Paikat, salkut ja puolueetkin vaihtuvat

Inarin kunnanvaltuuston puheenjohtaja Anu Avaskari päätyi vaihtamaan valtuustoryhmää keskustasta kokoomukseen ja siitä on tehty – tai ainakin yritetty tehdä – elämää suurempi asia. On puhuttu jopa petturuudesta ja etenkin Inarin vasemmisto on ehättänyt muutamaan kertaan jo vaatimaan valtuuston puheenjohtajan paikan säilyttämistä sovitusti edelleen keskustalla.

Vasemmiston huolta vanhan ja ikuisen vastapelurinsa paikoista sopii vain arvailla, ken ei jo arvaa. Läpinäkyvintä asiassa on se, ettei vasemmisto ottanut ollenkaan vakavasti sille vaalit voittaneen kokoomusryhmän tarjoamaa sopuyhteistyötä tällä vaalikaudella. Se nimenomaan halusi jäädä kaiken sopimisen ulkopuolelle muiden valtuustoryhmien päätyessä sopuisasti paikkojen jakoon ja myös jonkinlaiseen koalitioon. Vasemmisto siis missasi nekin vastuun paikat, joita sille olisi ollut tarjolla ja asettui mieluummin toistaiseksi sisällöttömänä näyttäytyneeseen oppositioon. Mainittakoon, että nuo muut ryhmät ovat pitäneet jopa yhteisiä kokoontumisia ennen kunnanhallituksen ja valtuuston kokouksia.

Vasemmiston Matti Kyllönen kertoi ryhmänsä tavoitteen ja taktiikan heti Avaskarin siirtymisen jälkeen Lapin Kansalle: Hän toivoo kaikkien valtuustoryhmien liittoutuvan nyt kokoomusta vastaan. Myös yhteistyökumppanimme keskustan Teuvo Katajamaa on tainnut arvioida ryhmänsä yhteistyön tiivistymistä vasemmiston suuntaan. Tarkoittaako tuo yhteistyön jatkamisen ja muuttuneessa tilanteessa sen tarkistamisen hylkäämistä, sen varmaan pian näemme. Kuinka moni keskustan nykyisestä ryhmästä mahtaisi olla vasemmiston kanssa solmittavan liittouman takana, sehän edellyttäisi varmasti myös vastavuoroisuutta vaikkapa juuri paikoissa? Ja Kyllösen tavoitteista voi kysyä, kuinka monet olisivat halukkaat siirtymään tukemaan pitkään koettua ja viime vaaleissa jaloilla äänestettyä vasemmisto-keskustapolitiikkaa?

No, onhan Venäjälläkin haahuiltu vanhan Neuvostoliiton hyvää aikaa.

Oma yksityisajatteluun perustuva toiveeni keskustan suuntaan on, ettei ryhmä hirttäytyisi yhteen yhteistyökyvyttömään ja herkkähermoiseen naiseen, Toini Sanilaan. Katson näkemääni ja kuulemaani perustaen, että Sanila on hyvin pitkälle tämän keskustan hajaannuksen syy.

Kun luin Yle Sápmin tekemän Sanilan haastattelun, hän ihmetteli mukamas suuresti Avaskarin loikkausta ja arveli, että keskustaa ollaan nyt sysäämässä syrjään Inarin kunnan päätöksenteon paikoilta. Minusta Sanilan kannattaisi olla viimeisenä ihmettelemässä Avaskarin lähtöä, sillä hänestähän se nimenomaan johtui. En tiedä miten nätisti Avaskari lähtönsä taustat tulee kertomaan, sen hän on luvannut, mutta suoraan sanottuna hänen Sanilan taholta kokemansa röykytys oli se viimeinen sietokyvyltä selän katkaissut korsi. Satuin tahtomattani kuulolle tilanteessa, jossa nuo viimeiset haukut Avaskarille tulivat ja niissä kyse oli erityisesti siitä, että Avaskari on ajanut voimakkaasti inarinsaamelaisten oikeuksia vastapuolenaan saamelaiskäräjien johto – johon Toini Sanilan tytär Tiina Sanila-Aikio on näkyvästi integroitunut.

En muuten tiedä kuinka moni keskustan ryhmästä haluaa edistää Toini Sanilan tukemaa saamelaiskäräjien johdon nykyistä politiikkaa ILO-sopimuksineen, saamelaiskäräjille sekä kolttien kyläkokoukselle veto-oikeuden antavine metsähallituslakineen sekä kieleen ja subjektiiviseen arviointiin ja valintaan nojaavine saamelaismääritelmineen. Käsittääkseni keskustalaiset kunnallispoliitikot olivat jo edellisillä kausilla kunnan ILO:sta, saamelaismääritelmästä ja maaoikeuksista antamien lausuntojen takana. Toisin kuin esimerkiksi Sanila on yrittänyt väittää, nuo lausunnot eivät ole asiallisesti muuttuneet kovemmiksi kokoomusryhmän ollessa suurimpana ryhmänä kunnanhallituksessa ja valtuustossa.

Pienenä lisähuomautuksena ja tiedoksi vasemmistolle, että Matti Kyllönen on useampaankin otteeseen kertonut kannattavansa ILO-sopimuksen ratifiointia.

En ihmettelisi ollenkaan jos keskustan ryhmä rakoilisi enemmänkin, mikäli sitä ollaan ohjaamassa Sanila-Kyllönen voimakaksikon luotsattavaksi.

Anu Avaskarin ryhmänvaihdos tulee varmasti näkymään joissain paikkajaoissa, kun niitä tarkistetaan normaaliin tapaan nyt pian vaalikauden puolivälissä. Henkilökohtaisesti en näe tarvetta vaihtaa valtuuston puheenjohtajaa, sillä siinä tehtävässään Avaskari on toiminut hyvin edustaen Inarin kuntaa myös ulospäin vakuuttavasti. Kuten kunnanhallituksen puheenjohtaja Jari Huotari on julkisuudessa kertonut, vaalikauden toisen puolikkaan yhteistyökuvioista ja siihen liittyvistä mahdollisista paikkojen tarkistuksista tullaan neuvottelemaan asiallisesti kaikkien halukkaiden ryhmien kanssa.

Vielä parilla sanalla siitä kuinka maata kaatava asia oli valtuuston puheenjohtajan ryhmän vaihtaminen. Näitä nyt on sattunut ja Inarissakin tätä ennen keskustan ryhmästä on lähtenyt omaksi ryhmäkseen valtuuston puheenjohtajan paikalta Teuvo Niemelä. Muista inarilaisista ryhmän vaihtajista voidaan mainita viime kaudella kokoomusryhmän pomona olleen Raimo Kostamovaaran eroaminen ja taisipa Marko Katajamaakin aikanaan erota vasemmistoryhmästä.

Jos mennään ihan tuoreisiin tapahtumiin valtakunnan politiikkaan, ovat ministerien paikat ja salkut olleet kautta ajan kierrätyskamaa ja jopa puolueita on lentänyt omin siivin tai autettuna sovituista yhteistyökuvioista. Tarkoitan tässä sitä, että mikäli politiikan yhdessä tekemisessä jokin asia tökkii kyllin pahasti, on poliitikolla oltava oikeus lähteä tai hakeutua sinne missä tukea tuntuu löytyvän.

Itse keräsin aikanani keskustalle jättipotin seurakuntavaalien ääniharavana. Ensin tuli selkääntaputuksia ja oltiin kovasti kavereita, mutta pian alkoi kuulua kunnallisjärjestön ”ohjausyksiköstä” outoja viestejä siitä, ettei minua saisi siellä kirkkovaltuustossa tukea ja pian huomasinkin olevani yksin.

Äänet kelpasivat, mutta ihminen ei.

Anu Avaskari ja Toini Sanila tulivat viime vaaleissa keskustaan lakanneesta sitoutumattomien ryhmästä. Jotain jännitettä kai oli jo olemassa tuolta edeltäneeltä kaudeltakin ja käsittääkseni Toini Sanila piti jo alusta lähtien epäoikeudenmukaisena sitä, ettei hänestä tehty heikommasta äänimäärästään huolimatta valtuuston puheenjohtajaa.