Väänänen ja heikompien ääni

(Kirjoitus on julkaistu 29.3.2017 paikallislehti Inarilaisessa, kuntavaalien ennakkoäänestyksen alkamispäivänä.)

Inarin kuntavaaleihin liittyvät ehdokkaiden ja ryhmien ulostulot ovat olleet melkoisen vaisuja. Ehkä ne heijastelevat sitä passiivisuutta, jota on ennakoitu myös valtakunnallisesti kun on seurattu puolueiden löysää panostusta sekä äänestäjien vähäistä kiinnostusta tulla uurnille. Inarilaisen äänestäjän silmin ei kyllä ehdokasasettelu – kokoomusryhmän runsasta määrää ja laatuakin lukuun ottamatta - paljon taida innostaa. Tämä heittoni ei tarkoita, etteikö muiltakin listoilta löytyisi myös potentiaalisia hyviäkin ehdokkaita kuntalaisten edunvalvojiksi.

Kun kommentoin pari viikkoa sitten keskustan nykyisen valtuustoryhmän hajaannusta ja sen syitä, sain vastaukseksi Ritva Hirvelältä, ettei syy ole ainakaan hänen tähän asti Toini Sanilan kanssa johtamassa kunnallisjärjestössä. Jääköön tuo arvio omaan arvoonsa.

Keskustan ehdokasjoukko, josta allekirjoittajina puuttui vain Pekka Pekkala, oli taiteillut viime Inarilaiseen paljolti sanomisiini kohdistetun kirjoituksen, jossa vakuutettiin peräänkuuluttamaani kaikkien valtuustoryhmien yhteistyötä. Voi olla, että ainakin osa keskustaehdokkaista on ihan vilpittömästi tuota mieltä, mutta rohkenen olla kokemusperäisesti pessimisti muutaman osalta. Kirjoitan näin, jotta voin tarvittaessa palata sanomaani tulevan vaalikauden tuoksinoita seuratessani.

Siitä on hyvä siirtyä sinne lehterille, jonne keskustan ehdokkaat näyttävät haluavan eristää minut yksin äänineni. He kirjoittavat, että ”Väänäsen ääni tullee varmasti kuulluksi lehteriltäkin, mutta myös heikompien äänen on kuuluttava”. Aika ketkusti kirjoitettu aivan kuin en olisi aina koettanut tuoda esille sen tavallisen kuntalaisen ja sen heikomman kansalaisen ääntä. Minulla ei ole ollut koskaan tarvetta tuoda esille vain omaa ääntäni tai -etuani. Sen sijaan juuri Inarin keskustassa on mielestäni ollut syytä joidenkin katsoa tässä asiassa peiliin.

Siitäpä pääsenkin samassa lehdessä olleeseen Toini Sanilan vaaliluritukseen. Kuka muistaa onko häneltä kuultu lehden palstalla mitään tässä vaalien välillä? Sanilan kirjoitus kelpaa hyväksi esimerkiksi siitä miten kouliintuneen kunnallispoliitikon kannattaa olla kerran neljässä vuodessa huolissaan ”tavallisten kuntalaisten” hyvinvoinnista ja antaa ymmärtää, kuinka minä siellä päivärahoilla ja kilometrikorvauksilla heitä edustaessani voin tuon hyvinvoinnin pysyvyyteen ja jopa paranemiseen vaikuttaa. Montako konkreettista saavutusta Toinilla tai muutamilla muillakaan on heittää esiin? Enimmäkseen kun on tullut heiteltyä vain kapuloita päätöksenteon ja edunvalvonnan rattaisiin.

Nyt kun kuntavaalien ennakkoäänestys on alkamassa, kuntalaisen kannattaa vielä kerran kelata muistiaan mitä pian päättyvällä vaalikaudella on tapahtunut tai ollut tapahtumatta ja mikä on ollut heidän panoksensa niissä. Uusien ehdokkaiden kohdalla on niin ikään tärkeää koettaa hahmottaa mitä hän oikeasti sanoo ja tarkoittaa – vai tarkoittaako ja sanooko oikeastaan mitään.

Kullakin kuntalaisella on vain se yksi ääni ja siksi sen antamiseen kannattaa keskittyä.

Veikko Väänänen