Nyt kun vastataan valtiovarainministeriön ruksi ruutuun -kyselyyn,
jossa halutaan tietää minkä kunnan tai kuntien kanssa Inari on aikeissa ja
halukas selvittämään kuntaliitosta.
Kun olemme viime- ja edellisellä viikolla neuvotelleet
naapureiden kanssa sekä sote-yhteistyöstä että kuntajakoasiasta, on
yhteistyöhalukkuutta löytynyt vain Utsjoen suunnasta ja varsinaisten
liittymisten osalta vain perustason sote-alueeksi. Utsjoellakin viralliset
päätökset vielä puuttuvat.
No, eiköhän kunnanhallituksen enemmistö pysy tässä asiassa
edelleen sillä linjalla, ettemme lähde tarjoutumaan mihinkään toimimattomiin
suurkuntaratkaisuihin. Ei, vaikka esittelijämme ajaakin sellaista kuin kärmestä
pyssyyn.
Tavoitteena tulee olla viimeiseen asti Inarin säilyminen
nykyisellään ja itsenäisenä kuntana. Ilman Utsjokea, ilman Sodankylältä
valloitettavaa Lapin paliskuntaa ja ilman meistä kovin kaukanakin olevaa
Enontekiötä.
Jotenkin tämä Inarin kunnan (lue kunnanjohtajan) politiikka
on alkanut muistuttaa muuatta taannoista elintilan haalimista –
stalingradeineen.
Tänään pähkäillään lisäksi - tietenkin – Saariselän Siula
Oy:n kohtaloa ja perätään tilannetietoa myös Saariselän hissiyhtiön myynnistä.
Siulan osalta on veikkauksena lopullisten päätösten
esittämisen siirto lähelle 14.11. pidettävää kunnanvaltuuston kokousta. Itse
olen edelleen jyrkästi sillä kannalla, ettei kunnan päättäjien ensisijainen tehtävä
ole pelastaa kenenkään suuryrittäjän lompakkoa tai imagoa, vaan huolehtia,
ettei inarilaisen veronmaksajan heille uskomia varoja holvata kohtuuttomasti ja
etenkään ilman minkäänlaista perälautaa.
Näitä edellisiltä päättäjiltä jääneitä "mukavia
perintöasioita" Inarin nykyisillä päättäjillä riittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Blogin ylläpitäjä päättää kommenttien julkaisemista. Blogi mahdollistaa anonyymin kommentoinnin, mutta suotavinta on esiintyä omalla nimellään. Taustatietoja ja -aineistoa voi lähettää myös sähköpostitse: wildstrack@gmail.com