Voihan Siula! Voihan Peuravuono!

Olen huomannut, että inarilaisten voimasanavalikoimaan on liittymässä pari uutta ilmaisua, joilla ehkä voitaisiin korvata vanhoista kirosanoista ne ässällä ja peellä alkavat; nuo uuskirosanat ovat ”siula” ja ”peuravuono”.

Kunnan nykyisten päättäjien vaalikausi alkaa lähestyä puoliväliä, mutta yhä me taajomme edeltäjiemme järjestämien ongelmien eli Saariselän Siulan ja Peuravuonon kimpussa. Toki muutama muukin ”perintömurhe” nykyisen kunnanhallituksen ja valtuustonkin aikaa ja energiaa kysyy.

Siula oli esillä kesäkauden viimeisimmässä kunnanhallituksen kokouksessa, jossa käsiteltiin Saariselän Siula Oy:n yhtiökokoukseen liittyviä asioita ja kuultiin yhtiön uuden toimitusjohtajan tilannekatsaus.

Julkisen esityslistan mukaisesti yhtiön tilintarkastuskertomukseen liittyi huomautuksia, jotka koskivat vajavaisesti tehtyjä poistoja sekä Siulan tilojen vajaakäytöstä rakennuksen tasearvoon johtuvaa epävarmuutta.

Kyllä pikkuisen jo huvitti, kun esittelyssä todettiin kunnan Siulan suurimpana omistajana ryhtyneen tilintarkastajien huomautusten edellyttämiin toimenpiteisiin muuttamalla yhtiölle aiemmin antamansa yhteensä 297 741,56 euron pääomalainat pääoman korotukseksi sekä luovuttamalla Laatumaalta maanvaihtokaupalla kunnan omistukseen hankitun Siulan tontin apporttina yhtiölle. Huvitti siksi, ettei aiemmin valtuustossa hyväksyttyjen pääomankorotuksen ja apporttiluovutuksen käsittelyn yhteydessä enempää kunnanhallitukselle kuin valtuustollekaan valaistu operaatioilla olevan muutakin merkitystä kuin nostaa kunnan omistus yli 90 prosenttiin ja varmistaa näin kunnan mahdollisuus myydä oman tonttinsa ansiosta arvoaan parantanut kiinteistö pois.

En voi tarkemmin siteerata suljetun kunnanhallituksen kokouksen keskusteluja, mutta yleisesti voin kertoa päättäjien alkaneen yhä tuskastuneemmin kysellä ollaanko Siulan myymisaikeissa ollenkaan tosissaan. Nyt tehty pääoman korotus oli yhtä kuin rahan pumppaamista yhtiöön ja seuraava pumppaus häämöttänee jo vajaan vuoden sisällä, jossain ensi vuoden keväällä.

Omassa valtuustoryhmässäni on oltu jo jonkin aikaa sitä mieltä, että pumppaamiset on nyt pumpattu – ja jotkut ettei näitäkään olisi pitänyt enää tehdä. Ellei Siulaa - tai mikä ”Saariselkä-talo” se tulee jatkossa olemaankaan – saada pian myytyä, on edessä mielenkiintoinen tilanne. Viimeksihän kunnanjohdon tilaama konsultti sai kunnanhallituksen uskomaan, että Siulan päästäminen konkurssiin olisi ollut se kunnan kannalta huonoin ja kallein vaihtoehto, mutta mitä pitempään näitä rahan pumppaamisia harrastetaan, sitä kalliimmaksi kiinteistön pönkittäminen inarilaisille käy. Ehkä tätä tuo konsultti ei halunnut tai osannut arvioida huonoista ratkaisuista vähiten huonoa pohtiessaan.

Konkurssia vastustivat Pertti Yliniemi ja myös muut Siulassa nyt jo pienomistajina olevat hotelliyrittäjät. Heille yritysten taustatietoihin rekisteröityvä konkurssimaininta olisi ollut tietenkin kiusallinen. Samaa ”huonoa imagoa” tarjoiltiin myös kunnalle konkurssin tapahtuessa, mutta eipä ole Siulasta tuollaisenakaan kunniaa Inarille kertynyt.

Sen verran vielä Siulasta, että monikohan kunnan päättäjistä on kunnolla perillä sen tilanteesta? Etenkin valtuusto jää näissä tällaisissa asioissa paitsioon, mutta tiukkaa tuntuu tekevän kärryillä pysyminen kunnanhallituksessakin.

Peuravuonon saha-alueen kohtalo saattaa tulla kunnanhallituksen pöydälle myöhemmin tänä kesänä. On tihkunut tietoa, että Peuravuonon sahan jatkomahdollisuuksia selvittämään oltaisiin halukkaat pestaamaan jälleen muutamalla kymppitonnilla konsultti.

Niinpä tietenkin, kun kunnan oma elinkeino-organisaatio ja sahakauppaa aikanaan tekemässä ollut elinkeinojohtaja Janne Seurujärvi eivät uskalla tehdä päätöksiä.

Edustan näkemystä, jonka mukaan Peuravuonon taru sahana on valitettavasti lopussa. Perustelen kantani sillä, että sahan laitteisto ja rakennukset ovat saavuttaneet jo ajat sitten käyttöikänsä pään ja niiden uusimiseen tarvittaisiin paljon rahaa. Lisää miinusmerkkisiä perusteluja löytyy sahapuun saannista ja sahatavaran markkinasta.

Kun Peuravuonossa ei enää tulla sahaamaan, jää päätettäväksi mitä alueelle tehdään vain tehdäänkö mitään. Kun Peuravuonon sahaa takki auki kunnalle osteltiin, kerrottiin kyseessä olevan satavarman hyvä sijoitus; jos sahaus ”joskus” loppuisi, olisi paikka mitä oivallisin lomakeskuksen tontiksi.

Totuus tiedettiin jo silloin ja siitä löytyy myös asiakirjaa. Niin kauan kuin Peuravuonon alue on sahakäytössä, sitä ei tarvitse enempää puhdistaa maaperässä muhivista ympäristömyrkyistä. Mutta jos käyttötapa muuttuu, edessä on kallis purku- ja puhdistusoperaatio.
Ehkä ne konsulttirahat on parasta varata pieneksi pesämunaksi tulevaan Peuravuonon lomakeskusalueen kaavoitus- ja ympäristökehityshankkeeseen!