Saariselälle kaivataan tekemistä

Kunnanhallitus tutustui eilen Saariselän asioihin.

Ski Saariselkä Oy:n rinneravintolan alakerrassa pidetty keskustelutilaisuus alueen toimijoiden kanssa keräsi hyvän osanoton ja minusta hyvä oli myös käyty keskustelu. Sen sisältö vain pani pohtimaan millainen henki Saariselän kehittämisessä vallitsee itse keskuksessa? Onko tuo henki paras mahdollinen – tai hyvä laisinkaan?

Ehkä on syytä olla synkistelemättä, mutta jotain ytyä lisää jäin mielessäni kaipaamaan. Tuntuu siltä, etteivät muutamat asiat ole mäellä muuttuneet siitä kun olin niiden kanssa tekemisissä toimittajana. Yksi tällainen muuttumaton asia on marina Saariselän heikosta medianäkyvyydestä. Ihmetellään kilpailijoiden Levin ja Ylläksen jatkuvaa esillä olemista. Jopa Luosto on ollut paremmin näkyvillä kuin sinällään hyvää matkailun tulosta takonut Saariselkä.

Koetin puolestani keskustelussa tuoda esille, että syy mediajulkisuuden vähyyteen löytyy kyllä peilistä. Kun kunnankin kabineteissa on joskus pohdittu sitä mistä Saariselälle löydettäisiin kasvot Levin Päivikin tai Ylläksen kyläkauppiaan tapaan, en näe moista Big Brother -julkisuutta sittenkään miksikään avaintekijäksi. Kyse on lopulta siitä, että keskusta tarjotaan aktiivisesti ja omaleimaisesti näkyville ja että on myös oikeasti tarjottavaa.

Saariselälle kaivataan lisää tekemistä. Tämä tarve nousi eilisessä keskustelussa hyvin esille ja tuon näkemyksen voin osaltani hyvin allekirjoittaa. Erilaiset ja eri hintaluokan ohjelma- ja viihdepalvelut sekä esimerkiksi Kaamosjazzin tai Tunturibluesin kaltaiset tapahtumat elvytettyinä ja kehitettyinä ovat tekijöitä, joihin Saariselän kehitys voi jatkossa nojata.

Tapahtumien kohdalla keskeistä on kuitenkin yhteistyö, sillä yksittäisten toimijoiden varaan niitä ei voi loputtomiin sälyttää.

Toinen asia on luonnollisesti se, että Saariselälle myös päästään kotimaasta ja maailmalta. Eli että lennot ja muukin liikenne vaikkapa väkirikkaan lähialueen Murmanskin suunnalta saadaan pelaamaan.

Hieman ihmeissään kunnanhallituksen retkikunta oli vierailtuaan keskustelutilaisuuden jälkeen konkariyrittäjä Jussi Eiramon Santa´s Resort Kakslauttasessa. Lappilaisittain katsoen keskelle ei mitään, tavalliselle mäntykankaalle ”Nato-voimalinjan” varteen, on noussut upea ja upeasti rakennettu matkailukeskus, joka omistajansa mukaan tunnetaan pitkin maailmaa. Ongelma vain näyttäisi olevan siinä, ettei kaikkia Kakslauttasen kymmeniä tuhansia matkailijavieraita saada majoitetuksi Saariselän alueelle. Ja toinen ihmeellinen asia oli se, että kauimmiltaan matkailijoita kuljetetaan Kakslauttaseen Ruotsin Luulajan lentokentältä!

Jotenkin jäi pohtimaan tuon majoitusongelman osalta sitä, mahtaako yhteistyö Saariselän alueen majoitus- ja muiden yritysten kesken pelata viimeisen päälle hyvin. Tokihan kyse on siitäkin millä hinnalla Saariselän tai Inarin alueen muiden hotellien pitäisi Santa´s Resort Kakslauttasen joulu- ja revontulimatkalaisia majoittaa ja onko noihin aikoihin edes kapasiteettia riittävästi, mutta mutta…

Jäi sellainen maku, etteivät kaikki palvelun ja yhteistyön palikat ole aivan kohdallaan.

Saariselän vierailunsa jälkeen kunnanhallitus piti kokouksensa, jonka esityslistalla oli muun muassa Saariselkä-yhtymän suunnittelun aloittaminen. Kuten aiemmin kirjoitin, moista Saariselän uuden kaava-alueen yhdyskuntarakentamista toteuttavaa yhtymää kaavaillaan Saariselkä Oy:n ympärille ja kuviossa Saariselkä Oy toimisi alueen kunnan omistamien tonttien myyjänä. Toinen tonttien omistaja on Metsähallituksen Laatumaa. Saariselkä-yhtymässä mukana olisivat muun muassa kunnan energia- ja vesiyhtiöt, jotka urakoittaisivat uuden kaava-alueen sähköistyksen ja vesihuollon. Lisäksi alueelle tietenkin tarvitaan tiestö ja vieläpä laajakaistakin.

Voin kertoa, että päättäjien puolella ajatus moisesta yhtymästä sai aluksi varauksellisen vastaanoton. Se näkyy varmasti myös aiemmasta kirjoituksestani. Kysyttiin, miten kunta on voinut tätä ennen tehdä maakauppoja ja kaava-alueiden kunnallistekniikat ilman mitään yhtymiä?

Tuo kysymys on tietenkin edelleen voimassa. Voidaan kuitenkin myös kysyen vastata, että miksi ei pantaisi yhtä yhtiötä hoitamaan kokonaisuutta? Jos kunta joutuisi ottamaan muutaman miljoonan lainaa rakentaakseen Saariselän uuden kunnallistekniikan ja jos kunnan tekninen toimi joutuisi teettämään tarvittavat työt niitä urakoittaen, miksei velanottoa ja -hoitoa sekä rakennuttamista voisi hoitaa myös kunnan yhtiö?

Minulle keskeinen kysymys on asiassa se mihin joutuvat Laatumaalta sen tonttien myynnistä kunnalle sovitut Saariselän kehittämiskorvaukset. Epäilin niiden jäävän Saariselkä Oy:n hoteisiin, mutta näin asia ei sitten kaiketi olisikaan. Korvausrahat, joita vuosien varrella pitäisi kertyä miljoonia euroja, tulisivat suoraan kunnalle, jossa niiden ”kodiksi” ilmeisesti pitäisi perustaa oma rahasto tai muu taseyksikkö ja jossa rahojen käytöstä päättäisivät viime kädessä kunnanhallitus ja -valtuusto.

Minusta tuollainen kehittämisvarojen ohjaaminen ja käytöstä päättäminen voisivat luoda läpinäkyvän ja Inarin matkailun kehitystä laajemmin arvioivan käytännön, kuin jos kehittämismiljoonia pyöriteltäisiin jonkun yhtiön piirissä.

Jos tuolta pohjalta Saariselkä-yhtymää jatkossa kehitellään, on se mielestäni selvittämisen arvoinen asia. Tokihan selvitykseen sisältyy vielä lisäkysymyksiä kuten vaikkapa verotuksellisia.

Saariselän kehittymisen suuri avainasia on joka tapauksessa se, miten uuden kaava-alueen tonttikauppa lähtee toteutumaan ja tuoko tuo kauppa alueelle mahdollisesti myös uutta kaupallista majoitus- ja palvelutarjontaa. Kun Laatumaan kehittämiskorvauksia alkaa jossain vaiheessa kunnan tilille kilahdella, niillä sitten voidaan edesauttaa myös sen uuden ja kaivatun tekemisen löytämistä.
Eikä sitä matkailijoiden uutta tekemistä tarvitse eikä varmasti pystytäkään keskittämään yhdelle Saariselän mäelle, vaan keskuksen kehittäminen on riippuvainen koko Inarin alueen tarjonnasta ja sen kehityksestä.

Saariselkä Oy:stä kaavaillaan nyt tontinmyyjää

Inarin kunnanhallitus vieraili viikko sitten ennen maanantaista kokoustaan Mellanaavalla katsomassa kuinka Test Worldille rakennetussa Indoor-testihallissa on näin alkutalvesta ajopintana sulaksi lämmitetty asvaltti, jonka päälle keväämmällä ajetaan, poljetetaan ja jäähdytetään lunta kesän ”talvikelitestejä” varten. Toki samalla kuultiin yhtiön viimeaikaisista menestyksistä ja tulevaisuuden visioista.

Kaikkiaan lupaavia, sekä nuo liiketoiminnan tulokset että lähitulevaisuuden näkymätkin. Joku kollega kyseli kuulemaansa ihastuneena minulta, joko olin muuttanut varauksellista asennettani kunnan miljoonasijoitukseen kun noin hyvin menee. Kerroin olevani edelleen varautunut, sillä kilpailu testausalalla on kovaa ja lähimmät puolenkymmentä vuotta tulevat osoittamaan optimismin oikeellisuuden.

Sitä paitsi, pessimisti ei koskaan pety – ellei ole pahoillaan vain siitä että oli pessimismissään väärässä.

Se täytyy myöntää, että Test Worldin tarjoilut kunnanisille ja äideille olivat parantuneet siitä kun vuosia sitten satuin olemaan näkemässä silloista päättäjien rökälehtimistä. Enkä iljennyt silloin edes jäädä loppuhuipennusta katsomaan.

Nyt legendaarisessa yhtiön kammissa syötiin ihka tavallinen työmaalounas. Maidon tai mehun kera.

Yhtä kuivakkaa menoa on luvassa huomenna Saariselällä ja Kakslauttasessa, jossa kunnanhallitus ennen kokoustaan tapaa alueen yrittäjiä, käy Siulassa, päiväkodissa ja tutustuu Santa´s Resort Kakslauttaseen. Ei siis mitään ”tavanomaisia tarjoiluja”, vaan asiaa.

Kunnanhallituksen kokouksen esityslistallakin Saariselkä on huomenna pääroolissa. Kuinka ollakaan, nyt keskustellaan Saariselän rinnealueen tonttikaupan yhtiöittämisestä eli sijoittamista Saariselkä Oy:n bisnekseksi. Työnimenä tällä hankkeella on Saariselkä-Yhtymä, jossa Saariselkä Oy lähtisi kehittämään kaavoitettuja tonttialueita yhdessä kunnan, Tunturiverkko Oy:n, Inarin Lapin Vesi Oy:n ja erikseen valittavan teleoperaattorin avulla. Tottahan tonteille pitää tavanomaisen sähkö- ja viemäriverkon ohella laajakaistatkin vetäistä.

Toisaalta Saariselkä Oy:n toimintaa Saariselän rinnealueen tontinmyyjänä voidaan perustellakin, mutta mitenkään automaattisena asiana en sitä vielä ainakaan tässä vaiheessa näe. Se on tietenkin totta, että Saariselkä Oy:n ”hommat” ovat vähenemässä sikäli kun sen omistama hissiyhtiö Saariselkä Ski ollaan myymässä yksityiselle toimijalle. Mikään itseisarvo Saariselkä Oy ei kuitenkaan ole, eikä sitä ole tietenkään edes Janne Seurujärven toimitusjohtajuuksien turvaaminen, joten asiasta varmasti vielä kunnanhallituksessa kovinkin keskustellaan.

Tuo Jannen nimen vetäminen tähän yhteyteen on tietenkin häijyä, mutta heti kohta Saariselkä-Yhtymän hankkeen tultua kunnanhallituksen listalla julki, alkoi moinen spekulointi aktiivisten kuntalaisten suilla.

Saariselän rinnealueelle on valmistumassa kaava, joka sisältää kaikkiaan 84 400 kerrosneliötä rakennusoikeuksia. Ne jakautuvat Metsähallituksen Laatumaan ja kunnan kaupattaviksi ja ensimmäisessä vaiheessa käyttöön eli kaupattavaksi on sovittu 30 000 kerrosneliön satsi, siitä reilu puolet eli 16 000 kerrosneliötä kunnan tonteilla. Tuo reilun 2 miljoonan arvoinen tonttimälli olisi kunnan siis annettava Saariselkä Oy:lle.

Kunta huolehtii Laatumaan kanssa tehdyn sopimuksen mukaan alueen kunnallistekniikan toteuttamisesta ja Laatumaa maksaa kunnalle alueen kehittämisestä korvauksia. Nuo tuotot, sikäli kun niitä jää tehdyistä töistä viivan alle, käytetään sopimuksen mukaan Saariselän alueen kehittämiseen. Voisi siis kuvitella, että Saariselkä Oy:n tileillä pyöritellään tulevaisuudessa ihan suuriakin rahoja – ja myös velkoja. Sellaisia ei pidä hevin antaa minkään kunnallisen demokratian riepoteltavaksi?

Kysymys olkoon tulkittava kevyeksi sarkasmiksi.

Saariselälle ollaan siis rakentamassa jälleen yhtä uutta kunnallista ikiliikkujaa, jonka pitäisi pitää keskuksen kehitys nousukiidossa. Koska jotkut aiemmat kunnalliset bisnekset ovat osoittautuneet pahimmillaan fiaskoiksi, on vanhan pessimistin syytä olla edelleen varpaillaan.

Etenkin, kun yhtymäkuviosta päättämisellä näyttää olevan tavanomaiseen tapaan melkoinen kiire.

On hyvä jos ja kun Saariselällä päästään kaavoituksellisesti eteenpäin ja keskuksen rakentamiseen riittää tarjottavaksi tontteja ja niille kunnallistekniikka. Minusta tonttikauppa ja alueen kehittäminen pitää hoitaa kuitenkin ilman turhia kiemuroita. Tahtoo nimittäin olla niin, että nuo kaikenkarvaiset yhtymät tahtovat pyrkiä elämään omaa elämäänsä ja niiden piensijoittajat eli kuntalaiset ihmettelevät kansalaiskanavillaan missä taaskin mahdetaan mennä.

Tuli vain mieleen kun on näin pakkaspäivinä seurannut sosiaalisessa mediassa inarilaisten pohdintaa sähkönsiirto- ja vesilaskujensa loppusummien nousujohteisesta kehityksestä. Ja kun tuon pohdinnan rinnalla ovat toisaalla tulleet julki kunnallisen energiayhtiön lahja-, palkitsemis- ja edustuspuuhailut. Ne ovat eri maailmaa kuin demokratiapuolella eli peruskunnassa.

Posiolla taisivat panna kunnan vesiyhtiön aisoihin ja ihan hallitusta myöten.