Kustannusvastuullisuutta ja kademieltä

Kunnanhallituksen 16.6. pidetty kokous muistutti telkkien kevätkinkereitä, niin notkeaa päiden nyökyttelyä siinä näin. Kokouksen puheita en voi ryhtyä suoraan referoimaan, mutta sikäli kun jotain on lausuttu kabinetin ulkopuolella, ne ovat niin sanotusti vapaata riistaa.

Kokouksessa eivät olleet paikalla kunnanhallituksen puheenjohtaja Jari Huotari eivätkä jäsenet Ulla Kemppainen ja Matti Kyllönen, heidän varahenkilöinään olivat Anne Tuovila, Markku Harri ja Timo Väisänen. Kokousta johti varapuheenjohtaja Toini Sanila ja kokoukseen osallistui puheoikeudellaan valtuuston puheenjohtajisto Anu Avaskari, Eeva Harmanen ja Marko Katajamaa. Kokousta johdatteli kunnanjohtaja Reijo Timperi.

Sivistyslautakunnan aiempi päätös Ivalon alakoulun tilakysymyksestä sekä siihen liittyvästä esi- ja viides-kuudesluokkalaisten sijoittamisesta tuli kunnanhallitukselle kunnanjohtajan käytettyä otto-oikeutta – esityksenä, että lautakunnan päätös kumotaan. Kustannusvastuullisuudella ja esikoulutilojen terveysongelmien kyseenalaistamisella evästetty kunnanhallitus sai pitkän keskustelun jälkeen aikaan sen, että se päätti mennä elokuussa nuuhkimaan kouluja ja katsoa sitten mitä mahdollisesti tehdään – vai tehdäänkö mitään.

Esitin Anne Tuovilan kannattamana, että alakoululle olisi ennen lukuvuoden alkua hankittu arvioitua neljän luokkatilan vajetta poistamaan kouluremonteissa ja muutoinkin väistötiloina käytetyt nykyaikaiset parakit, joita koulu olisi voinut soveltaa tarpeittensa mukaan vaikkapa juuri esikoulu- ja iltapäiväkerhotiloina. Kokouksen edellä kunnanhallituksen jäsen Valtteri Huhtamella kertoi kunnalla olevan jo muutama tällainen siirrettävä tila valmiina, mutta sehän ei tietenkään tarkoittanut, että hän olisi voinut kokouksessa äänestää esityksemme puolesta.

Vaikka kunnanhallitus oli päättänyt ennen kouluasiaa esittää kunnan ensi vuoden investointiohjelman kehyksen korottamista 1,6 miljoonasta 2,5 miljoonaan, ilman että rahan käytölle oli nimetty vielä kohteita, kauhduttiin väistötilaesityksestäni, johon ei ”kustannusvastuullisten” mukaan löytyisi mistään rahaa.

Eipä tietenkään tällaiseen esitykseen, jolla haluttiin välttää se mahdollisuus, että joku tulevista esikoululaisista tai iltapäiväkerholaisista saa elinikäisen terveyshaitan tai että viides-kuudesluokkalaisten siirto yläkoululle voitaisiin jättää tekemättä. Siis jahkailu, nurkkien nuuhkiminen ja päättäjien pyörittäminen jatkuu tavoitteena ilmeisesti saada yläkoulun vapaina oleville tiloille käyttöä.

Tilanteessa, johon nyt on ajauduttu, harmittelen koululaisten vanhempia, joilla ei tunnu olevan yhtenäisyyttä eikä rohkeutta tarttua asiaan. Osoitan myös opettajia, joita lasten tilanteen sijasta tuntuvat huolestuttavan enemmän muut asiat, mukana mahdollinen kesäloman lyheneminen mikäli alakoulun tiloja ja opetusryhmiä ruvettaisiin käymään läpi kaikkien 0 – 6 luokkien oppilaiden mahduttamiseksi koulurakennukseen. Ja sitten pisteenä iin päällä tämä niin kutsuttu sisäilmatyöryhmä, jonka lausuntoa pidän pöyristyttävänä; siinä kyllä mutkitellen myönnetään alakoulun purkukypsien rivitalojen ongelmat ja kannatetaan rakennuksista luopumista, mutta vasta sitten kun se on taloudellisesti mahdollista. Tuossa työryhmässä on viranhaltijoiden ohella vain yksi luottamushenkilö.

En voi mitään sille, että luottoni ”kunnalliseen” sisäilman toteamiseen on vuosien varrella koettujen tapausten perusteella huvennut - viimeksi Inarin kirkonkylän koulu- ja ryhmäpäiväkotitapauksissa.

Koska näyttää siltä, ettei terveitä väistötiloja olla ”toistaiseksi” saamassa, olen vaatimassa ennen kuin yksikään lapsi noihin rivitaloihin astuu, kunnollista kunnan ulkopuolisen toimijan suorittamaa kuntoskannausta. Kunnollinen tutkiminen ei tarkoita rakennusammattilaisten mukaan mitään ilmamittauksia, koska niihin voidaan helposti vaikuttaa, vaan perusteellista rakenteet läpi skannaavaa parin päivän sessiota. Se maksaa ja on mielenkiintoista nähdä millaisen saarnan kustannusvastuullisuudesta tämäkin vaatimukseni saa aikaan.

Kunnanhallitukselle on kerrottu, että myös yläkoulun tiloissa on odotettavissa sisäilmaongelmia, mikäli niihin tuodaan alakoulun viides- ja kuudesluokkalaiset, yhteensä kuutisen luokallista oppilaita. Siispä tuohon samaan kuntotutkimukseen on liitettävä myös yläkoulun tiloja, joissa minulle kerrottuna on ollut ongelmia, mutta joiden ongelmien uskotaan tehtyjen korjausten ja tilojen kuormituksen vähennyttyä hävinneen.

Minulle nämä tällaiset eivät ole kuitenkaan uskon ja toivon asioita.

Vielä pari riviä kaunasta ja kateudesta, jota olen voinut kunnanhallituksen jäsenenä päätöksenteossa havaita. Tuorein tapaus juuri em. kokouksesta, jossa käsiteltiin Metsähallituksen esitystä kahden tyhjillään olevan kalakenttäpaikan siirtämisestä Inarijärven Koutukista lännemmäksi, Pääsaarten ja Kahkun alueille. Tätä siirtoa oli Inarin kalatalousneuvottelukunta yksimielisesti Metsähallitukselle esittänyt, minä kunnan edustajana kannatin ensisijaisesti Kahkunsalmea uudeksi kalakentän sijainniksi.

Koska oli tiedossa, että muutama ammattikalastaja olisi tarvitsemassa läntisellä Inarilla heti tukikohtapaikkaa, esitin, että kunta meneillään olevaan Inarijärven osayleiskaavan uusimiseen viitaten ilmoittaisi Metsähallitukselle sen voivan tehdä kyseisistä paikoista väliaikaiset vuokrasopimukset. Mutta auta varjele millainen urputus moisesta asiasta syntyikään! En voi siis tarkemmin kertoa noista puheista, mutta jotenkin niiden jälkikommenteista jäi maku kaunasta ja kateudesta siitä, että joillakin olisi mahdollisuus päästä rakentamaan ammattinsa tueksi vaatimaton kalastustukikohta Inarille.

Kokouksen jälkeen minulle sanottiin, ettei kaiken maailman ”kalajormien” tarvitse päästä Inarijärven rantaan.

Olen pettynyt sekä kunnanjohdon että kunnanhallituksen sekä valtuuston puheenjohtajiston tapaan ja tasoon käsitellä tällaisia asioita. On turha maalailla kunnan kaavoitusmonopolin turvaamisesta, jos naamasta loistaa kateus ja kiusanteko – ja kun erilaisten ”jormien” poikkeuslupia rakentamiseen puolletaan melkein joka kokouksessa. 

Eniten minua korpesi omasta ryhmästäni tullut, ennakkoon ilmoittamaton vastustus esitykselleni. Sellaista ei hevin kuittaa pelkällä olan kohautuksella, etenkin, kun on itse pyrkinyt olemaan tähän mennessä paikalla ja mukana ryhmässä käydyissä keskusteluissa ja tukemaan yhdessä sovittuja esityksiä.

Hidasta on kun halvalla saadaan

Tämä kirjoitukseni julkaistiin paikallislehti Inarilaisessa 11.6.2014. Kuinka ollakaan kunnanhallitus sai 16.6.2014 pidetyn kokouksensa ylimääräisinä asioina hyväksyttäväksi tarjoukset Veskoniemen kalahallin jo ajat sitten päätetyistä laitehankinnoista ja Inarin kalahallin jo ajat sitten päätetyistä muutostöistä. En käyttänyt tarjouksia hyväksyttäessä yhtään puheenvuoroa, vaikka joku tuntui sellaista naama virneessä odottavan.

No sen olisin voinut tietenkin kysyä, miksi kunnanhallituksen yleensä piti enää noista tarjouksista päättää, mutta ehkä joku ajatteli että varma aina varmaa. Veskoniemen laitteet lienevät jo tulollaan ja eiköhän sinne Inarin hallillekin joku tule kohta rakennustöihin.

Pohjois- ja Itä-Lapin kalatalousryhmän edustajat Eero Liekonen ja Markku Ahonen ihmettelivät Inarilaisessa (4.6.2014) sitä hitautta, joka on koettu Inarin kalahallin kehittämisinvestoinnin käynnistämisessä. Tuo käynnistäminen antaa yhä odottaa, vaikka valtuusto teki siihen tarvittavat määrärahavaraukset jo yli vuosi sitten. Kuten kirjoittajat kertoivat, kyse olisi remontista, joka on tehtävä, jotta hallille saataisiin nykyisten kalankäsittelymääräysten mukainen laitoshyväksyntä. Toisin sanoen, että inarilaista kalaa voitaisiin hallissa käsiteltynä myydä muuallekin kuin lähialueelle.

Olin kunnan kalatalouden kehittämisrahaston hallituksen puheenjohtajana tuomassa halliremontin rahaston asialistalle ja rahaston yksimielinen esitys kulki sen jälkeen kunnanhallituksen kautta valtuustoon. Investointivaraus oli yhteensä 70 000 euroa, josta Euroopan kalatalousrahaston (EKTR) avustuksen osuus peräti 90 prosenttia; kunnan rahoitettavaksi jäi siis vain tuo 10 prosenttia.

Myöhemmin halliremonttia on käsitelty vielä toistamiseen kun remontin kustannusarvio hieman nousi. Siinäkin vaiheessa tuo kunnan 10 prosentin osuus oli vielä voimassa eli kyseessä olisi ollut kunnan kannalta mitä edullisin hanke.

Kalatalousrahaston hallituksessa halliremontista keskusteltiin myös toistamiseen kuluneena keväänä. Tuo kokous ei ollut päätösvaltainen, koska useita rahaston viranomaisjäseniä oli poissa, mutta kokouksesta laadittiin kuitenkin muistio. Keskustelussa todettiin, että halliremontin edellyttämät sisätyöt oli paras tehdä heti kesän alussa eli ennen juhannusta, jolloin hallia voitaisiin käyttää myöhemmin kesällä ja eritoten syksyllä kun kalastuskausi on kiivaimmillaan. Sittemmin kuulin remontin alkamista kysellessäni, ettei alkukesään ehditäkään ja että rahaston keskustelun parhaasta aloitusajasta oli tulkittu tarkoittavan syksyä.

Olen kysellyt sekä halliremontista että mm. Veskoniemen kalahallin laitehankinnoista rahaston esittelijältä sekä kalataloushankkeisiin liittyviä suunnitelmia, tarjouspyyntöjä, hankintoja ja toteutuksia kunnassa hoitavalta henkilöltä useampaankin kertaan. Aina kysyttäessä on joitain liikahduksia tapahtunut, mutta myös minun täytyy ihmetellä mistä yleinen tahmeus johtuu.

Euroopan tukirahastojen ohjelmakausi on ehtinyt vaihtua ja ennakkotiedon mukaan tukiprosentit taitavat pienentyä ja määrärahatkin vähetä.

Jos käy niin, että Inarin kalahallin remonttia joudutaan käsittelemään vielä kolmannenkin kerran kunnan rahoitusosuuden muuttuessa, ja jos tuo muutos on kalliimpaan suuntaan syynä tapahtunut viivyttely, joudun tuossa yhteydessä kysymään kenelle vastuu tai peräti korvaus osoitetaan.

Eero Liekosen ja Markku Ahosen ihmettely ja siihen sisältyvä kritiikki ovat täysin aiheellisia. Pohjois- ja Itä-Lapin kalatalousryhmän taholta on apua ja asiantuntemusta Inarin kalahallihankkeen edistämiseksi ollut kaiken aikaa tarjolla, josta suuri kiitos.

Itse olisin voinut varmasti myös olla aktiivisempi ja aggressiivisempi remonttiasian paimentamisessa, mutta suoraan sanottua luottamushenkilöstä tuntuu nololta muistutella päätoimisia virkahenkilöitä hoitamaan heille kuuluvia tehtäviä.

Myös kiinteistöpolitiikka luo lasten tulevaisuutta

(Oheinen kirjoitukseni julkaistiin paikallislehti Inarilaisessa 14.5.2014. Sen jälkeen sivistyslautakunta teki päätöksen, jonka mukaan Ivalon viides- ja kuudesluokkalaisia ei siirretä Ivalon yläkoululle ja esikoulutiloina olleista parakkirivitaloista pyritään jossain aikataulussa eroon ja että ne tullaan korvaamaan alakoululle tehtävällä tilainvestoinnilla. Minua tuo epämääräisyys nimenomaan esikoululaisten sijoittumisessa ei tyydyttänyt ja siksi olen pitänyt asiaa esillä. Viimeksi kunnanhallituksen kokouksessa 2.6.2014 Ivalon alakoulun tila-asiasta keskusteltiin ja kunnanjohtaja tulee käyttämään sivistyslautakunnan päätökseen otto-oikeutta. Koulutila-asia tuodaan valmisteltuna 16.6.2014 pidettävään kunnanhallituksen kokoukseen. Inarilaisessa olleen kirjoitukseni jatkeena on nykytilannetta koskeva näkemykseni, jonka toin esille myös kunnanhallituksessa evästyksenäni ja toivomuksenani tulevalle valmistelulle.)

Ivalossa on käyty viime aikoina keskustelua siitä, olisiko oikein siirtää alakoulun viides- ja kuudesluokkalaiset yläkoulun tiloihin, jolloin he joutuisivat kehitysvaihettaan liian ”aikuiseen” ympäristöön; hyppynaruja ei kehdattaisi enää kaivaa esille välitunneilla.

Koska ivalolaisilla päättäjillä oli aikanaan vahva näkemys siitä, että Inarin kirkonkylässä tarvitaan vain yksi koulu, jossa lapset viettävät yhdessä kehitysvuotensa päiväkodista yläasteen loppuun ja jollaisen ”yhdyskoulun” kerrottiin olevan nykyaikaa, voin kai minäkin pohdiskella hieman Ivalon kouluasiaa. Ja kun jotkut vanhemmat ovat tilanteesta minulle kertoneet ja kun joudun siihen mahdollisesti paneutumaan myös kunnanhallituksessa.

Syy viitoskuutosten siirtämiseen yläkoululle on alakoulun tilanahtaus. Se lisääntyy kun esiopetusta ollaan siirtämässä koulualueen laidalla olevista rivitaloista itse koulurakennukseen. Syynä on esiopetustilojen kyseenalainen kunto, joka nähdäkseni on ollut päättäjien tiedossa jo ennen nyt käynnistynyttä keskustelua. Minä muistan, että tilojen kerrottiin olevan purkukunnossa niiden rakenteissa olevien, sisäilmaan vaikuttavien vaurioiden takia.

Vaikka lasten ja jopa muutaman aikuisenkin oireiluja on raportoitu, tuntuvat jotkut olevan sitä mieltä, että esikoululaiset tulisi edelleen pitää noissa tiloissa. Joku vanhempi, joka vastustaa viitoskuutosten siirtämistä yläkoululle, kyseli viime Inarilaisessa onko mahdollisesti suurestikin lasten elämään vaikuttava muutos tehtävä ”vain kiinteistöihin pohjautuvien tietojen perusteella?”

Sanoisin, että pienten esikoululaisten kannalta tämä on ehdoton peruste, vai onko joku sitä mieltä, että heidän kohdallaan asiaa on varaa vähätellä ja että heidät ehkä altistetaan kunnan virkatyönä?

Olen keskustellut erään mielestäni vastuullisen esikoululaisen vanhemman kanssa. Vaikka hänen lapsensa osaltaan niiskutettu ja sairasteltu talvi on ohitse, hän ajattelee jo tulevia esikoululaisia ja heidän vanhempiaan.
Hän pohtii, voisiko esimerkiksi seurakunnalta löytyä Ivalon esikoululaisille sopivia väistötiloja mahdollista lopullista koulutilaratkaisua odotellessa.

Koska hänestäkin viitoskuutosten siirto yläkoululle on huono vaihtoehto, mutta jos ja kun se toteutuu, voitaisiinko koulun rytmiä siellä sopeuttaa erityisin järjestelyin.

”Voisiko ajatella, että välitunnit jaksotettaisiin siten, että pienemmät ja yläkouluikäiset viettäisivät sen eri aikaan?” hän pohtii. Ei liene mahdotonta toteuttaa ja esimerkiksi Inarissa tätä pienten ja suurten välituntielämää on ohjattu myös pihajärjestelyin.

Vanhempi kysyy myös niiden rohkeiden perään, jotka uskaltavat tehdä lopullisen ratkaisun nykyisten esikoulutilojen purkamisesta. Ja jos ei muuta ratkaisua voida tehdä, niiden tilalle rakennettaisiin toimiva ja terve rakennus.

Olen vanhemman kanssa samaa mieltä siitä, että kaikenlainen soutaminen ja huopaaminen saattaa tulla maksamaan kunnalle enemmän kuin tekemällä kerralla kestävät ratkaisut.

”Nyt on kyse pienten lasten terveydestä, heillä on vielä elämä edessä, joten tehdään me aikuiset siitä nauttimisen arvoinen eikä pilata sitä heti alkuunsa altistamalla heitä sellaiselle myrkylle, joka vainoaa lopun elämää”, sanoo esikoulusta ekaluokkalaiseksi siirtyvän lapsen vanhempi.

Kabineteissa olen kuullut, että eri puolilta kunnan kiinteistöistä ilmaantuviin sisäilmaongelmiin pitää suhtautua vakavasti. Minusta tuo puhe on oikeaa ja siinä ei saa keidenkään kohdalla lipsua.

Jatkokirjoitus Ivalon koulutila-asiaan

Olin ja olen edelleen hämmästynyt siitä vähättelystä, jota Ivalon alakoulun parakkirivitalojen sisäilmaongelmista on erilaisissa kommenteissa kantautunut. On kerrottu varmana tietona kuinka parakkien ilma on raikasta ja kuinka ”vain” yksi lapsi on siellä oireillut. Erityisesti olen ihmetellyt muutamia opettajien sanomiksi kerrottuja kommentteja ja pohtinut niiden taustalla olevia mahdollisia syitä.

Heti on todettava, etten itse ole kuullut kenenkään opettajan tuota vähättelyä harrastavan, joten tältä osin jätän heidän repostelunsa vain mainintaan noista kertomuksista.

On myös vedottu kunnan terveysvalvonnan kannanottoihin, joiden mukaan tilat ovat kunnossa. En vain ole saanut nähtäväkseni missään vaiheessa ainuttakaan kirjallista raporttia tai virkavastuullista vakuutusta siitä, mitä on todettu ja miten on todettu. Näin kävi aikanaan myös Inarissa, jossa kyllä vakuutettiin asioiden olevan kunnossa, mutta jossa ulkopuolinen mittaaja totesi tilan käyttökelvottomaksi ja se purettiin. Olen siis äärimmäisen epäuskoinen kaikille suullisille vakuutteluille, ja etenkin sellaisille, jotka perustuvat lähestulkoon vain ja ainoastaan ilman haisteluun – ei rakenteisiin menevään tutkimukseen.

Ivalon alakoulun parakkirivitalot tuntevalta rakennusalan ammattilaiselta olen sen sijaan saanut kuulla, että talot ovat purkukypsiä eikä niitä saada kuntoon millään toimenpiteellä. Kyseessä ovat muhaseinäiset parakkitalot, joiden rakenteet ovat kastuneet eräätkin kerrat eikä talojen turvallisuutta saada tästä syystä enää kuntoon. Eikä varsinkaan sillä, että niihin on asennettu tai niihin asennettaisiin rakenteista hiukkasia sisäilmaan kiskova koneellinen ilmastointi.

Pidän täysin vastuuttomina näkemyksiä, joiden mukaan esikoululaiset voisivat oleskella ”toistaiseksi” noissa tiloissa.

Esitykseni kunnanhallitusvalmistelulle on siis se, että esikoululaisille ja koulun iltapäiväkerholaisille on löydettävä tai hankittava muut tilat. Noita tiloja pitää etsiä ensimmäisenä alakoulun päärakennuksesta käymällä läpi sen tilojen nykyinen käyttö sekä tiloihin sijoitetut opetusryhmät. Tämä tarkoittaa myös sitä, että lähtökohtaisesti pyritään pitämään alakoulun kaikki nykyiset luokat talossa. Yksi vaihtoehto tilapulan osoittautuessa ylipääsemättömäksi on hankkia koululle väliaikaisesti auttava kevyempi lisätila, jollaisia nykyään on ollut käytössä muuallakin kouluilla, joilla tehdään perus- tai homekorjauksia.

En siis ensimmäisenä ratkaisuna kannata viides- ja kuudesluokkalaisten siirtoa yläkoululle. Siirrolle löytyy kuitenkin myös perusteita, mikäli jätetään pois viime aikojen keskustelua leimannut tunnekuohunta tai opettajien työhönsä liittyvä ongelmointi. Aikanaan meitä Inarin kirkonkyläläisiä opetettiin olemaan tunteilematta silloin kun koulujamme yhdisteltiin – vastoin kyläläisten, vanhempien ja opettajienkin tahtoa.

En tuolla tarkoita mitenkään kuittailla, vaan korkeintaan muistutella miten asioita on joskus katsottu ja miten niitä on opetettu katsomaan. Itse näen, että tunteiden tulisi saada olla mukana asioista päätettäessä, kunhan niissä heijastuu samalla yleisempi näkemys, ei pelkkä oma etu tai itsekkyys.

Ivalon alakoulun tilatarpeesta puhuttaessa on esille nostettu myös raha. On kerrottu, että koulun laajentaminen maksaa 2 miljoonaa euroa, vähintään.

En tiedä mitä tuolla 2 miljoonalla sitten aiottaisiin eli tehtäisiinkö alakoulusta niin suuri, että sinne voitaisiin sijoittaa myös hupeneva yläkoulun oppilasjoukko?

Kun aletaan puhua rahasta, on luonnollista, että herää kysymys miksi alakoulun viitoskuutosia ei voitaisi ensi vaiheessa siirtää yläkoululla vapaana oleviin tiloihin?

Tuo on kysymys, jolta kunnanhallituksessa ei voida välttyä.

Kunnanhallituksessa joudutaan ihan pakosta katsomaan asioita laajempana kokonaisuutena ja tuossa kokonaisuudessa on tarjolla aivan lähiaikoihin peräti 5 miljoonan euron rahoitus- ja investointitoiveet. Sen lisäksi kuntakonsernille on lankeamassa 15 miljoonan investointirasitus Tunturiverkko Oy:n sähkönjakelun varmistamisesta; sitä edellyttävät valtakunnalliset sähkönjakelun varmuutta koskevat vaatimukset.

Kunta tekee viime vuodelta massiivisen 3,1 miljoonan euron ylijäämäisen tuloksen ja yhtiöiden puolelta tulee voittoja reilu miljoona lisää. Eikö siksi olisi helppo asia kaapaista noita tarvittavia investointimiljoonia sieltä kirstun pohjalta?

Mikä ettei, mikäli nuo voitot siellä selvänä rahana makaisivat.

Todellisuudessa, mikäli kunta päättäisi rakentaa Ivalon alakoulun 2 miljoonan laajennuksen ja vaikka vielä toteuttaisi Inarin Kiinteistöt Oy:n esittämän 2 miljoonan euron osakepääomankorotuksen – jolla maksettaisiin pois sisaryhtiö Inarin Vuokratalot Oy:n lainoja – nuo kaksi asiaa merkitsisivät käytännössä 4 miljoonan euron velanottoa.

Kunnanhallituksessa joudutaan siis kysymään tehdäänkö lisää velkaa jättämällä nykyisiä tiloja käyttämättä ja rakentamalla niiden rinnalle uusia, tai että otetaanko 2 miljoonaa velkaa, että voidaan lyhentää toisaalla 2 miljoonaa vanhoja lainoja?

Ei ole herkkua saada eteensä tällaisia pähkinöitä!

Etenkään, kun ei haluaisi, että tekemiämme velkoja maksavat vielä nuo huolehtimamme viitoskuutoset tai eskaritkin.