Paikat, salkut ja puolueetkin vaihtuvat

Inarin kunnanvaltuuston puheenjohtaja Anu Avaskari päätyi vaihtamaan valtuustoryhmää keskustasta kokoomukseen ja siitä on tehty – tai ainakin yritetty tehdä – elämää suurempi asia. On puhuttu jopa petturuudesta ja etenkin Inarin vasemmisto on ehättänyt muutamaan kertaan jo vaatimaan valtuuston puheenjohtajan paikan säilyttämistä sovitusti edelleen keskustalla.

Vasemmiston huolta vanhan ja ikuisen vastapelurinsa paikoista sopii vain arvailla, ken ei jo arvaa. Läpinäkyvintä asiassa on se, ettei vasemmisto ottanut ollenkaan vakavasti sille vaalit voittaneen kokoomusryhmän tarjoamaa sopuyhteistyötä tällä vaalikaudella. Se nimenomaan halusi jäädä kaiken sopimisen ulkopuolelle muiden valtuustoryhmien päätyessä sopuisasti paikkojen jakoon ja myös jonkinlaiseen koalitioon. Vasemmisto siis missasi nekin vastuun paikat, joita sille olisi ollut tarjolla ja asettui mieluummin toistaiseksi sisällöttömänä näyttäytyneeseen oppositioon. Mainittakoon, että nuo muut ryhmät ovat pitäneet jopa yhteisiä kokoontumisia ennen kunnanhallituksen ja valtuuston kokouksia.

Vasemmiston Matti Kyllönen kertoi ryhmänsä tavoitteen ja taktiikan heti Avaskarin siirtymisen jälkeen Lapin Kansalle: Hän toivoo kaikkien valtuustoryhmien liittoutuvan nyt kokoomusta vastaan. Myös yhteistyökumppanimme keskustan Teuvo Katajamaa on tainnut arvioida ryhmänsä yhteistyön tiivistymistä vasemmiston suuntaan. Tarkoittaako tuo yhteistyön jatkamisen ja muuttuneessa tilanteessa sen tarkistamisen hylkäämistä, sen varmaan pian näemme. Kuinka moni keskustan nykyisestä ryhmästä mahtaisi olla vasemmiston kanssa solmittavan liittouman takana, sehän edellyttäisi varmasti myös vastavuoroisuutta vaikkapa juuri paikoissa? Ja Kyllösen tavoitteista voi kysyä, kuinka monet olisivat halukkaat siirtymään tukemaan pitkään koettua ja viime vaaleissa jaloilla äänestettyä vasemmisto-keskustapolitiikkaa?

No, onhan Venäjälläkin haahuiltu vanhan Neuvostoliiton hyvää aikaa.

Oma yksityisajatteluun perustuva toiveeni keskustan suuntaan on, ettei ryhmä hirttäytyisi yhteen yhteistyökyvyttömään ja herkkähermoiseen naiseen, Toini Sanilaan. Katson näkemääni ja kuulemaani perustaen, että Sanila on hyvin pitkälle tämän keskustan hajaannuksen syy.

Kun luin Yle Sápmin tekemän Sanilan haastattelun, hän ihmetteli mukamas suuresti Avaskarin loikkausta ja arveli, että keskustaa ollaan nyt sysäämässä syrjään Inarin kunnan päätöksenteon paikoilta. Minusta Sanilan kannattaisi olla viimeisenä ihmettelemässä Avaskarin lähtöä, sillä hänestähän se nimenomaan johtui. En tiedä miten nätisti Avaskari lähtönsä taustat tulee kertomaan, sen hän on luvannut, mutta suoraan sanottuna hänen Sanilan taholta kokemansa röykytys oli se viimeinen sietokyvyltä selän katkaissut korsi. Satuin tahtomattani kuulolle tilanteessa, jossa nuo viimeiset haukut Avaskarille tulivat ja niissä kyse oli erityisesti siitä, että Avaskari on ajanut voimakkaasti inarinsaamelaisten oikeuksia vastapuolenaan saamelaiskäräjien johto – johon Toini Sanilan tytär Tiina Sanila-Aikio on näkyvästi integroitunut.

En muuten tiedä kuinka moni keskustan ryhmästä haluaa edistää Toini Sanilan tukemaa saamelaiskäräjien johdon nykyistä politiikkaa ILO-sopimuksineen, saamelaiskäräjille sekä kolttien kyläkokoukselle veto-oikeuden antavine metsähallituslakineen sekä kieleen ja subjektiiviseen arviointiin ja valintaan nojaavine saamelaismääritelmineen. Käsittääkseni keskustalaiset kunnallispoliitikot olivat jo edellisillä kausilla kunnan ILO:sta, saamelaismääritelmästä ja maaoikeuksista antamien lausuntojen takana. Toisin kuin esimerkiksi Sanila on yrittänyt väittää, nuo lausunnot eivät ole asiallisesti muuttuneet kovemmiksi kokoomusryhmän ollessa suurimpana ryhmänä kunnanhallituksessa ja valtuustossa.

Pienenä lisähuomautuksena ja tiedoksi vasemmistolle, että Matti Kyllönen on useampaankin otteeseen kertonut kannattavansa ILO-sopimuksen ratifiointia.

En ihmettelisi ollenkaan jos keskustan ryhmä rakoilisi enemmänkin, mikäli sitä ollaan ohjaamassa Sanila-Kyllönen voimakaksikon luotsattavaksi.

Anu Avaskarin ryhmänvaihdos tulee varmasti näkymään joissain paikkajaoissa, kun niitä tarkistetaan normaaliin tapaan nyt pian vaalikauden puolivälissä. Henkilökohtaisesti en näe tarvetta vaihtaa valtuuston puheenjohtajaa, sillä siinä tehtävässään Avaskari on toiminut hyvin edustaen Inarin kuntaa myös ulospäin vakuuttavasti. Kuten kunnanhallituksen puheenjohtaja Jari Huotari on julkisuudessa kertonut, vaalikauden toisen puolikkaan yhteistyökuvioista ja siihen liittyvistä mahdollisista paikkojen tarkistuksista tullaan neuvottelemaan asiallisesti kaikkien halukkaiden ryhmien kanssa.

Vielä parilla sanalla siitä kuinka maata kaatava asia oli valtuuston puheenjohtajan ryhmän vaihtaminen. Näitä nyt on sattunut ja Inarissakin tätä ennen keskustan ryhmästä on lähtenyt omaksi ryhmäkseen valtuuston puheenjohtajan paikalta Teuvo Niemelä. Muista inarilaisista ryhmän vaihtajista voidaan mainita viime kaudella kokoomusryhmän pomona olleen Raimo Kostamovaaran eroaminen ja taisipa Marko Katajamaakin aikanaan erota vasemmistoryhmästä.

Jos mennään ihan tuoreisiin tapahtumiin valtakunnan politiikkaan, ovat ministerien paikat ja salkut olleet kautta ajan kierrätyskamaa ja jopa puolueita on lentänyt omin siivin tai autettuna sovituista yhteistyökuvioista. Tarkoitan tässä sitä, että mikäli politiikan yhdessä tekemisessä jokin asia tökkii kyllin pahasti, on poliitikolla oltava oikeus lähteä tai hakeutua sinne missä tukea tuntuu löytyvän.

Itse keräsin aikanani keskustalle jättipotin seurakuntavaalien ääniharavana. Ensin tuli selkääntaputuksia ja oltiin kovasti kavereita, mutta pian alkoi kuulua kunnallisjärjestön ”ohjausyksiköstä” outoja viestejä siitä, ettei minua saisi siellä kirkkovaltuustossa tukea ja pian huomasinkin olevani yksin.

Äänet kelpasivat, mutta ihminen ei.

Anu Avaskari ja Toini Sanila tulivat viime vaaleissa keskustaan lakanneesta sitoutumattomien ryhmästä. Jotain jännitettä kai oli jo olemassa tuolta edeltäneeltä kaudeltakin ja käsittääkseni Toini Sanila piti jo alusta lähtien epäoikeudenmukaisena sitä, ettei hänestä tehty heikommasta äänimäärästään huolimatta valtuuston puheenjohtajaa. 

Rajakapteenista nettikiusaajaksi

Olen saanut kunnallisessa luottamustoimessani perääni torpedon.

Tuota nimitystä on käytetty erämaissa metsästäjän tai muun kulkijan jälkiä kuoraavasta valvojasta, poliisista tai rajamiehestä. Tämä minun on jo evp-mallia, eikä se liiku millään moottorikelkalla tai mönkijällä, vaan jäljistään päätellen mäyräkoiralla.

Kyseessä on evp rajakapteeni, jolla on takanaan myös pitkä kunnallispoliitikon taival. Hän kertoo netissä Rajan virassaan organisoineensa muun muassa presidenttien keväisiä hiihtoretkiä ja vihjaa olleensa myös jonkinlainen yhteyshenkilö suojelupoliisin eli Supon suuntaan. Kunnallispoliittiset meriittinsä hän on luetellut Facebookissa Inarin kansalaiskanavalla jo niin monesti ja laajasti, että niiden tiivistäminenkin tällaisessa blogikirjoituksessa on mahdoton tehtävä.

Kyseessä on siis kaikin puolin arvostusta edellyttävä kansalainen. Paitsi että hän on viime aikoina tehnyt parhaansa romuttaakseen sen ehkä jo muutenkin hiipumassa olleen arvostuksen, jota on konsanaan nauttinut.

Rajakapteeni evp:sta on tullut pahemman lajin nettihäirikkö ja muutamiin kohdistuen – allekirjoittanut mukaan lukien – räävitön nettikiusaaja. Hänen viimeisimpien herjojensa takia jouduin ottamaan yhteyttä Supoon ja Rajaan saadakseni niiltä selvityksen tämän kapiaisen Facebookissa tekemistä ”paljastuksista”. Luulen, että hänen samaisessa keskusteluketjussa tekemästään rankasta herjasta erästä toista henkilöä kohtaan saattaa tulla siitäkin jonkinlainen selvittely.

Olin aluksi hieman ihmeissäni, kun huomasin kapteenimme kirjoittelevan minusta selkäni takana ja myös nähteni mitä karkeimpia herjoja – ja myös valheita. Pitkän toimittajauran aikana tällaisia kaunaajia toki tahtoo saada, ja etenkin, jos kirjoittaa aina asioista niiden oikeilla nimillä. Useimmat mielestään kaltoin kohdellut kuitenkin ennen pitkää leppyvät ja oikeasti kaltoin kohdellut viimeistään sen jälkeen kun ovat saaneet esittää lehdessä jonkinlaisen vastineensa. Selvät virheet toimittaja korjaa ne oikaisten.

Itse en saanut lehtimiesaikanani yhtäkään julkisen sanan neuvoston (JSN) langettavaa huomautusta, lehti sen sijaan sai kerran takiani siitä, että oli antanut minun kommentoida, samalla kun olin kirkkovaltuuston puheenjohtaja, toimittajan ominaisuudessa Inarin kirkkoherran jotain ”oikaisuksi” tarkoittamaa vastinetta. Tarkoin en tuota juttua enää muista.

Yhden pienen sakkotuomion sain loukattuani hovioikeuden mukaan tuon samaisen kirkkoherran kunniaa. Halusin maksaa sakon itse kehystääkseni sen työpöytäni viereen, jalkaväen plaketin kunniakirjan ja vuoden journalisti –kunniakirjan viereen.

En siis lopulta tiedä tarkkaan mistä rajakapteenin silmitön kauna oli syntyisin, mutta jotain taannoisiin lehtimiessynteihini liittyvää sen täytyy olla. Monet hyvinkin henkilöön käyvät herjat olen sitten saanut lukea erehdyttyäni aina silloin tällöin keskustelemaan Inarin kansalaiskanavalle joistain kunnallisiin asioihin liittyvistä aiheista. Tuon osallistumisen koen itse asiassa jopa velvollisuudekseni niin kauan kuin olen näissä tehtävissä, valtuutettuna, kunnanhallituksen jäsenenä jne.

Jonkinlainen pohjakosketus, tai olisiko huipennus, tapahtui tätä kirjoittaessani edellispäivänä, sunnuntaina. Viikonloput ovatkin nettihäiriköiden kulta-aikaa; aktiivisuus alkaa kasvaa perjantai-iltana ja saavuttaa totaalisen kirjoitusvirhevaiheen jossain sunnuntaina iltapäivällä. Tämä kaari pätee ainakin niin sanotusti varttuneempiin osallistujiin.

Tuo jo mainitsemani Supo-Raja –paljastus tapahtui kun menin kommentoimaan kapiaisen erääseen toiseen henkilöön kohdistamaa herjaa sitä ihmetellen. Tuokin herja liittyi Lapin rajavartioston toimintaan ja viestini kuului näin:
Vielä tulin toimittajana käymään tässä kun huomasin tuon (K:n) viimeisen ja sitä edeltävän kommentin. Hän viitannee johonkin rajavartiolaitoksen pitämään kortistoon tai vastaavaan, jossa on luokiteltu kansalaisia ja ehkäpä heidän jälkeläisiäänkin merkinnöillä ´epäluotettava´. Tuollainen kertominen täällä julkisella foorumilla vahingoittaa sekä Rajaa että kertomisen kohdetta. Jos olisin hänen tai heidän asemassaan, ottaisin tämän hänen kommenttinsa kipin kapin talteen ja veisin asian tutkittavaksi. Aivan käsittämätöntä, eikä tässä auttane se jos sattuu, ettei ole tolpillaan tämän entinen valvontaviranomainen!

Vastaus tuli minuutissa: Hei. Yrittäkö uhkailla? Minulle tuli vuosia sähköpistia, joka oli kopiotu supolle. Aina vastaanottajana oli VV. Liekkö tuttua?

Kirjoitusvirheistä huolimatta viestistä käy ilmi, että rajakapteenin mukaan suojelupoliisi on seurannut vuosikaudet minun sähköpostejani ollessani Lapin Kansan ja edelleen Almamedian palveluksessa toimittajana ja että kopioituja postejani on jaettu muun muassa Ivalon Rajassa jonkinlaisena huoltoupseerina toimineelle kapiaiselle. Varmasti valtakunnan turvallisuuden takaamiseen liittyen?

Sen verran alkoivat väitteet sekä kansalaisten kortistoinnista että toimittajan sähköpostin seuraamisesta kiinnostaa, että olen lähettänyt kopion keskusteluketjusta sekä Supoon että Rajaan. Soitinkin suojelupoliisille ja yhteyden toisessa päässä oltiin sanoisinko ihmeissään. Silti täytyy minunkin ihmetellä mistä joku rajakapteeni on moisen sähköpostivakoilun kehittänyt – sillä aika uskomattomalta tuo juttu minustakin kaiken nähneenä vanhana toimittajana tuntuu. Toki myös se, että joku keksii moisen asian ihan "omasta päästään".
Jos olisin joku toinen toimittaja, tässä olisivat jo ensimmäiset lööpit tolpissa.

Peuravuonossa pyritään jahkaamisesta ratkaisuihin

Kunnanhallitus käsitteli 15.9.2014 jo toistamiseen sitä, ostetaanko ulkopuolinen konsultti etsimään Peuravuonon sahalle toimijaa. Nyt hintaa oli edellisestä, vain parin viikon takaisesta esityksestä hieman pudotettu, mutta muutoin kyseessä oli bumerangi, jonka minä ja ryhmässämme muutkin kokivat päättäjien turhaksi pyörittelyksi.

Juuri siksikään meillä ei ollut linjaa ottaneina poliitikkoina mahdollisuutta muuhun kuin esityksen torjumiseen. Ainoa ”rohkea” takinkääntäjä edellisen kunnanhallituksen äänestyksen perusteella oli keskustan Heli Portti, joka kertoi facebookissa löytäneensä itsestään pienen kommunistin ja kyseli josko Peuravuonon sahaa ryhdyttäisiin pyörittämään osuuskunnan voimin. Heli tuki kunnanjohtajan konsulttiesitystä kunnanhallituksessa, mutta siellä esittämänsä perustelut hän voinee itse esitellä julkisuudessa. Politiikka kun on julkista toimintaa.

Kunnanjohtajan ehdotus lähti siitä, että maksettu konsultti saisi 31.5.2015 asti etsiä Peuravuonolle uutta toimijaa. Toisin sanoen, asia olisi haudattu kunnanhallituksen pöydän alle enimmillään jopa kahdeksaksi kuukaudeksi. Siinä ehdittäisiin pitää välillä jo yhdet eduskuntavaalitkin ja tuolloin toukokuussa myös kunnanjohtajan eläkkeelle lähtöä edeltävän loman alku olisi ollut enää vajaan kuukauden päässä. Näistä kahdesta asiasta ehtivät nopeat kuntalaiset jo esittää omia kitkeriä mielipiteitään, vaikka miksikään Janne Seurujärven vaalirauhahankkeeksi ei tätä konsultti-ideaa kannata mielestäni julistaa. Ei myöskään kunnanjohtajan lähtökiidon turvaajaksi.

Koska Peuravuonon sahan toiminnan jatkamiseen ilmaantui yllättävää kiinnostusta ikään kuin sen lopullisen hautaamisen loppumetreillä, laadin ryhmämme kokouksen keskustelujen pohjalta kunnanhallituksen kokoukseen vastaehdotuksen, jossa haluttiin turvata kaikille mattimyöhäisille sahureille mahdollisuus tulla esiin ja esittää ajatuksensa.

Esityksemme oli seuraava:  

1)    uuden yrittäjän etsimistä Peuravuonon sahaustoimintaan jatketaan loppuvuoden 2014 ajan omana työnä

2)    mikäli sahaustoiminnan jatkajaa ei ole vuoden loppuun mennessä varmuudella tiedossa, sahalaitos alaskirjataan vuodesta 2015 alkaen InLike Oy:n taseesta ja/tai omaisuus realisoidaan.

3)    kunta pyytää Lapin Ely-keskukselta arvion siitä, millainen sen edellyttämä uusi maaperän ja sahan edustan vesialueen pilaantuneisuuden arvioinnin tulisi olla siinä tapauksessa, että sahalaitos puretaan ja alue valmistellaan muuhun käyttöön.

4)    mikäli sahalaitoksen toiminnalle ei saada määräajassa jatkajaa, mahdollisuuksia Peuravuonon alueen saattamiseksi muuhun käyttöön arvioidaan ja valmistellaan vuoden 2015 aikana.

Esityksellä halusimme asettaa selkeät aikaraamit sille, miten Peuravuonon elvyttämisessä tai hautaamisessa edettäisiin. Jotenkin tuli sellainen tunne, ettei kunnanjohtaja Reijo Timperikään pitänyt tätä InLike Oy:lle annattavaa omistajaohjauspäätöstä pahana. Sen ymmärrän, ettei hän voinut vetäytyä omastakaan esityksestään. On näköjään sen verran ”vanhan liiton virkamies”.

Kunnanjohtajaa voimakkaammin esitystämme vastusti vasemmiston Matti Kyllönen. Hän lupasi jättää esityksemme mukaiseen kunnanhallituksen päätökseen ainoana eriävän mielipiteensä. Muut esitystämme vastustaneet olivat sosdemien Valtteri Huhtamella sekä keskustan Heli Portti ja Toini Sanila. Heidän perustelujaan en siis ryhdy ehkä voi ruveta tässä kertoilemaan, mutta yleisesti arvioiden teemana lienee ollut huoli inarilaisen metsätalouden loppumisesta. Se olisi kokoomuksen ja siis myös minun syyni.

Olin esityksen valmistelun yhteydessä ottanut yhteyksiä metsätalouden puolelle kysellen muun muassa tukin menekkiä. Sitä on ja uskotaan edelleen olevan kiitos pohjoisessa toimivien ja toimintaansa kehittävien suurten sahojen. Ongelmaksi nousi ennemmin sullin eli kuitupuun menekki ja hinta. Tässä asiassa pyritään kehittelemään uusia viritelmiä, mutta Peuravuonon jatkoon nekään eivät suoraan vaikuta.

Meillä ryhmässämme oli siis esityksemme taustana jotain konkretiaa, mutta toisaalla tunnutaan oltavan enemmän poliittisten fraasien tasolla.

Kunnanhallituksen äänet menivät tällä kerralla tasan 4 – 4 puheenjohtaja Jari Huotarin äänen ratkaistessa. Tasatulos johtui siitä, että kunnanhallituksen yhdeksäs jäsen, keskustan Kari Akujärvi istui jäävinä salin ulkopuolella. Hän kun on InLike Oy:n hallituksen jäsen.

Meidän ryhmästämme paikalla olivat Huotarin ja itseni lisäksi Ulla Kemppainen ja Tanja Sanila.

Jo seuraavana päivänä eli tänään kun tätä kirjoitan, on Peuravuonon suhteen tullut mielenkiintoisia yhteydenottoja. Näitä varmaan tarkennellaan ja ehkäpä hyvinkin kohtuullisessa ajassa jotain alkaa tapahtua. Näistä kerron lisää heti kun siihen on mahdollisuus. Sen verran voinen valottaa, etten ainakaan minä usko minkään osuuskunnan pystyvän Peuravuonoa tulevaisuudessa pyörittämään.

Jos vielä senkin sanoisin, että Peuravuonoon liittyvän päätöksenteon yhteydessä ja ohessa on minusta ruvennut tuntumaan siltä, etteivät kaikki päättäjämme ole enää kaikin ajoin kartalla. En siis tarkoita ainoastaan Peuravuonoa, vaan yleensä tapaa jolla päätöksiä tehdään ja jolla esimerkiksi minun ja ryhmämme esityksiin suhtaudutaan. 

Kun sanon, että yleisesti ottaen yhteistyö ja erimielisyydetkin pelittävät, voi jokainen tykönään arvioida mikä on se ketjun heikoin lenkki, jossa hitsaussauma tahtoo palaa liiaksi karrelle. Jos jotain alkaa inarilaisen politiikan kentässä tapahtua, ei se minusta mikään ihme enää olisi.