Kunnanhallitus päättämään ketä hoidetaan?

Heitänpä tuollaisella raflaavalla otsikolla tilanteessa, jossa olen mukana Inarin kunnanhallituksessa pohtimassa ja myöhemmin päättämässä meneillään olevan ”hallitun menokasvun ohjelman” ratkaisuja sekä kun osallistuin kuluneella viikolla Lapin sairaanhoitopiirin kuntayhtymävaltuuston kokoukseen ja seminaariin tuon valtuuston uutena jäsenenä.

Rovaniemen reissun jälkeen joutuu väkisinkin kysymään, mitä realismia esimerkiksi Inarissa puhutun erikoissairaanhoidon menokasvun hillitsemishaaveissa ja -vaatimuksissa on? Siis tilanteessa, jossa kunnanhallitus tai sosiaalilautakunta ei voi minään budjettipäätöksenä linjata keitä hoidetaan ja keitä ei.
Sen olen toki jossain jo ehtinyt muutaman päättäjän pohdintana kuulla, pitäisikö ”jonkun ylemmän tahon” saada päättää keitä kulloinkin lennätetään helikopterilla hoitoon.

Ei kun lautakunta koolle sitä pohtimaan, jäävit kulloinkin oven ulkopuolella?

Inarissa on esitelty hurjia prosenttilukuja, jotka kertovat sosiaali- ja terveyslautakunnan hallinnonalan menojen kasvaneen viime vuonna edellisvuoteen verrattuna 8,7 prosenttia, runsaalla 1,4 miljoonalla eurolla, ja erikoissairaanhoidon menojen peräti 18 prosenttia, vajaalla 1,3 miljoonalla. Tomakimmat päättäjät ovat käsitelleet tilannetta toruvin äänenpainoin ja jotkut ihan suoraan Lapin keskussairaalakuntayhtymän toimintaa holtittomaksi manaten.

Näin siitä huolimatta, että tiedetään Inarin kunnan sosiaalitoimen menojen asettuvan kokonaisuutena Lapin ja jopa koko maan keskiarvoissa niiden alapuolelle ja että terveydenhuollossakin ollaan erityisolosuhteistamme huolimatta Lapin keskiarvon tuntumassa, vaikkakin hieman sen kalliimmalla puolella. Ja myös vaikka tiedetään, että erikoissairaanhoidossa menokasvut heilahtelevat jopa muutaman kalliin hoitotyön seurauksena. Se toinen kuluja säästävä ja rajoittava vaihtoehto olisi siis jättää hoidot antamatta.

Yksi jälkijättöiseen heristelyyn johtanut asia on kustannusten alibudjetointi. Jo nyt on melkoisella varmuudella tiedossa, etteivät Inarin sosiaali- ja terveystoimeen tälle vuodelle budjetoidut rahat riitä, vaan ne ylitetään ainakin juuri erikoissairaanhoidossa ja varmasti myös muualla sosiaali- ja terveyshuollon hallinnonalalla.

Että kiitoksia vain edelliset päättäjät! Ja moittikaa sitten meitä, jotka emme ehkä löydä niitä meiltä nyt vaadittuja uusia säästöjä peruspalveluista.

Koska sosiaali- ja terveystoimi ja sivistystoimi ovat kunnan suurimpia hallintokuntia, niihin kohdistuvat peruspalveluissa myös suurimmat kustannussäästöpaineet. Oma lukunsa ovat kuntakonsernin yhtiöt, joissa eletään jopa kokousmeininkien kohdalla eri maailmassa. Tai on ainakin eletty.

Sosiaali- ja terveystoimen käyttöbudjetti on ollut reilut 18 miljoonaa euroa ja sen päälle erikoissairaanhoidon runsaat 8 miljoonaa euroa, sivistystoimen budjetti on ollut reilut 10 miljoonaa. Kun päivähoito siirtyi vuoden alusta sosiaalitoimen puolelta sivistystoimen puolelle, on sen muutosvaikutus vajaat kolme miljoonaa euroa toiselta vähentäen, toiselle lisäten. Niin, ja eipä se määräraha tule riittämään siellä päivähoidossakaan.

Mutta palatakseni kirjoitukseni alun kysymykseen siitä realismista.

Lapin sairaanhoitopiirin yhtymävaltuusto sai kuulla, että kustannusten nousua on edelleen tulossa. Paitsi että siihen johtavat normaalit palkka- ja muut ”tavanomaiset” kallistumiset, kustannuksia nostaa myös lääketieteellisen hoidon ja hoitotarpeiden kehitys. Meille esiteltiin niin sanottu Thwaitesin käyrä, jonka mukaan lääketieteen yleinen kehitys nostaa vuosittain kustannuksia noin 5 prosentin vauhdilla, mutta samaan aikaan taloudellisten voimavarojen kehitys jää 2,5 prosenttiin. Eikä ilmiö ole siis vain jokin Lapin keskussairaalan keissi.

Valtuustossa kysyttiinkin sitä samaa kuin minä tuossa edellä eli että kuka sanoo, ettei Lapin kuntien ihmisiä hoidettaisi kulloinkin parhain mahdollisin lääketieteen keinoin?

Kustannuksiin ja niiden nousuun vaikuttava tekijä on myös kansallinen ja kaiketi myös ylikansallinen lainsäädäntö. Siitä johtuen tänä ja ensi vuonna nähdään muun muassa melkoinen kustannusten kasvu ensihoidossa, josta esimakua on jo saatu lääkintähelikopteritoiminnassa ja nyt jatkossa myös maitse tapahtuvassa sairaankuljetuksessa. Hiostin asialla seminaarin asiantuntijoita, jotka eivät osanneet vielä sanoa muuta kuin että ambulanssitoiminnasta tulee varmuudella uusia kustannuksia, mutta mitä ja kuinka paljon, siitä luvattiin ihan oma seminaariaihe kesäkuulle, kun yhtymävaltuusto kokoontuu sairaalan remonteista johtuen jossain Länsi-Lapin puolella (sitä reissaamista Inarin toinen edustaja, seminaarissa muutoin aika hiljaa istunut Toini Sanila hieman moitiskeli kun katsoi reissaamisesta pohjoiseen päin tulevan kuntayhtymälle turhia kustannuksia).

Inarissa etsitään säästöjä, jotta voitaisiin säilyttää vuosikatteet niin sanottujen elinvoimainvestointien toteuttamiseksi. ”Mukavat” ja pakolliset investoinnit ovat siis tiiviisti kytkyssä kunnan lakisääteisiin peruspalveluihin ja niiden menokehitykseen – ja tietenkin myös niihin tuloihin, joita valtionapuina ja kuntalaisilta sekä erilaisilta yhteisöiltä kertyvinä veroina kerätään.

En ole koskaan jaksanut ymmärtää höpötystä kunnan käyttö- ja investointimenojen erillisyydestä!

Inarissa sosiaalitoimessa on edessä mittava investointi kun Männikön palvelukotia joudutaan laajentamaan. Terveydenhuollon puolella kotoisia investointeja ei ole suuremmin kirjattu, mutta Lapin keskussairaalassa niitä on vastassa sitäkin rankemmin. Ne investoinnit edellyttävät Inariltakin varautumista ja tosiasioiden tunnustamista.

Lapin keskussairaalan akuutein investointitarve on käyttökieltouhan alla oleva sairaala-apteekki, jossa ei pelkästään säilytetä lääkepurkkeja, vaan jonka toiminta on paljon moninaisempaa lääkkeiden käyttöön valmistamista ja -jakelua myöten. Apteekin uusiminen on rakentamisen osalta vähintään 8 miljoonan euron investointi, päälle 1,5 miljoonan euron laitteistohankinnat.

Todellinen jytky on tulossa sairaalan laajennuksen myötä. Silloin puhutaan sairaalanyhtymän johtajan Jari Jokelan mukaan 80 -100 miljoonan euron investoinnista. Eikä sekään laajennus ole enää ajallisesti kaukaista tulevaisuutta.

Sosiaali- ja terveystoimen valtakunnallinen kokonaisuudistus on paljolti vielä vasta kiiltona isiensä ja äitiensä silmissä, mutta syntyy ennen pitkää kuten Lapin lapsonen - milloin matkalle, milloin sairaalaan asti ehtien. Tuo sote-uudistus täytyy tietenkin kunnissa ja sairaalakuntayhtymässä odottaa, mutta se lienee jo tässä vaiheessa päivänselvää, ettei keskussairaalatoimintoja viedä Rovaniemeltä minnekään ja että Inarin kuntalaisten ensisijainen erikoissairaanhoidon paikka tulee olemaan Rovaniemellä.

Kuten jo tuolla Facebookin puolella totesin, olen nykyisen tiedon valossa entistäkin vakuuttuneempi siitä, että Inarin on syytä varautua peruspalvelujensa turvaamiseen.

Se tarkoittaa myös määrärahallista varautumista – menoja kriittisesti arvioiden, mutta turhaa heristelemättä ja lakisääteistä sekä eettisesti kestävää työtä tekeviä toimijoita syyllistämättä.