Elinkaarimalli – se on viisautta

(Paikallislehti Inarilaisessa 29.8.2018 julkaistu kolumni)

Inarin kunnanvaltuusto päätti viime torstaina yksimielisesti siitä, että Ivalon koulukampuksen rakentamista valmistellaan elinkaarihankkeena. Jatkovalmisteluihin päätettiin varata lisää 100 000 euroa aiemmin varatun sadan tonnin lisäksi.

Elinkaarimallin toteutus tarkoittaa, ettei kunta itse rakenna uutta koulua, vaan sen tekee yksityinen toimija, joka myös vastaa uuden kiinteistön ylläpidosta pitkän sopimuskauden ajan. Kunta kiinteistön käyttäjänä maksaa käytöstään vuotuista, sovittua palvelumaksua.

Elinkaarimalli on julkisella sektorilla erilaisissa rakentamisissa pitempään käytössä ollut hankintamalli, jollaista kokeiltiin Yhdysvalloissa jo 1980-luvulla ja joka sittemmin on otettu käyttöön erilaisina versioina useimmissa teollisuusmaissa. Viime aikoina Suomessa lähes kaikki koulurakentamiset on toteutettu elinkaarihankkeina.

Inarin kaltaiselle, taloudeltaan varsin pienelle kunnalle ison hankkeen toteuttaminen näin on viisautta, koska sillä vältetään mittava, kerrallinen lainanotto sekä erityisesti minimoidaan kunnalle syntyvät kiinteistöriskit ja varmistetaan rakennuksen kunnon säilyminen pitkällä aikavälillä.

Osasin odottaa valtuustolta yksimielistä linjausta, vaikka vielä joku vuosi sitten kunnanhallituksessa ollessani sain kuulla ideologista jupinaa ”kunnan oman rakentamisen” puolesta. Velkaa ei silloin pelätty, koskapa kyllähän veroilla ja yhtiöosingoilla niitä hoideltaisiin. Tällaista keskustelua käytiin ikäihmisten uusien palvelukeskuspaikkojen hankinnan yhteydessä, kun noiden paikkojen rakennuttajaksi ja tarjoajaksi oltiin sopimassa yksityistä toimijaa.

Nyt kunnanjohtaja Toni K. Laine saattoi perustella koulukampuksen yksityistä rakennuttamista jo suorasanaisesti sillä, ettei Inarin kunnalla ole suuren uudisrakennushankkeen edellyttämää suunnittelun ja rakentamisen osaamista. Siispä nyt asiantuntijakonsultit suunnittelevat ja sen jälkeen rakennuttaja- ja ylläpitäjäorganisaatiot toteuttavat. Toki tuossa suunnitteluvaiheessa käyttäjän eli kunnan omilla suunnittelu- ja ohjausryhmillä on oma roolinsa.

Kun Ivalon koulukampushankkeessa pyritään katsomaan viisaasti tulevaisuuteen, joutuu tässä yhteydessä katsomaan jälkiviisaasti myös hieman menneisyyteen. Eikä edes jälkiviisaasti, eikä niin pitkällekään taaksepäin.

Samalla kun valtuusto nyt siis päätti uuden kouluhankkeen toteutustavasta, käytiin taustalla supinaa Inarin kirkonkylän yhtenäiskoulun ja siihen liittyvän ”monitoimikombinaatin” tilanteesta. Sen teki ajankohtaiseksi juuri julki tullut uusin vesivanhinko, joka kasteli koulun ruokalan ja sen seinänaapurina olevan päiväkodin tiloja. Ruokala jouduttiin sulkemaan ja osa päiväkodin toiminnoista sovittamaan ja siirtämään toisaalle kuivattelun ja korjaustöiden tieltä.

Kun olin aiemmalla valtuustokaudella kunnanhallituksen asettamassa sisäilmatyöryhmässä, kävimme silloinkin Inarin päiväkodilla ja samassa monitoimitalossa olevissa terveysaseman tiloissa. Erilaisten oireilujen ja ongelmien historia tuossa talossa on jo pitkä, joutuihan siitä muuttamaan ennen kunnan tuloa saamelaiskäräjät, jonka työntekijöitä kaiketi ihan sairastui syyepäilyjen kohdistuessa kiinteistöön. Kunnan teettämän remontin jälkeen esiintyneet ongelmat on paikannettu kai pääosin ilmastoinnin säätöongelmiin - tai ilmastointikanaviin remontin aikana jääneisiin rakennusvilloihin - ja niin edelleen. Noinkaan paljon erilaisia oireiluja - todettuja tai epäiltyjä terveyshaittoja - ei taidettu tarvita kun Törmäsen koulu oitis suljettiin?

Tällä kerralla Inarin koulun vesivahingon aiheutti virka-ajan ulkopuolella posahtanut vesiposti. Sitä oli käytetty paljon edellisenä päivänä kun kunnan kiinteistöyhtiön miehet pesivät koulun katoksia ja leikkialueita kesän ajan alueella asustaneiden porojen virtsoista ja kiinteistä ulosteista. Aika erikoinen tuo posahtaminen oli sikäli, että vastaava venttiilin hajoaminen kasteli vain jokin aika sitten Ivalon alakoulua. Olisiko ”kunnan omalle kiinteistöhuollolle” paikallaan antaa pieni vinkki kiinteistöjen vesivuotohälyttimistä, ehkä yleisemminkin valvontalaitteista, miksei vielä aitaamisista vastaavien vahinkojen ja pesupäivien välttämiseksi?

Varsin monta miljoonaa niellyt Inarin koulujen yhdistäminen ja remontointi on oiva esimerkki siitä, miten kunnalliseen rakentamiseen liittyy monesti teknisen osaamattomuuden ohella myös osaamatonta päätöksentekoa. Inarissahan yhtenäiskoulu mitoitettiin heti alkajaisiksi vain sadalle oppilaalle, jonka johdosta koulun toiminta isommalla ja todennäköisesti edelleen kasvavalla oppilasmäärällä on ahtauden takia ollut haasteellista.

No nyt Ivalon kohdalla ei ehkä tehdä vastaavia virheitä, mutta kunnan kehittyvimmän kylän huolestuttava tilanne väikkyy päättäjien edessä jo lähitulevaisuudessa.