Osingoilla tapahtuvasta piiloverotuksesta eroon!

Aika järkyttävän huvittavaa tekstiä toi inarilaisiin – ja varmaan utsjokisiinkin – talouksiin Inergia Oy:n ”Inergiset”-mainoslehdykkä. Siinä Inergia-konsernin johtaja Timo Jokinen näytti haastatelleen itse itseään kertoillen energiakonsernin uusitusta yrityslupauksesta sekä kertoi miten omistaja eli kunta hyötyvät konsernin tulouttamista osingoista ja kuinka konserni luo toiminnallaan paikallista elinvoimaa.
Sattui tuon lehdykän ulostulo päivää myöhemmäksi sen jälkeen kun olin saanut sieltä paikallisen aluetalouden puolelta viestiä Inergian edistävän paikallisen metsätalouden taantumista ja sitä kautta työttömyyttä. Tästä elinvoimatapauksesta toisaalla, sillä tässä nyt osingoista:

Jokinen tyrmää näkemyksen, jonka mukaan konsernin Inarin kunnalle maksama 700 000 osinko olisi jotain piiloverotusta. Hän katsoo, että osinko tulee sitä kautta Inarille (ja Utsjoelle) hyödyttämään paikallista taloutta. Samalla hän kertoo, että ”päättäessään osingonmaksutavoitteesta omistajat käytännössä samalla päättävät Inergian tuotteiden eli sähkönsiirron, kaukolämmön ja veden hinnasta”. Siis mitä? Eikö Inergian maksama osinko tulekaan puhtaana osuutena sen yli 2 miljoonan euron vuotuisista liikevoitoista, vaan sitä säädetään osingontarpeen mukaan kuntalaisten ja muiden asiakkaiden tukiaisilla, korotetuilla sähkö-, vesi- ja lämpömaksuilla. Kyllä tämän tyyppiset kustannukset voidaan rinnastaa paljon ennemmin elinkustannuksiin kuin ”paikallisen elinvoiman” edistämiseen. Kustannusmääritys pätee myös niihin muihin kuin kuntalaisiin sähkön, veden ja lämmönmaksajiin, joihin osinkojen perusteluissa on aina vedottu ja toisaalta Inarin kunta kiinteistöineen, valoineen ja koneineen on Inergia-konsernin suurin energia-asiakas, jonka senkin sähkö-, vesi- ja lämpölaskut maksaa se reppana ja osingoista onnellinen kuntalainen.
Paitsi osingon nimellä kulkevaa osinkoa, kunta kuittaa Inergialta vielä piilo-osinkoa, jollaiseksi katson kunnan kalatalousrahastosta Inergialle annetun 1,2 miljoonan bulletlainan. Se lohkaistiin rahaston hupenevasta pääomasta jotta Inergia voisi ostaa Inarin Lapin Vesi Oy:n osakkeet ja liittää yhtiön näin konserniinsa.
Tuota lainaa ei lyhennetä, vaan se maksetaan kerralla takaisin - jos koskaan maksetaan. Siihen asti Inergia pulittaa rahastolle varsin hyvää korkoa. Kyseessä on siis kunnan toisesta taskusta toiseen tapahtuva ”sijoitustoiminta”, joka maksaa Inergialle ja jonka kustannuksen se joutuu kattamaan tuloksestaan. Toisaalta Inergia kyllä laskuttaa rahastoa kunnan ja valtion sopimuksen mukaisesti Inarin kalanviljelylaitokselle ilmaiseksi toimitettavasta energiasta. Tuo 1,2 miljoonan kilowattitunnin lasku rahastolle on yllätys yllätys käytännössä sama kuin laitoksesta valtiolta saatava vuokra. Siinäpä kuntabisnestä karuimmillaan!

Inergian kunnalle maksama osinko vastaa vajaat yhtä tuloveron prosenttia. Tässäkin tavanomaisessa vertailussa on puhuttu aina veroprosentista, ei paikallisen elinvoiman tuesta. Jotta harhaanjohtamiselta ja kuntalaisten laskujen kallistumiselta osinkoperustein vältyttäisiin, esitän osingoista luopumista ja kunnan veroprosentin korottamista todelliseen, tarvittavaan tasoonsa. Tämän jälkeen Inergiakin saa tehdä bisnestään niin sanotusti puhtaalta pöydältä, ilman omistajan asettamia tulosrasitteita.

Nähtäisiin kenties sähkönsiirto-, vesi- ja lämpölaskujen halpumista? No, enpä oikeasti usko.

Parhaillaan kunnanhallituksessa on ollut esitys kunnan tuloveroprosentin korottamisesta 0,75 prosentilla. Tuolla paikattaisiin talouteen näköpiirissä olevaa valtionosuuden ja verotulojen yhteensä noin 700 000 euron vähennystä. Jos nostamme veroprosenttia toiset 0,75 prosenttia, Inergia pääsee eroon osinkoikeestään ja olemme 20,5 prosentin verotuksella todellisuutta vastaavassa tilanteessa.

Joku miettii heti hyödyttäisikö tämä osingottomuus jollain tavalla ulkokuntalaisia ja yrityksiä, joiden rokottamisella osinkoja on kovinkin perusteltu. Siinäpä huoli, sillä eihän tällä julistettaisi ainakaan samaa negatiivisesti säteilevää elinkeinopolitiikkaa, jota on harrastettu kiinteistöverojen korotuksia perusteltaessa. Tai sitten tuota rokotusta voitaisiin harrastaa tariffi- ja vaikka edelleen kiinteistöveropolitiikalla.

Kyllä paikallista elinvoimaa voidaan silläkin tavalla taannuttaa - ja yrittää loiventaa asiaa vaikkapa ontoilla yritys- tai kuntaimagolupauksilla.