Mielikuvia löysin rantein

Taas yksi rankka valtuustopäivä takana.

Taisteltiin tulevan syksyn budjettivalmisteluja edeltävässä hallitun menokasvun ohjelman (HMK) raportin käsittelyssä saamelaismuseo Siidan 50 000 euron avustuksen säilyttämisestä sekä lasten kotihoidon kuntalisän säilyttämisestä. Määrärahat molempiin olivat sivistystoimen momenteilta ja kuntalisän poistamisella hamuttiin 35 000 – 40 000 euron säästöä.

Siidan avustusta aiottiin puolittaa ensi vuodelle ja avustus piti lakkauttaa vuodesta 2015 eteenpäin. Olin hanketta vastaan jo HMK-työryhmässä ja sen jälkeen äänestimme siitä kunnanhallituksessa. Silloin hävisimme Marja Männistön ja Anne Tuovilan kanssa.

Se että nyt kävi niin kuin kävi, että valtuusto päätyi keskustelemaan ja kolmen äänestyksen jälkeen päättämään Siidan 50 000 euron avustuksen sisällyttämisestä edessä olevassa ensi vuoden budjetin kokoamisessa sekä poisti ohjelmasta maininnan myöhemmästä lakkaamisesta, johtui käynnistyneestä kansalaiskeskustelusta. Itse olin tuota keskustelua osaltani käynnistelemässä ja osallistuin siihen - enkä koe asiasta todellakaan tunnontuskaa.

Joillekin päättäjäkollegoille sosiaalinen media tuntuu sen sijaan olevan kerta toisensa jälkeen jonkinlainen kirosana. Ei sitä ennen päätetty asioista millään torikokouksilla, kuten valtuustossa, vaan asiat sovittiin kabinettien suljettujen ovien takana ja valtuusto sai ne sitten vain vahvistaa. Jotenkin näin on tänään Facebookin inarilaisella kansalaiskanavalla opetettu – ja kehuskeltu.

Kuntalisä tuli keskusteluun yksinomaan aktiivisten kuntalaisten ansiosta ja näin asioiden pitää ollakin. Ei kaikki viisaus istu suinkaan kunnanhallituksen pöydän ympärillä, vaan siinä piirissä monikin tärkeä asia saattaa mennä paineessa ja kiireessä HMK-ohjelman kaltaisia paketteja pyöritellessä ohi silmien. Nyt vannoutuneimmat HMK-ohjausryhmän ja kunnanhallituksen jäsenet yrittivät perustella kuntalisän poistamista sillä, että asiaan oli jo noissa valmisteluvaiheissa sitouduttu.

Kunnanhallitushan valtuuston puheenjohtajiston kanssa toimi tuona ohjausryhmänä, vaikka käytännössä työhön eivät kaikki jäsenet päässeet tai vaivautuneet. Olivatko nyt sitoutumista vaatineet jäsenet todella sitä mieltä, ettei koko valtuustolla ollut enää asiaan mitään sanomista

Tätä kysyi minusta hyvin nyt käydyssä valtuustokäsittelyssä vihreiden Maire Puikko.

Joitain päättäjiä harmitti myös se kritiikki, mitä kansalaiskeskustelussa kunnan aikeisiin oli kohdistettu. Joillekin tuntui se olevan peräti syy olla antamatta periksi eli myöntyä kansalaisten vaatimuksiin.

Itse korostin tässä vaiheessa päätöksenteon olevan aikuisten työtä. Siinä ei sopinut olla hienohipiäinen ja eikä sortua rokottamaan. Sellaisesta käytöksestä kun oli esimerkkejä jo varhaisemmilta valtuustokausilta.

Myös kuntalisän poistaminen poistettiin HMK-ohjelmasta ja asia palautetaan sivistyslautakuntaan uudelleen valmisteltavaksi. Taustaselvityksissä kävi muun muassa ilmi, että mikäli kaksikin lasta siirtyisi kuntalisän poistuessa kunnalliseen päivähoitoon, koko aiottu säästö olisi menetetty ja jopa kääntynyt miinusmerkkiseksi.

Että näin sitä säästellään.

Jos hallitun menokasvun ohjelman käsittelyssä synnyteltiin löysin rantein mielikuvia kunnan tiukasta taloudesta, jota muutamien kymmenientuhansien eurojen määrärahojen palauttamisella nyt keikutettaisiin, pääsi löysien puhuminen valloilleen valtuuston käydessä ensi vuoden taloussuunnitelman raamikeskustelua.

Varsinainen mielikuvamaalari olikin muurari eli vasemmistoliiton Matti Kyllönen. Hän ryhmineen päätti olla huolissaan inarilaisten ikäihmisten hoivapalveluista ja vaati kuntaa varautumaan rakentamaan oma hoivakoti vuonna 2015. Nimittäin sen varalta, että nyt hoivapalvelujen järjestäjäksi kilpailutetulta Attendolta homma menisi kintuille eli että se ei pystyisi rakentamaan vajaassa parissa vuodessa lupaamaansa hoivakotia Ivaloon.

Kyllösen mukaan inarilaiset ikäihmiset olivat yksityisen toimijan kynsissä joutumassa kynityiksi ja huonosti hoidetuiksi. Näin kai hänen maalailuaan voisi tiivistää. Kyllösen kauhua ruokki tahattomasti tai tahallaan kunnanjohtaja Reijo Timperi, jonka mukaan Attendo halusi rakentaa hoivakodistaan 30-paikkaisen, vaikka kunnan paikkatarve ei ole nykyisellään ja ehkei tuon parin vuoden päästäkään tuota luokkaa. Timperin mukaan paikat ja niillä tarjottu ikäihmisten tuettu tai tehostettu asuminen maksaisivat kunnalle noin miljoona euroa vuodessa.

Kyllönen ei tiennyt tai ollut tietävinään, etteivät vanhukset suinkaan joudu yksityisissä hoivapaikoissa nälällä ja huonolla hoidolla kidutetuiksi ja ettei heitä ryövätä. Yksityisiä kuten kunnallisiakin hoivapalveluja ohjaa ja jopa yhä tiukemmin vanhuspalvelulaki, hyväksyttyjen ja hyvin yksityiskohtaisten palvelutarjousten toteuttamista valvotaan tilaajan puolelta osavuosittaisin väliaikatarkastuksin – näin on tehty myös päättyvän lääkäritoiminnan ulkoistamisen kohdalla – ja valvontaa suorittavat lisäksi valtakunnalliset ja maakunnalliset viranomaiset. Viimeisenä portaana löytyy vielä eduskunnan oikeusasiamies, joka on aiemmin tarkistanut saamiensa kantelujen pohjalta Inarin kunnan omia vanhuspalveluja.

Kunnanjohtajan kertomat 30 paikkaa eivät olleet mikään uutinen, sillä Attendo rakentaa hoivakotinsa tuohon kokoon, ellei sitten isommiksi.

Miljoonakustannuskin on normaali, ainakin jos verrataan siihen, että kunnan oman Männikön palvelukodin vuodenvaihteessa valmistuvat 12 uutta hoivapaikkaa lisäävät sosiaali- ja terveystoimen kustannuksia hieman vajaalla 400 000 eurolla vuodessa.

Eivät kunnan hoivatkaan ilmaisia ole, Männikön tapauksessa vielä päälle rakennuksen investointi ja ylläpitokulut.

Totean vielä, että Attendon kanssa neuvottelut ja hoivayhteistyöstä sopiminen ovat vielä vaiheessa eli myös paikkojen käytöstä neuvotellaan.

Että näin sitä laasti lentää kunnan asioista tingattaessa.