Kustannusvastuullisuutta ja kademieltä

Kunnanhallituksen 16.6. pidetty kokous muistutti telkkien kevätkinkereitä, niin notkeaa päiden nyökyttelyä siinä näin. Kokouksen puheita en voi ryhtyä suoraan referoimaan, mutta sikäli kun jotain on lausuttu kabinetin ulkopuolella, ne ovat niin sanotusti vapaata riistaa.

Kokouksessa eivät olleet paikalla kunnanhallituksen puheenjohtaja Jari Huotari eivätkä jäsenet Ulla Kemppainen ja Matti Kyllönen, heidän varahenkilöinään olivat Anne Tuovila, Markku Harri ja Timo Väisänen. Kokousta johti varapuheenjohtaja Toini Sanila ja kokoukseen osallistui puheoikeudellaan valtuuston puheenjohtajisto Anu Avaskari, Eeva Harmanen ja Marko Katajamaa. Kokousta johdatteli kunnanjohtaja Reijo Timperi.

Sivistyslautakunnan aiempi päätös Ivalon alakoulun tilakysymyksestä sekä siihen liittyvästä esi- ja viides-kuudesluokkalaisten sijoittamisesta tuli kunnanhallitukselle kunnanjohtajan käytettyä otto-oikeutta – esityksenä, että lautakunnan päätös kumotaan. Kustannusvastuullisuudella ja esikoulutilojen terveysongelmien kyseenalaistamisella evästetty kunnanhallitus sai pitkän keskustelun jälkeen aikaan sen, että se päätti mennä elokuussa nuuhkimaan kouluja ja katsoa sitten mitä mahdollisesti tehdään – vai tehdäänkö mitään.

Esitin Anne Tuovilan kannattamana, että alakoululle olisi ennen lukuvuoden alkua hankittu arvioitua neljän luokkatilan vajetta poistamaan kouluremonteissa ja muutoinkin väistötiloina käytetyt nykyaikaiset parakit, joita koulu olisi voinut soveltaa tarpeittensa mukaan vaikkapa juuri esikoulu- ja iltapäiväkerhotiloina. Kokouksen edellä kunnanhallituksen jäsen Valtteri Huhtamella kertoi kunnalla olevan jo muutama tällainen siirrettävä tila valmiina, mutta sehän ei tietenkään tarkoittanut, että hän olisi voinut kokouksessa äänestää esityksemme puolesta.

Vaikka kunnanhallitus oli päättänyt ennen kouluasiaa esittää kunnan ensi vuoden investointiohjelman kehyksen korottamista 1,6 miljoonasta 2,5 miljoonaan, ilman että rahan käytölle oli nimetty vielä kohteita, kauhduttiin väistötilaesityksestäni, johon ei ”kustannusvastuullisten” mukaan löytyisi mistään rahaa.

Eipä tietenkään tällaiseen esitykseen, jolla haluttiin välttää se mahdollisuus, että joku tulevista esikoululaisista tai iltapäiväkerholaisista saa elinikäisen terveyshaitan tai että viides-kuudesluokkalaisten siirto yläkoululle voitaisiin jättää tekemättä. Siis jahkailu, nurkkien nuuhkiminen ja päättäjien pyörittäminen jatkuu tavoitteena ilmeisesti saada yläkoulun vapaina oleville tiloille käyttöä.

Tilanteessa, johon nyt on ajauduttu, harmittelen koululaisten vanhempia, joilla ei tunnu olevan yhtenäisyyttä eikä rohkeutta tarttua asiaan. Osoitan myös opettajia, joita lasten tilanteen sijasta tuntuvat huolestuttavan enemmän muut asiat, mukana mahdollinen kesäloman lyheneminen mikäli alakoulun tiloja ja opetusryhmiä ruvettaisiin käymään läpi kaikkien 0 – 6 luokkien oppilaiden mahduttamiseksi koulurakennukseen. Ja sitten pisteenä iin päällä tämä niin kutsuttu sisäilmatyöryhmä, jonka lausuntoa pidän pöyristyttävänä; siinä kyllä mutkitellen myönnetään alakoulun purkukypsien rivitalojen ongelmat ja kannatetaan rakennuksista luopumista, mutta vasta sitten kun se on taloudellisesti mahdollista. Tuossa työryhmässä on viranhaltijoiden ohella vain yksi luottamushenkilö.

En voi mitään sille, että luottoni ”kunnalliseen” sisäilman toteamiseen on vuosien varrella koettujen tapausten perusteella huvennut - viimeksi Inarin kirkonkylän koulu- ja ryhmäpäiväkotitapauksissa.

Koska näyttää siltä, ettei terveitä väistötiloja olla ”toistaiseksi” saamassa, olen vaatimassa ennen kuin yksikään lapsi noihin rivitaloihin astuu, kunnollista kunnan ulkopuolisen toimijan suorittamaa kuntoskannausta. Kunnollinen tutkiminen ei tarkoita rakennusammattilaisten mukaan mitään ilmamittauksia, koska niihin voidaan helposti vaikuttaa, vaan perusteellista rakenteet läpi skannaavaa parin päivän sessiota. Se maksaa ja on mielenkiintoista nähdä millaisen saarnan kustannusvastuullisuudesta tämäkin vaatimukseni saa aikaan.

Kunnanhallitukselle on kerrottu, että myös yläkoulun tiloissa on odotettavissa sisäilmaongelmia, mikäli niihin tuodaan alakoulun viides- ja kuudesluokkalaiset, yhteensä kuutisen luokallista oppilaita. Siispä tuohon samaan kuntotutkimukseen on liitettävä myös yläkoulun tiloja, joissa minulle kerrottuna on ollut ongelmia, mutta joiden ongelmien uskotaan tehtyjen korjausten ja tilojen kuormituksen vähennyttyä hävinneen.

Minulle nämä tällaiset eivät ole kuitenkaan uskon ja toivon asioita.

Vielä pari riviä kaunasta ja kateudesta, jota olen voinut kunnanhallituksen jäsenenä päätöksenteossa havaita. Tuorein tapaus juuri em. kokouksesta, jossa käsiteltiin Metsähallituksen esitystä kahden tyhjillään olevan kalakenttäpaikan siirtämisestä Inarijärven Koutukista lännemmäksi, Pääsaarten ja Kahkun alueille. Tätä siirtoa oli Inarin kalatalousneuvottelukunta yksimielisesti Metsähallitukselle esittänyt, minä kunnan edustajana kannatin ensisijaisesti Kahkunsalmea uudeksi kalakentän sijainniksi.

Koska oli tiedossa, että muutama ammattikalastaja olisi tarvitsemassa läntisellä Inarilla heti tukikohtapaikkaa, esitin, että kunta meneillään olevaan Inarijärven osayleiskaavan uusimiseen viitaten ilmoittaisi Metsähallitukselle sen voivan tehdä kyseisistä paikoista väliaikaiset vuokrasopimukset. Mutta auta varjele millainen urputus moisesta asiasta syntyikään! En voi siis tarkemmin kertoa noista puheista, mutta jotenkin niiden jälkikommenteista jäi maku kaunasta ja kateudesta siitä, että joillakin olisi mahdollisuus päästä rakentamaan ammattinsa tueksi vaatimaton kalastustukikohta Inarille.

Kokouksen jälkeen minulle sanottiin, ettei kaiken maailman ”kalajormien” tarvitse päästä Inarijärven rantaan.

Olen pettynyt sekä kunnanjohdon että kunnanhallituksen sekä valtuuston puheenjohtajiston tapaan ja tasoon käsitellä tällaisia asioita. On turha maalailla kunnan kaavoitusmonopolin turvaamisesta, jos naamasta loistaa kateus ja kiusanteko – ja kun erilaisten ”jormien” poikkeuslupia rakentamiseen puolletaan melkein joka kokouksessa. 

Eniten minua korpesi omasta ryhmästäni tullut, ennakkoon ilmoittamaton vastustus esitykselleni. Sellaista ei hevin kuittaa pelkällä olan kohautuksella, etenkin, kun on itse pyrkinyt olemaan tähän mennessä paikalla ja mukana ryhmässä käydyissä keskusteluissa ja tukemaan yhdessä sovittuja esityksiä.