Kirjoitus on julkaistu 8.10. 2017 paikallislehti Inarilaisessa. Mestätalous on Inarin kunnalle ja kuntalaisille merkittävä elinkeinoelämän osa, jonka alasajoa on hivutettu joidenkin tahojen toimesta jo vuosikymmenten ajan . Yksityismetsätalouden osalta Inarissa ollaan jo suurissa vaikeuksissa kun puulle ei tahdo löytyä kannattavaa menekkiä. Metsähallituksen puunkorjuun kimppuun käydään monin intressein ja nähdäkseni Metsähallitus on ollut tuon paineen edessä, kuten myös yleisemmin valtionmaiden hallinnoinnissa, liian lepsu.
Metsähallitus aloitti marraskuun alussa kahdet laajat
YT-neuvottelut, jotka koskevat metsureita ja hallintoa. Metsurien
YT-neuvottelut koskevat kaikkia Metsähallitus Metsätalous Oy:n 276 metsuria,
joista noin sata työskentelee Lapissa. Valtakunnallisesti Metsähallitus
tavoittelee miljoonasäästöjä, joita uutisten mukaan haetaan ainakin metsurien
osalta pitkillä lomautuksilla. Ei kuitenkaan liene väärä arvaus, että
taka-ajatuksena on metsurien korvaaminen yhä enemmän koneilla.
Ylä-Lapin metsureille ja toimihenkilöille tilanne saattaa
merkitä pahimmillaan töiden loppumista. Näin siksi, että kannattavuuden
rajoilla kituuttavan metsätalouden tielle on jo pitkään kasattu kiviä
poronhoidon turvaamisen nimissä. Nyt joku professori on perustellut hakkuiden
lopettamista Inarin metsien hiilinielun merkityksellä ilmastomuutoksen
torjunnassa. Näin samaan aikaan, kun toisaalla jotkut tutkijat ovat väittäneet
tunturiluontoa kuluttavan porojen ylilaidunnuksen olevan myös oiva apu siinä.
Metsähallituksen toiminta Ylä-Lapin metsänhakkuissa ja
yleensä alueen luonnon käytössä on ollut ajoin säälittävää. Isännän asennetta
on kyllä löytynyt monia käyttömuotoja ja käyttäjiä kohtaan, mutta
saamelaiskäräjien, kolttien kyläkokouksen ja paliskuntien edessä niin
Metsähallituksen luontopalvelut kuin metsätalouskin ovat olleet rähmällään.
Tuloksena ihan kirjalliset sopimukset siitä mitä Metsähallitus voi ja sen pitää
tehdä hallinnoidessaan valtion maita ja vesiä.
Tässä sopimisessa Metsähallituksen toimintaa sääntelevä oma
laki näyttää jääneen usein alisteiseksi saamelaiskäräjä-, koltta- ja
poronhoitolaeille. Näin ainakin, jos vaikka tarkastellaan erityisliikelaitoksen
velvoitetta vaalia ja edistää luonnon monimuotoisuutta. Myöskään kansalaisten
yhdenvertaisuudesta olevat säädökset eivät merkitse valtionmaiden ja -vesien
käytön ympyröissä paljoa. Esimerkkinä niin sanottu sidosryhmätyö, johon
Metsähallituksen pitäisi osallistaa kaikki kulloiseenkin luonnonkäytön
hankkeeseen liittyvät tahot, mutta joissa työryhmissä juuri saamelaiskäräjien,
sen valitsemien Akwe:Kon-työryhmien ja paliskuntien edustajien yliedustus on vaikuttava
ja saa vaatimuksensa läpi.
Paliskuntasopimuksissa näyttäisi äkkiseltään olevan kyse
lähinnä valtion metsätaloutta koskevasta sopimisesta, mutta se ulottuu ja
puuttuu lopulta vähän mihinkin, aina matkailusta kunnan kaavoitustoimintaan.
Kyseessä on sopimus, joka kerroksittain loukkaa muiden kuin osapuolina olleiden
kansalaisten ja tahojen yhdenvertaisuutta – näiden sopijapuolien hyväksi ja
Metsähallituksen lupautuessa loukkaamisen toteuttajaksi. Sopimuksen
allekirjoittajina Metsähallituksen puolelta ovat olleet metsätalouden
aluejohtaja Kirsi-Marja Korhonen ja
luontopalvelujen aluejohtaja Jyrki
Tolonen.
Sopimuksessa Metsähallitus sitoutuu kutsumaan vuosittain
saamelaisalueen paliskunnat neuvotteluun, jossa käydään palautekeskustelu
kuluneen vuoden yhteistyöstä ja käsitellään ajankohtaisia Metsähallituksen ja
poronhoidon asioita. Neuvotteluun osallistuvat myös Paliskuntain yhdistyksen,
saamelaiskäräjien ja kolttien kyläkokouksen edustaja.
Erikseen Metsähallitus sitoutuu neuvottelemaan
paliskunnittain niiden alueille kohdistuvista toimenpiteistä. Tähän liittyy velvoite
neuvotella poroisännän kanssa aina ”jos paliskunnan alueelle suunnitellaan
merkittävää uutta maankäyttöön vaikuttavaa toimintaa”.
Tuosta maankäytöstä sopimuksessa todetaan, että kaavoittamattomilta
alueilta Metsähallitus myy, vaihtaa tai vuokraa maata vain erityisen painavista
syistä ja se pyytää paliskunnalta etukäteen kirjallisen lausunnon rakennusmaan
luovutuksista.
Lisäksi on sovittu, että paliskunnalta pyydetään etukäteen
lausunto tai paliskunnan pyytäessä neuvotellaan kaikista kaava-alueiden
ulkopuolelle suunnitelluista rakennuslupaa vaativista rakennushankkeista sekä
matkailuyrittäjien reiteistä. Neuvotteluvelvollisuus koskee myös
Metsähallituksen omia hankkeita. Matkailu- ja ohjelmapalveluyritysten
käyttöoikeussopimukset pyritään ohjaamaan samoille reiteille. Erikseen
paliskunnan kanssa sovituilla yrittäjäreiteillä ilmoitetaan jokaisesta
safarista paliskunnalle erikseen.
Maastoliikennelupiin Metsähallitus lisää tekstin porojen
tokkarauhan kunnioittamisesta ja niihin liitetään kartat rajoitusalueista.
Metsähallitus rajaa vielä luovuttamiensa maiden omistajien oikeutta kirjaamalla
luovutuskirjaan merkinnän alueen sijaitsemisesta poronhoitoalueella ja että
maanomistajalla tai vuokramiehellä ei ole oikeutta saada korvausta porojen
aiheuttamista vahingoista.
Metsähallitus sitoutuu, ettei se pane erityisellä poronhoitoalueella
vireille rakennusmaan kaavoitusta sellaisilla porotalouden kannalta keskeisillä
alueilla, jotka eivät liity ennestään rakennettuihin alueisiin. Jos kuitenkin
jo alueella oleva maankäyttö edellyttäisi asemakaavoitusta, on ennen sen
laatimista sovittava asiasta paliskunnan kanssa. Lisäksi Metsähallitus pyytää
alueen paliskunnalta lausunnon ennen kuin se uusii jo aiemmin tekemiään maiden
vuokrasopimuksia.
Sopimukseen sisältyy myös maa-ainesten ottoa koskeva
neuvotteluvelvoite sekä lupaus olla myöntämättä malminetsintälupia
saamelaisalueelle. Samoin suurten sähkölinjojen käyttöoikeussopimukset
alistetaan paliskuntien kanssa käytäville neuvotteluille. Lupametsästyksen mitoittamisessa
Metsähallitus huomioi alueen poronhoidon ja sitoutuu tarvittaessa neuvottelemaan
metsästysrajoituksista.
Sopimus ei kajoa juurikaan asioihin, joissa poronhoidon
tulisi huomioida muita käyttäjiä tai vaikkapa turvata luonnon monimuotoisuutta.
Kaikesta sopimisesta voisi päätellä, että Metsähallitus
haluaa olla saamelaiskäräjien, kolttien kyläkokouksen ja paliskuntien lojaali
kaveri, joka ei pyydä itselleen paljoakaan. Tuota hyvää kaveruutta kehuskeli
vielä vuodenpäivät sitten Metsähallituksen metsä.fi –lehdessä (1/16) saamelaiskäräjien
puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikiokin
iloiten siitä, että Metsähallitus otti maankäytön suunnittelussa ensimmäisenä
viranomaisena maailmassa koekäyttöön kansainvälisen biodiversiteettisopimuksen
sihteeristön laatiman alkuperäiskansojen perinteistä tietoa koskevan Akwé:Kon
-ohjeistuksen.
Mutta riittääkö tuo kaikki sovittu, kuultu ja luvattu näille
kavereille? Sikäli kun olen saanut kuulla ja lukea, muutamat paliskunnat
Ylä-lapissa ovat irtisanoneet sopimuksiaan ja ovat siten ilmeisesti koventamassa
vaatimuksiaan metsätalouden ja muunkin maiden käytön osalta.
Suomen kuvalehden otsikot lokakuulta ennakoivat uusien
metsäkiistojen viriämistä: ”Metsähallitus: Ei ole olemassa metsätaloutta, jolla
parannetaan vain porojen laitumia – Puuntuotanto ja poronhoito ajautumassa
umpikujaan Inarissa”.
Rähmältään on vaikea mennä enää matalammaksi. Ainakin ilman lapiota.
Rähmältään on vaikea mennä enää matalammaksi. Ainakin ilman lapiota.