Kalanviljelyn keskittämisen virheitä halutaan paikkailla?

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) hanketta lakkauttaa Sarmijärven kalanviljelylaitos ja keskittää Inarijärven hoitovelvoitteen mukainen kalanpoikasviljely Inarin laitokselle vastustettiin rajusti. Syynä oli muun muassa se, ettei Inarin laitoksen katsottu soveltuvan Inarijärven nieriän kasvatukseen Juutuajoen kesäveden liiallisen lämmön takia.

”Onnistuu!” kehuttiin. Ja etenkin, kun Inarin laitokselle rakennettaisiin veden jäähdytysjärjestelmä.

Kalanviljelyn keskittämistä edisti vähemmän ansiokkaasti Inarin kunta. Tai oikeastaan pelkkä kunnanjohto jopa ohi koko kunnanhallituksen neuvottelemalla kuukausia RKTL:n ja maa- ja metsätalousministeriön kanssa valtiolle halvasta ratkaisusta: kunta meni ja ostaa päsäytti Inarin laitoksen perustellen moista uhrausta Inarijärven kalanhoitovelvoitteen jatkumisen turvaamisella.

Näin ikään kuin valtio olisi voinut tuon velvoitteen säästösyistä lopettaa!

Inarin kalanviljelylaitoksesta tehtiin kaupassa yksi uusi kunnan ”bisnes”: RKTL maksaa laitoksesta vuokraa kunnan kalatalousrahastolle ja saa vanhan sopimuksen mukaisesti kalanviljelyssään käyttämänsä sähkön ilmaiseksi kunnalta (joka sai aikanaan ilmaista sähköä Neuvostoliitolta ja tovin Venäjältäkin, mutta ei enää). Sähkön toimittaa laitokselle kunnan Inergia Oy, joka laskuttaa siitä kalatalousrahastoa. Niinpä tuo ”bisnes” pyörii tosiasiassa rahaston kannalta plusmiinuskatteella, mieluummin vielä sillä miinuksella sähköenergian kallistuessa kaiken aikaa.

Kalatalousrahastolle jo tuokin ”bisnes” tietää hupenemista ja ainakin sitä, että rahaston todellinen tarkoitus eli Inarijärven kalataloudellisten hankkeiden kehittäminen jää pelkäksi näpertelyksi – jos aina siksikään.

Sitä luvattua vedenjäähdytysjärjestelmää ei silloin muutama vuosi sitten laajennettuun Inarin kalanviljelylaitokseen tullut. Se olisi nostanut hankkeen kustannukset silloisen rahan saannin kannalta sietämättömiksi ja myös järjestelmän käyttökustannukset laskettiin kovin arvokkaiksi. Näin olen saanut suunnitelmia nähneiltä kuulla.

Seurauksena on ollut, että Inarin laitoksella on keuvahtanut nieriöitä veden liian lämmön takia. Vahinkojen määrästä ei ole pahemmin hiiskuttu, mutta ainahan niistä jotain kautta on tietoa tihkunut.

Esimerkiksi kuluneen kesän tilanteesta en tiedä vielä mitään, mutta aion kyllä sitäkin selvittää.

Mutta nyt sitten siihen tämän päivän uutiseen:

Kun lueskelin maanantaina 1.9. pidettävän kunnanhallituksen kokouksen esityslistaa, sattuipa silmääni siellä listan alussa olevaan viranhaltijapäätösten pykälään sisältyvä ”Muistio Kalatalouden kehittämisrahaston kanssa 18.8.2014 käydystä arviointikeskustelusta”. Noita tuollaisia keskusteluja on käyty eri hallintokuntien ja tulosyksikköjen kanssa ensi vuoden ja lähivuosien taloussuunnitteluun liittyen.

Muistiossa, joka ei näy netissä olevassa esityslistassa, on listattu kalatalousrahaston tulevissa hankkeissa jäähileaseman rakentaminen Partakko-Kotalahti alueelle (myös Ivaloon olen esittänyt, mutta ei näytä saavan tuulta alleen). Toisena hankeasiana esitetään ”RKTL:n kanssa selvitettäväksi veden jäähdytyksestä Inarin kalanviljelylaitoksessa”.

Minulle Kalatalouden kehittämisrahaston hallituksen puheenjohtajana ja kunnanhallituksen jäsenenä – sekä näköjään monelle muullekin päättäjälle – moinen ohimennen vilahtava miljoonahanke on uutinen. Voisin yhtä nopeasti kuitata toteamalla ettei tule kauppoja!

Jos kunta lähtee hyväntahtoisena hölmönä paikkaamaan kalatalousrahastonsa jäljellä olevalla pääomalla RKTL:n ja maa- ja metsätalousministeriön virheitä asiassa, joka sisältyy yksinomaisesti niiden velvoitteisiin ja keskinäisiin sopimuksiin, ei minusta ole millään väliä.

Tämä valtion ja RKTL:n logiikka tuntuu lähtevän siitä, että vahingonkärsijäin eli inarilaisten ammatti-, kotitarve- ja virkistyskalastajien on kärsittävä paitsi tuo vahinko, maksettavakin vielä kalliisti siitä.

Odotan mielenkiinnolla mitä ja milloin edellä mainitussa arviointikeskustelussa kuultu rahaston esittelijä Pentti Tarvainen tulee RKTL:n kanssa jossain taustakeskustelussa puhutusta veden jäähdyttämisestä rahaston hallitukselle esittämään. Seuraava hallituksen kokous on jo reilun parin viikon päästä, mutta sitä ennen – lupaan – asiasta puhutaan jo kunnanhallituksessa.

Inarinnieriä on hieno kala, mutta uhkaavatko sen kymmenientuhansien vuosien historian lopettaa ilmastomuutos ja RKTL?

Telkkien kevätkinkereistä syysmuuttoon

Kirjoitin 25.6. tässä blogissani 16.6. pidetystä kunnanhallituksen kokouksesta, joka muistutti minusta telkkien kevätkinkereitä - notkeaniskaisuutensa takia. Silloin äänestettiin nurin esitykseni luopua välittömästi Ivalon ala-asteen koulun opetustiloina olleista ja kunnoltaan epäilyttävistä vanhoista rivitaloista. Esitystäni, joka perustui varsin moneen esille tulleeseen seikkaan, muun muassa joidenkin rakennusalan ammattilaisten arvioihin, torjuttiin turhana hysteriana ja suoranaisena huuhaana sekä opettamalla minulle ”kustannusvastuullisuutta”.

Olin siis vastuuttomasti haluamassa kunnalle lisää kustannuksia.

No, nyt 25.8. pidetyssä kunnanhallituksessa olikin sitten syysmuuton aika. Kunnanhallitus päätti lopulta yksimielisesti - kun kunnanjohtaja suostui muuttamaan alkuperäistä ehdotustaan ainakin pariin kertaan - , että lapsoset noista hometaloista siirrettään varsinaiseen koulurakennukseen. Kun alkuperäisen pohjaesityksen mukaan esikoulun ja iltapäiväkerhojen piti päästä väistötiloihin lukuvuoden 2015 alusta eli vasta lähes vuoden päästä, muutti kunnanjohtaja käydyn keskustelun aikana esitystään niin, että väistötiloissa voidaan aloittaa vuoden 2015 alusta eli kolmen kuukauden päästä. Pyynnöstäni hän täydensi esitystään vielä niin, että väistötiloihin siirtymistä ruvetaan toteuttamaan välittömästi ja että niissä ollaan viimeistään vuoden 2015 alussa. Pyyntöni takana oli lähes koko kunnanhallituksen pöydän takana istuva luottamushenkilöjoukko, joten päätös voitiin kirjata näin yksimielisenä. Se oli hyvä asia.

Kunnanjohtaja täydensi esitystään vielä siten, että ala-asteen tarvitsemia lisätiloja ruvetaan suunnittelemaan ja suunnittelun jälkeen toteuttamaan. Lasten väistyminen nykyiseen koulurakennukseen on siis väliaikainen liikahdus.

Mutta mitä tarvittiin, että ”kustannusvastuullisista” päättäjistämme tuli muutamassa kuukaudessa noin höveleitä?

Mielet muutti 18.9. rivitalojen alapohjille tehty kuntotutkimus, joka toi esiin niin paljon rakennusten käyttöä kyseenalaistavia asioita, ettei niiden edessä kestänyt enää pahimpienkaan kitupiikkien kantti ruveta ottamaan riskiä lasten terveydellä. Toki tässäkin taustalla kulki ajatus euroista eli niistä, jotka kunnalta kuluisivat korvauksiin jos jonkun lapsen tai työntekijän todettaisiin saaneen elinikäisen sairauden rakennusten kunnon takia.

Polygon Oy:n tekemä kuntotutkimus paljasti samalla sen, miten leväperäisesti kunnan kiinteistöjä on korjattu ja huollettu ja niinpä otin esille tarpeen tutkituttaa muitakin vastaavia rakenteita ennen kuin niissä ollaan vastaavan ”katerpillari-päätöksen” edessä. Toki näitä vastaavia mätöpesäkkeitä on jo pengottukin Inarin kirkonkylän koululla ja tiedossa on myös kunnan omistaman entisen emäntäkoulun homepommi.’

Päättäjät olivat varpaillaan loppuun asti siitä, että ala-asteen koulun rivitalojen tuomio johtaisi vyörytykseen hajottaa ala-aste toiminnallisesti. Nytkin esillä pidettiin yläasteen koululla vapaana olevia tiloja, joita on jo pitkään yritetty tarjoilla viides- ja kuudesluokkalaisten koulutiloiksi. Nyt tuolle vanhempien ja myös opettajien vastustamalle hankkeelle saatiin toivottavasti piste.

Omasta puolestani voin päätösten teossa kiittää ala-asteen koulun opettajia, joilta sain kokouspäivän edellä ja juuri ennen ryhmämme kokousta tiedon mahdollisuudesta sijoittaa esikoululaiset ja iltapäiväkerhot koulurakennukseen luokkia järjestellen. Suurelle iltapäiväkerhoryhmälle toimintatilaksi järjestynee koulun pienempi liikuntasali.

Rivitaloissa on esikoulun ja iltapäiväkerhojen lisäksi vielä kielipesä ja yksi asuva vuokralainen. Myös kielipesälle ja asujalle täytyy löytää uudet tilat, joka ei liene mikään suuri ongelma.

Nyt on vain sivistyslautakunnan, kunnan sivistysosaston ja koulun henkilöstön pantava hihat heilumaan, että lasten evakko saadaan nopeasti toteutetuksi.

Päättäjänä minulle jäi nyt koetusta prosessista mielen päälle joitain kysymyksiä. Jäin erityisesti ihmettelemään sitä välinpitämättömyyttä ja jopa ylimielisyyttä, jota esiin nousseiden sisäilmaongelmien suhteen harrastettiin aivan päätöksenteon kalkkiviivoille asti. Tuota harrastusta esiintyi paitsi päättäjillä, myös asiassa keskeisillä paikoilla olleilla viranhaltijoilla.
Ehkäpä kaikki tästä kuitenkin jotain oppivat.

Peuravuonolla enää poliittista käyttöä?

Kun Inarin kunta ei ryhdy enää maksamaan konsulttia selvittämään mahdollisuutta saada Peuravuonon sahalle yrittäjä, on se selvä linjanveto metsätalouden lopettamiseksi Ylä-Lapissa.

Tällainen väite on singahtanut ilmoille tilanteessa, jossa kunnanhallitus Peuravuonolla käytyään ja paikan surkeuden nähtyään päätti esityksestäni selvällä enemmistöllä olla enää sijoittamatta kymmeniä tuhansia euroja jonkun sahurin etsiskelyyn jollekin ilman kilpailutusta löydetylle konsulttifirmalle. Tätä oli esittänyt Janne Seurujärven esittelystä kunnan elinkeino-organisaatio Nordica, jonka jälkeen kunnanhallituksen puheenjohtaja Jari Huotari otti salaiseksi kirjatun äänestyspäätöksen kunnanhallituksen uudelleen harkittavaksi. Kunnanjohtaja Reijo Timperi esitti edelleen Nordican päätöksen hyväksymistä, mutta toisin siis kävi. Kunnanjohtaja ilmoitti jättävänsä päätöksestä kirjallisen eriävän mielipiteensä, jota en ole vielä nähnyt.

Myös kunnanhallituksessa Peuravuono-asiaa piti käsitellä salaisena, mutta kyseenalaistin moisen menettelyn ja kovin nöyrästi jouduttiin myöntämään, ettei salaiseksi kirjaamiselle löytynyt perusteita. Ainoastaan konsultille aiottu palkkio komissioineen katsottiin kuuluvan ”liikesalaisuuden” piiriin. En siitä ruvennut enää tinkaamaan, vaikka kovin epätodennäköiseltä noidenkin salassapidon oikeutus tässä tapauksessa tuntuu.

Ennen kunnanhallituksen kokousta tehdyllä sahakäynnillä Janne Seurujärvi kertoi parhaillaankin erään potentiaalisen sahayrittäjän neuvotelleen mahdollisuudesta tulla Peuravuonolle. Tarkempi kysely jätti sellaisen mielikuvan, ettei noissa neuvonpidoissa ole kovinkaan pitkälle edetty. Ja miksi sitten enää konsulttia palkkaamaan jos kysyjiä kuitenkin tuntui riittävän? Sahahan on ollut myynnissä jo vuosissa ja uskon mahdollisten yrittäjien olevan hyvinkin tietoisia mahdollisuudesta päästä kehittämään 1970-luvun jo silloin käytetyllä tekniikalla varustettua sahaa.

En siis usko hevin ketään toimijaa löytyvän, ellei sitten kunta pukkaa hänelle muutamaa miljoonaa kouraan starttirahaksi.

Kunnanhallituksessa vain Toini Sanila, Timo Väisänen ja Valtteri Huhtamella olivat konsultin pestaamisen kannalla. Heidän linjanaanhan on olla aina samaa mieltä kunnanjohtajan kanssa.

Ennen kokousta käydyssä sananvaihdossa tuli esille ajatus ”viimeisestä yrityksestä” löytää Peuravuonolle yrittäjä sekä tuo poliittinen uhkaus siitä, että konsultin palkkaamatta jättäminen olisi linjaus metsätalouden lopettamiseksi Ylä-Lapista.

Naurettavampaa väitettä saa hakea, mutta kaipa sillä jotkut uskovat olevan poliittista käyttöä!

Totesin kunnanhallituksessa ajan olevan nyt kypsä pohtia Peuravuonon alueen muuta käyttöä. Kun saha ostettiin kunnalle, kehuttiin kaupan julkistamisen yhteydessä kuinka ostos on takuuvarmasti kannattava; jos sahaus joskus loppuu, voisi paikka olla mitä mainioin lomakeskuksen tontti upean Nanguvuonon perukan rannalla.

Nyt tiedetään, että Peuravuonon sahan alue ”mustine vuorineen” tulee olemaan kallis puhdistettava ja kunnostettava. Myrkkymaitten ajattaminen jonnekin ongelmajätelaitokselle ei ole halpaa ja jo pelkkä rakennusten purkaminen kysyy pätäkkää.

Sahakäynnillä todettiin, että osa rakennuksista on vielä kohtuullisesti pystyssä ja niinpä jotain käyttöä noille halleille ehkä voitaisiin löytää. Lämpöjä sahan rakennuksiin ei enää ilman uusinvestointeja saada, sillä lämpökeskus vesijärjestelmineen on sananmukaisesti sökönä. Laitosta aikanaan käyttänyt Kari Akujärvi kertoi jo tuolloin kalastajan ”sydvestin” olleen käypä kapine lämmitysputkistojen alla kuljettaessa. Nyt laitteiston ruostuessa jo tovin aikaa käyttämättömänä sen kunto tuskin on ainakaan kohentunut.

Sahakäynnillä Janne Seurujärvi muisti kertoa, ettei ollut tekemässä sahakauppaa kunnalle, vaan oli niihin aikoihin eduskunnassa. Oheisen Inarilaisesta olevan lehtileikkeen mukaan hän oli kylläkin jo ottamassa sahan avaimet vastaan ja ojentamassa ne saman tien Morven Ltd Oy:n edustajalle.
Mutta mitäkö noita tuollaisia yksityiskohtia muistelemaan! 

Joskus voisi kommentoida…

Olen käynyt aina jossain rakosessa vilkaisemassa mitä inarilaisten kansalaiskanavalla Facebookissa milloinkin meuhkataan.  Vaikka jättäydyin jokin aika sitten olemasta tuolla kanavalla sen vakioräkyttäjien kusitolppana, joskus tuntuu että voisihan tuota jotain siellä kommentoidakin.

Nimittäin silloin, kun sattuu tietämään jonkun asian olevan toisin kuin joku keskusteluketjun ainavarmatietomies tai höyhenenkevytkyläpoliitikko asioista kertoo. Minusta ei ole oikein, että kansalaiset jäävät moisten informaatikkojen annin varaan.

Taannoisesta Yle Lapin ”Mummola”-uutisesta on näköjään väännetty viime aikoina keskustelua Inarin kunnan vanhushuollon tilaan. Tuo ”Mummolahan” on se Ivaloon tuleva ikäihmisten hoivakoti, joka ilmaantui aikanaan puskista kunnanhallituksen hallitun menokasvun investointiohjelmaesitykseen ja joka hanke sitten päädyttiin ulkoistamaan yksityisen rakennettavaksi.

Alkuperäisen ehdotuksen mukaan InLike Oy:n rakennuttamaan hoivakotiin piti tulla teollistamissopimuksella eli vuokralaisena paikallinen yksityinen ylläpitäjä. Ongelmaksi havaittiin kuitenkin palvelun kilpailuttaminen; mikäli teollistamissopimukseen sitoutunut yrittäjä ei pärjäisikään tulevissa määräajoin tehtävissä palvelun kilpailutuksissa, hän olisi enemmän kuin vaikeuksissa. Yrittäjä vetäytyi hankkeesta, mutta hoivakotihanke jäi elämään.

Pidetyn tarjouspyyntökierroksen tuloksena hoivakodin toimijaksi ilmaantui Attendo. Sen kanssa käytiin sittemmin tarkentavat neuvottelut tulevan hoivapalvelun mitoista ja palvelun laadusta. Attendo ei sanele – kuten jotkut näyttäisivät ymmärtävän – tarjottavan palvelun sisältöä. Sen määrittelee palvelun tilaaja ja ostaja eli kunta. Ja tehtyä palvelusopimusta myös valvotaan ja sitä valvoo kunnan ohella myös aluehallintoviranomainen. Kuten muuten valvoo myös kunnan harjoittamaa ikäihmisten hoitoa.

Kansalaiskanavalla kysellään missä tuo ”Mummola” viipyy ja asiasta kaiken järjen mukaan perillä olevat ”poliitikot” lepertävät, että kunnan rakentamana talo olisi jo valmis. Tiedossa pitäisi olla, että hoivakodin pitää olla käytössä 18 kuukauden kuluttua siitä kun palvelusopimus on neuvoteltu valmiiksi. Rakentamisaikaa on siis vajaat kaksi vuotta ja siinä ajassa hoivakodin rakennuttava Artun hoiva-asunnot tuosta tehtävästä varmasti selviää.

Tarkistin tilannetta sopimusneuvotteluja käyneeltä sosiaalijohtaja Mari Palolahdelta ja hän kertoi hoivakodin rakennusluvan tulleen 4.7. ja urakkakilpailutuksen päättyneen 11.8. Hoivakodin rakennustyöt alkavat tämän elokuun aikana ja rakennus saadaan vesikattoon parissa kuukaudessa.

Kansalaiskanavalla on kansaa jymäytetty huokailemalla sitä, että kunta on laittanut vanhushuoltonsa yhden toimijan varaan (Attendoa tarkoittaen). Kaipa kansakin jo sen tietää, että kunnalla on olemassa sen itsensä omilla työntekijöillään ylläpitämä ja juuri laajennettu Männikön palvelukoti. Sen lisäksi on Inarin vanhusten- ja eläkeläisten tuki ry:n omistama palvelutalo Koivikko, josta kunta ostaa palveluja, samoin yksityiseltä Anna ja Aapeli hoivakodilta.

Mitä Attendoon tulee, se joutuu tulevaisuudessa kilpailemaan Ivalon hoivakodin ylläpidosta. Jos jossain vaiheessa yritys ei kilpailutuksessa pärjää, joko hinnan tai palvelun laadun takia, nyt rakennettavan hoivakodin palvelunsuorittaja voi vaihtua – vaikka kunnaksi.

Mummolakeskustelussa on pohdittu myös sote-palvelujen suurta tulevaisuutta eli että pian kunta ei enää vastaa vanhusten eikä muidenkaan sosiaalipalveluista. Tietoa tästäkin tuntuu olevan enemmän kuin esimerkiksi kunnanjohdolla tai kunnan luottamushenkilöillä. Leimaamatta kanavan puheita miksikään koirankusettajien tietotoimiston uutisiksi, joudun kertomaan kuinka uuden viiden suuren sote-alueen järjestämislakiehdotus tulee julki vasta parin päivän päästä ja sen jälkeen sitä päästään oikein ajatusalta tutkimaan.

Se on kuitenkin jo nähtävillä, etteivät kunnat ole jatkossa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjiä eivätkä – ainakaan vähäväkisimmät – tuottajiakaan. Luultavasti Lapissa pyrkimyksenä tulevat olemaan nykyisten sairaanhoitopiirien laajuiset palvelujen tuottamisalueet, jolloin edes jonkinlainen paikallisuuden tuntuma ja tuntemus säilyisi. Tulevaan pohjoisen suursote-alueeseen kuuluisi lopullisesta rajan vedosta vähän vielä riippuen enimmillään ehkä 68 kuntaa. Tuossa kuntayhtymämallilla muodostettavassa sote-alueessa yksistään Oululla olisi sen kaupunginjohtajan laskelmien mukaan ”vain” neljäsosa äänivallasta.

Sopii jonkun joutessaan laskea mikä tulee olemaan Inarin äänivalta.
On siis näillä kusitolpilla parhaillaan mietittävänä ”Mummolaakin” vaikeampia kysymyksiä