(Paikallislehti Inarilaisessa 6.9.2017 julkaistu kirjoitus:)
Maire Puikko maalaili tässä lehdessä Inarijärven
kansallispuiston etuja muun muassa paikallisten asukkaiden liikkumisen,
virkistyskäytön sekä luonnon hyödyntämisen kuten metsästyksen ja kalastuksen ja
vielä matkailunkin kannalta.
Perusteluiksi kansallispuistoajatuksilleen Puikko toteaa,
että vaikka Inarijärvi on suojeltu Natura 2000 -alueena, ”näyttäisi siltä,
ettei suojelun koeta olevan riittävää”. Kuka kokee ja miksi, se jää epämääräiseksi.
Puikko mainitsee muualla esille tulleet esitykset Natura-alueiden purkamiseksi
ja Metsähallituksen halun päästä hakkaamaan Inarijärven rantametsiä. Todellisuudessa
Inarijärven Natura-suojelu ei ole uhattuna. Inarijärven osayleiskaavaa
uudistanut kunta on halunnut säästää rantametsät ja viimeistään meneillään
olevan, kunnanvaltuuston päätöstä tarkentavan hallinto-oikeuskäsittelyn myötä
tuo rannat suojeleva kaava saadaan voimaan.
Ympäripyöreitä uhkia Inarijärven kansallispuiston perusteluiksi
on turha viritellä.
ETUVERTAILUSSA Maire Puikko on ottanut pohjaksi Lemmenjoen
ja Saaristomeren kansallispuistot. Lemmenjoki on inarilaisille
kokemusperäisesti kovinkin tuttu ja jokainen voi tykönään miettiä vaikkapa
miten paikallisten asukkaiden moottoriveneily tai -kelkkailu siellä sujuu
verrattuna nykyiseen Inarijärveen. Ulkokuntalaisista virkistyskalastajista ja
kelkkailijoista puhumattakaan. Kun päälle vielä listataan Lemmenjoen kulta-alueen
kohdalla koetut lupausten syömiset sekä yleensä puiston rajoitukset, Mairen ei
ehkä olisi kannattanut lähteä hakemaan pohjia näin läheltä.
Lemmenjoella muita kuntalaisia paremmat luonnonhyödyntämisen
mahdollisuudet on osoitettu ns. lähikylien asukkaille. Keille mahdollisuudet vaikkapa
ajaa moottorilla Inarilla samalla logiikalla rajattaisiin?
SAARISTOMEREN KANSALLISPUISTON järjestyssääntö ei myöskään anna
sellaisia alueen käytön vapauksia millaisen mielikuvan Puikon kirjoituksesta
sai. Lähtökohta on tämä: ”Kansallispuistossa ei saa ottaa taikka vahingoittaa
puita, pensaita tai muita kasveja tai niiden osia, ei myöskään ottaa
maa-aineksia eikä muutoinkaan vahingoittaa maa- tai kallioperää taikka
merenpohjaa, eikä tappaa, pyydystää tai hätyyttää luonnonvaraisia
selkärankaisia eläimiä tai hävittää niiden pesiä eikä pyydystää tai kerätä
selkärangattomia eläimiä. Kansallispuistossa on kielletty muutkin toimet, jotka
saattavat vaikuttaa epäedullisesti alueen luonnonoloihin, maisemaan taikka
eläin- tai kasvilajien säilymiseen. Kiellettyä on myös luonnon roskaaminen,
muita ihmisiä häiritsevä toiminta sekä koirien, kissojen tai muiden eläinten
päästäminen irralleen…”
Ja mitä liikkumiseen tulee: ”Kansallispuiston saariin saa
rantautua ja sen vesillä liikkua veneellä. Saarilla saa liikkua jalkaisin ja
talvella hiihtäen. Maihinnousu, rantaan kiinnittyminen ja liikkuminen tämän
järjestyssäännön liitteessä esitetyissä rajoitusosissa liitteessä mainittuina
aikoina on sallittu vain Metsähallituksen luvalla. Nuotion tai siihen
verrattavan avotulen teko on sallittu vain tähän tarkoitukseen osoitetuissa
paikoissa. Leiriytyminen on sallittu vain tarkoitusta varten osoitetuilla
telttailualueilla…”
Sitten kalastuksesta: ”Onkiminen ja pilkkiminen sekä
viehekalastus yhdellä vavalla ja vieheellä on sallittu kalastuslain mukaisesti,
elleivät liikkumisrajoitukset sitä estä. Muu kalastus on sallittu vain
Metsähallituksen kirjallisella luvalla siinä mainituin ehdoin. Paikallisia
asukkaita ja peruselinkeinojen harjoittajia koskevat erityismääräykset.
Kalastuslain tarkoittama paikallisille asukkaille vapaa kalastus on sallittu
kansallispuistossa siten kuin kalastuslaissa tarkemmin määrätään. Tässä
kalastuksessa tulee noudattaa kuitenkin kansallispuiston rajoitusosia koskevia
määräyksiä. Ammattikalastajille voidaan myöntää lupia ammattikalastukseen sekä
paikallisille asukkaille lupia kotitarvekalastukseen kansallispuiston
vesialueilla.”
Vielä metsästyksestä: ”Metsästyslupa voidaan myöntää vain
paikallisille asukkaille. Kansallispuistossa on sallittu metsästysasetuksen
muuttamisesta annetun asetuksen mukainen vesilintujen kevätmetsästys. Lupia
voidaan myöntää myös muuhun metsästykseen. Koiran käyttö metsästyksessä on
sallittua. Lupaan voidaan liittää metsästettäviä riistalajeja koskevia
rajoituksia, mikäli se on suojelun kannalta tarpeellista.”
Luvanvaraista on myös: ”Matkailuun liittyvä yritystoiminta
ja yleisötapahtumien järjestäminen tai muu niihin verrattava toiminta
kansallispuiston alueella edellyttää Metsähallituksen ja yrittäjän välistä
sopimusta.”
TARVITAANKO INARIIN UUSIA SUOJELUALUEITA? Mielestäni ei. Ja etenkään, kun katsotaan
miten ympäristöministeriö ja Metsähallitus ovat selviytyneet Lapin nykyisten
suojelualueiden palvelujen ja luonnon monimuotoisuuden hoidosta.
