Inarin kunnanhallitus istui melkein kellonympäryksen käyden
läpi kunnan ensi vuoden talousarviota ja vuosille 2015 – 2017 ajoittuvaa talous-
ja toimintasuunnitelmaa. Ensi vuoden osalta kyseessä on lähes 54 miljoona euron
menopaketti, jota pääosin katetaan arvioiduilla reilun 25 miljoonan euron kunnallisverotuloilla
ja vajaan 23 miljoonan euron valtionosuuksilla. Talousarvio perustuu verojen
osalta 19 prosentin tuloverotukseen, joka on Lapin alhaisin.
Myös velkojen osalta Inari esittää hyvin voivaa kuntaa;
viime vuoden velan määräksi kirjataan 2080 euroa asukasta kohden. Todellisuus
on kuitenkin karumpi kun yhteen lasketaan koko kuntakonsernin velat. Niiden
kanssa lähestytään ikävästi 7000 euron rajaa – siis kuntalaista kohden
laskettuna.
Meitä kuntalaisiahan on vauvasta vaariin viimeisimpien
kirjausten mukaan 6767 ja joku ennuste osoittaa edelleen väen pikkuhiljaa vielä
vähenevän.
Minusta ei tunnuttu ihan tykättävän kun mainitsin
talousarvion käsittelyn yhteydessä Inarin elävän yhdenlaista kuplataloutta.
Ehkä jokin lievempi ilmaisu olisikin paikallaan, mutta minusta on parempi sanoa
enemmänkin suoriksi kuin niiden kanssa koruilla.
Ensi vuonna Inari pyrkii edelleen ylijäämäiseen talouden
tulokseen; tosin vain reilut puoli miljoonaa euroa. Viime vuodeltahan tehtiin ”perinteiseen
tapaan” jälleen miljoonissa mitattu positiivinen tulos, joka suoraan sanottuna
harmitti sen jälkeen kun kunnanhallitus ja sille pohjia valmistelleet kunnan
viranhaltijat pakersivat ns. hallitun menokasvun ohjelman (HMK) pelastamaan
kuntaa muka uhkaavalta talouden vajeelta.
Tuo HMK vaikuttaa edelleen, mutta nyt jo jälleen puhutaan
mahdollisesta täydentävästä talouden tasapainottamisesta eli säästöistä tulevan
kevään aikana. Siinä tapauksessa, että valtionosuusodotukset pettävät. Kun toisaalta
sellaistakin näkymää on olemassa, että tältäkin vuodelta päädytään reilusti
plussalle, nämä tällaiset jokavuotiset peruskuntaan kohdistuvat, ennakoivat
säästötalkoilut alkavat hatuttaa.
Ylijäämäisissä tilinpäätöksissä on se hyvä puoli, että ne
antavat mahdollisuuden lyhentää kunnan velkoja ja vähentää uuden lainan
ottamista. Niissä on kyllä se vaarakin, että sorrutaan hyvän olon tunteeseen ja
sitä myöten ”mukaviin” investointeihin – pakolliset tuonnemmaksi unohtaen.
Kuten kunnanjohtajakin on käsittelyssä olleen talous- ja
toimintasuunnitelman johdannossa todennut, ensi vuosi tulee olemaan kunnan
talouden kannalta tärkeä. Kuntien rakenteisiin ja toimintaan sekä
valtionosuuksiin tulevat muutokset jollain tavalla varmistuvat eikä niistä
voine odottaa ainakaan mitään kovin positiivista Inarin taloutta ja palveluja
ajatellen.
Nyt suunnitellulle kaudelle 2015 – 2017 Inarin investointien
nettomääräksi ehdotetaan yhteensä 6,1 miljoonaa euroa. Ensi vuoden nettoinvestointien
osuus on 3,5 miljoonaa ja uutta lainaa niihin joudutaan ottamaan 3,2 miljoonaa
euroa – josta 1,7 miljoonaa menee pääomittamaan väliaikaisesti Saariselän
kehittämisrahastoa. Kuntalaisten lainamäärä nousee samalla peruskunnan osalta
jo yli 2300 euroon.
Lainamäärän pitämistä enimmillään 2400 eurona asukasta
kohden edelleen tavoitellaan, mutta tuollakaan keskimäärin 2 miljoonan euron
vuosittaisten investointien tahdilla onnistumisen kanssa taitaa olla niin ja
näin. Nimittäin edessä häämöttää jono
enemmän tai vähemmän pakollisia investointeja.
Noita eteen tulevia peruskunnan investointeja ovat Männikön
palvelukodin peruskorjaukset (suunnittelu vuodelle 2016 ja toteutus vuodelle
2017, hinta yhteensä noin 2,8 miljoonaa euroa), mm. terveysongelmien takia
päälle kaatuva Ivalon entisen emäntäkoulun kiinteistön peruskorjaus (Kalotin
oppimiskeskukselle taattavalla 2,5 miljoonan lainalla), Saariselän päiväkoti
(hinta-arvio noin 2 miljoonaa euroa), Ivalon jäähallin kiireellinen korjaaminen
tai peräti hallin uusiminen turvallisuusongelmien johdosta (hinta noin 2
miljoonaa euroa?), Inariin ensi vuonna suunniteltavan ikäihmisten palveluasuntoyksikön
rakentaminen (hinta noin 2 miljoonaa euroa) ja siihen päälle melkoinen liuta
tiedossa olevia pienempiä eikä niin pieniäkään muita investointitarpeita alkaen
Ivalon urheilu- ja nuorisotalon peruskorjauksesta, Ivalon koulujen tarvitsemista
korjaus- ja muutostöistä ja päätyen vaikkapa terveyskeskuksen röntgenkoneen ja
kirjastoauton uusimisiin (hintalaput molemmissa 300 000 euroa).
Alkaa tuntua siltä, etteivät taida rahkeet kaikkeen
tarpeelliseen, eivätkä ainakaan säällisessä aikataulussa, riittää.
Eivätkä etenkään tuolla tavoitellulla velan katolla.
