Tervehdys lasipalatsista

Olin tuomassa Inarin kunnan tervehdystä Utsjoen uusitun terveysaseman ja uuden tehostetun palveluasumisen yksikön vihkiäistilaisuuteen. Päivä oli tuo Utsjoen koulusurman takia surulliseksi kääntynyt 24.10.

Vihkiäisjuhla kaikkineen oli lämminhenkinen ja täynnä hyvää mieltä siitä, että kuntaan oli saatu tällaisena taloudellisen niukkuuden aikana kaikenikäisille kuntalaisille terveyspalveluja aiempaa paremmin antava terveysasema sekä muistivajetta potevien ikäihmisten asumista turvaava asumisyksikkö.

Minulle Inarin kunnan edustajana tuosta juhlasta jäi mukaan ainoastaan yksi särö. Se oli saamelaiskäräjien edustajan, varapuheenjohtaja Heikki Palton puhe. Se tuskin oli hänen itsensä kirjoittama, mutta virallisena käräjien ulostulona melkoinen oksennus. Suoraan sanottuna.

”Ethän provosoitunut?” kysäisi vieressäni istunut Utsjoen pitkäaikainen, entinen perusturvalautakunnan puheenjohtaja Väinö Guttorm, kun valmistauduin käyttämään muutamien muiden tervehdysten jälkeen oman puheenvuoroni. En toki mennyt pilaamaan utsjokisten juhlaa Palton pahimpia heittoja kuittailemalla ja pokerinaamansa säilyttivät myös Utsjoen kunnan edustajat. Jälkeen hieman noita Inarin lasipalatsista tuotuja terveisiä kummastelimme.

Paltto kertoi Utsjoen olevan saamelaisalueen kunnista ainoa, joka ymmärtää ja tukee saamelaisia. Tämän takia saamelaiskäräjät varapuheenjohtajansa mukaan vastavuoroisesti tukee Utsjoen kuntaa sen pyrkiessä säilyttämään itsenäisyytensä pakkoliitosuhkien paineessa. Taisipa Paltto mainita Utsjoen ansioksi vielä sen halun säilyttää saamelaiskulttuuri ja toivoi kunnan säilyvän tulevaisuudessakin saamelaisenemmistöisenä.

Näin jälkikäteen provosoidun hieman tarkastelemaan saamelaiskäräjien näkemyksiä. Minusta ne ovat kuin jostain umpiosta, josta katsotaan maailmaan vain pienen reiän lävitse, kokonaisuutta hahmottamatta ja siten ymmärtämättä.

Ei uskoisi tuota näkemisen vaikeutta, kun katsoo paljonko Inariin 15 miljoonalla rakennetussa kulttuuripalatsissa on lasia mistä ulos katsella. Tuohon näitä tällaisia puheita tuottavaan taloon yksistään Inarin kunta on satsannut kolme miljoonaa euroa, jonka lisäksi sinne on pyritty ohjaamaan erinäisiä kunnan tilaisuuksia, talon ylläpitoa tukemaan.

Heikki Palton puheen suurin moka oli siinä, että hän tuntui erottelevan saamelaiset joksikin kuntien kannalta erilliseksi kansalaisryhmäksi. Kuntalaisiksi, joita pidetään muihin nähden jotenkin syrjässä ja joita ei pahemmin vaivauduta ymmärtämään saati tukemaan.

Se, ettei Inarin kunta allekirjoita kaikkia saamelaiskäräjien johdon vaatimuksia, ei tarkoita etteikö kunta näkisi ja tukisi saamelaisia täsmälleen samanarvoisina ja arvokkaina kuten muitakin kuntalaisia. Ei kunnan päätöksenteossa suinkaan unohdeta tai ohiteta palveluja järjestettäessä saamelaisia. Näin toki ei tehdä myöskään palveluja rahoittamaan tapahtuvassa verotuksessa, jossa tuo nykyinen 19 prosenttia on jokaiselle lakin malliin katsomatta sama. Muuten, Inaria halvemmin verotetaan nykyisin enää kai vain Kauniaisessa.

Jos tarkemmin katsotaan, Inari muiden saamelaisalueen kuntien tavoin kohtelee saamelaisiaan moninkin tavoin erityisesti. En tarkoita tällä sitä, että tuo erityiskohtelu olisi yhtä kuin muita parempaa kohtelua, mutta esimerkiksi kielelliset ja kulttuuriset erityisyydet on kunnan puolelta haluttu tukea ja turvata niin pitkälle kuin se on kunnalta mahdollista, ja tietenkin lakien edellyttämällä tavalla.

Eiköhän se Inarin lasipalatsikin ole yksi hyvä esimerkki kunnan osuudesta tällaisissa ponnisteluissa.

Inarin kunta on jo ainakin 1980-luvulta lähtien ollut johdonmukainen lausunnoissaan mitä tulee vaatimuksiin valtionmaiden omistuksesta ja hallinnasta, samoin ILO 169 -sopimuksen ratifiointiin sekä saamelaiskäräjälakiin liittyvistä ongelmista. Inarinsaamelaisten aseman huomioiminen on sekin kuulunut kunnalle erityisesti, ovathan inarinsaamelaiset alueen todellinen ja ainoa alkuperäisväestö, jonka sukujuuret yltävät nykyisin laajalti kunnan väestöön. Jos ja kun tämä asia näyttää suututtaneen saamelaiskäräjien nykyjohtoa, ei sille mielestäni sitten mitään voida.

Inarin kunta ei ole muuttunut lausunnoillaan viime vuosina saamelaisvihamieliseksi, kuten nyt on kuultu väitettävän, vaan kannat ovat siis olleet kymmenien vuosien ajan samat. Niitä on ainoastaan päivitetty tähän päivään ja tämän päivän vaatimuksiin soveltuviksi.

Minusta saamelaiskäräjien johdon mielipiteet eivät edusta koko saamelaisten kansanryhmän, tai kuntalaisina kaikkien saamelaisten, mielipiteitä. Heillä on yksilöinä äänioikeus kuntavaaleissa sekä oikeus yksityisinä kuntalaisina saada tasavertainen kohtelu vaikka eivät sattuisi harjoittamaan saamelaiskäräjien määrittelemiä kulttuurielinkeinoja tai -ammatteja.

Heikki Palton viittaukset saamelaisaluetta koskien kuntien pakkoliitoksiin, kuittasin puheenvuorossani kertomalla meneillään olevasta ja pian päättyvästä Inarin ja Utsjoen yhteisestä kuntarakenneselvityksestä. Omana arvionani totesin, että selvityksen perusteella kunnat haluavat jatkaa edelleen erillisinä ja itsenäisinä. Utsjoen edustajien nyökyttelystä päätellen olemme samaa mieltä.

Inarilla ja Utsjoella on pitkä yhteistyön historia. Nykyisellään tuo yhteistyö toteutuu erityisesti sosiaali- ja terveystoimen alueella. Totesin, että tilanteessa, jossa sote-uudistus on viemässä palvelujen järjestämisestä päättämistä yhä kauemmas kunnistamme, tarvitsemme yhteistyötä ja yhteistä ääntä puolustaessamme alueemme erityisiä palvelutarpeita.

Uskon, että Inarin ja Utsjoen yhteistyö pelaa jatkossakin. Saamelaiskäräjien toivoisin niin ikään löytävän tiensä lasien takaa alueen ihmisten todellisuuteen.