Hakevatko Inari ja Sodankylä Geoparkia?

Luin inarilaisesta projektipäällikkö Venla Karkolan haastattelun ja huomasin olleeni kunnallisena päättäjänä jotensakin tietämätön siitä, että Inari ja Sodankylä ovat hakemassa Ivalojoen ja ilmeisesti jollain tavoin Sodankylänkin aluetta käsittävää Geopark-puistoa.

Moinen hakuprojekti on ilmeisesti käynnistynyt ihan vastikään, koska kyseinen projektipäällikkö oli aloittanut työnsä heinäkuun alussa.

Geopark-verkosto on kansainvälinen geologisen perinnön suojelua, geoturismia ja kestävää kehitystä edistävä organisaatio, jonka suojelijana toimii YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco. Se on myös verkoston kattojärjestö maailmanlaajuisen Global Geoparks -verkoston kautta. Verkostoon kuuluu 90 geologisesti merkittävää kohdetta 24 eri maasta. Suomesta verkostossa on Rokua Geopark.

Venla Karkola korostaa haastattelussaan juuri Unescon geokohteelle tarjoaman suojelun arvoa. Samaan hengenvetoon hän toteaa, ettei Geopark-jäsenyyden tarkoituksena ole suojella tiettyjä alueita, ”vaan kyse on geologisesti mielenkiintoisesta alueesta, jossa myös alueen kulttuuri, luonto ja elinkeinot on huomioitu”.

Vielä Karkola kertoo puistolle tarvittavasta liiketoimintasuunnitelmasta, jossa pitää kertoa jäsenyyden haun konsepti; onko se esimerkiksi kulta, luonto, saamelaiskulttuuri tai näiden yhdistelmä.

No, saamelaiskulttuurin ja kullankaivun yhteiselostahan on viime aikoina saatu kouriintuntuvia kokemuksia. Luonnonsuojelun ja kullankaivun kompuksesta on taas jo kymmenien vuosien mittelöt Lemmenjoelta.

Eli tästä pääsenkin kysymään, onko Geopark-hanke Inarin kunnalle ja sille merkittävälle elävälle kullankaivukulttuurille onneksi vai vahingoksi? Jos on mahdollista, että saamme Geoparkista uuden inarilaisen luonnon käyttöä rajoittavan ”kulttuurikapulan”, en ole kunnanhallituksen jäsenenä jäsenyyden haun takana.

Onhan näet niin, ettei Inarin kunta ole toistaiseksi ainakaan päätösten tasolla hakemassa mitään Geopark-jäsenyyttä.

Tähän mennessä minulla on käytössäni ainoana kouriintuntuvana Geopark-kannanottona Lapin Kullankaivajain Liiton (LKL) huolenilmaus kyseisestä hankkeesta. Kullankaivajat ovat huolissaan mahdollisista kullankaivua rajoittavista elementeistä. LKL ei saanut taannoin (6.10.2011) Tankavaarassa pidetyssä hanketta valmistelevassa kokouksessa pyynnöstään huolimatta puheenvuoroa, josta se sai aiheen epäillä olevansa jotenkin ei-toivottu toimija.

Aikaisempiin kokemuksiinsa perustaen kullankaivajat pelkäävät, että Geopark toisi sinällään kannatettavista tavoitteistaan huolimatta myös negatiivisia vaikutuksia. LKL epäilee, että geopuiston suojelustatus korostuisi samalla tavalla kuin on käynyt esimerkiksi Lemmenjoella. Siellähän puistoa kulta-alueelle laajennettaessa luvattiin toiminnan saavan jatkua ennallaan, mutta toisin on nyt käynyt.

Myös Laanilan kultareitti mainitaan LKL:n kannanotossa. Metsähallitus on rajoittanut kaikenlaista kullankaivua kyseisen retkeilypolun tuntumassa.

Kolmantena ongelmia tuoneena suojeluasiana LKL mainitsee Natura-verkoston tuomat rajoitukset; Naturan ei pitänyt lupausten mukaan tiukentaa alueiden suojelustatuksia.

Neljäntenä ongelmia tuoneena asiana kullankaivajat nostavat esille erämaalain, jonka ei pitänyt tuoda mukanaan varsinaista luonnonsuojelua lainkaan, mutta josta on tullut lopulta monikäyttöinen kieltolaki.

Kullankaivajat muistuttavat vielä kulta-alueiden kulttuurihistoriallisten erityiskohteiden suojelusta: 

”Kyseiset kohteet ovat osa kullankaivajien historiaa ja ne ovat säilyneet läpi vuosikymmenien, koska kullankaivajat ovat niitä korjailleet. Kohteiden suojelusta ovat muut tahot kiinnostuneet vasta viime vuosina. Nyt nämä kämppämiljööt, jotka ovat kullankaivajien luomia ja läpi historian ylläpitämiä, on suojeltu kullankaivajilta. Tämä naurattaisi, jos ei se itkettäisi.”

Näin toteaa LKL ja ilmoittaa pelkäävänsä samankaltaisten tapahtumien toistumista Ivalojoen Geoparkinkin alueella.

Lemmenjoen - Ivalojoen - Laanilan - Tankavaaran alueella on elävä ja toimiva kullankaivajayhteisö. Alueella on noin 350 valtausta, joilla käy kultaa kaivamassa noin 2000 kaivajaa . Tuotetun kullan arvo on noin 1,5 miljoonaa euroa, mikä vastaa esimerkiksi Tenon lohisaaliin arvoa tai kahden paliskunnan porotuotannon arvoa. Matkailuun liittyvä arvon lisäys on samankaltainen kuin Tenolla; useimmat kaivajat ovat harrastajia ja käyttävät rahaa alueella enemmän kuin kullan arvo on. Lisäksi kullankaivu tukee muuta matkailua ja muu matkailu kullankaivua.

Tämä kaikki on rakennettu ilman yhteiskunnan tukea. 

Kullankaivajat näkevät, että nykyisille kulta-alueille sopivat hyvin kaikki maankäyttömuodot. Matkailun lisääntyminen, Geo-kohteiden ja kultahistorian nostaminen matkailukohteiksi ja matkailurakenteiden parantaminen ovat kaikki erinomaisia asioita. Niitä LKL ilmoittaa kannattavansa. Liiton mielestä tämä kaikki on järkevää rakentaa näiden valmiiden, olemassa olevien, hyvin toimivien toimintojen päälle. Ei siis niin, että jo nyt monilla rajoituksilla piinattua kullankaivua rajoitetaan ja museoidaan toivoen sen yhä kiinnostavan ihmisiä. Lapin kullankaivajien käytännön näkemyksen mukaan museoita maailma on täynnä mutta Suomen aktiivinen kullankaivu on Euroopan mittakaavassa ainutlaatuisena säilytettävä ilman että sille asetetaan uusia uhkakuvia tai rajoituksia.