Miljoonilla alkaa olla kysyjiä jonoksi

Inarin kunnanhallitus istui melkein kellonympäryksen käyden läpi kunnan ensi vuoden talousarviota ja vuosille 2015 – 2017 ajoittuvaa talous- ja toimintasuunnitelmaa. Ensi vuoden osalta kyseessä on lähes 54 miljoona euron menopaketti, jota pääosin katetaan arvioiduilla reilun 25 miljoonan euron kunnallisverotuloilla ja vajaan 23 miljoonan euron valtionosuuksilla. Talousarvio perustuu verojen osalta 19 prosentin tuloverotukseen, joka on Lapin alhaisin.

Myös velkojen osalta Inari esittää hyvin voivaa kuntaa; viime vuoden velan määräksi kirjataan 2080 euroa asukasta kohden. Todellisuus on kuitenkin karumpi kun yhteen lasketaan koko kuntakonsernin velat. Niiden kanssa lähestytään ikävästi 7000 euron rajaa – siis kuntalaista kohden laskettuna.

Meitä kuntalaisiahan on vauvasta vaariin viimeisimpien kirjausten mukaan 6767 ja joku ennuste osoittaa edelleen väen pikkuhiljaa vielä vähenevän.

Minusta ei tunnuttu ihan tykättävän kun mainitsin talousarvion käsittelyn yhteydessä Inarin elävän yhdenlaista kuplataloutta. Ehkä jokin lievempi ilmaisu olisikin paikallaan, mutta minusta on parempi sanoa enemmänkin suoriksi kuin niiden kanssa koruilla.

Ensi vuonna Inari pyrkii edelleen ylijäämäiseen talouden tulokseen; tosin vain reilut puoli miljoonaa euroa. Viime vuodeltahan tehtiin ”perinteiseen tapaan” jälleen miljoonissa mitattu positiivinen tulos, joka suoraan sanottuna harmitti sen jälkeen kun kunnanhallitus ja sille pohjia valmistelleet kunnan viranhaltijat pakersivat ns. hallitun menokasvun ohjelman (HMK) pelastamaan kuntaa muka uhkaavalta talouden vajeelta.

Tuo HMK vaikuttaa edelleen, mutta nyt jo jälleen puhutaan mahdollisesta täydentävästä talouden tasapainottamisesta eli säästöistä tulevan kevään aikana. Siinä tapauksessa, että valtionosuusodotukset pettävät. Kun toisaalta sellaistakin näkymää on olemassa, että tältäkin vuodelta päädytään reilusti plussalle, nämä tällaiset jokavuotiset peruskuntaan kohdistuvat, ennakoivat säästötalkoilut alkavat hatuttaa.

Ylijäämäisissä tilinpäätöksissä on se hyvä puoli, että ne antavat mahdollisuuden lyhentää kunnan velkoja ja vähentää uuden lainan ottamista. Niissä on kyllä se vaarakin, että sorrutaan hyvän olon tunteeseen ja sitä myöten ”mukaviin” investointeihin – pakolliset tuonnemmaksi unohtaen.

Kuten kunnanjohtajakin on käsittelyssä olleen talous- ja toimintasuunnitelman johdannossa todennut, ensi vuosi tulee olemaan kunnan talouden kannalta tärkeä. Kuntien rakenteisiin ja toimintaan sekä valtionosuuksiin tulevat muutokset jollain tavalla varmistuvat eikä niistä voine odottaa ainakaan mitään kovin positiivista Inarin taloutta ja palveluja ajatellen.

Nyt suunnitellulle kaudelle 2015 – 2017 Inarin investointien nettomääräksi ehdotetaan yhteensä 6,1 miljoonaa euroa. Ensi vuoden nettoinvestointien osuus on 3,5 miljoonaa ja uutta lainaa niihin joudutaan ottamaan 3,2 miljoonaa euroa – josta 1,7 miljoonaa menee pääomittamaan väliaikaisesti Saariselän kehittämisrahastoa. Kuntalaisten lainamäärä nousee samalla peruskunnan osalta jo yli 2300 euroon.

Lainamäärän pitämistä enimmillään 2400 eurona asukasta kohden edelleen tavoitellaan, mutta tuollakaan keskimäärin 2 miljoonan euron vuosittaisten investointien tahdilla onnistumisen kanssa taitaa olla niin ja näin. Nimittäin edessä häämöttää jono enemmän tai vähemmän pakollisia investointeja.

Noita eteen tulevia peruskunnan investointeja ovat Männikön palvelukodin peruskorjaukset (suunnittelu vuodelle 2016 ja toteutus vuodelle 2017, hinta yhteensä noin 2,8 miljoonaa euroa), mm. terveysongelmien takia päälle kaatuva Ivalon entisen emäntäkoulun kiinteistön peruskorjaus (Kalotin oppimiskeskukselle taattavalla 2,5 miljoonan lainalla), Saariselän päiväkoti (hinta-arvio noin 2 miljoonaa euroa), Ivalon jäähallin kiireellinen korjaaminen tai peräti hallin uusiminen turvallisuusongelmien johdosta (hinta noin 2 miljoonaa euroa?), Inariin ensi vuonna suunniteltavan ikäihmisten palveluasuntoyksikön rakentaminen (hinta noin 2 miljoonaa euroa) ja siihen päälle melkoinen liuta tiedossa olevia pienempiä eikä niin pieniäkään muita investointitarpeita alkaen Ivalon urheilu- ja nuorisotalon peruskorjauksesta, Ivalon koulujen tarvitsemista korjaus- ja muutostöistä ja päätyen vaikkapa terveyskeskuksen röntgenkoneen ja kirjastoauton uusimisiin (hintalaput molemmissa 300 000 euroa).

Alkaa tuntua siltä, etteivät taida rahkeet kaikkeen tarpeelliseen, eivätkä ainakaan säällisessä aikataulussa, riittää.

Eivätkä etenkään tuolla tavoitellulla velan katolla.