Rajakapteenista nettikiusaajaksi

Olen saanut kunnallisessa luottamustoimessani perääni torpedon.

Tuota nimitystä on käytetty erämaissa metsästäjän tai muun kulkijan jälkiä kuoraavasta valvojasta, poliisista tai rajamiehestä. Tämä minun on jo evp-mallia, eikä se liiku millään moottorikelkalla tai mönkijällä, vaan jäljistään päätellen mäyräkoiralla.

Kyseessä on evp rajakapteeni, jolla on takanaan myös pitkä kunnallispoliitikon taival. Hän kertoo netissä Rajan virassaan organisoineensa muun muassa presidenttien keväisiä hiihtoretkiä ja vihjaa olleensa myös jonkinlainen yhteyshenkilö suojelupoliisin eli Supon suuntaan. Kunnallispoliittiset meriittinsä hän on luetellut Facebookissa Inarin kansalaiskanavalla jo niin monesti ja laajasti, että niiden tiivistäminenkin tällaisessa blogikirjoituksessa on mahdoton tehtävä.

Kyseessä on siis kaikin puolin arvostusta edellyttävä kansalainen. Paitsi että hän on viime aikoina tehnyt parhaansa romuttaakseen sen ehkä jo muutenkin hiipumassa olleen arvostuksen, jota on konsanaan nauttinut.

Rajakapteeni evp:sta on tullut pahemman lajin nettihäirikkö ja muutamiin kohdistuen – allekirjoittanut mukaan lukien – räävitön nettikiusaaja. Hänen viimeisimpien herjojensa takia jouduin ottamaan yhteyttä Supoon ja Rajaan saadakseni niiltä selvityksen tämän kapiaisen Facebookissa tekemistä ”paljastuksista”. Luulen, että hänen samaisessa keskusteluketjussa tekemästään rankasta herjasta erästä toista henkilöä kohtaan saattaa tulla siitäkin jonkinlainen selvittely.

Olin aluksi hieman ihmeissäni, kun huomasin kapteenimme kirjoittelevan minusta selkäni takana ja myös nähteni mitä karkeimpia herjoja – ja myös valheita. Pitkän toimittajauran aikana tällaisia kaunaajia toki tahtoo saada, ja etenkin, jos kirjoittaa aina asioista niiden oikeilla nimillä. Useimmat mielestään kaltoin kohdellut kuitenkin ennen pitkää leppyvät ja oikeasti kaltoin kohdellut viimeistään sen jälkeen kun ovat saaneet esittää lehdessä jonkinlaisen vastineensa. Selvät virheet toimittaja korjaa ne oikaisten.

Itse en saanut lehtimiesaikanani yhtäkään julkisen sanan neuvoston (JSN) langettavaa huomautusta, lehti sen sijaan sai kerran takiani siitä, että oli antanut minun kommentoida, samalla kun olin kirkkovaltuuston puheenjohtaja, toimittajan ominaisuudessa Inarin kirkkoherran jotain ”oikaisuksi” tarkoittamaa vastinetta. Tarkoin en tuota juttua enää muista.

Yhden pienen sakkotuomion sain loukattuani hovioikeuden mukaan tuon samaisen kirkkoherran kunniaa. Halusin maksaa sakon itse kehystääkseni sen työpöytäni viereen, jalkaväen plaketin kunniakirjan ja vuoden journalisti –kunniakirjan viereen.

En siis lopulta tiedä tarkkaan mistä rajakapteenin silmitön kauna oli syntyisin, mutta jotain taannoisiin lehtimiessynteihini liittyvää sen täytyy olla. Monet hyvinkin henkilöön käyvät herjat olen sitten saanut lukea erehdyttyäni aina silloin tällöin keskustelemaan Inarin kansalaiskanavalle joistain kunnallisiin asioihin liittyvistä aiheista. Tuon osallistumisen koen itse asiassa jopa velvollisuudekseni niin kauan kuin olen näissä tehtävissä, valtuutettuna, kunnanhallituksen jäsenenä jne.

Jonkinlainen pohjakosketus, tai olisiko huipennus, tapahtui tätä kirjoittaessani edellispäivänä, sunnuntaina. Viikonloput ovatkin nettihäiriköiden kulta-aikaa; aktiivisuus alkaa kasvaa perjantai-iltana ja saavuttaa totaalisen kirjoitusvirhevaiheen jossain sunnuntaina iltapäivällä. Tämä kaari pätee ainakin niin sanotusti varttuneempiin osallistujiin.

Tuo jo mainitsemani Supo-Raja –paljastus tapahtui kun menin kommentoimaan kapiaisen erääseen toiseen henkilöön kohdistamaa herjaa sitä ihmetellen. Tuokin herja liittyi Lapin rajavartioston toimintaan ja viestini kuului näin:
Vielä tulin toimittajana käymään tässä kun huomasin tuon (K:n) viimeisen ja sitä edeltävän kommentin. Hän viitannee johonkin rajavartiolaitoksen pitämään kortistoon tai vastaavaan, jossa on luokiteltu kansalaisia ja ehkäpä heidän jälkeläisiäänkin merkinnöillä ´epäluotettava´. Tuollainen kertominen täällä julkisella foorumilla vahingoittaa sekä Rajaa että kertomisen kohdetta. Jos olisin hänen tai heidän asemassaan, ottaisin tämän hänen kommenttinsa kipin kapin talteen ja veisin asian tutkittavaksi. Aivan käsittämätöntä, eikä tässä auttane se jos sattuu, ettei ole tolpillaan tämän entinen valvontaviranomainen!

Vastaus tuli minuutissa: Hei. Yrittäkö uhkailla? Minulle tuli vuosia sähköpistia, joka oli kopiotu supolle. Aina vastaanottajana oli VV. Liekkö tuttua?

Kirjoitusvirheistä huolimatta viestistä käy ilmi, että rajakapteenin mukaan suojelupoliisi on seurannut vuosikaudet minun sähköpostejani ollessani Lapin Kansan ja edelleen Almamedian palveluksessa toimittajana ja että kopioituja postejani on jaettu muun muassa Ivalon Rajassa jonkinlaisena huoltoupseerina toimineelle kapiaiselle. Varmasti valtakunnan turvallisuuden takaamiseen liittyen?

Sen verran alkoivat väitteet sekä kansalaisten kortistoinnista että toimittajan sähköpostin seuraamisesta kiinnostaa, että olen lähettänyt kopion keskusteluketjusta sekä Supoon että Rajaan. Soitinkin suojelupoliisille ja yhteyden toisessa päässä oltiin sanoisinko ihmeissään. Silti täytyy minunkin ihmetellä mistä joku rajakapteeni on moisen sähköpostivakoilun kehittänyt – sillä aika uskomattomalta tuo juttu minustakin kaiken nähneenä vanhana toimittajana tuntuu. Toki myös se, että joku keksii moisen asian ihan "omasta päästään".
Jos olisin joku toinen toimittaja, tässä olisivat jo ensimmäiset lööpit tolpissa.