Kaverit kiusaavat Metsähallitusta?

Kirjoitus on julkaistu 8.10. 2017 paikallislehti Inarilaisessa. Mestätalous on Inarin kunnalle ja kuntalaisille merkittävä elinkeinoelämän osa, jonka alasajoa on hivutettu joidenkin tahojen toimesta jo vuosikymmenten ajan . Yksityismetsätalouden osalta Inarissa ollaan jo suurissa vaikeuksissa kun puulle ei tahdo löytyä kannattavaa menekkiä. Metsähallituksen puunkorjuun kimppuun käydään monin intressein ja nähdäkseni Metsähallitus on ollut tuon paineen edessä, kuten myös yleisemmin valtionmaiden hallinnoinnissa, liian lepsu.

Metsähallitus aloitti marraskuun alussa kahdet laajat YT-neuvottelut, jotka koskevat metsureita ja hallintoa. Metsurien YT-neuvottelut koskevat kaikkia Metsähallitus Metsätalous Oy:n 276 metsuria, joista noin sata työskentelee Lapissa. Valtakunnallisesti Metsähallitus tavoittelee miljoonasäästöjä, joita uutisten mukaan haetaan ainakin metsurien osalta pitkillä lomautuksilla. Ei kuitenkaan liene väärä arvaus, että taka-ajatuksena on metsurien korvaaminen yhä enemmän koneilla.  

Ylä-Lapin metsureille ja toimihenkilöille tilanne saattaa merkitä pahimmillaan töiden loppumista. Näin siksi, että kannattavuuden rajoilla kituuttavan metsätalouden tielle on jo pitkään kasattu kiviä poronhoidon turvaamisen nimissä. Nyt joku professori on perustellut hakkuiden lopettamista Inarin metsien hiilinielun merkityksellä ilmastomuutoksen torjunnassa. Näin samaan aikaan, kun toisaalla jotkut tutkijat ovat väittäneet tunturiluontoa kuluttavan porojen ylilaidunnuksen olevan myös oiva apu siinä.

Metsähallituksen toiminta Ylä-Lapin metsänhakkuissa ja yleensä alueen luonnon käytössä on ollut ajoin säälittävää. Isännän asennetta on kyllä löytynyt monia käyttömuotoja ja käyttäjiä kohtaan, mutta saamelaiskäräjien, kolttien kyläkokouksen ja paliskuntien edessä niin Metsähallituksen luontopalvelut kuin metsätalouskin ovat olleet rähmällään. Tuloksena ihan kirjalliset sopimukset siitä mitä Metsähallitus voi ja sen pitää tehdä hallinnoidessaan valtion maita ja vesiä.

Tässä sopimisessa Metsähallituksen toimintaa sääntelevä oma laki näyttää jääneen usein alisteiseksi saamelaiskäräjä-, koltta- ja poronhoitolaeille. Näin ainakin, jos vaikka tarkastellaan erityisliikelaitoksen velvoitetta vaalia ja edistää luonnon monimuotoisuutta. Myöskään kansalaisten yhdenvertaisuudesta olevat säädökset eivät merkitse valtionmaiden ja -vesien käytön ympyröissä paljoa. Esimerkkinä niin sanottu sidosryhmätyö, johon Metsähallituksen pitäisi osallistaa kaikki kulloiseenkin luonnonkäytön hankkeeseen liittyvät tahot, mutta joissa työryhmissä juuri saamelaiskäräjien, sen valitsemien Akwe:Kon-työryhmien ja paliskuntien edustajien yliedustus on vaikuttava ja saa vaatimuksensa läpi.

Paliskuntasopimuksissa näyttäisi äkkiseltään olevan kyse lähinnä valtion metsätaloutta koskevasta sopimisesta, mutta se ulottuu ja puuttuu lopulta vähän mihinkin, aina matkailusta kunnan kaavoitustoimintaan. Kyseessä on sopimus, joka kerroksittain loukkaa muiden kuin osapuolina olleiden kansalaisten ja tahojen yhdenvertaisuutta – näiden sopijapuolien hyväksi ja Metsähallituksen lupautuessa loukkaamisen toteuttajaksi. Sopimuksen allekirjoittajina Metsähallituksen puolelta ovat olleet metsätalouden aluejohtaja Kirsi-Marja Korhonen ja luontopalvelujen aluejohtaja Jyrki Tolonen.

Sopimuksessa Metsähallitus sitoutuu kutsumaan vuosittain saamelaisalueen paliskunnat neuvotteluun, jossa käydään palautekeskustelu kuluneen vuoden yhteistyöstä ja käsitellään ajankohtaisia Metsähallituksen ja poronhoidon asioita. Neuvotteluun osallistuvat myös Paliskuntain yhdistyksen, saamelaiskäräjien ja kolttien kyläkokouksen edustaja.

Erikseen Metsähallitus sitoutuu neuvottelemaan paliskunnittain niiden alueille kohdistuvista toimenpiteistä. Tähän liittyy velvoite neuvotella poroisännän kanssa aina ”jos paliskunnan alueelle suunnitellaan merkittävää uutta maankäyttöön vaikuttavaa toimintaa”.

Tuosta maankäytöstä sopimuksessa todetaan, että kaavoittamattomilta alueilta Metsähallitus myy, vaihtaa tai vuokraa maata vain erityisen painavista syistä ja se pyytää paliskunnalta etukäteen kirjallisen lausunnon rakennusmaan luovutuksista.

Lisäksi on sovittu, että paliskunnalta pyydetään etukäteen lausunto tai paliskunnan pyytäessä neuvotellaan kaikista kaava-alueiden ulkopuolelle suunnitelluista rakennuslupaa vaativista rakennushankkeista sekä matkailuyrittäjien reiteistä. Neuvotteluvelvollisuus koskee myös Metsähallituksen omia hankkeita. Matkailu- ja ohjelmapalveluyritysten käyttöoikeussopimukset pyritään ohjaamaan samoille reiteille. Erikseen paliskunnan kanssa sovituilla yrittäjäreiteillä ilmoitetaan jokaisesta safarista paliskunnalle erikseen.

Maastoliikennelupiin Metsähallitus lisää tekstin porojen tokkarauhan kunnioittamisesta ja niihin liitetään kartat rajoitusalueista. Metsähallitus rajaa vielä luovuttamiensa maiden omistajien oikeutta kirjaamalla luovutuskirjaan merkinnän alueen sijaitsemisesta poronhoitoalueella ja että maanomistajalla tai vuokramiehellä ei ole oikeutta saada korvausta porojen aiheuttamista vahingoista.

Metsähallitus sitoutuu, ettei se pane erityisellä poronhoitoalueella vireille rakennusmaan kaavoitusta sellaisilla porotalouden kannalta keskeisillä alueilla, jotka eivät liity ennestään rakennettuihin alueisiin. Jos kuitenkin jo alueella oleva maankäyttö edellyttäisi asemakaavoitusta, on ennen sen laatimista sovittava asiasta paliskunnan kanssa. Lisäksi Metsähallitus pyytää alueen paliskunnalta lausunnon ennen kuin se uusii jo aiemmin tekemiään maiden vuokrasopimuksia.

Sopimukseen sisältyy myös maa-ainesten ottoa koskeva neuvotteluvelvoite sekä lupaus olla myöntämättä malminetsintälupia saamelaisalueelle. Samoin suurten sähkölinjojen käyttöoikeussopimukset alistetaan paliskuntien kanssa käytäville neuvotteluille. Lupametsästyksen mitoittamisessa Metsähallitus huomioi alueen poronhoidon ja sitoutuu tarvittaessa neuvottelemaan metsästysrajoituksista.

Sopimus ei kajoa juurikaan asioihin, joissa poronhoidon tulisi huomioida muita käyttäjiä tai vaikkapa turvata luonnon monimuotoisuutta.

Kaikesta sopimisesta voisi päätellä, että Metsähallitus haluaa olla saamelaiskäräjien, kolttien kyläkokouksen ja paliskuntien lojaali kaveri, joka ei pyydä itselleen paljoakaan. Tuota hyvää kaveruutta kehuskeli vielä vuodenpäivät sitten Metsähallituksen metsä.fi –lehdessä (1/16) saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikiokin iloiten siitä, että Metsähallitus otti maankäytön suunnittelussa ensimmäisenä viranomaisena maailmassa koekäyttöön kansainvälisen biodiversiteettisopimuksen sihteeristön laatiman alkuperäiskansojen perinteistä tietoa koskevan Akwé:Kon -ohjeistuksen.

Mutta riittääkö tuo kaikki sovittu, kuultu ja luvattu näille kavereille? Sikäli kun olen saanut kuulla ja lukea, muutamat paliskunnat Ylä-lapissa ovat irtisanoneet sopimuksiaan ja ovat siten ilmeisesti koventamassa vaatimuksiaan metsätalouden ja muunkin maiden käytön osalta.

Suomen kuvalehden otsikot lokakuulta ennakoivat uusien metsäkiistojen viriämistä: ”Metsähallitus: Ei ole olemassa metsätaloutta, jolla parannetaan vain porojen laitumia – Puuntuotanto ja poronhoito ajautumassa umpikujaan Inarissa”.
Rähmältään on vaikea mennä enää matalammaksi. Ainakin ilman lapiota.