Viranhaltija valmistelee ja haluaa myös päättää

Eilen istutun kunnanhallituksen pitkän kokouksen jälkeen joudun pohtimaan kunnan viranhaltijan ja päätöksiä tekevän luottamushenkilön roolijakoa.

Esillä oli kaksi lausuntoasiaa, joihin molempiin tein muutos- ja täydennysehdotuksia, joista olimme keskustelleet aiemmin ryhmässäni sekä myös muutamien muiden ryhmien edustajien kanssa.

Ensimmäinen lausunto koski sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain valmisteluryhmän väliraporttia, josta oli jo väännetty sosiaali- ja terveyslautakunnassa ja jossa esitykseni tuli päätökseksi äänin 4 – 4 – 1 tyhjä. Päätökseen jättivät eriävän mielipiteensä nuo neljä vastaan äänestäneet sekä esittelijä, sosiaali- ja terveysjohtaja Mari Palolahti.

Nyt asia tuotiin kunnanhallitukselle siten, että kunnanjohtaja Reijo Timperi esitti edelleen Palolahden esityksen hyväksymistä. Kunnanjohtaja oli käsittääkseni ollut aiemmin myös sosiaali- ja terveyslautakunnan päätösesityksen konsulttina. Hän ei ollut tällä kerralla itse kunnanhallituksen kokouksessa, vaan esittelijänä toimi kunnanjohtajan sijainen, hallintojohtaja Pentti Tarvainen.

Palolahden lautakunnassa hävinnyt ehdotus oli tiivistettynä se, että Inari lähtisi selvityttämään koko saamelaisalueen käsittävän sote-alueen muodostamista eli siis myös Enontekiön liittämistä siihen. Minun esitykseni perustui nykyiseen Inarin-Utsjoen ja Sodankylän seutukuntaan ja nimenomaan sen luontaisen toiminnallisuuden takia. Kyse on siis keskustelujen ja neuvottelujen lähtötilanteesta, sillä kukaan ei vielä tiedä mihin tässä valtion määräilemänä vielä päädytään. Eikä kyllä kuntienkaan haluista ole vielä selkoa; erityisesti kiinnostaa mitä Sodankylä ja Kittilä Pohjois- ja Keski-Lapin voimakkaina kuntina tekevät.

Ajatukseni on ollut, ettei lähdettäisi heti kannattamaan ja ajamaan etäisyyksien ja yhteyksien takia huonosti toimivaa yhteistyömallia, vaan yritettäisiin tarjoilla valtiolle jotain järjellistä ratkaisua.

Palolahti oli kunnanhallituksen kuultavana eilisen kokouksen alussa. En lähde yksittäisiä puheenvuoroja referoimaan, mutta sain keskusteluista mielestäni vahvistusta näkemykselleni, jonka mukaan Inarin päättäjiä vedätetään viittaamalla valtuuston 28.2.13 päättämään (Nyt 4.3.2013 päivättyyn) lausuntoon kuntarakennelakiluonnoksesta. Siinähän valtuusto taivutettiin kannattamaan ”vain” kuntajakoselvitystä, jossa muodostettaisiin Inarin, Utsjoen, Sodankylän Vuotson saamelaiskunta ja jossa katsottaisiin myös mahdollisuus liittää Enontekiö siihen.
Monikaan valtuutettu ei tuolloin ajatellut niin, että Inari todellisuudessa lähtisi hamuamaan itseensä muita naapurikuntia eikä jopa pilkkomaan naapureitaan. Heiltä tuntui jääneen noteeraamatta sekin lausunnon kohta, jossa Inari antaa ymmärtää kannattavansa kuntaliitoksiin velvoittavan lainsäädännön vahvistamista, koska esitetyllä kuntarakennelailla (18§) kyllä voitaisiin päättää Utsjoen, mutta ei Enontekiön ja Vuotson pakkoliittämistä elleivät kunnat tällaisiin liitoksiin vapaaehtoisesti suostuisi.

Ja sitten ihmetellään miksi naapurit ”kehtasivat” olla niin tylyinä Inarin esityksille.

Muistutan, että jätin tuohon 4.3.2013 lausuntoon sen valtuustokäsittelyssä eriävän mielipiteeni.

No nyt kunnanhallitukselle annettiin ymmärtää, että olimme tuolloin 28.2.13 sitoutuneet sekä ”saamelaisalueen kuntaan” että sitä kautta ”saamelaisalueen sote-alueeseen”. Kun tämä ajatus nyt äänestettiin esitykseni pohjalta selvin numeroin 6 – 3 kumoon, piti Tarvaisen jättää puolestaan eriävä mielipiteensä, päätöstä vastaan äänestäneiden kunnanhallituksen jäsenten eriävien mielipiteiden jatkoksi.

Tarvaiselta eriävä mielipide osoittaa joko omaa demokraattista päätöksentekoa arvostelevaa näkemystä virkamiehenä tai sitten lojaalisuutta esimiestään kunnanjohtajaa kohtaan. Toki työrauha kunnanvirastolla on varmasti tavoiteltava asia.

Viranhaltijoiden eriävät mielipiteet antavat kuitenkin ymmärtää, ettei lautakunnan tai kunnanhallituksen linjauksilla ole arvoa sitten kun seuraavaksi saamme eteemme valmistelun Inarin kuntajakolausunnosta. Tulkitsen asian niin, että Inarissa jotkut viranhaltijat haluavat sekä valmistella asiat että päättää niistä. Asia vaan ei ole näin, vaan viranhaltijat ovat edelleenkin kuntalaisten palkkaamia kunnan työntekijöitä ja päätöksiä tekevät kuntalaisten valitsemat ja kuntalaisia edustavat luottamushenkilöt. Ymmärrän ja kannatan toki viranhaltijoiden oikeutta ja sananvapautta olla milloin mitäkin mieltä kuntalaisina, mutta kuinka moni heistä on oikeasti mukana siinä yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessa, jossa luottamushenkilöt ovat päivittäin ja josta vuorovaikutuksesta ja arjen ymmärtämisestä löytyy se poliittinen linja ja näkemys, jonka tulee ohjata lopullista päätöksentekoa.

On valitettavaa, jos kunnallista päätöksentekoa pyritään ohjaamaan jonkun kivilinnan sisältä ja vieläpä hierarkisesti sen suurimmasta työhuoneesta käsin.

Niin, se toinen lausuntoasia koski Hammastunturin erämaan hoito- ja käyttösuunnitelmaa ja sivuaa viimeisimpiä Metsähallitusta koskevia blogiaiheitani. Tekninen johtaja Arto Leppälä oli tehnyt kunnan lausunnolle hyvän pohjan, jota halusimme kuitenkin täydentää. Tämäkin asia meni äänestykseen, koska Tarvainen ei tässäkään voinut virkamiehenä hyväksyä hänestä ehkä liian suorasanaisia lisäyksiä – vaikka kunta oli aiemmin suunnitelman valmistelussa minusta aika suorasanaisesti lausuillut. Ehdotukseni hyväksyttiin äänin 7 – 2 ja tällä kerralla siihen ei liittynyt viranhaltijoiden eriäviä kantoja.

Kunnanhallituksen jäsenistä Matti Kyllönen ja Toini Sanila olivat Hammastunturin erämaa-alueen suunnitelmaan esittämiäni ja enemmistön hyväksymiä lisäyksiä vastaan. Kunhan päätökset ovat luettavissa kunnan verkkosivuilta, kannattaa katsoa millaisia asioita nämä joka asiassa kunnanjohdon vankkumattomina tukitolppina olevat luottamushenkilöt tulivat tällä kerralla vastustaneeksi.

http://poytakirjat.inari.fi/kokous/20131537-7-13847.PDF
http://poytakirjat.inari.fi/kokous/20131537-7-14095.PDF