Myös kiinteistöpolitiikka luo lasten tulevaisuutta

(Oheinen kirjoitukseni julkaistiin paikallislehti Inarilaisessa 14.5.2014. Sen jälkeen sivistyslautakunta teki päätöksen, jonka mukaan Ivalon viides- ja kuudesluokkalaisia ei siirretä Ivalon yläkoululle ja esikoulutiloina olleista parakkirivitaloista pyritään jossain aikataulussa eroon ja että ne tullaan korvaamaan alakoululle tehtävällä tilainvestoinnilla. Minua tuo epämääräisyys nimenomaan esikoululaisten sijoittumisessa ei tyydyttänyt ja siksi olen pitänyt asiaa esillä. Viimeksi kunnanhallituksen kokouksessa 2.6.2014 Ivalon alakoulun tila-asiasta keskusteltiin ja kunnanjohtaja tulee käyttämään sivistyslautakunnan päätökseen otto-oikeutta. Koulutila-asia tuodaan valmisteltuna 16.6.2014 pidettävään kunnanhallituksen kokoukseen. Inarilaisessa olleen kirjoitukseni jatkeena on nykytilannetta koskeva näkemykseni, jonka toin esille myös kunnanhallituksessa evästyksenäni ja toivomuksenani tulevalle valmistelulle.)

Ivalossa on käyty viime aikoina keskustelua siitä, olisiko oikein siirtää alakoulun viides- ja kuudesluokkalaiset yläkoulun tiloihin, jolloin he joutuisivat kehitysvaihettaan liian ”aikuiseen” ympäristöön; hyppynaruja ei kehdattaisi enää kaivaa esille välitunneilla.

Koska ivalolaisilla päättäjillä oli aikanaan vahva näkemys siitä, että Inarin kirkonkylässä tarvitaan vain yksi koulu, jossa lapset viettävät yhdessä kehitysvuotensa päiväkodista yläasteen loppuun ja jollaisen ”yhdyskoulun” kerrottiin olevan nykyaikaa, voin kai minäkin pohdiskella hieman Ivalon kouluasiaa. Ja kun jotkut vanhemmat ovat tilanteesta minulle kertoneet ja kun joudun siihen mahdollisesti paneutumaan myös kunnanhallituksessa.

Syy viitoskuutosten siirtämiseen yläkoululle on alakoulun tilanahtaus. Se lisääntyy kun esiopetusta ollaan siirtämässä koulualueen laidalla olevista rivitaloista itse koulurakennukseen. Syynä on esiopetustilojen kyseenalainen kunto, joka nähdäkseni on ollut päättäjien tiedossa jo ennen nyt käynnistynyttä keskustelua. Minä muistan, että tilojen kerrottiin olevan purkukunnossa niiden rakenteissa olevien, sisäilmaan vaikuttavien vaurioiden takia.

Vaikka lasten ja jopa muutaman aikuisenkin oireiluja on raportoitu, tuntuvat jotkut olevan sitä mieltä, että esikoululaiset tulisi edelleen pitää noissa tiloissa. Joku vanhempi, joka vastustaa viitoskuutosten siirtämistä yläkoululle, kyseli viime Inarilaisessa onko mahdollisesti suurestikin lasten elämään vaikuttava muutos tehtävä ”vain kiinteistöihin pohjautuvien tietojen perusteella?”

Sanoisin, että pienten esikoululaisten kannalta tämä on ehdoton peruste, vai onko joku sitä mieltä, että heidän kohdallaan asiaa on varaa vähätellä ja että heidät ehkä altistetaan kunnan virkatyönä?

Olen keskustellut erään mielestäni vastuullisen esikoululaisen vanhemman kanssa. Vaikka hänen lapsensa osaltaan niiskutettu ja sairasteltu talvi on ohitse, hän ajattelee jo tulevia esikoululaisia ja heidän vanhempiaan.
Hän pohtii, voisiko esimerkiksi seurakunnalta löytyä Ivalon esikoululaisille sopivia väistötiloja mahdollista lopullista koulutilaratkaisua odotellessa.

Koska hänestäkin viitoskuutosten siirto yläkoululle on huono vaihtoehto, mutta jos ja kun se toteutuu, voitaisiinko koulun rytmiä siellä sopeuttaa erityisin järjestelyin.

”Voisiko ajatella, että välitunnit jaksotettaisiin siten, että pienemmät ja yläkouluikäiset viettäisivät sen eri aikaan?” hän pohtii. Ei liene mahdotonta toteuttaa ja esimerkiksi Inarissa tätä pienten ja suurten välituntielämää on ohjattu myös pihajärjestelyin.

Vanhempi kysyy myös niiden rohkeiden perään, jotka uskaltavat tehdä lopullisen ratkaisun nykyisten esikoulutilojen purkamisesta. Ja jos ei muuta ratkaisua voida tehdä, niiden tilalle rakennettaisiin toimiva ja terve rakennus.

Olen vanhemman kanssa samaa mieltä siitä, että kaikenlainen soutaminen ja huopaaminen saattaa tulla maksamaan kunnalle enemmän kuin tekemällä kerralla kestävät ratkaisut.

”Nyt on kyse pienten lasten terveydestä, heillä on vielä elämä edessä, joten tehdään me aikuiset siitä nauttimisen arvoinen eikä pilata sitä heti alkuunsa altistamalla heitä sellaiselle myrkylle, joka vainoaa lopun elämää”, sanoo esikoulusta ekaluokkalaiseksi siirtyvän lapsen vanhempi.

Kabineteissa olen kuullut, että eri puolilta kunnan kiinteistöistä ilmaantuviin sisäilmaongelmiin pitää suhtautua vakavasti. Minusta tuo puhe on oikeaa ja siinä ei saa keidenkään kohdalla lipsua.

Jatkokirjoitus Ivalon koulutila-asiaan

Olin ja olen edelleen hämmästynyt siitä vähättelystä, jota Ivalon alakoulun parakkirivitalojen sisäilmaongelmista on erilaisissa kommenteissa kantautunut. On kerrottu varmana tietona kuinka parakkien ilma on raikasta ja kuinka ”vain” yksi lapsi on siellä oireillut. Erityisesti olen ihmetellyt muutamia opettajien sanomiksi kerrottuja kommentteja ja pohtinut niiden taustalla olevia mahdollisia syitä.

Heti on todettava, etten itse ole kuullut kenenkään opettajan tuota vähättelyä harrastavan, joten tältä osin jätän heidän repostelunsa vain mainintaan noista kertomuksista.

On myös vedottu kunnan terveysvalvonnan kannanottoihin, joiden mukaan tilat ovat kunnossa. En vain ole saanut nähtäväkseni missään vaiheessa ainuttakaan kirjallista raporttia tai virkavastuullista vakuutusta siitä, mitä on todettu ja miten on todettu. Näin kävi aikanaan myös Inarissa, jossa kyllä vakuutettiin asioiden olevan kunnossa, mutta jossa ulkopuolinen mittaaja totesi tilan käyttökelvottomaksi ja se purettiin. Olen siis äärimmäisen epäuskoinen kaikille suullisille vakuutteluille, ja etenkin sellaisille, jotka perustuvat lähestulkoon vain ja ainoastaan ilman haisteluun – ei rakenteisiin menevään tutkimukseen.

Ivalon alakoulun parakkirivitalot tuntevalta rakennusalan ammattilaiselta olen sen sijaan saanut kuulla, että talot ovat purkukypsiä eikä niitä saada kuntoon millään toimenpiteellä. Kyseessä ovat muhaseinäiset parakkitalot, joiden rakenteet ovat kastuneet eräätkin kerrat eikä talojen turvallisuutta saada tästä syystä enää kuntoon. Eikä varsinkaan sillä, että niihin on asennettu tai niihin asennettaisiin rakenteista hiukkasia sisäilmaan kiskova koneellinen ilmastointi.

Pidän täysin vastuuttomina näkemyksiä, joiden mukaan esikoululaiset voisivat oleskella ”toistaiseksi” noissa tiloissa.

Esitykseni kunnanhallitusvalmistelulle on siis se, että esikoululaisille ja koulun iltapäiväkerholaisille on löydettävä tai hankittava muut tilat. Noita tiloja pitää etsiä ensimmäisenä alakoulun päärakennuksesta käymällä läpi sen tilojen nykyinen käyttö sekä tiloihin sijoitetut opetusryhmät. Tämä tarkoittaa myös sitä, että lähtökohtaisesti pyritään pitämään alakoulun kaikki nykyiset luokat talossa. Yksi vaihtoehto tilapulan osoittautuessa ylipääsemättömäksi on hankkia koululle väliaikaisesti auttava kevyempi lisätila, jollaisia nykyään on ollut käytössä muuallakin kouluilla, joilla tehdään perus- tai homekorjauksia.

En siis ensimmäisenä ratkaisuna kannata viides- ja kuudesluokkalaisten siirtoa yläkoululle. Siirrolle löytyy kuitenkin myös perusteita, mikäli jätetään pois viime aikojen keskustelua leimannut tunnekuohunta tai opettajien työhönsä liittyvä ongelmointi. Aikanaan meitä Inarin kirkonkyläläisiä opetettiin olemaan tunteilematta silloin kun koulujamme yhdisteltiin – vastoin kyläläisten, vanhempien ja opettajienkin tahtoa.

En tuolla tarkoita mitenkään kuittailla, vaan korkeintaan muistutella miten asioita on joskus katsottu ja miten niitä on opetettu katsomaan. Itse näen, että tunteiden tulisi saada olla mukana asioista päätettäessä, kunhan niissä heijastuu samalla yleisempi näkemys, ei pelkkä oma etu tai itsekkyys.

Ivalon alakoulun tilatarpeesta puhuttaessa on esille nostettu myös raha. On kerrottu, että koulun laajentaminen maksaa 2 miljoonaa euroa, vähintään.

En tiedä mitä tuolla 2 miljoonalla sitten aiottaisiin eli tehtäisiinkö alakoulusta niin suuri, että sinne voitaisiin sijoittaa myös hupeneva yläkoulun oppilasjoukko?

Kun aletaan puhua rahasta, on luonnollista, että herää kysymys miksi alakoulun viitoskuutosia ei voitaisi ensi vaiheessa siirtää yläkoululla vapaana oleviin tiloihin?

Tuo on kysymys, jolta kunnanhallituksessa ei voida välttyä.

Kunnanhallituksessa joudutaan ihan pakosta katsomaan asioita laajempana kokonaisuutena ja tuossa kokonaisuudessa on tarjolla aivan lähiaikoihin peräti 5 miljoonan euron rahoitus- ja investointitoiveet. Sen lisäksi kuntakonsernille on lankeamassa 15 miljoonan investointirasitus Tunturiverkko Oy:n sähkönjakelun varmistamisesta; sitä edellyttävät valtakunnalliset sähkönjakelun varmuutta koskevat vaatimukset.

Kunta tekee viime vuodelta massiivisen 3,1 miljoonan euron ylijäämäisen tuloksen ja yhtiöiden puolelta tulee voittoja reilu miljoona lisää. Eikö siksi olisi helppo asia kaapaista noita tarvittavia investointimiljoonia sieltä kirstun pohjalta?

Mikä ettei, mikäli nuo voitot siellä selvänä rahana makaisivat.

Todellisuudessa, mikäli kunta päättäisi rakentaa Ivalon alakoulun 2 miljoonan laajennuksen ja vaikka vielä toteuttaisi Inarin Kiinteistöt Oy:n esittämän 2 miljoonan euron osakepääomankorotuksen – jolla maksettaisiin pois sisaryhtiö Inarin Vuokratalot Oy:n lainoja – nuo kaksi asiaa merkitsisivät käytännössä 4 miljoonan euron velanottoa.

Kunnanhallituksessa joudutaan siis kysymään tehdäänkö lisää velkaa jättämällä nykyisiä tiloja käyttämättä ja rakentamalla niiden rinnalle uusia, tai että otetaanko 2 miljoonaa velkaa, että voidaan lyhentää toisaalla 2 miljoonaa vanhoja lainoja?

Ei ole herkkua saada eteensä tällaisia pähkinöitä!

Etenkään, kun ei haluaisi, että tekemiämme velkoja maksavat vielä nuo huolehtimamme viitoskuutoset tai eskaritkin.