Vaalikausi olisi puolivälissä ilman ”kovennettua”

Istuvan kunnanvaltuuston ja –hallituksen sekä kunnan muiden luottamuselinten vaalikausi olisi nyt puolivälissä, mikäli kunnallisvaalien ajankohtaa siirtävä uusi laki ei jatkaisi sitä vuoden 2017 kevääseen.

Kunnanviraston pimeyden ytimessä on viisasteltu, että tavallisesti hyvin lusien tuomion istumista on tavattu lyhentää, mutta meille näköjään määrätään vain kovennusta.

No, pitkäksi ei ole aika ainakaan käynyt, sen verran ahkerasti kunnanhallitus on joutunut töitänsä paiskimaan ja yksittäiset luottamushenkilöt saaneet erillisissä tehtävissään rampata. Henkilökohtaisesti ei ole käynyt kateeksi esimerkiksi kunnanhallituksen ja valtuuston puheenjohtajien työ monine edustuksineen normaalin päätöksenteon ohessa.

Tuossa mielessä huomaan ikämiehenä tehneeni oikean ratkaisun kun ilmoitin jo hyvissä ajoin pysyväni poissa keskeisiltä puheenjohtajapaikoilta.

Mukaan lähtiessäni tiesin edessä olevan vaalikauden monet haasteet. Itse asiassa niiden takia valtuustoehdokkaaksi tälläydyinkin.

Oli tiedossa soteilut ja kuntarakennekahinat, oli tiedossa ILO-ratifiointivääntö ja siihen liittyen erilaisten erityislakien valmistelut. Niissä olen osallistunut myös maa- ja metsätalousministeriön asettaman metsähallituslain saamelaisosiota valmistelleen työryhmän työhön pohjoisten kuntien ja Lapin liiton valitsemana ainoana ”muun väestön edustajana”.

Tähänastisten poliittisten saavutusteni arviointiin ei ole aihetta, mutta kokonaisuutena näen luottamuselintemme tehneen ihan hyvää työtä. Edellisten vaalien alla kuultujen pelottelujen sijasta voidaan todeta Inarin kunnan olevan edelleen jaloillaan ja - pahoin pelkään – tekevän tältäkin vuodelta jopa miljoonan ylijäämään päätyvän taloudellisen tuloksen.

Se ei ole mielestäni hyvä asia, sillä tuo tuloshan on suurelta osin kuntalaisilta erilaisina veroina ja muina maksuina kerättyä kolehtia. Miksi kerätä enemmän kuin on pakko, tämä on kysymys, jonka äärellä jälleen ollaan.

On kuitenkin jo näköpiirissä se, että Inarin taloudellinen tilanne kulkee kohti tiukkuutta ja niukkuutta. Valtionosuusjärjestelmän uudistamisen vaikutuksia Inarille ei vielä tarkoin tiedetä, mutta arviot eivät ole optimistisia. Edessä väikkyvät jo uuden sote-aluejärjestelmänkin vaikutukset, jotka alustavien kustannuslaskelmien mukaan olisivat Inarille edulliset. Olen kuitenkin sen verran pessimisti, että kun laskelmia häviäjiksi nyt listattujen isojen paikkakuntien painostaessa rukataan, meille jää lopulta tuossa väännössä käteen luu – jos sitäkään.

Rahaa enemmän tässä sote-asiassa huolestuttaakin se, miten meillä täällä pohjoisilla perukoilla sosiaali- ja terveyspalvelut tullaan Oulun ja Rovaniemen johdolla turvaamaan. Ensimmäiset kommentit esimerkiksi Rovaniemen suunnasta eivät lupaa hyvää.

No, ainakin vuoden 2017 kesään asti Ivalon terveyskeskus on saanut sosiaali- ja terveysministeriöltä luvan toimia ympärivuorokautista päivystystä tarjoavana terveyskeskuksena. Vakaa yritys on tietenkin, että tuon jälkeenkin Ivalossa olisi päivystävä ja muutenkin riittävästi varustettu sekä riittävästi miehitetty terveyskeskus.

Pari päivää sitten kunnanhallituksessa esittäytyi kunnan energiakonsernin Inergian uusi toimitusjohtaja Timo Jokinen. Viitasaarelta perheineen Inariin muuttava Jokinen aloittaa työnsä tilanteessa, jossa kunta joutuu tarkastelemaan konserniyhtiöittensä taloudellista tilannetta ja tuloksentekokykyä kasvaneen konsernivelan raameissa. Inergiankin tulos on tippunut selkeästi samalla kun sen sähkönsiirtoyhtiölle on tulossa suuria investointipaineita siirtoverkkojen parantamista edellyttävien valtion päätösten takia. Kuntalaiselle sähkönkuluttajalle on luvassa yhä ankeampia laskuja. Ja kuntapäättäjille sekä omistajaohjausta suorittavassa kunnanhallituksessa että Inergian hallituksessa rikinkatkuisia palautteita.

Tuossa parin päivän takaisessa kunnanhallituksessa saimme odotetusti ja sovitusti myös kunnanjohtaja Reijo Timperin irtisanoutumisilmoituksen eläkkeelle lähdön takia. Timperin työrupeama päättyy ensi elokuun alussa ja hänen seuraajansa hakua on ruvettu nyt saman tien valmistelemaan.

Myös kunnanjohtajan vaihtuminen kuului niihin asioihin, joista oli tieto ennakkoon ennen nyt meneillään olevan vaalikauden alkua.

Paikallislehdessä kunnanjohtajaspekulaatiota on jo vähän aloitettu, vaikkakaan en tätä kirjoittaessa muista kaikkia esillä olleita nimiä. Päteviä hakijoita voisivat olla ainakin hakijaksi veikkailtu Enontekiön kunnanjohtaja Mikko Kärnä ja Kittilästä potkittu Anna Mäkelä. Sen sijaan kuntalaisten parista paljon kysymyksiä tuottanut Janne Seurujärvi ei yllä ainakaan normaalein hakukriteerein spekuloitavien A-ryhmään.

Tosiasiassa uskon Inarin kunnanjohtajan paikan kiinnostavan laajalti, joten päteviä hakijoita tulee varmasti riittämään päättäjien päänvaivaksi asti.

Oma kokemukseni Reijo Timperistä jakautuu pitkään ja ajoin hyvinkin kitkerään kanssakäymiseen toimittajana sekä nyt parin vuoden ajan saman pöydän ääressä kabinetin oven sisäpuolella päätöksentekijänä.

Melko nyreäähän se tämän jälkimmäisenkin kanssakäymisen alku taisi olla Timperin suunnasta niin minuun kuin moniin muihinkin uusiin päättäjiin nähden, mutta selvää hioutumista on kahdessa vuodessa tapahtunut – puolin ja toisinkin.

Reijo Timperin merkitys Inarin kunnan kehitykselle sekä hyvässä että pahassakin on ollut kiistaton ja hän on muotokuvansa kunnanhallituksen piiristä tulleen aloitteen ja yksimielisen päätöksen mukaisesti valtuustosalin seinälle hyvin ansainnut.

Myös Timperin seuraajalle on Timo Jokisen tavoin kovia haasteita luvassa näköpiirissä olevien uhkien takia.

Joku otti kunnanjohtajan vaihdokseen liittyen esille joissain kaupunkikunnissakin käyttöön otetun pormestarijohtamisen. Kun on seurannut sitä asioiden määrää, joka Inarin kokoisessakin kunnassa kunnanjohdon pöydällä seilaa, kannatan poliittisista ryhmistä erillään olevaa virkajohtajuutta. Sen sijaan kaipaisin poliittiselle puolelle eli luottamuselimiin monipuolisempaa kuntalaisten edustavuutta. Esimerkiksi kunnanhallitustyöskentely kysyy paljon ajankäyttöä, johon monilla työelämässä kiinteästi ja kiihkeästi mukana olevilla ei ole aina mahdollisuutta.

Vaikka harmaan tukan alta löytyy pätkivän muistin ohella joskus elämän kartuttamaa viisauttakin, kunnallisessa päätöksenteossa tarvitaan myös nuorta näkemystä niin päivittäisiin arjen kysymyksiin kuin eteenpäin tulevaisuuteen.