Saamelaiskäräjät ja Rahajärven ranta-asemakaava

Kunnanhallitus antoi 5.5. selityksensä korkeimmalle hallinto-oikeudelle (KHO) Rahajärven ranta-asemakaavasta ja Ukonjärven osayleiskaavasta tehdyistä valituksista. Niissä valittajina ovat eräät Ukonjärven ranta-asukkaat, Inarin Luonnonystävät sekä luonnonystävien valitusta heidän pyynnöstään tukeva saamelaiskäräjät.

Kunnanhallitus esittää yksimielisesti valitusten hylkäämistä.

Se, että ihmiset ja yhteisöt voivat valittaa esimerkiksi kaavapäätöksistä on ihan oikein eikä sinällään todellakaan moitittavaa. Kuitenkin perusteita valituksille soisi löytyvän ja siksi tässä tapauksessa ihmettelen suuresti saamelaiskäräjien menettelyä. Käytännössähän valituksen on avustajansa kanssa laatinut enontekiöläinen saamelaiskäräjien puheenjohtaja, joka voi näin menetellä ja usein menetteleekin käräjien valtaa puheenjohtajalle keskittävän hallintosäännön ansiosta.

Hieman tässä ohessa ihmettelen myös Inarin Luonnonystävien menettelyä, sillä saamelaiskäräjien myöhäisherännäisestä valituksesta ja sen väliosoitteesta voi päätellä juuri luonnonystävien huomanneen vetää saamelaiskortin mukaan valituksensa tueksi. Ehkä heillä olisivat riittäneet omatkin eväät?

Erityisesti Rahajärven ranta-asemakaavaan kohdistuva saamelaiskäräjien valitus on syytä panna merkille siksi, että käräjät tai käytännössä käräjien johto pyrkii isännöimään nyt jo myös yksityismailla. Tämä on lyhyehkölle ajalle jo toinen samanlainen tapaus; se edellinen koski Utsjoella tenolaisen saamelaisyrittäjän mailleen Tenon rantaan laadituttamaa ranta-asemakaavaa ja silloin käräjien valituksen allekirjoitti sen sevettiläisinarilainen varapuheenjohtaja. Hän oli huolissaan tenolaisyrittäjän aiheuttamasta haitasta saamelaiskulttuurille ja erityisesti lähipaliskuntien poronhoidolle.

Rahajärven ranta-asemakaavan on laadituttanut Inarin yhteismetsä, jonka hoitokunnan eli hallituksen kuudesta jäsenestä viisi on inarinsaamelaisia. Heitä löytyy tietenkin myös yhteismetsän muina osakkaina. Rahajärven alue on ikiaikaista inarinsaamelaisten pyyntialuetta, josta vanhasta kulttuurista alueelta löytyy yhä satoja vuosia vanhoja muistomerkkejä – ajalta jolloin saamelaiskäräjien puheenjohtajan edustamasta kulttuuri ei ollut tuolle alueelle saapunut.

Nyt saamelaiskäräjien nimissä annetussa lausunnossa vedotaan saamelaiskäräjälain 9§:n mukaiseen neuvotteluvelvoitteeseen, joka neuvotteluvelvoite on kunnan näkemyksen mukaan kaavan valmistelun yhteydessä toteutunut. Neuvotteluvelvoite koskee sellaisia laajakantoisia ja merkittäviä toimenpiteitä, jotka voivat välittömästi ja erityisellä tavalla vaikuttaa saamelaisten asemaan alkuperäiskansana ja jotka koskevat myös yhdyskuntasuunnittelua. Nyt käräjien johto perustelee valitustaan sillä, ettei sille ole aiempien neuvottelujen jälkeen toimitettu kunnan vahvistamaa kaavaa, ”jotta se olisi voinut laatia kaavasta valituksen”. Klemetti Näkkäläjärvi tarkoittaa, ettei hän ehtinyt valittaa Rahajärven kaavasta jo Rovaniemen hallinto-oikeuteen.

Vaikuttaa siis siltä, että jos jotkut inarinsaamelaiset pyrkivät saamaan itselleen toimeentuloa kaavoittamalla yhteismetsäänsä tontteja, se aiheuttaa saamelaiskäräjien johdon mielestä uhkaa saamelaisten asemalle alkuperäiskansana. Ukonjärven kaavavalituksessa käräjät on viitannut kaavojen haittaan alueen poronhoidolle. Tiettävästi Inarin yhteismetsän mailla poronhoitoa harjoittava Hammastunturin paliskunta ei ole kaavasta valittanut, mutta sillä ei näytä olevan näissä kekkereissä oikeutta paikalliseen sopuiluun.

Tämä on vain esimakua sille mikäli tarkistettavana oleva saamelaiskäräjälaki ja parhaillaan lausuntokierroksella oleva metsähallituslain uudistus hyväksytään saamelaiskäräjien johdon vaatimalla tavalla. Silloin suostumus hyvin moniin asioihin valtionmailla ja -vesillä sekä yksityisillä mailla ja -vesillä harkitaan Enontekiön Vuontisjärvellä.

Uudet lakeihin neuvotteluvelvoitteen tilalle esitetyt yhteistyövelvoite ja veto-oikeuden antava kulttuurin heikentämiskielto laittavat köyhät nöyriksi.