasasettelun pöly ensin vähän laskeutuu. Toivottavasti kuntalaiset ottavat tarjolle asettuneet ehdokkaat tentattavakseen ja pohtivat kriittisesti kuulemaansa.

Tähän jatkoksi vielä tuo tuore ehdokaslista kokonaisuudessaan:

Perussuomalaiset: Kallioinen Eila mikroyrittäjä, Kuuva Ilkka rakennusmies, Mikkonen Kauko myyjä.

Sosialidemokraattinen puolue: Blomster Göran muotoilija, Kemppainen Tiitu hoivayrittäjä, Tammela Kari rakennusmestari, eläkeläinen, Pennanen Tapani metsätalousinsinööri AMK, suunnittelija, Kangasniemi Tuomo rakennusinsinööri, Mäntykangas Ensio tervanpolttaja, insinööri, Seipiharju Jaana opettaja, Mattus Erkki tietoliikenneasentaja, Savela Ritva toimittaja, eläkeläinen.

Vihreä liitto: Jentala Kai metsätalousinsinööri, eräopas, Niskanen Juho opettaja, Puikko Maire luontokartoittaja, Roos Anna kuvataiteilija, Schenk Birit luonnonsuojeluyhdistyksen nettivastaava, Seurujärvi Miina kielityöntekijä FM.

Kokoomus: Akujärvi Kari kiinteistöhoitaja, kirvesmies, Aleksandroff Mika insinööri AMK, Avaskari Anu sosionomi AMK, päihdetyöntekijä, Hannola Janne Erik FM, opettaja, Harmanen Eeva Kristiina sairaanhoitaja AMK, Harri Markku Kalevi, Hautamäki Seppo, Huotari Jari Olavi rajakapt. evp., Kallio Jorma Juhani varatuomari, kaupunginjohtaja evp., Katajamaa Marko Tapio yrittäjä, Kangasniemi Inka Maarika (sit.) artesaani, muotoilun opiskelija, Lompolojärvi Kati-Susanna tullitarkastaja, Nivasalo Meeri eläkeläinen, Parviainen Raimo Jaakko Kalervo taksiyrittäjä, Pekkala Aslak Timo ensihoitaja, sairaanhoitaja AMK, Pietikäinen Vesa Markku rakennustarkastaja, Roinesalo Pekka Tuomas Juhani isännöitsijä, Sanila Tanja kolttien luottamusmies, Tam, Tapio Rainer Antti Akseli energiainsinööri, Tuovila Anne Kristina YAMK restonomi, AMK opettaja, Vikeväkorva Mika Markus kirvesmies, Warséll Essi-Maria Aliisa vuoropäällikkö, opiskelija, Yliluoma Satu Sinikka liikenneopettaja, yrittäjä, Kellokumpu Antti-Oskari opiskelija, luonto-ohjaaja.

Suomen keskusta: Fofonoff Sergei kp eläkeläinen, herastuomari, Kinnunen Aleksi Antero varastoesimies, myyjä, Knuutila Kari Antero metsätalousteknikko, Kuhmonen Kalle autovuokraamotyönteijä, merkonomi, Kärnä Miia (sit.) yrittäjä, medianomi AMK, Palokangas Reijo eläkeläinen, Pekkala Pekka eläkeläinen, Sanila Toini yrittäjä, Kössö Risto lähihoitaja opiskelija, metsäteknikko, Haataja Marko kohdepäällikkö, Alenius Hannu yrittäjä.

Vasemmistoliitto: Jääskeläinen Eija Merja Päivikki eläkeläinen, Luukkonen Matti Eerik ulkoilualueiden hoitaja, Näkkäläjärvi Riitta Anneli FM, eläkeläinen, Oikarinen Eira hallintosihteeri, eläkeläinen, Peltonen Maria nuoriso-ohjaaja, Pitkänen Janne Tapani yrittäjä, elämäntapatyöläinen, Rautiala Marke (sit.) liikuntasihteeri, Salonen Velijosi sähköasentaja, Seipiharju Ari yrittäjä, Titola Lauri kunnossapitotyöntekijä, Väisänen Timo Johan työpäällikkö, evp.
RKP: Tero Harju.

Kunnan osakeyhtiö voi salata tietojaan omistajaa edustavilta valtuutetuilta?

Kunnanhallituksen kokouksen lopussa 9.1.2017 käytiin mielenkiintoista keskustelua kunnan osakeyhtiön asemasta suhteessa omistajaan ja sen ääntä kunnanvaltuustossa ja kunnanhallituksessa käyttäviin valtuutettuihin. Lukijoilleni ei liene yllätys, että tuota keskustelua käytiin energiakonserni Inergian ympärillä. Tällä kerralla keskustelun lähtöteemana oli Inergian tytäryhtiön Tunturiverkko Oy:n tuleva siirtohinnan korotus ja sen määrästä ja perusteista tiedottaminen.

Jää nähtäväksi millaisen mainoslehtisen Tunturiverkko Oy korotuksestaan asiakkailleen toimittaa. Omistajaa edustavalle kunnanhallitukselle se - ilmeisesti kunnanhallituksen puheenjohtajan pyynnöstä - lähetti ainoastaan monisteen, jossa kerrottiin yleisellä tasolla, siis valtakunnallisesti, sähkönsiirtoyhtiöiden investointitarpeista ja muun muassa takavuosien patoutuneiden yli- ja alijäämien tasapainotuksesta sekä tietenkin yhteiskunnan yhtiöille asettamista velvoitteista.

Ei puolta sanaa Inarin kunnan alueen sähkönsiirron hinnankorotuksen perusteista.

Se, mitä kunnanhallituksessa saatiin kokoukseen osallistuneilta energiakonsernin hallitusten jäseniltä kuulla oli nyt mitä oli, enkä ryhdy noita osin ristiriitaisiksi jääneitä selostuksia tietenkään tässä referoimaan. Oman käsitykseni käydystä keskustelusta voin kuitenkin kertoa ja sen mukaan hinnankorotuksista erikseen kunnanhallitukselle kertominen ei edes kuulu yhtiölle.

Energiakonsernissa katsotaan, että kunnanvaltuuston 8.12.2016 hyväksymässä kunnan ensi vuoden talous- ja toimintasuunnitelmassa konserniyhtiöille asetettujen sitovien ja erityistavoitteiden tulee omistajalle riittää. Niiden mukaan Inergia-konsernin tavoitteena on 17 prosentin liikevoitto ja 60 prosentin eli noin 800 000 euron osinkotuloutus tilikauden tuloksesta ja että lämmön, sähkön ja veden hintataso pidetään mahdollisimman alhaisena tulostavoitteesta tinkimättä.

Käytännössä tuo sanamuoto antaa Inergialle vapaat kädet arvioida mitä ”mahdollisimman alhainen” tarkoittaa, eikä ainakaan välttämättä kuntalaisen kukkarosta katsoen. Tottahan nytkin tullaan varmaan näkemään esimerkkilaskelmia kuinka vähän tuleva korotus keskimäärin vaikuttaa tavallisen omakotiasujan sähkölaskuun ja mielellään varmasti vielä kuukauden ajalle laskettuna. Yhtiötä ei kuitenkaan pätkääkään askarruttane se kuinka paljon muita vastaavia vähäisiä hinnankorotuksia ja toisaalta valtion puolelta säädettyjä tulojen välillisiä tai välittömiä leikkauksia vuodenvaihde inarilaisillekin kansalaisille tuo.

Tässä kokonaisuudessa kuntayhtiössä olisi aiheellista lukea kokonaan kuntakonsernin yhtiöille asetetut sitovat tavoitteet. Niiden mukaan ”Konserniyhtiöiden tulee toimia vastuullisesti niin taloudellisesti, sosiaalisesti kuin ekologisestikin ja vastata näiltä osin paikallisesti asiakkaiden ja kuntalaisten vaatimuksiin, erityisesti kannattavuutensa, tuottavuutensa ja kilpailukykynsä aktiivisella tiedottamisella perustellen”. Äskettäin Inergian tytäryhtiö Inarin Lapin Vesi Oy teki mielestäni tässä korotustensa perustelussa ja tiedottamisessa pohjanoteerauksen, jonka alle Tunturiverkko Oy:n on varmasti vaikea yltää. Toki kunnanhallitukselle toimitettu ”taustainformaatiokaan” ei ollut juuri vesiyhtiön tyhjää parempi, mutta katsotaan siis mikä on kuntalaisille tuleva tiedotusanti.

Yritin muuten tuon talous- ja toimintasuunnitelman käsittelyssä virittää keskustelua yhtiöiden tavoitteista ja muun muassa osingoista, mutta varsin vähäistä oli paneutuminen ja halukkuus ruveta avaamaan valmiiksi kirjoitettua esitystä. Perustelujen lopussa on sentään kirjaus, jonka mukaan lähtökohtana pidetään konserniyhtiöihin sidotulle kunnan omaisuudelle saatavaa kohtuullista tuottoa, joka otetaan huomioon osinkotavoitetta määritettäessä. Miten tuota pyöreää tavoitetta tullaan ehkä avaamaan, jää nähtäväksi – ja tulkittavaksi.

Inarin energiakonsernin kohdalla nousevat ihan esimerkillisellä tavalla esille ne tiedottamisen ja tiedon saannin ongelmat, joita kunnallisten osayhtiöiden kohdalla suinkin voivat näyttäytyä. Kun yhtiön palkkajohdon ja hallituksen johdon taholta keskitytään torjumaan vähän pilkallisestikin vääriä väittämiä tai vääriä luuloja, ei tuossa torjunnassa ole monilta osin juuri muuta kättä pitempää kuin sana vastaan sana.

Nyt käydyssä viimeisimmässä keskustelussakin kävi hyvin ilmi, ettei kunnanvaltuutetulla tai kunnanhallituksen jäsenellä ole oikeutta perehtyä osakeyhtiön hallituksen pöytäkirjoihin saati muihin asiakirjoihin julkisia tilinpäätöstietoja lukuun ottamatta. Olen milteipä varma, että halua asioiden salaamiseen löytyy tasapäisesti sekä palkkajohdosta että hallituksista. Kysymys kuuluukin mitä intressejä tähän salaamisen haluun mahtaakaan sisältyä?

On selvä, että salaamisen perusteluiksi läväytetään pöytään osakeyhtiölaki. Kuntayhtiöiden kohdalla tuo lain kirjaimellinen soveltaminen on kuitenkin kyseenalaista, joka nyt tunnutaan valtakunnallisestikin yhä voimakkaammin tiedostettavan. Todellisuudessa jo nyt yhtiöitä voitaisiin avata kirjaamalla tuo avoimuuden velvoite yhtiöjärjestyksiin. Näin on Suomessa nähdäkseni jossain tehtykin.

Kun kunnassa periaatteessa kaikki päätöksenteko on avointa ja kansalaisen pöytäkirjoista ja arkistoista tarkistettavissa, mikä erityinen syy on salata normaalia päätöksentekoa kunnan yhtiöissä? Kunnassakin on salattavia asioita, joiden salaaminen voidaan perustella julkisuuslain säädösten nojalla. Samalla tavalla yhtiöissä voitaisiin pitää piilossa esimerkiksi tietyt liikesalaisuudet.

Mutta, mutta. Toistaiseksi kuntalaiset joutuvat vain väärin luuloin arvuuttelemaan milloin mitäkin yhtiöissä olevaa ja tapahtuvaa, monesti yhtiöistä ulos vuodettuakin.

Tottahan nämä kansalaisten pohdinnat ovat tasoa kuin että kuinka paljon enemmän Inergia-konsernin toimitusjohtajat tienaavat verrattuna julkista palkkaa nauttivaan kunnanjohtajaan ja kuinka paljon heille tulee yhtiön monopoliasemasta riippumatta palkan bonuksia hintoja nostettaessa? Tai että mitä kytköksiä liittyy yhtiön ja sen hallitusten jäsenten yritysten toimiin? Tai miten yhtiöissä edustetaan verrattuna peruskuntaan?

Nämä tällaiset pohdinnat ja niistä liikkuvat tiedot tai urbaanilegendat ovat varsin tavallisia. Ne ovat mielestäni hyvin ikäviä ja siksikin näistä tulisi saada tietoa. Muutoinkin kuin vastauksena Inergian hallituksen puheenjohtajan pilkallinen nauru.

Inarin kunnanhallituksesta ja valtuustosta löytyy toki ajattelua, joka tukee kunnallisia yhtiöitä koskevan lainsäädännön nopeaa uudistamista ja yhtiöiden toiminnan avaamista muun kuntakäytännön tasolle. Olisiko tässä hyvä vaaliteema pian käynnistyviin kuntavaaleihin eli kysyttäisiin tyrkylle asettuvilta miksi he eivät sallisi tai sallisivatko he yhtiöiden salaisten kansioiden avaamisen?

Jk.

Inarin kansalaiskanavalla Inarin Lapin Vesi Oy:n toimitusjohtaja Paulus Lepistö ilmoitti, ettei antaudu vapaaseen somekeskusteluun, vaan lupasi kertoa yhtiönsä asioista kiinnostuneille ”naamatusten” näiden tullessa hänen toimistolleen. Tapa sekin hoitaa kunnan yhtiöltä edellytettyä aktiivista tiedottamista.

Siltä varalta, että käytäntö muodostuu samaksi myös Inergiassa ja tässä sähkönsiirtoasiassa, ohessa yhtiöiden toimitusjohtajat ja hallitukset, joiden hihaan kannattaa kysymyksineen kunnanhallituksen jäsenten sijasta tarttua:

Inergia Oy: Toimitusjohtaja Timo Jokinen, hallituksen puheenjohtaja Toini Sanila, hallituksen jäsenet Marko Katajamaa, Arvi Kustula, Ilkka Kuuva, Leena Alenius (ei liene enää paikkakunnalla), Kari Tammela ja Anne Tuovila.
Tunturiverkko Oy: Toimitusjohtaja Jarkko Kaisanlahti, hallituksen puheenjohtaja Anne Tuovila, Niilo Heikki Johannes Aikio (Utsjoki), Markku Harri, Eila Kallioinen, Marko Katajamaa, Veli Matti Röntynen (Utsjoki) ja Toini Sanila.