Vuosi 2015 saateltiin kunnanhallituksen kabinetissa loppuun
jouluviikon alussa 21.12. Vuoden viimeisessä kokouksessa puhuttiin asialistan
ulkopuolella kahdesta kuntakonsernin yhtiöstä, Inergia Oy:stä ja Saariselän
Siula Oy:stä. Heti alkuun joudun toteamaan, etten pysty etenkään Inergian
osalta kuvailemaan viime aikoina kunnanhallituksessa esillä olleita asioita
kuin osittain - kas ne liikesalaisuudet -, mutta omia näkemyksiäni Inergiaan
liittyen voin kyllä tässä pohdiskella.
Siis kuntapäättäjänä tilanteessa, jossa sekä tuon
energiakonsernin että sen omistajakunnan lähitulevaisuudessa tulee tapahtumaan
suuria muutoksia.
Tällä hetkellä jo julkista tietoa on se, että edellinen
kunnanjohtaja Reijo Timperi aloitti virkakautensa loppumetreillä selvityksen,
jossa piti tarkastella Inergia-konsernin ja erikseen sen osien ja toimintojen
omistusta. Asiasta teetettiin varsin laaja ja perusteellinen selvitys, jossa
konsultti pyrki tuomaan esille eri vaihtoehtoja Inergian tai sen osien myynnin
sekä osittaisten uudelleenorganisointien eri vaikutuksista omistajan eli kunnan
kannalta.
Tuossa vaiheessa selvitykseen ei liittynyt omistajakunnan
rakenteellinen ja taloudellinen muutos lähestyvän itsehallintoaluemuutoksen
seurauksena, mutta kyllähän Timperinkin katse jo tuohon tulevaisuuteen silloin
varmasti ulottui. Toisin sanoen, oltiin menossa kohti taloudellisesti huonompia
aikoja, samalla kun kunnan jo nytkin suuren konsernivelan kasvulle ei tuntunut
löytyvän purevia keinoja.
Inergia-konsernilla on tulevaisuudessa huomattavia investointitarpeita
ja niihin liittyen sen lainanottotarve ja vastaavasti asiakashinnoittelun
korotustarve tulevat kasvamaan.
Konsulttiselvityksiä tutkiessani hain vastauksia kysymyksiin
mitä taloudellista hyötyä kunta saisi luopumalla energiakonserniin liittyvistä
omistuksista ja mitä tuo luopuminen vaikuttaisi asiakkaiden ja lähinnä
kuntalaisten elinkustannuksiin.
No se on selvää, että kunta voi saada huomattavan tuloerän
myymällä energiakonserniaan tai sen toimintoja. Tuolla tulolla kunta kuittaisi
huomattavan osan veloistaan, joka olisikin järkevää tilanteessa, jossa sen oma
kassa kutistuu roimasti tulevan sote- ja muun itsehallintouudistuksen
seurauksena. Samalla kuntakonsernin tarve ottaa investointeihinsa velkaa
pienenisi ja myös kunnan uusien takausvastuiden ottaminen kevenisi.
Tähän väliin on sanottava noista vastuista, että nehän eivät
helposti realisoidu Inergian kohdalla, koska se toimii lähes kokonaan
monopolina eikä joudu veloissaan vaikeuksiin - niin kauan kuin asiakkaat
jaksavat maksaa kallistuvia sähkönsiirto- ja muita laskujaan.
Kun tieto Inergiaan kohdistuvasta omistajan tarkastelusta
tuli julkisuuteen, alkoi tietenkin kova polemiikki siitä miten kuntalaisille
etenkin sähkönsiirtoasiakkaina tulisi käymään jos Inarin ja Utsjoen
yhteisomistaman Inergia Oy:n tytäryhtiön Tunturiverkko Oy:n omistaja vaihtuisi.
Myös paikallisten työpaikkojen säilymistä epäiltiin.
Alkoi myös puhe kuinka järjetöntä olisi panna ”lypsävä
lehmä” lihoiksi eli viitattiin Inergia-konsernin kunnalle maksamiin osinkoihin.
Vilkaisu jo Lapin alueen sähkönsiirtäjien hintoihin
todistaa, etteivät taksat Inarin-Utsjoen alueella ole halvimmat, vaikka
Tunturiverkon hinnoittelua onkin omistajaohjauksella rajoitettu pysymään maan
keskiarvoissa tai mielellään sen alapuolella. Sitä paitsi yhtiön taholta on
kova vaatimus tuon rajoituksen purkamiseen ja tuohon vaatimukseen joudutaan
tulevassa investointi- ja velanottotilanteessa suostumaan – ellei yhtiötä sitä
ennen myydä.
Olen Reijo Timperin kanssa samaa mieltä, että
lähitulevaisuudessa on sama nostaako kuntalaisten sähkölaskua kunnan tai jonkun
muun omistama verkkoyhtiö. Joka tapauksessa niin Inarissa kuin muuallakin
sähkön siirtohinnat tulevat nousemaan ”tappiin” niiden ainoana rajoittajana
valtio ja sen Energiavirasto. Tuon korotusnäkemyksen jakaa nähdäkseni myös
nykyinen kunnanjohtajamme Jyrki Hyttinen, jonka linjauksia muutoin en ryhdy
tässä ennustamaan saati arvioimaan.
Ja mitä siihen ”lypsämiseen” tulee, sitäkin kannattanee
vähän tarkemmin pohtia.
Eli että kyseessä on kuntalaisten omistama energiayhtiö,
jonka lainat nuo kuntalaiset pienosakkaat sekä takaavat että laskuillaan
maksavat - ja jonka osingotkin he ovat itse kustantaneet siirrettäväksi yhtiön
kassasta kunnan kassaan. Olisiko suorempi ja rehellisempi tie maksaa tuo
vajaata veroprosenttia vastaava osinkosumma suoraan kunnallisverona?
Tiedän mitä seuraavaksi huomautetaan eli että maksavathan
muutkin kuin kuntalaiset sekä heidän yhteisönsä ja yrityksensä sähkönsiirrosta.
Aikanaan Inergian toimitusjohtaja kertoi yhtiön maksamien osinkojen kertyvän
Venäjältä tuotavan sähkön myynnistä ja välityksestä pohjoismaisille
sähkömarkkinoille. No, nyt tuokaan selitys ei sähköntuonnin hyydyttyä enää niin
päde ja eipä kukaan ole toistaiseksi kertonut sitäkään kuinka suuri on
tarkalleen ja lopulta se ulkokuntalaisten mökkiläisten ja muiden sähkölaskuista
kertyvä tuotto. Jopa Inarin kunnan sähkölasku lienee melkoinen, joten lukuja,
lukuja ”lypsytuloista” päättäjille!
Korostan vielä, etten ole omalta osaltani lyönyt mitään
näkemystä lukkoon, vaan olen ollut edellyttämässä Inergia-asian tarkastelun
liittämistä osaksi ehkä jo helmikuulla alkavaa kuntastrategiatyötä.
Inergia-konserni ei ole mikään valtio valtiossa, vaan osa Inarin kuntakonsernin
kokonaisuutta, jossa asemassa sitä tulee myös tarkastella. Ehkä voin arvioida
sen verran, että varmasti halua ja painettakin on säilyttää Inergia Oy
jatkossakin kokonaisena tai uhrata siitä ehkäpä muutama osa. Olen valmis asiaa
osinakin miettimään, mutta myynteihin liittyvät eri mahdollisuudet ja
vaikutukset hintoihin sekä henkilöstön asemaan ja työpaikkoihin on
selvitettävä.
Ja muutenkin kuin että näistä puhutaan ylimalkaisesti tai
että niitä maalailevat yksinomaan toimitusjohtajat tai viranhaltijat.
Kunnanhallitus omistajaohjauksen toimeenpanijana ja esittäjänä halunnee ihan
silmästä silmäänkin kuulla myös potentiaalisia ostajia.
Inergia Oy:n harjoittama monopolibisnes investointeineen ja
velkoineen kuuluu siis niin sanotusti riskittömään kunnalliseen
yritystoimintaan. Asiakkaan on maksettava, ellei halua siirtyä kynttilävaloon
tai kantoveteen.
Saariselän Siula Oy taas edustaa kunnallista riskibisnestä karuimmillaan.
Siulalla on vähän tuloja ja paljon velkaa. Sen velkojen
vakuutena ei suinkaan ole komea ja pomminkestävä kiinteistö tontteineen, vaan
takaajana on kunta eli kuntalaiset.
Minullekin on jo sen seitsemän kertaa sanottu, että miksemme
laita Siulaa konkurssiin, vaan pumppaamme sinne jatkuvasti rahaa. Näin
päätettiin tehdä myös tämän vuoden viimeisessä kokouksessa ja lisää on
valtuuston päätettäväksi tulossa myöhemmin kevään puolella.
Niin, Siulan kohdalla kunta takaajana on tilanteessa, jossa
se kiltisti maksaa yhtiön erääntyviä velkojen korkoja ja lyhennyksiä – tai
sitten itkee ja maksaa.
Jos Siula pannaan konkurssiin, sen velat tulevat kerralla
syliin. Tämä olisi kunnan nykyisessäkin kohtuullisessa taloustilanteessa kova
juttu, joten näkemyksille velkojen maksamisesta hissuksiin on katetta. Silti
haluttomuus rahan pumppaamiseen on aistittavissa päättäjien parissa ja
luulenpa, että tilannetta vielä lähiaikoina hartaasti mietitään.
Samalla kun kaiken aikaa odotetaan Siulalle ostajaa – kuin
se laulun vanhapiika sitä jotain from heaven.
Otsikossa kysyn onnistuvatko kunnan bisnekset vain monopoleissa.
Edellä oleva ei kovin kattavasti tuohon kysymykseen anna vastausta, mutta
ainakin se tuo mielikuvaa kunnan bisnesten ääristä.
Edellä mainitsemassani kuntastrategiatyössä tullaan
hahmottamaan sitä tulevaisuuden peruskunta Inaria, joka jatkaa olemassaoloaan
sote- ja itsehallintoalueuudistuksen jälkeen. Samalla on tarkoitus
”kirkastuttaa kuntakonsernia” niin rakenteellisesti kuin tietenkin
toiminnallisesti.
Ehkäpä jo tulevan vuoden aikana nähdään montako yhtiötä
kirkastuneessa kuntakonsernissa on ja onko konserniyhtiöiden omissa
konsernikuvioissa tiivistettävää. Jo edellä mainitsemieni yhtiöiden ohella
laittaisin suurennuslasin alle ainakin Saariselkä Oy:n sekä Inarin Kiinteistöt
Oy - Inarin Vuokratalot Oy:n.
Mutta näihin sitten myöhemmin.
Kaikesta huolimatta lukijoille ja kuntalaisille hyvää joulua
ja kohtuullista uutta vuotta!
Jk. Vielä tuli mieleen pieni esimerkki kuntabisneksen
pääomasijoituspuolelta.
Inarin kuntahan sijoitti taannoin velalla tankkaamansa
kalatalousrahaston pääomasta 1,9 miljoonaa euroa ostamalla valtiolta Inarin
kalanviljelylaitoksen. Tuottoa tuolle rahalle katsottiin tulevan jopa 8
prosenttia vuodessa laitoksessa toimivan Riista- ja kalatalouden
tutkimuslaitoksen (RKTL) eli nykyisen Luonnonvarakeskuksen (Luke) maksaman
vuokran muodossa.
Kaikki hyvin ellei huomaa sitä, että vanhan sopimuksen
mukaan kunta toimittaa laitokselle vuosittain korvauksetta sähköä 1,3 miljoonaa
kilowattituntia, josta laskun maksaa kalatalousrahasto. Näin vuokrana tuleva
pääoman tuotto menee aika tarkoin kyseiseen sähkölaskuun.
Ehkäpä Inergia Oy:n kunnalle maksamasta osingosta osa onkin
peräisin kunnan kalatalousrahaston korkotuloista?
