Kaunapolitiikka ei eväitä tarvitse

Paikallislehti Inarilaisessa 28.1.2015 ollut kirjoitus:

Viime viikolla Ivalossa pidetyssä, Inarin ja Utsjoen kuntaselvitykseen liittyneessä kuntalaistilaisuudessa selvitysmies Eero Laesterä kertoi kuntien talouslukuja. Niihin kuuluu tietenkin myös velkaantumisaste, joka Inarissa on peruskunnan osalta Suomen alhaisimpia; Inari on tässä lajissa peräti seitsemännellä sijalla parhaassa päässä kaikista Suomen kunnista.

Sen sijaan konserniveloissa Inarin tilanne ei ole niin häävi, jos ei ihan niin huonokaan. Kunnan paljoista yhtiöistä johtuu, että tuo peruskunnan velkamäärä on pystytty pitämään reilun 2000 euron tasossa asukasta kohden. Sen sijaan koko kuntakonsernin velka on kiikkunut yli 6000 euroon asukasta kohden ja taitaa kiikkua vielä ylöspäin, vaikka yhtiöiden kustannuksia aiotaankin ryhtyä toiminnan tehostamisen merkeissä tarkastelemaan. Pakollisia investointeja ilmaantuu sekä peruskunnalle että yhtiöille, joten säästäminen ei onnistu ihan vain kustannuksia leikkailemalla.

Otsikon aihepiiriin päästiin siinä vaiheessa, kun Laesterä totesi velkamäärästään huolimatta Inarin kuntakonsernin talouspohjan vankaksi konsernin ”valtavan” omaisuuden ansiosta. Hänen mukaansa tuo omaisuus on käytetyistä tasearvoista käypäarvoiksi muutettuna siis todella suuri.

Tuossa vaiheessa yleisöön kuulunut kunnanhallituksen entinen puheenjohtaja ja nykyinen ex-kunnallispoliitikko Terho ”Tumppi” Kinisjärvi (vas.) alkoi vilkuilla minuun päin ja arvasin jo melkein mitä kohta kuulisin. Kun tilaisuus päättyi, hän ryntäsi luokseni ilkkumaan, että ähäkutti, siinäpä kuulit miten yhtiöistä on ollut kunnalle hyötyä vaikka niitä olet aina niin vastustanut. Ihan sanalleen tuo hänen henkäisynsä ei ehkä noin mennyt, mutta asian sisältö oli siinä.

Eipä siinä ehtinyt kommentoimaan, kun Tumppi jo mennä viiletti matkoihinsa. Jos sanottua koettaisi tulkita, se kai tarkoitti, että jarrutteluistani huolimatta hänen johdollaan harjoitettu kapitalismi oli kantanut oivan hedelmän.

No, vaikka yhtiöitä ei olisi lainkaan, Inarin kunnan omaisuus olisi samansuuruinen. Toki kunnan omaisuus on niistä sähkölaitoksen, vesilaitoksen ja kunnan vuokra-asuntojen ajoista muuttunut ja varmasti karttunutkin, mutta käytännössä yhtiöittämisellä ei ole ollut kehitykseen sen kummempaa erityistä merkitystä.

Toinen asia on sitten mitä hyötyä käypään hintaan arvostettavalla omaisuudella on, ellei sitä realisoida eli tuota käypää hyötyä siten kuitata?

Niinpä onkin hyvä kysyä, pitäisikö kuntakonsernin varmasti arvokkain omaisuus eli Inergia Oy, tai vaikka koko Inergia-konserni vesi-, verkko- ja lämpöyhtiöineen panna lihoiksi? Sillä kaupalla kuitattaisiin kaikki kunnan velat ja pätäkkää jäisi vielä pankkitilillekin.

Inergialle ja sen jakeluverkolle saattaisi olla hyvin kysyntääkin, onhan esimerkiksi Fortum tulossa Paatsjoen vesivoiman suurimmaksi omistajaksi ja varmasti sillä saattaisi olla käyttöä näille. Siinä samalla uusi omistaja tietenkin laskuttaisi verkossaan seikkailevan inarilaisten sähkön – omilla hinnoillaan.

Kunnan vuokrataloyhtiön puolella asuntokantaa on pyritty vähentämään kaupoin yhtiön talouden parantamiseksi. Ihan kiljuen eivät kaupatut asunnot ole lähteneet vaihtamaan omistajaa, eikä kauppojen katekaan aina ole ollut niin huikea. Samoin on pyritty myymään myös kunnan hiihtohissiyhtiötä ja tietenkin Siulaa, mutta toistaiseksi ne ovat saaneet vielä vain kartuttaa kuntakonsernin omaisuutta. 

No, onhan myymättömästä omaisuudesta ainakin se hyöty, että velkaa irtoaa helpommin kun lainan antajalla on tieto saatavansa vakuuksista.

Inari ja Utsjoki erossa – hyvässä sovussa

Päättyipä juuri Inarin ja Utsjoen kunnanvaltuustojen yhteisseminaari, jossa keskusteltiin tehdystä kuntarakenneselvityksestä. Valtiovarainministeriön selvitysmies Eero Laesterä totesi vuodenpäivät kestäneen selvityksen loppusanoissaan, ettei ole kuullut nyt pidettyjen kuntalais-ja valtuustokuulemisten aikana yhtäkään puheenvuoroa kuntien yhdistämisen puolesta. Vastaavaa ihmettä ei ole sattunut muissa vastaavissa Laesterän tekemissä kuntaselvityksissä.

Koska Inarilla ja Utsjoella menee nykyisin niinkin hyvin, ettei kumpikaan ole nk. kriisikunta, voivat valtuustot päättää ihan vapaasti olla liittämättä kuntia. Ja se päätös tullaan varmasti myös tekemään, kunhan Laesterän - toivottavasti kuntien kantoja tukeva esitys - ministeriölle valmistuu ja ministeriö sen osaltaan arvioi. Todennäköistä on, että selvitysmiehen ehdotus saadaan jo helmikuun alkupäivinä.

Loppumetreillä kuntien keräämästä selvitysmateriaalista koostettiin tutkielma, joka sai nimen ”Uusi kunta”. Tuossa reilun 60 sivun pumaskassa tarkasteltiin nelikenttäanalyysein ja muutoin erilaisia vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia, joita viranhaltijain ja luottamushenkilöiden muodostamissa työryhmissä selvitysmiehen johdattamana löydettiin eri vertailuissa kuntien itsenäisyyden, lisääntyvän yhteistyön ja yhteenliittymisen kesken.

Uuden kunnan vaihtoehdossa löydettiin kustannusten alentamisella ja tuloharmonisoimisella (eli mm. verotuksen tasaamisella) mahdollinen 1,2 miljoonan säästöhyöty. Se kuitenkin edellyttäisi noin 5 – 10 vuoden ajalle rankkoja päätöksiä palvelujen keskittämiseksi ja sitä vielä kaventaisi kuntien palkkojen yhdenmukaistamisesta kertyvä noin 200 000 euron lisäkustannus; Utsjoella kunnan työntekijät saavat parempia palkkoja kuin Inarissa, jolloin yhdenmukaistaminen tarkoittaisi inarilaisten palkkojen korottamista.
Säästölaskelmia esitellyt kunnanjohtaja Reijo Timperi huomautti Inarin pystyneen kuluvan vaalikauden alussa laaditulla hallitun menokasvun ohjelmallaan (MHK) yksin kuromaan, palveluihin juurikaan kajoamatta, vastaavan 1,2 miljoonan säästön. Hän jopa väläytti, että tuleva vuoden 2014 tilinpäätös tulee "yllättämään" vielä tavoitellusta paremmaksi.

Laesterän mukaan tuo selvityksessä saatu miljoonankaan säästö ei kuntien yhdistyessä todennäköisesti toteutuisi, koska keskittämistä ei voitaisi kuitenkaan toteuttaa pitkien etäisyyksien suuressa kunnassa kovin tehokkaasti. Käytännössä se joka tapauksessa tarkoittaisi palvelujen keskittymistä suuntana Ivalo.

Myös uuden kunnan poliittinen järjestelmä olisi hyvin keskittynyt, mikäli vaaleja käytäisiin normaalilla kapitaatiopohjalla – kuten käytäisiin. Utsjoella on nykyisin 1279 asukasta ja Inarissa 6794. Eli että utsjokelaisten osuus uuden kunnan väestöstä olisi 15,8 prosenttia ja inarilaisten 84,2 prosenttia. Voidaan siis arvioida montako utsjokelaista onnistuisi pääsemään 35- tai 27-jäseniseen valtuustoon. Jälkimmäinen on kooltaan Inarin nykyinen valtuusto, kuten alle 8000:n asukkaan kunnissa on. Timperi arvioi, että 9-jäsenisiin luottamuselimiin, siis suurimpiin lautakuntiin, mahtuisi yksi utsjokinen jäsen.

Inarin ja Utsjoen selvityksessä oli Laesterän mukaan paljon sellaisia erityispiirteitä, joita muualla maassa ei ole vastaan tullut eikä voikaan tulla. Saamelaisasiat ovat oma lukunsa, mutta jo yhdyskuntarakenne on eteläläisten näkökannalta käsittämätön.

Jos vaikka suurimpien taajamien välimatkoista napsaistaisiin pois 50 kilometriä, jäisi niille silti etäisyyttä toisiinsa satoja kilometrejä, selvitysmies totesi. Hänen mielestään kuntarakenneselvitysten eräänä edellytyksenä oleva ehyt yhdyskuntarakenne ei Inarin ja Utsjoen tapauksessa millään toteutuisi kunnat yhdistämällä.

Inarin Sajoksessa pidetty seminaari oli historiallinen, sillä vastaavaa valtuustojen yhteiskokousta ei ole ennen naapurusten kanssa pidetty. Seminaarissa nostettiin esille yhteistyön tähänastinen merkitys ja tarve yhteistyön kehittämiseen. Tuo tiivistyvän yhteistyö tie lieneekin se tulos, joka tästä kuntarakenneselvityksestä parhaimmillaan kirjataan.

Henkilökohtaisesti oli hyvä mieli seuratessani kunnanjohtaja Timperin ja muiden alustajien puheita siitä, kuinka epärealistista olisi 23 000 neliökilometrin laajuisen, hyvin harvaanasutun ja samalla toimivan kunnan aikaansaaminen.

Hieman kainosti jouduin seminaarin väliajalla muistuttamaan kuinka alun perin Inarissa touhuttiin jopa koko Ylä-Lapin käsittävän suuren ”saamelaiskunnan” perustamista. Pidin sitä toiminnallisesti täysin järjettömänä ajatuksena ja sainkin näkemykselleni kunnan päättäjien enemmistön kannatuksen.

Sekin oli osaltani myös selvä asia, etten tulisi kannattamaan Inarin ja Utsjoen kuntaliitosta. Sen verran olen näiden kuntien erilaisuutta oppinut kymmeniä vuosia niitä toimittajana seuranneena ymmärtämään.

Hyvä siis näin, että jatkamme kuntina erossa, mutta hyvässä sovussa yhteistyötä yrittäen. Vieressäni seminaarissa istunut Utsjoen kunnanhallituksen puheenjohtaja Veikko Porsanger veisteli kuntiemme aiemman yhteistyön opettaneen, että sopimuksia varten pitäisi löytää palamattomat paperit.

No jo vaikka niin, mutta tottahan tässä sataprosenttista huumoria viljeltiin!