Inarin kuntakonsernin yhtiöt keitä varten?

Inarin kunnanhallitus erotti äskettäin Inergia Oy:n koko hallituksen, joka hallitus ehti olla tuossa muodossaan toiminnassa vain lyhyen ajan. Kovasti on syytä kysytty, mutta kuten jo aiemmin blogissani kirjoitin, jätän sen tarkemmin selittämättä. Tottahan tavallisesti tällaisissa tapauksissa syynä on omistajan taholla todettu luottamuspula. Kuntakonsernissa tuon luottamuksen arvioi juuri kunnanhallitus, jonka viimeaikaisia koko konsernin tarkasteluun kytkeytyviä selkeitä ohjeistuksia ei Inergiassa otettu vakavasti.

Ei Inergian hallitus tietenkään ihan oma-aloitteisesti lähtene mitään ohjeistuksia rikkomaan, vaan se toimii yhtiön toimitusjohtajan esittelyn pohjalta. Toisin sanoen kyse täytyy silloin olla siitä, että toimitusjohtaja ja hallitus häntä myötäillen katsovat osakeyhtiölakia tavallansa tulkiten omistajan toimivan yhtiön edun vastaisesti, vailla tarvittavaa ymmärrystä.

Seuraava kysymys voisi kuulua olisiko oikeampaa erottaa toimitusjohtaja? Tässä vaiheessa sanon ”virallisesti” vain että hyvä kysymys. Toisaalta kun tapahtuneen jälkeen on esiin tullut tilaamatta ja pyytämättä muuan dokumentti sisältäen kiitokset erotetun hallituksen erinomaisuudesta ja omistajan vahingollisesta toiminnasta, on mielessä väkisinkin käynyt vastakysymys miksi todellakaan ei?

Mutta jospa seuraavaksi hieman yleisemmin pohdiskelua kunnasta ja sen yhtiöistä:

Energiayhtiö Inergia Oy:n kantamuotona on ollut Inarin kunnan sähkölaitos, jonka omaisuuden sähkönjakeluverkkoineen voimalaitoksineen yhtiö aikanaan peri. Sittemmin Inergia-konsernia on paisutettu yhtiöittämällä vesilaitos ja onhan konserniin tullut lisärönsynä vielä lämpöyhtiökin. Sittemmin Inergia myi ulos sähkönmyyntinsä ja pilkkoutui sähkönsiirronkin osalta erilliseksi Tunturiverkko Oy:ksi sekä asennustöiden osalta Ellappi Oy:ksi. Inarin kunnan ohella Inergian tytäryhtiöitä omistaa myös Utsjoen kunta.

Mikä sitten oli Inarin kunnallisen sähkölaitoksen toiminnan tavoite? Siitä en löydä tähän dokumenttia, mutta jos väitän että toimittaa sähköä inarilaisiin koteihin, yrityksiin ja laitoksiin mahdollisimman edullisesti, en liene paljonkaan väärässä.

Mutta mikä on Inergia Oy:n yhtiöjärjestyksessä kirjattu toiminnan tavoite? Tarkasti lainaten se kuuluu: ”Yhtiön toimialana on sähkön, kaukolämmön, veden ja jäteveden siirto, tuotanto ja kauppa sekä niihin oleellisesti liittyvät verkonrakennus-, urakointi- ja tietotekniikkapalvelut. Yhtiö voi hallita ja omistaa kiinteistöjä ja osakkeita ja osallistua omistajana tai rahoittajana alueensa elinkeinojen kehittämiseen”.

Ei siis sanaakaan mistään yhteiskunnallisesta vastuusta, joka jo sinällään ohjaisi yhtiön toimintaa sen juurena olevien kunnallisten laitosten ja yleensä kunnallisten palvelujen periaatteiden suuntaan.

Eipä ihme, että esimerkiksi sähkönsiirtäjänä Inergian Tunturiverkko Oy komeili jossain valtakunnallisessa kalleusvertailussa melko kärjessä. Selityksiä syistä kyllä löytyy ja että omistajan vaatimusta valtakunnallisissa keskiarvoissa tai niiden alapuolella pysymisestä on kyllä koetettu noudattaa.

Joudun kysymään, onko Inergiasta ja ehkäpä muistakin Inarin kuntakonsernin yhtiöistä luotu löysällä toiminnan kirjaamisella ja nelivuotiskausin vaihtuvalla ja kunkin kauden alkupuolet haparoivalla omistajaohjauksella itsellisiä dynastioita, joissa ainoana toimintaa ohjaavana periaatteena on osakeyhtiölain kirjaimellinen noudattaminen nimenomaan yhtiön voitontavoittelussa? Mielestäni näkemys on tullut viime aikoina varsin suorasanaisesti päättäjien silmille. Jotenkin on alkanut tuntua siltä, että seuraavaksi yhtiöiden hallituksista potkitaan kokonaan pois sinne valitut luottamushenkilöt ja tilalle otetaan ”ammattiosaajia”, yhtiöiden omia toimitusjohtajia ja muita työntekijöitä.

Näin ehkä on jossain tytärkonsernissa jo tehtykin (tietoa kun ei välttämättä kuntakonsernin johdolle tuoda), joten olisiko aiheellista saman tien eriyttää yhtiöt kokonaan kuntakonsernista ja myydä ne oikeille bisnesomistajille? Tuskin kuntalaisten energia- ja muut laskut siitä enempää kallistuisivat – kuin ne näyttävät nyt kallistuvan joka tapauksessa.

Luin jostain tässä hiljattain Lahden kaupungin toimialajohtajana olevan ja aiheesta väitelleen Matti Kurosen puheenvuorokirjoituksen, jonka otsikkona oli ”Kuntayhtiöt ajelehtivat ilman omistajaohjausta”. Kurosen mukaan ”Suomen yli 300 kuntaa ovat julkisten tehtäviensä ohella merkittäviä vallankäyttäjiä yrityksissä. Monesti nämä yritykset ovat sellaisia, jotka kunnat ovat itse perustaneet yhtiöittämällä toimintojaan ja ajautuneet omistajiksi ennemmin kuin tehneet strategisia linjauksia”.

Kuronen jatkaa: ”Kuntayhtiöiden kohdalla keskustelu on pääosin pyörinyt sen ympärillä, pitäisikö hallituksissa olla ammattilaisia poliitikkojen sijaan. Hallitukseen liittyvät ongelmat ovat kuitenkin vain yksi ilmenemismuoto omistajuuteen liittyvistä syvemmistä ongelmista”. Ja edelleen: ”Kunnallinen demokratia ei siis kaikilta osin ole pystynyt omaksumaan toisenlaisen hallintamuodon, osakeyhtiön, tapoja. Kysymys kuuluu, osaako kuntaomistaja luoda sellaisen rakenteen, jossa yrityksen, sen johdon ja omistajan päätösvalta sekä toisaalta vastuu äänestäjille ovat selkeitä? Kuntapolitiikkaa arvioitaessa tämä taloudelliselta merkitykseltään valtava asia on kuitenkin pimennossa. Kuntatalouden, ja laajemmin koko julkisen talouden, näkökulmasta asiaan on syytä kiinnittää huomiota”.

Kurosen mukaan ”Omistajaohjaajana kunnalla on mahdollisuus pitkäjänteisyyteen sekä mahdollisuus antaa yritykselle kunnan tai kuntalaisten kannalta tärkeitä erityistehtäviä. Konserniajattelu tuottaa myös hyötyjä, parhaimmillaan kuntayhtiö pääsee hyödyntämään kunnan muiden yhtiöiden kumppanuuksia. Kunta ei ole omistajana kuitenkaan läheskään aina määritellyt tavoitteitaan. Päättäjien tavoitteet voivat olla keskenään ristiriitaisia: joku painottaa työllisyyden turvaamista, toinen voiton tuottamista omistajalle ja kolmas yrityksen toimimista tietyn palvelun tuottajana ilman, että yritys voisi kehittyä omaehtoisesti. Tavoitteiden taustalla voi olla piilotettuja poliittisia intressejä”.

Tuollaisessa ristituulessa taitava kuntayhtiön toimitusjohtaja voi tehdä melkein mitä haluaa? Ja jos häntä ei siis ohjata ja jos yhtiölle ei ole kirjattu selkeitä yhteiskunnallisia velvoitteita.

Kuronen päättää kirjoituksensa siteeraamalla professori Iiro Jussilaa. Hän on käyttänyt termiä ”psykologinen omistajuus” hallinnosta, joka aidosti tuntee yrityksen omakseen. Tämä kuntaomistajalta tuntuu Kurosen mielestä usein puuttuvan. Hänen mukaansa ”Omistajaksi ajautumisen ajopuuruuhka on nyt purettava. Jokaisen kunnan on jokaisen yhtiönsä kohdalta käytävä läpi, miksi kunta on omistajana tai miksi asiakkaana. Vastauksensa muodostettuaan kunnan on kaikessa toiminnassaan toimittava johdonmukaisesti, sillä psykologinen omistajuus ei kestä nykyistä jakomielisyyttä”.

Inarissa ollaan parhaillaan laatimassa uutta kuntastrategiaa, johon kunnan yhtiöiden ja niihin kohdistettavan omistajapolitiikan tarkastelu ei kuitenkaan suoraan sisälly. Tuota puolta aiotaan pohtia erikseen strategiatyön rinnalla kunnanjohtajan vedolla ja omalta osaltani pidän pohdintaa hyvin tärkeänä ja myös hyvin kiireellisenä.

Mutta onko kuntakonsernin johtaminen sitten niin mutkikasta tai epämääräistä kuten on saattanut tuntua? Kuntaliitto on päivittänyt melkein tasan vuosi sitten suosituksensa kunnan toiminnan johtamisesta ja hallinnasta sekä kuntien omistamien yhtiöiden omistaja- ja konserniohjauksesta. Uusi suositus pureutuu nimenomaan kuntakonsernin erityispiirteisiin hyvän johtamisen, hallinnan ja riskien hallinnan näkökulmasta. Suositus kannustaa muun muassa sisällyttämään merkittävimpien kuntakonserniin kuuluvien yhtiöiden yhtiöjärjestyksiin määräykset, jotka varmistavat kunnan omistajaohjauksen toteutumisen tytäryhtiössä. Suosituksen mukaan hyvään johtamiseen kuuluu myös oman toiminannan arviointi sekä konsernijohdossa että yhtiöiden hallituksissa. Lisäksi toiminnan ja talouden seurantajärjestelmien tulee vastata konsernijohdon tietotarpeisiin. Hyvä konsernijohtaminen edellyttää myös valmiutta konsernijohdon ja yhtiöiden hallitusten puheenjohtajien säännöllisiin tapaamisiin.

”Suositus linjaa ja antaa esimerkkejä siitä, miten kuntakonsernia ja kunnan toimintaa johdetaan hallitusti, kokonaisuutena ja kuntastrategian tavoitteiden mukaisesti. Samalla se selkeyttää valtuuston ja muiden toimielinten roolia”, kertoo Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen. Hänen mukaansa ”Toimintaympäristön nopea muutos vaatii kunnilta ja kuntakonserneilta ripeää reagointi- ja uusiutumiskykyä. Se edellyttää johtamisen, toimintatapojen ja rakenteiden jatkuvaa tarkastelua, toiminnan kokonaistuloksellisuutta sekä riskienhallintaa. Kiristyvä taloudellinen tilanne luo kuntajohtamiselle vielä erityisen paineen”.

Näyttää siltä, että tyypillisesti kuntayhtiöiden yhtiöjärjestyksissä ei ole määrätty yhtiön toiminnan tarkoituksesta. Silloin yhtiön tarkoitukseksi jää osakeyhtiölain mukaan voiton tuottaminen ja yhtiön johdon tulee edistää tätä tavoitetta. Näin ei todellakaan liene esimerkiksi Inarissa tietoisesti tarkoitettu, sillä mitenkään pelkästään tuollainen tavoite ei toimi kuntalaisten eduksi.

Esimerkiksi Inergia-konserni kehräsi viime toimintavuodeltaan yli kahden miljoonan euron voitot, jotka muun muassa ylimääräisin poistoin häivytetään lopullisesta viivan alle jäävästä tuloksesta ja ovat poissa paitsi yhtiön verotettavasta tulosta, myös paljolti kuntalaisten kukkarosta. Hienosti sinne viivan alle jää sen verran, että Inergia pystyy maksamaan kuntaomistajalle sen edellyttämän 700 000 euron osingon ja päästään kehumaan ”lypsävällä lehmällä”.

Ymmärtämättä, että se on lehmä joka lypsää.

Olen sitä mieltä, että Inergian ja muidenkin kuntakonsernin yhtiöiden yhtiöjärjestyksiin tulee kirjata yhteiskunnalliset, kuntakonsernin kokonaisuuteen liittyvät vastuut ja että nyt meneillään olevassa kuntastrategiatyössä – tai siihen liittyen – katsotaan tarkasti myös yhtiöiden ja niiden tytäryhtiöiden muita rakenteita ja tarvetta. Luulenpa, että ilman muutamaa yhtiötä ja muutamia toimitusjohtajia mennään tulevaisuuteen. Yksi tarkastelun kohde on mielestäni kunnan yhtiöiden ottama vastuu naapurikunnan sähkönsiirrosta, vesihuollosta tai jopa haaveillusta kaukolämmön tuotannosta. Kuinka paljon inarilaiset asiakkaat osallistuvat tuollaisiin talkoisiin? Siis mitä se heille maksaa?

Monia kysymyksiä on pöydällä ja lisää pöydän alla.

Jk. Odotan mielenkiinnolla imperiumin vastaiskua.

 
Porukka ei siis tiedä miksi heidät erotettiin. Tuon kirjoituksen lukeva ulkopuolinen ei tiedä lukemansa perusteella senkään vertaa - olettaisin (Lapin Kansa 29.4.2015)

Päättäjät ja ”yhtiömiehet” pässeinä narussa

Olipahan melkoinen kunnanhallituksen kokous 7.3.2016!

Jos aloittaisi esityslistan alkupäässä olleesta Inergia Oy:stä, sen yhtiökokousasioista. Kunnanhallituksen kuuluu kuntakonsernissa evästää kunnan energiayhtiön vuotuiseen yhtiökokoukseen valitsemansa edustaja käyttämään omistajan ääntä sääntömääräisinä käsittelyyn tulevissa yhtiön tilinpäätöksen vahvistamista, yhtiön tuloksen käsittelyä sekä hallitukselle ja toimitusjohtajalle myönnettävää vastuuvapautta koskevissa asioissa.

Yhtiökokousedustajana olevan kunnanjohtajan päätösesitys koski juuri noita, joiden lisäksi tuli valita edesmenneen Ulla Kemppaisen tilalle yhtiön hallitukseen uusi jäsen.

Itse Inergian tilinpäätösasioista ei ollut huomautettavaa. Koko Inergia-konserni on repinyt viime vuonna verojen ja muiden vähennysten jälkeen runsaat 1,7 miljoonan euron voitot ja tulouttaa Inergia Oy:n kautta omistajalle eli kunnalle 700 000 euron osingot. Lisäksi yhtiö maksaa kunnan kalatalousrahastolle sen yhtiöön bulletlainana ”sijoitetulle” 1,2 miljoonan euron pääomalle reilun viiden prosentin koron eli jotain 60 000 euroa.

Noiden lukujen alla on tietenkin ehkä saivartelua kiinnittää huomiota jonkinlaiseen minusta turhalta ”korsupolkujen koristelulta” vaikuttavaan pipertämiseen, jota Inergian toimintakertomukseen on kirjattu. Tällaisia ovat hankkeet monopoliyhtiön yritysilmeen kehittämiseksi sekä jonkin 1950-luvun voimalaitosrakentamisesta kertovan valokuvanäyttelyn rakentamisesta Kirakan voimalaitoksen konehalliin. Kyllähän näihin kaikenlaisiin kivoihin saadaan aina kymppitonneja uppoamaan – kun niitä kerran on mistä upottaa. Viime vuoteen sisältyi myös erilaista edustamista ja juhlintaa Venäjän sähkön tuontisiirron 50-vuotisjuhlan merkeissä.

Tuo itse sähkön tuonti sen sijaan ei tällä hetkellä kovin juhlimisen arvoista ole – siis määrällisesti.

Kunnanhallituksessa yhtiökokouspykälä pyörähti uuteen kuosiin kun kunnanhallitus joutui antamaan syntyneessä luottamuspulassa potkut Inergia Oy:n koko hallitukselle. Kävi ilmi, että kyseinen hallitus oli päätynyt tekemään kunnanhallituksen aiemman päätöksen vastaisen päätöksen, kävellyt siis omistajan tahdon ylitse, En rupea asiaa tässä vaiheessa sen kummemmin tarkentamaan, mutta se liittyi kuntakonsernin yhtiöiden ja yhteisöjen kokonaistarkasteluun aluillaan olevan kuntastrategiatyön yhteydessä, jota tarkastelua ja ajoitusta Inergiassa ei ehkä otettu vakavissaan saati maltettu odottaa. Kyse on siis organisaatiosta, sen hallinnosta sekä perimmäisenä vielä omistajastrategiasta, joka jälkimmäinen pohdinta käynnistyi aikanaan edellisen kunnanjohtajan Reijo Timperin aikana.

Kunnanhallituksen yksimielisesti esittämää Inergia Oy:n uutta hallitusta vetämään asettuu tehtävässä aiemminkin ollut Toini Sanila.

Jos energiayhtiön hallitusta on viety ja se vikissyt, tuli vähän samanlainen tunne kun sai eteensä laskelmat Törmäsen kyläkoulun peruskorjauksen hinnasta. Täytyy heti sanoa, että siinä muutamien märkä päiväuni taisi toteutua – ehkä ihanampana kuin siihen uinahdettaessa oli osattu odottaakaan.

Täytyy päättäjänä todeta olevansa todella heikoilla kun koettaa hahmottaa asioita erilaisten asiantuntijoiden ja virkavastuullisten viranhaltijoiden laskelmien ja esitysten perusteella. Kaiken tämän Törmäsen ”keissinkin” opetuksena joudun toteamaan, etten edelleenkään luota juurikaan kulloinkin annettuun ”varmaan tietoon”. Enemmän uskon asioiden tarkoitushakuiseen ohjailuun ja ainakin päättäjien aliarviointiin. Tuon jälkimmäisen on muutama viranhaltija joissain yhteyksissä aika suoraan kyllä ilmaissutkin ja todennut luottamushenkilöiden olevan pelkkä riesa kunnallisten asioiden hoidossa.

Demokratia on tympeä muinaisjäänne yhteiskunnan toiminnoissa?

Törmäsen koululla siis epäiltiin – ei satavarmasti todettu – sisäilmasta johtuvia oireiluja. Niiden takia ruvettiin koulun kuntoa selvittämään ja päätettiin oitis esittää koulun lakkauttamista ja sitten oppilaiden siirtämisestä turvaan ja korjausten ajaksi Ivalon alakoululle. Sitä ennen alakoululta oli haahuiltu 5. – 6. –luokkalaisten oppilaiden siirtämistä tilapulan takia Ivalon yläkoululle, tiloihin, joissa on ollut epäiltyjä sisäilmasta johtuvia oireiluja. Ja joita epäilyjä on kirjattu nyt jälkeenkin.

No, ei siirretty oppilaita yläkoululle kun tilapula Törmäsen oppilaiden tulosta huolimatta alakoululla yllättäen hellittikin!

Ensimmäinen asiantuntija-arvio Törmäsen koulun korjauskuluista oli 350 000 euroa. Helppo nakki, ajattelivat päättäjät, mutta jotkut kunnan viranhaltijat olivat jo silloin varmoja, ettei tuo summa riitä. Seuraava arvio liikkui jossain 700 000 eurossa ja sen jälkeen alettiin kilpailla kuka löisi pöytään rankimman arvion. Valtuustokäsittelyssä, jossa korjauksiin varattiin 800 000 euroa, tietävimmät maalailivat ainakin kahden miljoonan euron kustannuksia. Mihin lienee näkemys pohjannut, mutta aika hyvin se osui lopulta yhteen nyt saadun vajaan 2,5 miljoonan euron (alv 0%) kustannuksen kanssa.

Tuo summa tarkoittaa, että koulun peruskorjauksen neliöhinnaksi saatiin pyöristäen 3020 euroa neliöltä (alv. 0%)! Kun tuore valtakunnallisen laajapohjaisen rakennusalan suhdanneryhmän (Raksu) keskiarvohinta julkiselle uudisrakentamiselle pääkaupunkiseudun ulkopuolella on pyöristäen 2550 euroa neliöltä, jää siinä päättäjä ihmettelemään kuka häntä oikein taluttaa ja millä vilpittömyydellä.

On selvää, ettei kenenkään päättäjän kantti kestä lähteä noin huiman kustannusuhkan alla jatkamaan Törmäsen kouluremonttia. Se todettiin ainakin kunnanhallituksen kabinetissa – saa nähdä löytyykö valtuustosta joitain rohkeampia.

Kun tiedän, että Ivalon yläkoululla on raportoitu sisäilmaongelmista ja niiden lähteitä ollaan parhaillaan muun muassa laboratoriokokein selvittämässä, joudun Törmäsen kohdalla, harjoitettu äärimmäisen vakava suhtautuminen huomioiden, laskemaan paljonko Ivalon yläkoulun yhtä perusteellinen peruskorjaus maksaisi.

Reilun 3000 euron neliöhinnoin laskemalla päästään yli kymmeneen miljoonaan (10 000 000 €) euroon.

Kun tuohon lasketaan yhteen Ivalon alakoulun ilmeisesti jälleen esiin nouseva tilapula, koululla muhivat mahdolliset terveysuhkat sekä rakennuksen pelkän iän lähentämät korjaustarpeet, löytyisikö siitä toinen kympin setti? Lisäksi jos kirjaisi tuohon laskuun Inarin kirkonkylän koulun yhteydessä olevien päiväkotien ja terveystalotilojen oireilut, sitten Saariselän päiväkodin tila- ja muut ongelmat sekä vielä tietenkin aina potentiaalisen kulukohteen, jäähallin ja urheilutalon, on ihan mielenkiintoista odotella millaisia päätösehdotuksia virkavastuullisilta alkaa meille pässeille sadella.

Niin, ja en toki unohtanut Männikön vanhainkodin peruskorjausta, Ala-Männikön ikäihmisten osin tulvan kokeneiden asuntojen uusimista ja kuulemma kunnassa on paha pula vuokra-asunnoistakin. Sosiaali- ja terveystoimen uudistus (sote) vaikuttaa jatkossa siihen mitkä kiinteistöt jäävät kunnan omaan käyttöön ja mitkä siirtyvät joko omistajavaihdoksen ja tai vuokrauksella tuleville sote-itsehallintoalueille. Tuokin asia joudutaan ottamaan huomioon kunnanhallituksen nyt päättämässä, pikaisesti käyntiin polkaistavassa tilaohjelman laadinnassa.

Ja mitä noihin koulujen miljoonaremontteihin tulee, olen kyllä yhä vahvemmin sitä mieltä, että Ivaloon kannattaa rakentaa ihan uusi koulukampus ala- ja yläkouluineen. Nyt nähdyillä hinnoilla uudisrakentaminen kun näyttää reilusti halvemmalta kuin vanhojen korjaaminen.

Ainakin viimeisimpiin asiantuntija-arvioihin kuin kettinkivartiseen lapioon nojaten.

Vielä pari sanaa satamista:

Kunnanhallitus päätti taustapohdintojen perusteella vuokrata Metsähallitukselle ylivoimaiseksi ylläpidettäväksi muodostuneen Nanguniemen sataman nimellisellä vuokralla ja ostamalla sataman rakenteet 1500 eurolla.

Päätöksen lähtökohtana on turvata sataman puolesta kovin huolissaan olleiden veneilijöiden ja Lapin Kansan uistelujoukkueen mahdollisuus päästä järvelle vaikka joulukuussa. Näin siihen asti kunnes Veskoniemen sataman laajennus on saatu tehtyä. Kiirehdin kokouksessa Veskoniemen kaupan viimeistelyä ja se luvattiin myös tehdä. Veskoniemen laajennukseen liittyy sataman vesialueen laajennuksesta sopiminen ympäristölupineen. Näidenkään kanssa ei kannata viivytellä laajennuksen käyntiin saamiseksi.

Nanguniemen kohdalla täytyy ihmetellä, miksei Metsähallitus voisi vuokrata tai myydä aluetta yksityiselle toimijalle. Sellainen voisi saada kuntaa tehokkaammin sataman jopa kannattamaan. Kunnan määrärahat satamien ylläpitoon ovat todella vähäiset eivätkä nykyiset venepaikkamaksut kata menoja nekään kuin osittain. Mitä enemmän on satamia, sitä suhteellisesti heikommaksi käyvät mahdollisuudet niiden ylläpitoon.

Ellei sitten satamien käyttöä hinnoitella sekä venepaikkojen, muun käytön ja  palvelujen sekä investointien osalta vastaamaan todellisia kustannuksia.

Sen päivän haluaisin nähdä ja sen porun kuulla.
Ehkä itsellänikin virne naamalta katoaisi.