Inergia-konsernin omistajayhteys tiivistyy

Kuntavaalien huipentuminen pani Inergia Oy:n hallituksen puheenjohtajan Toini Sanilan kertomaan ilouutista kunnan omistajaohjauksen astumisesta uudelle tasolle energiakonsernissa. Vaikka kyse on vielä valmistelussa olevasta asiasta, voinen sitä nyt omistajaohjausta suorittavan kunnanhallituksen varapuheenjohtajana kommentoida. Ja varsinkin, kun kyseessä ei ole mikään Sanilan aikaansaannos, paremminkin hänen varsinkin vaalikauden alussa kovasti vieroksuma kehitys.

Kun tähän saakka Inergia-konsernissa on ollut emoyhtiö Inergia Oy ja sen ohessa neljä tytäryhtiötä, Tunturiverkko Oy, Inergia Lämpö Oy, Inarin Lapin vesi Oy ja asennusyhtiö Ellappi Oy, sekä niillä jokaisella erilliset toimitusjohtajat ja päätöksiä muun muassa asiakasmaksuista ja investoinneista tekevät hallitukset, tilanne on todella muuttumassa. Jatkossa Inergia-konsernilla on vain yksi omistajan eli kunnan tahtoa toteuttava hallitus. Sen käsissä ovat niin energiakonsernin investoinnit kuin asiakkailta perittävät maksutkin. Tytäryhtiöiden hallitukset ”kuivuvat” yhden tai kahden henkilön operatiivisiksi toimijoiksi; kaksi henkilöä jää Inarin ja Utsjoen yhteisomistusyhtiöihin eli verkko-, vesi- ja asennusyhtiöön. Kaikissa tytäryhtiöiden hallituksissa yksin tai kahden hengen hallituksessa puheenjohtajana on Inergian toimitusjohtaja.

Toini Sanila antoi harhaanjohtavasti ymmärtää, että tällaiseen suoraviivaisempaan hallintomalliin – ja ikään kuin hänen johdollaan – on pyritty jo pitemmän aikaa. Mielestäni tämä ei pidä siis paikkaansa, vaan aiemmin Inergian hallituksenkin erottamiseen johtanut omapäinen hallintomuutos oli kyllä erilainen. Silloinkin tytäryhtiöistä piti potkia pois luottamushenkilöt ja silloin noiden yhtiöiden hallitukset piti muodostaa ristikkäin energiayhtiön toimitusjohtajista ja toimihenkilöistä. Muutos ei olisi silti muuttanut tytäryhtiöiden kovin itsenäistä asemaa.

Nyt kunnanhallituksen puheenjohtajan, kunnanjohtajan ja Inergia Oy:n toimitusjohtajan kanssa viilattu hallintomalli on siis oleellisesti erilainen kuin Sanilan vaalikirjoituksessaan viittaama. Tälle nyt jatkovalmistelussa olevalle mallille voin antaa tukeni ja sen jo ilmaisin asian ollessa viime kunnanhallituksen kokouksen käsittelyssä.

Inergian hallinnon ja omistajaohjauksen uudistumiseen liittyy muitakin asioita, joita olen osaltani ajanut ja joita myös valtuustoryhmäni on kohtuullisen yksimielisesti edellyttänyt. Tärkein noista muista on avoimuus, jota jatkossa luvataan harjoittaa tiheällä raportoinnilla ja myös asiakkaisiin päin suuntautuvaa tiedottamista parantaen. Näinköhän on, että neljän vuoden myllytys on kääntymässä viimein positiiviseksi kehitykseksi niin kuntakonsernin kuin varsinkin Inergian kannalta?

Inergian avautuminen toivottavasti poistaa myös niitä kaikenlaisia väitteitä, huhuja ja myös todennettavia ihmeellisyyksiä, joita energiadynastian vuosikymmeniin on liittynyt. Vaikka meno lienee nykyisen toimitusjohtajan ja aktiivisemmin asioita peranneen kunnanhallituksen aikana siistiytynyt, yhä vielä kuntalaisten parissa kerrotaan ja vanhojen yhtiön hallituksen jäsentenkin suilla muistellaan huikeita kokousreissuja ja ryyppyjuhlia. Myös hallituksen jäsenten omat liikesuhteet yhtiöön ovat olleet yleisesti puheena. Yksi hämmästelty asia on ollut Inergiasta Inarin kunnan ohella osinkoja kuitannut Utsjoen Sähköosuuskunta. Se ei ole Utsjoen kunnan vaan virallisesti utsjokelaisten sähkönkäyttäjien omistama yhteisö. Saavatko nuo pienomistajat osinko-osuutensa tililleen, vai minne ne menevät?

Inergia-konsernin rakenteessakin voi olla tapahtumassa muutoksia, mutta niitä en rupea kunnanhallituksen edustajana tässä avaamaan tai ennakoimaan. Uusi typistetty hallintorakenne antaa kuitenkin osaltaan joustoa mahdollisiin muutoksiin. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että joitain toimintoja on perusteltua ehkäpä myydä pois ja joitain yhdistää. Olen kirjoittanut sen aiemminkin ulos, että on käsittämätöntä kuinka noinkin pienessä yhtiössä pitää olla moinen määrä toimitusjohtajia – monopoliyhtiöille kuulumattomine tulospalkkauksineen. Voin siis kannustaa jatkavia luottamushenkilöitä ja uutta kunnanjohtajaa paneutumaan niin Inergian kuin muidenkin kuntakonsernin yhtiöiden organisaatioiden ja toiminnan järkeistämiseen. Kysehän on lopulta kuntalaisten palveluista ja heidän edustaan.

Kuntalaisten edusta puhuttaessa päädytään aina myös heiltä kerättäviin osinkoihin. Jatkossa harjoitettua osinkopolitiikkaakin tultaneen tarkastelemaan tavoitteena päästä selkeästä piiloverottamisesta paremmin hyväksyttäviin ratkaisuihin.