Metsähallitus on ties jo kuinka pitkään pyrkinyt eroon
Inarijärven Nanguniemessä olevasta ja ehkäpä siitä syystä osin jo rapistuneesta
satamastaan. Ja kukapa muu kuin kunta voisi olla sopiva ostaja paikalle tai
omaisuudelle jota kukaan ei tarvitse. Metsähallitus on kaupitellut satamaansa
siis kunnalle.
Nyt kauppaa on vauhditettu vihjailuilla sataman sulkemisesta,
ellei kunta sitä osta. Taustapuheissa on joku sanonut suoraankin, että kunnan
on pakko ostaa tuo satama. Hinta ei ole pahakaan, vain 10 000 euroa.
Kunnanhallitus käsitteli myyntitarjousta kesäkuun alussa ja
päätti silloin yksimielisesti siirtää tarjouksen käsittelyn siksi kunnes Nanguniemen
kaavoitettavan alueen suunnitelmista on tarkempi tieto.
Teknisen lautakunnan puheenjohtaja Marko Katajamaa osoitti kuitenkin hämmästyttävää aktiivisuutta ja velvoitti
kunnan teknistä johtajaa tekemään uutta kaupan käsittelyä pohjustavan
selvityksen. Se ei kuitenkaan tuonut tuota kunnanhallituksen aiemmin
edellyttämää lisävalaistusta Nanguniemen alueen suunnitelmiin.
Lähes infernaalisen ennakkohuutamisen ja -painostamisen
tuloksena – ja kun muutama asiassa keskeinen kunnanhallituksen jäsen sattui
olemaan vielä poissa – kunnanhallitus hätäytyi viime tiistaina (18.8.2015)
päättämään sataman ostosta ehdolla, että ostettavaa aluetta hieman laajennetaan
tuohon samaan kymppitonnin hintaan.
Kunnanhallituksen päätös syntyi äänin 6 – 2; jäimme
puheenjohtaja Jari Huotarin kanssa
kahdestaan kunnanhallituksen aiemman päätöksen taakse.
Kauppaa perustellaan sillä, että kunnan tehtävänä on luoda
edellytyksiä Inarijärven järvimatkailulle ja tässä tapauksessa Metsähallituksen
Nanguniemeen haluamalla laajalle matkailupalvelukaavalle. Sen läpi menosta
tosin ei ole mitään takeita ja ainakin sen lailliseksi saaminen tulee kestämään
useita vuosia. Sitten vielä tarvitaan tie ja joku hurja niemeen investoimaan.
Kyseessä on siis ajatus siitä, että kunta ryhtyy
Nanguniemessa toteuttamaan samanlaista yhdyskuntatekniikan rakentamista ja
ylläpitoa kuin Saariselällä. Tämän hetken tilanteessa ja kaavoitustakin
ajatellen tuntuisi, että nimenomaan Metsähallituksen intressissä olisi pitää ja
kehittää satamaa.
Katajamaan teettämä ”selvitys” lähtee siitä, että sataman
venepaikkojen tuotoilla sitä tullaan jatkossa parsimaan ja ehkäpä
kehittämäänkin. Taustakeskusteluissa on todettu, että veneilijäthän sen kaiken
maksavat – ja vaikka nykyistä korkeammilla laituripaikkamaksuilla.
Lisäksi Nanguniemeen halutaan rakentaa Veskoniemen
kunnansataman veneiden talvisäilytysalue, koska Veskoniemestä se aiotaan
siivota kokonaan pois.
Enpä osaa kuvitella kuinka moni Veskoniemessä venettään
pitävä veneilijä aikoo viedä paattinsa Nanguniemeen ja varjella sekä
huoltaa omaisuuttaan sinne heikon ja pitkän metsäautotieyhteyden taakse –
käytännössä korpeen. Kunnon tietä, valaistuksia jne. Nanguniemeen saa siis
odottaa varmasti vähintään vuosikymmenen ja todennäköisesti paljon pitempään.
Eri asia tietenkin on, että kun sataman omistaa jatkossa kunta, vaatimuksia sen
sekä tien kehittämiseksi varmasti tulee herkemmin.
Yksityinen metsätie tuo osakkaana olevalle kunnalle itse sataman
ohella kustannuksia, jotka siis tultaisiin Katajamaan logiikan mukaan
siirtämään sataman käyttäjien maksettavaksi.
Tiedän, että Veskoniemen sataman kehittämisessä on ongelmia
ympäröivien yksityismaiden takia. Veskoniemi on ollut kuitenkin hyvin keskeinen
satama Inarille mentäessä ja myös sen tien peruskorjausta perusteltiin
satamalla. Nyt käytännössä kylää ollaan hiljentämässä uuden ja uljaan
Nanguniemi-hankkeen varjolla.
Veskoniemen veneiden talvisäilytyspaikaksi – ja Nanguniemeä
huonommaksi vaihtoehdoksi - on Katajamaan selvityksessä otettu Peuravuonon
sahan alue. Se on selvityksen mukaan vesialueeltaan liian matala ja vaatisi ”laajoja
ruoppauksia”. Kysyin veden syvyydestä teknisen osaston edustajalta, jonka
mukaan vettä Peuravuonon rannassa on matalimmillaan metri ja lisäksi rantaan on
aikanaan puita uitettaessa jo ruopattu syvempiä väyliä. Peuravuonosta veneille
löytyisi myös huoltotiloja ja paikka on asutun ja valaistun asuntoalueen
kyljessä.
Minulle on myös kerrottu, että Veskoniemen tien varresta,
satamasta jo jonkun matkan päästä Ivaloon suuntaan on Metsähallituksen
omistamia maita. Miksi kunta ei osta sieltä vaikka hehtaarin palaa ja tasaa
sille kunnollista veneiden säilytysaluetta Inarin kirkonkylän malliin?
Inarissakin matkaa satamasta tuolle alueelle on reilut pari kilometriä, mutta
toki veneitä voidaan jatkossa nostaa talviteloilleen myös lähempää
Sahanrannasta.
Minusta kunnan pitää selvittää Veskoniemen alueella eri
vaihtoehdot ennen kuin nimiä mihinkään kauppakirjoihin laitetaan. Tuohon
selvittämiseen pitää liittää vielä kunnan ja sataman naapurina olevien yksityisten
kanssa käytävä keskustelu alueen käytön ja kehittämisen mahdollisuuksista.
Inarijärven satamien kehittäminen on ollut todella tahmeaa
rahan vähyydestä johtuen. Veskoniemen satama on paitsi ahdas, myös rapistunut
ja veneilijöitä sieltä on hakeutunut paremmassa kunnossa olevaan Inarin
satamaan. Luulen, että jatkossa veneitä halutaan myös talvisäilyttää ennemmin
Inarissa kuin jossain Nanguniemessä varkaille ja ilkivallalle alttiina.
Satamien kunnostamisessa ja kehittämisessä on muistettava
Inarin ja Veskoniemen lisäksi myös muut paikat, Nellim ja Partakon laita. Viimeksi
mainitulle suunnalle jopa veneenlaskuluiskien kunnossa pitäminen saati uusien
rakentaminen on ollut tuskaista.
Kunnan aiemmista ”bisneksistä” on riittänyt purinaa ja
ihmettelemistä, mutta joillakin tuo takki auki touhuaminen on jäänyt näköjään
vieläkin päälle. Lisäksi joudun ihmettelemään kenen asialla tällaiset touhun
miehet tai -naiset lopulta ovat?
Jos nyt luullaan, että tehtiinpä hieno kauppa ostamalla kokonainen satama kymppitonnilla, petetään kyllä itseä tai yritetään pettää muita. Ensimmäisiä kalliin laskun maksajia tulevat olemaan sadat Inarijärven veneilijät, sillä tuskin yksin Nanguniemen sataman käyttäjille sen toiminnan ja kehittämisen lasku tiemaksuineen ja -töineen muineen lankeaa. Tosiasiassa tilanne johtanee siihen, että nykyisetkin Nanguniemen maksajat hakeutuvat toisaalle.
Jos nyt luullaan, että tehtiinpä hieno kauppa ostamalla kokonainen satama kymppitonnilla, petetään kyllä itseä tai yritetään pettää muita. Ensimmäisiä kalliin laskun maksajia tulevat olemaan sadat Inarijärven veneilijät, sillä tuskin yksin Nanguniemen sataman käyttäjille sen toiminnan ja kehittämisen lasku tiemaksuineen ja -töineen muineen lankeaa. Tosiasiassa tilanne johtanee siihen, että nykyisetkin Nanguniemen maksajat hakeutuvat toisaalle.