Hoivakoti taivaalta

Inarin kunnanvaltuustossa äänestettiin viime viikolla siitä, otetaanko käsiteltäväksi esityslistalle ennakkoon joutuneet, mutta kunnanhallituksen myöhemmin pois vetämät asiat, jotka koskivat hoivakodin rakentamista Ivaloon sekä Saariselän Siulan taloutta. Jälkimmäisen kohdalla perusteena oli viime hetkellä yhtiön hotelliosakkaiden taholta esiin tullut esitys mahdollisen velkajärjestelyn aikaan saamisesta. En tosin jaksa edelleenkään uskoa, että sillä pelkästään Siulalle löydettäisiin kestävä tulevaisuus.

Hoivakotihankkeen torppaaminen saattoi näyttää asiaa vähemmän seuranneesta kuntalaisesta karulta ja niinpä Vasemmistoliiton ryhmän kokouksen lopussa tekemä aloite hoivakodin nostamisesta ”uudelleen” kunnan hankelistalle saattoi kerätä sympatioita. Niitä kuuluisia poliittisia pisteitä.

Täytyy kuitenkin huomauttaa, että hoivakodin rakentamisen tarve oli todettu jo muutoinkin sen käsittelyn lomassa. Vasemmisto olisi siis voinut hakea allekirjoitukset aloitteelleen muiltakin valtuustoryhmiltä.

Vasemmiston aloitteen lukenut Matti Kyllönen syytteli aiemmin hoivakodista luopumista tässä vaiheessa esittänyttä kokoomusryhmää ”kovasta poliittisesta linjanvedosta”. Kyllösen mukaan kieltäytymällä kunnallisen hoivakodin rakentamisesta, kokoomuslaiset sysäävät vanhukset yksityisten hoitoon, kaipa sekä kalliiseen että heikkotasoiseen.

Syyttely oli sikäli erikoista, että keskelle käynnissä olleen ”hallitun menokasvun ohjelman” työpöytää kuntasuunnitelman ja sen investointiohjelman ulkopuolelta kuin taivaasta tipahtanut hoivakoti piti aluksi rakentaa yksityisen yrittäjän kanssa solmittavalla teollistamissopimuksella. Toisin sanoen, InLike Oy olisi rakentanut 2 miljoonan talon ja se olisi siirtynyt yrittäjälle vuokralle sekä mahdollisesti joskus lunastettavaksi malliin Test Worldille rakennetut hallit.

En huomannut tuossa vaiheessa, että Kyllönen tai Vasemmistoliitto muutenkaan olisi vastustanut ”yksityistä hoivapalvelua”. Kelkka siis kääntyy sen mukaan mitä milloinkin eteen päätettäväksi kannetaan?

Hoivakodista esitettiin tuossa vaiheessa 20-paikkaista ja siihen olisi ”tavallisten” ympärivuorokautista hoivaa tarvitsevien ikäihmisten lisäksi sijoitettu muualla Lapissa sijoitettuina olevia päihde- ja mielenterveyskuntoutujia.  Hieno ajatus siis kotouttaa hoivattavat, mutta käytännön toteutuksena haasteellinen ajatellen erilaisten asiakasryhmien rinnakkaista asumista.

Kun päättäjille siis sieltä taivaalta tipahtanut hoivakoti siirtyi jatkoselvittelyyn, se muuttuikin jo seuraavalla esittelykerralla kunnalliseksi rakennushankkeeksi, johon kilpailutettaisiin yksityisiä yrityksiä hoivatyön suorittajiksi. Minusta tuo ajatus tuntui järkevämmältä ajatellen sitä, että julkiset hoivapalvelut joudutaan aina kilpailuttamaan ja ei ollut suinkaan varmaa, että teollistamissopimuksella taloon sidottu toimija olisi aina tarjouskilpailun voittaja.

Mutta sitten alkoi tulla lisää uusia kuvioita. Kävi ilmi, ettei hoivakotia voitaisi ARA-avustettuna rakentaakaan suurempana kuin 15-paikkaisena ja ettei erilaisten asiakasryhmien sijoittaminen saman katon alle ollut mahdollista. Toki jotain konsteja jonkinlaiseen sekasijoittamiseen kehiteltiin. Alkoi siis näyttää siltä, että etenkin kuntoutujien osalta esitettyyn kotouttamiseen ei läheskään kaikilta osin päästäisi ja paikkojen saaminen myös muille hoiva-asiakkaille ei ollut välittömästi ihan 15 paikan saati 20 paikan luokkaa. Asia ilmenee myös sosiaali- ja terveyslautakunnan juuri hyväksymästä tarjousmenettelystä, jossa hoivapalvelua haetaan lyhyellä aikavälillä 5 asiakkaalle ja pitemmällä aikavälillä 12 asiakkaalle. Tarjouspyynnössä oleva sopimusaika on 3 vuotta ja sen jälkeen on sopimusta mahdollisuus jatkaa vielä viideksi vuodeksi.

Kun tilanne alkoi mutkistua, päädyimme kunnanhallituksessa esittämään hankkeen poistamista ”hallitun menokasvun” investointiohjelmasta. Sitä toteutetaan seuraavien kolmen vuoden aikana eli samana, jonka nyt haussa oleva hoivapalvelusopimus lyhimmillään kestää.

Myöhemmin on käynyt ilmi, että viranhaltijoiden ja InLiken puolella hoivakodin rakentamista on mietitty jo ainakin viime vuoden syksystä asti. Missään vaiheessa siitä ei vain muistettu informoida päättäjiä, puhumattakaan että se olisi näkynyt missään heidän käytössään olleissa suunnitelmissa.

Inarissa lienee totuttu siihen, että asiat voidaan nakata luottamushenkilöiden eteen siinä samalla siunattaviksi. Tähän suunnitelmista ja talousarvioista poikkeavaan tapaan on muuten kiinnittänyt huomiota kunnan uusi tilintarkastajakin, joka asia näkyy juuri viime viikolla hyväksytyn viime vuoden tilinpäätöksen asiakirjoissa ja muun muassa niihin liittyvässä tarkastuslautakunnan muistiossa.

Olen siis melkoisen vakuuttunut Ivaloon rakennettavan hoivakodin tarpeesta ja näin lienevät myös muut nykyiset kunnanvaltuutetut. Katson kuitenkin, että hanke pitää ottaa suunnitellusti työn alle ja sen toteuttaminen pitää niveltää suunnitelmissa jo aiemmin olleisiin Ivalon ja Inarin kirkonkylän asumispalveluasuntojen rakentamiseen. Hoivakodin rakentamiseen liittyy erillisenä hankkeena myös tuo paikka kuntoutujille. Kaikkia taloja ei voida välttämättä rykäistä pystyyn samana vuotena.

Tähän hoivakoti-palveluasuntojen suunnitteluun ja osittaiseen toteuttamiseen on aikaa nuo kolmisen vuotta, ja niinpä uskon, että tällä vaalikaudella taloja alkaa olla pystyssä ja pystyttymässä.  Ellei sitten jokin ”hillitön elinvoimaohjelma” kaada peruspalvelujen suunnitelmia, mutta eiköhän tilanne pidetä niidenkin osalta hallinnassa.

Toisaalta on mainostettava, että mikäli ryhdymme toteuttamaan Matti Kyllösen kunnanviraston kuppilassa markkinoimaa verotusohjelmaa, eivät kunnan rahat lopu enempää ”elinvoimainvestoinneissa” kuin hoivapalveluissakaan. Matti voinee esitellä itse verotustavoitteensa, mutta muistan hänen suunnitelleen noin kärkeen tuloveron korottamista kahdella prosentilla. Ja kenties kiinteistöverojakin voitaisiin vielä nostaa, Matti?

Syksymmällä se sitten viimeistään nähdään millaisia esityksiä ja puheita keneltäkin tulee.