perjantai 10. kesäkuuta 2016

Nellimin tie sai peruskorjausrahan

Matkasimme eilen kesäkuisen aamun räntäsateessa kohti Utsjokea osallistuaksemme Lapin sairaanhoitopiirin ja Pohjois-Lapin seutukunnan kuntien tapaamiseen. Autossa meitä oli kunnanhallituksen puheenjohtaja Jari Huotari, kunnanjohtaja Jyrki Hyttinen, sosiaali- ja terveysjohtaja Mari Palolahti ja minä. Roolini tuossa tulevassa tapaamisessa olivat sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja sekä Lapin sairaanhoitopiirin yhtymävaltuuston jäsen.
Jossain Petsikon päällä olimme tarkoin näöllä ja kuulolla mitä Yle Areenalta kohta tulisi. Olimme saaneet jo aiemmin kansanedustaja Mikko Kärnältä vinkin olla valppaana kun liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner julkistaisi minne tie- ja rataväylien korjaamiseen kohdennettu 364 miljoonan euron lisärahoitus käytetään.
Ja sieltähän se kolmesta tabletista nähtynä ja kuultuna kohta tuli: Nellimintien peruskorjaukseen annetaan 10,4 miljoonan euron rahoitus!
Tietoa luvassa olevasta rahasta oli jo saatu parisen viikkoa sitten, mutta samalla asiasta pyydettiin pitämään ”radiohiljaisuutta”. Jopa vanha toimittaja älysi pitää suunsa kiinni ja jännittää hiljaa muiden mukana.
Nyt naureskelin jo heti Bernerin infon kuultuani kuinka mitaleja tierahan saannista alettaisiin välittömästi jakaa. Nopeimmat alkoivat jo somessa haukkuakin toisia, joiden katsoivat keräävän ansiottomia irtopisteitä onnistumisesta. Yksi tällainen lyttäämisen kohde oli juuri  Kärnä, jonka tosiasiassa tiesimme olleen hyvin vahvasti kunnan edunvalvojien tukena heidän Helsingissä kulkiessaan ja myös taustavaikuttamisessa.
Seuraavassa haluan tämän blogini aiempiin kirjoituksiin viittaavilla linkeillä muistuttaa miten Nellimin tie nousi ensimmäisen kerran Inarin kunnan kärkihankkeeksi ja millainen poliittinen voima ja sen aikaansaama yhteistyö loivat sen ponnistuslaudan, jolla kymmenien vuosien turha odotus saatiin lopulta päättymään:



Että noin.
Henkilökohtaisesti tämä päätöksen aikaansaaminen oli kuntapoliitikon urani yksi suuri tavoite. Olin jo mukaan lähtiessäni pohtinut niitä asioita, joihin tulisin luottamusmiestyössäni panostamaan. Olin kymmenet vuodet seurannut toimittajan työssä kuinka samat ja vähän uudetkin poliitikot, niin kansanedustajiksi kuin kunnanvaltuutetuiksi pyrkivät, olivat rampanneet Nellimissä kertomassa kuinka nyt se tie vihdoin tänne (heidän ansiostaan) kyllä hommataan. Erityisesti oli huvittanut Esko-Juhani Tennilä, jolle nellimiläisten höynääminen kuului ”perinteisesti” vaalityöhönsä. Sikäli olikin kai aika karmeaa, että Inariin tarvittiin viimein kokoomusvetoinen kunnanhallitus ja valtuusto sekä Suomeen keskustakokoomuslainen hallitus ministereineen – perussuomalaisia unohtamatta - , että Nellimin jo ikuiseksi luultu tiekurjuus saadaan loppumaan.
Omaa ansiotani tässä hankkeessa on tasan sen verran, että esitin vuonna 2013 valtuustoryhmällemme Nellimin tien nostamista hännänhuipun paikalta Inarin kunnan kärkihankkeeksi ja muistuttelin välillä vuosien varrella edunvalvonnan jatkamisesta. Täytyy sanoa, ettei montakaan epäilevää puheenvuoroa kuultu ennen kuin ryhmämme oli yksimielisesti samaa mieltä ja jo siinä yhteydessä arvelin kaikkien muidenkin ryhmien lähtevän asian taakse. Olisi nimittäin poliittinen itsemurha olla lähtemättä, vaikka esitys tulikin varmasti monien mielestä ihan väärältä porukalta.
Senkin ymmärsimme, että ellei Nellimin tielle saataisi tällä vaalikaudella rahoitusta, sitä ei tultaisi saamaan enää koskaan. Tässä mielessä lähdimme kunnanhallituksessa ja sittemmin koko valtuustona sopimaan kunnan omarahoitusosuudesta osoittaaksemme Inarin olevan nyt todella tosissaan.
Täytyy nostaa lakkireuhkaa Nellimin tiehankkeen yhteistyöryhmää vetäneelle Jari Huotarille ja työryhmän sihteerinä toimineelle tekniselle johtajalle Arto Leppälälle, jotka tekivät kunnan puolelta suurimman käytännön työn edunvalvontamatkoissa ja niihin valmistautumisessa. Näen myös erittäin suurena asiana sen, että Lapin Elyn tiejohtaja Jaakko Ylinampa oli myönteisellä asenteella mukanamme osallistuen jo ensimmäiseen työryhmämme kokoukseen.
Lähdimme kunnassa siis aluksi ajamaan Nellimin tietä erityisrahoitushankkeena, johon rahoitukseen etsittiin eri kanavia, mukaan lukien kolttalain mukainen rahoitus.
Kolttakortti ei kuitenkaan pelannut, kuten oli nähty jo ties kuinka monien ”kolttalähetystöjen” maitojunalla paluista. Maa- ja metsätalousministeriöstä saatiin kuntaan selkeä ilmoitus, jonka mukaan kolttalain nojalla ei rahoiteta yleisiä maanteitä ja piste.
Oli siis lähdettävä ihan ”tavalliseen” rahoitushakuun ja sitä tehtiin sekä työryhmän työnä että jokaisessa mahdollisessa kunnan ja valtion edustajien tapaamisessa niin poliittisella kuin virkamiestasolla. Inarilaisten naamat alkoivat käydä tutuksi eduskunnan ja ministeriöiden ovilla sekä kun niistä päin vierailtiin Inarissa.
Nellimin tie on tarkoitus peruskorjata sen vielä vanhoilta osin vuosien 2017 – 2018 aikana. Parhaillaan ”happamia ovat pihlajanmarjat” -tyypit laskeskelevat kuinka monta kymmentä miljoonaa tarvitaan vielä että tie saadaan kokonaan kuntoon.
No, väärin sammutettu tietenkin, mutta josko nyt annettaisiin ensin Elyn tehdä tiesuunnitelma ja urakoitsijoiden ajaa koneensa paanalle. Ja jos lisää rahaa tarvitaan, eivätköhän nämä arvostelijat ja viisaammat tulevat päättäjät hoida sen lopun kasaan – kun me poljimme heille ladun valmiiksi auki.

9 kommenttia:

  1. Rahauutinen oli upean uskomaton juttu!!

    VastaaPoista
  2. Työtä ja kehitystä tämä tuo. Mikseivät älynneet aikaisemmin nostaa kärkihankkeeksi vai liekö ollut hienompia juttuja sinne kärkeen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. E-J Tennilä taisi Lapin Kansassa selittääkin epäonnensa syyksi sen, että kunta ei listannut koskaan tietä kärkihankkeekseen.

      Poista
    2. Saivat silti Tennilä ja Haltta kuvansa lapinkansaan.

      Poista
    3. Ihan hyvä vaan. Ja jos sillä selvitään. Näen Esko-Juhania varmaankin muutaman päivän päästä Rovaniemellä, ajaa tätä nykyä kiivaasti Rovaniemen etua noissa soteasioissa.

      Poista
    4. Ei tarvihe enää nellimöläisten ääniä

      Poista
  3. Saisivat vain paikalliset koneyrittäjät ja muut töitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne saa, pitää vaan olla riittävä määrä kunnollista kalustoa ja järkevä tarjous. Tuskin pikkufirmoja pääurakoitsijaksi näin isoon projektiin, mutta aliurakointiin on varmasti rahkeita.
      Sillehän ei toki mitään mahda, jos joku jättifirma kaappaa koko savotan nollakatehinnoilla tai jopa tappiolla. Kyllä paikalliset kone- ja automiehet osaa laskea, ei sellaisiin aletalkoisiin ole mitään järkeä lähteä. Mutta toivotaan parasta että homma menee järkevästi.

      Poista
  4. Tässäpä onkin muutamille selittämistä. Hyvä VV JH ja te muut ryhmästänne!

    VastaaPoista

Blogin ylläpitäjä päättää kommenttien julkaisemista. Blogi mahdollistaa anonyymin kommentoinnin, mutta suotavinta on esiintyä omalla nimellään. Taustatietoja ja -aineistoa voi lähettää myös sähköpostitse: wildstrack@gmail.com