Hallittua ja vähän hallitsematontakin menokasvua

Puoli vuotta on kulunut työrupeamaa kunnallisena luottamushenkilönä ja päättäjänä. Täytyy sanoa, että melkoisen merkillisiinkin kuvioihin tässä ajassa on ehtinyt törmätä ja vähän perehtyä.

Olenkin sanonut, että toimittajana kuntien menoa seuratessani pidin sitä ajoittain erikoisena, mutta nyt sisältä katsoen ja kokien se vasta erikoista on.  Kunnallisessa päätöksenteossa ja sen valmistelussa olen ehtinyt nähdä naurettavaa hienohipiäisyyttä, äärimmäistä uskoa itseensä ja toisaalta viranhaltijoihin, alentuvaa suhtautumista toisiin saman kabinettipöydän ympärillä istuviin, henkilökemioiden törmäyksiä, joojoo-miehiä ja -naisia sekä vähän kaikessa hanttiin panijoita – ainakin epäilijöitä.

Mutta onhan toki noiden inhimillisten piirteiden ja edesottamusten ohessa nähty myös hienoa paneutumista ja puurtamista.  Kuka enemmän tai vähemmän kuntalaisten etua muistaen, kuka ehkä myös omia intressejään siinä sivussa hoidellen.

Omassa työssäni olen mielestäni onnistunut himmentämään sitä vastustajieni ja pelkääjieni minulle jo vaalien alla tarjoilemaa leimaa valtuuston pahana poikana ja suoranaisena räkyttäjänä. Olen kunnanhallitustyössä ollut omasta mielestäni varsin maltillinen ja jopa unohtunut usein tarkkailemaan kollegoitten tepinää ja mitä he oikein sanovat. Ehkä tuo toisten tarkkailu on perua toimittajan työstä, mutta tokihan minulla myös suu on avautunut silloin kun tuntuu jotain sanottavaa olevan.

Sanomisteni arvoa ja laatua en rohkene alkaa mainostamaan.

Kansalaiskeskusteluunkin olen koettanut välillä osallistua. Siitä huolimatta, että siellä – lähinnä Facebookissa – riittää noita todellisia räkyttäjiä ja tyhjänpuhujia joinain hetkinä mieltä ärsyttämään. Noita heikkoja hetkiäni ovat tietenkin olleet pitkien kokousputkien illat ja kun on havainnut miten perustelematonta ja jalat irti maasta leijuvaa monien marisijoiden jutut ovat.  Joku poliitikkona myös seuraaville kausille tähtäävä onkin sanonut, ettei noiden kansalaisten kanssa kannata ruveta tinkaamaan. Minulla ei moista notkistelun ja nuoleskelun tarvetta ole koskaan ollut eikä tällaisena ikäihmisenä ja siten yhden vaalikauden tähtenä nytkään ole.

Kunhan koetan poimia kuntalaisilta sen asiallisen palautteen ja toimia parhaani mukaan heidän hyväkseen.

Mutta hallitusta menokasvusta:

Kunnanhallitus istui eilispäivänä eli 18.6. tekemässä yhteenvetoa viikkoja ja itse asiassa koko kevätkauden jatkuneesta ”hallitun menokasvun ohjelmasta”. Tänä iltana se esitellään koko valtuustolle ja heinäkuun alussa kunnanhallitus sitten tekee viimeisiä silauksia sekä valmistelee esityksenä valtuustolle.

Ohjelmaa ei ole tehty vain sen ohjausryhmänä toimineen kunnanhallituksen pöydän ympärillä, sillä itse asiassa suurin työ on tehty eri hallintokunnissa ja niiden lukuisissa työryhmissä. Itse osallistuin muutaman tuollaisen työryhmän työhön sosiaali- ja terveystoimessa, sote-lautakunnan puheenjohtajana.

Muutamat luottamushenkilöt kokivat säästöjä etsivän ohjelmatyön olleen samalla virkamiesjohdon uusille luottamushenkilöille järjestämä alokasrumba. Aika nöyräksi siinä monet tuntuivat oppivankin, mutta minusta kuuri antoi myös myönteisellä tavalla tietoa kunnan ja sen eri osastojen tilanteesta ja toiminnasta. Luulen myös, että virkamiesjohto ja ehkä kunnan yhtiöiden johtajatkin oppivat jotain uusista päättäjistä. Eli ainakin sen, ettei meitä viedä ihan kuin litran mittaa milloin mihinkin – niin oikea kuin vetäjien osoittama suunta heidän omasta mielestään ja perustelemanaan saattoikin olla.

Viime maanantain 17.6. kunnanhallituksen kokous oli esimerkki siitä, mihin liian innokkaalla vedätyksellä voidaan päätyä. Nuo esimerkkitapaukset olivat esitys Test World Oy:lle rakennettavan toisen testihallin hankkeen käynnistämisestä ja kuin taivaalta ”hallitun menokasvun ohjelman” investointiosaan tipahtanut kunnalle rakennettava hoivakoti, sekin aluksi 2 miljoonan ja lopuksi 1,5 miljoonan hankkeena.

Test Worldin Indoor-hankeen toinen vaihe olisi pitänyt käynnistää vastoin aiempia päätöksiä ennen kuin on saatu Ely-keskuksen – tai nyt työ- ja elinkeinoministeriön - käsittelyssä oleva avustuspäätös. Hoivakoti torjuttiin kunnanhallituksen äänestyksessä siksi, että sen rakentaminen ja rahoittaminen tuli pöydälle kuntasuunnitelman ja talousarvion investointiohjelman ulkopuolelta. Tosin jotkut luottamushenkilöt olivat valmiit uskomaan sen joissain ohjelmissa jo ainakin rivien väleissä väikkyneen.

En missään nimessä mene sanomaan etteikö hoivakotia piankin tarvittaisi, mutta sen hankinnassa on edettävä suunnitellen. Tuohon suunnitteluun on kytkettävä myös Ivaloon ja Inariin rakennettavat ja jo investointiohjelmissa olleet ikäihmisten palveluasunnot.

Kuvaavaa on, että kun ”hallitun menokasvun ohjelmalla” tavoiteltiin 1,5 miljoona euron säästöjä peruspalveluista lähimmän kolmen vuoden aikana, kuluva vuosi mukaan lukien, kuljeteltiin säästökuurin rinnalla samaan aikaan miljoonien ”elinvoima-” ja muita hankkeita, joihin itse asiassa näillä säästöillä haluttiin rahkeita – ainakin hoitaa syntyvät uudet miljoonavelat.

Viimeisin kunnanhallituksen kokous oli muutenkin melko värikäs ja niinpä näköjään Lapin Kansakin löysi uutisen juuri kiireen johdosta pidetystä ”virkamiesjäähystä”. Kuten kunnanhallituksen puheenjohtaja Jari Huotari uutisessa kertoo, kyseessä oli vain kokoustauko, jonka aikana hallitus halusi keskustella vasta kokouksessa eteensä jaetuista asioista.

Niin, ja eipä ole ollut viime aikoina kunnanhallituksen kokousta ilman Saariselän Siulaa. Siitä myöhemmin.