Kotikutoista sote-sekoilua

Johdin eilisiltana sosiaali- ja terveyslautakunnan kokousta.

Mitään kiitoksen arvoista suoritusta en voi puheenjohtajan työstäni kuitata, sillä keskustelu ja lausunnon antaminen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain valmisteluryhmän väliraportista karkaili käsistäni ja kuumeninkin siinä muutamien kokouspöydän ääressä kuumana käyneiden paahteessa.

Sovussa kuitenkin kokous päätettiin eikä samanlaisia jälkipelin parkkipaikkakarjujaisia pidetty kuin alkukesästä kunnanhallituksen lähtiessä kevätkauden viimeisen kokouksensa jälkeen kesätauolle.

Mellakan silloin kuten nytkin aiheutti samainen asioista muita paremmin perillä oleva henkilö, joka satavarmasti on aina samaa mieltä ainoastaan kunnanjohtajan kanssa.

Näihin käyttäytymisiin ja keskusteluun siitä kumpi on tärkeämpää vallankäyttö vai kuntalaisten asioiden ajaminen saatetaan tällä menolla vielä joutua syvällisemmin paneutumaan – onhan vaalikausi vasta aluillaan.

En lähde tässä enempää henkilöimään sote-käsittelyämme, vaan kerron sen asiaperusteet ja lopputulemat. Lautakunnan piti siis vastata kyseisestä väliraportista pyydettyyn kyselyyn, joka samalla oli lausunto. Lautakunnan kanta menee edelleen kunnanhallitukselle, joka jalostaa siitä omine näkemyksineen kunnan virallista kantaa.

Kyse on siis välilausunnosta, jonka jälkeen kuntien kantoja vielä tarkistellaan ainakin pariin kertaan.

Pohjaesitys tulevista sote-aluekuvioista nojasi kunnan aiempaan kuntarakenneselvityslausuntoon eli että esitettäisiin samaisen selvitysalueen mukaista ”saamelaisalueen” perustason sote-aluetta, johon siis kuuluisivat Inari, Utsjoki, Sodankylän Vuotson alue sekä Enontekiö. Tuolla kuntajakokaavailullahan Inari suututti jo kertaalleen naapureitaan ”unohdettuaan” keskustella heidän kanssaan.

Kun sote-väliraportissa puhutaan tavoitteena ”tarkoituksenmukaisten” alueiden aikaansaaminen sekä mahdollisuudesta perustaa myös erityisistä kuten kielellisistä syistä pienempiä kuin vähintään 20 000 asukkaan perustason sote-alueita, on Inarissa tarkoituksenmukaisuus – johon luen toki toiminnallisuuden – haluttu ohittaa ja keskitytty ajatukseen josko saamelaisuudella eli kieliperustein onnistuttaisiin luomaan väestöpohjakriteerin alittava kunta ja sote-alue.

Poikkeuskriteereihin kuuluu myös kuntalaisten perustuslaillisten oikeuksien huomioiminen eli oikeus saada tasapuolisesti palveluja. Tämä tarkoittaa muun muassa etäisyyksiä eli kuinka kaukana lähi- ja erikoispalvelut saavat olla.

Nämä perustason sote-alueethan liittyisivät varsinaiseen maakunnan keskuskaupungin eli Rovaniemen ympärille rakentuvaan sote-alueeseen. Syntyisi siis nykyistä Lapin keskussairaalakuntayhtymää muistuttava yhteistyökuvio. Kuten nykyisin sairaalapiiriin, myös sote-alueeseen voisivat kunnat kuulua erillisinä yksistäänkin, mutta silloin niillä ei ole mitään oikeutta päättää itse osastakaan palvelujaan. Ainoastaan velvollisuus maksaa sote-alueesta tulevat laskut.

Esitin lautakunnalle, että lähtisimme esittämään Inarin, Utsjoen ja Sodankylän yhteistä perustason sote-aluetta eli nykyisen Pohjois-Lapin seutukunnan mukaista yhteistyötä, jota on harjoitettu jo pitkään ja jota voitaisiin kehittää edelleen sosiaali- ja terveyspalveluissa.

En siis lähtisi pilkkomaan Sodankylää, vaikka luonnollisesti Vuotson alue voisi tuossa yhteistyössä edelleenkin suuntautua joidenkin palvelujen osalta Ivaloon. Kuntajakoasia tulisi mielestäni käsitellä edelleenkin erikseen.

Esitykseeni suhtauduttiin lautakunnan kokousta edeltäneissä käytäväpuheissa lautakunnan jäsenten puolelta myönteisesti ja etenkin Enontekiön mukaan liittäminen katsottiin käytännön toiminnan kannalta merkittäväksi ongelmaksi. Kokouskabinetissa tilanne kuitenkin kääntyi mielestäni paljolti sivuraiteille ja lopulta päädyin sovitteluyritykset lopettaen viedä asian vaadittuun äänestykseen.

Kantani voitti äänin 4 – 4 ääneni ratkaistessa ja kun yksi jäsen äänesti tyhjää. Tällä päätöksellä mennään siis kunnanhallitukseen, jota ennen ja jossa toivon vallankäytön ja puoluerajojen sijasta asiaan paneutumisen lähtevän kuntalaisten näkökulmasta.

Eli että miten tuleva sote-aluejako ja sen mahdollistamat palvelut saataisiin toimimaan parhaiten kuntien ja niiden kuntalaisten kannalta ja millaisella strategialla tavoitteeseen kannattaa monivaiheisessa prosessissa pyrkiä.

Kuntajakokysymyksessä olemme kuulleet kunnanhallituksessa toivomuksen, jonka mukaan selvitysasiassa pyrittäisiin lähestymään naapurikuntia nimenomaan luottamushenkilöiden tasolla.

Tuo kuvannee jollain tavoin nykyistä pohjoisten kuntien kanssakäymistä johtavien viranhaltijoiden kesken.

Jk. Lautakunnassa voittaneeseen esitykseeni oli jäänyt kunnan aiempia esityksiä koskeva virhe, jonka esitin korjattavaksi. Tähänkään ei ollut enää syntyneessä äänestyskiihkossa halua, joten korjaanpa kohdan sitten kunnanhallituksessa.