Kunnanhallitus antoi 5.5. selityksensä korkeimmalle
hallinto-oikeudelle (KHO) Rahajärven ranta-asemakaavasta ja Ukonjärven
osayleiskaavasta tehdyistä valituksista. Niissä valittajina ovat eräät
Ukonjärven ranta-asukkaat, Inarin Luonnonystävät sekä luonnonystävien valitusta
heidän pyynnöstään tukeva saamelaiskäräjät.
Kunnanhallitus esittää yksimielisesti valitusten
hylkäämistä.
Se, että ihmiset ja yhteisöt voivat valittaa esimerkiksi
kaavapäätöksistä on ihan oikein eikä sinällään todellakaan moitittavaa.
Kuitenkin perusteita valituksille soisi löytyvän ja siksi tässä tapauksessa
ihmettelen suuresti saamelaiskäräjien menettelyä. Käytännössähän valituksen on
avustajansa kanssa laatinut enontekiöläinen saamelaiskäräjien puheenjohtaja,
joka voi näin menetellä ja usein menetteleekin käräjien valtaa puheenjohtajalle
keskittävän hallintosäännön ansiosta.
Hieman tässä ohessa ihmettelen myös Inarin Luonnonystävien
menettelyä, sillä saamelaiskäräjien myöhäisherännäisestä valituksesta ja sen
väliosoitteesta voi päätellä juuri luonnonystävien huomanneen vetää
saamelaiskortin mukaan valituksensa tueksi. Ehkä heillä olisivat riittäneet
omatkin eväät?
Erityisesti Rahajärven ranta-asemakaavaan kohdistuva
saamelaiskäräjien valitus on syytä panna merkille siksi, että käräjät tai
käytännössä käräjien johto pyrkii isännöimään nyt jo myös yksityismailla. Tämä
on lyhyehkölle ajalle jo toinen samanlainen tapaus; se edellinen koski
Utsjoella tenolaisen saamelaisyrittäjän mailleen Tenon rantaan laadituttamaa ranta-asemakaavaa
ja silloin käräjien valituksen allekirjoitti sen sevettiläisinarilainen
varapuheenjohtaja. Hän oli huolissaan tenolaisyrittäjän aiheuttamasta haitasta
saamelaiskulttuurille ja erityisesti lähipaliskuntien poronhoidolle.
Rahajärven ranta-asemakaavan on laadituttanut Inarin
yhteismetsä, jonka hoitokunnan eli hallituksen kuudesta jäsenestä viisi on
inarinsaamelaisia. Heitä löytyy tietenkin myös yhteismetsän muina osakkaina.
Rahajärven alue on ikiaikaista inarinsaamelaisten pyyntialuetta, josta vanhasta
kulttuurista alueelta löytyy yhä satoja vuosia vanhoja muistomerkkejä – ajalta
jolloin saamelaiskäräjien puheenjohtajan edustamasta kulttuuri ei ollut tuolle
alueelle saapunut.
Nyt saamelaiskäräjien nimissä annetussa lausunnossa vedotaan
saamelaiskäräjälain 9§:n mukaiseen neuvotteluvelvoitteeseen, joka
neuvotteluvelvoite on kunnan näkemyksen mukaan kaavan valmistelun yhteydessä
toteutunut. Neuvotteluvelvoite koskee sellaisia laajakantoisia ja merkittäviä
toimenpiteitä, jotka voivat välittömästi ja erityisellä tavalla vaikuttaa
saamelaisten asemaan alkuperäiskansana ja jotka koskevat myös
yhdyskuntasuunnittelua. Nyt käräjien johto perustelee valitustaan sillä, ettei
sille ole aiempien neuvottelujen jälkeen toimitettu kunnan vahvistamaa kaavaa,
”jotta se olisi voinut laatia kaavasta valituksen”. Klemetti Näkkäläjärvi
tarkoittaa, ettei hän ehtinyt valittaa Rahajärven kaavasta jo Rovaniemen hallinto-oikeuteen.
Vaikuttaa siis siltä, että jos jotkut inarinsaamelaiset
pyrkivät saamaan itselleen toimeentuloa kaavoittamalla yhteismetsäänsä
tontteja, se aiheuttaa saamelaiskäräjien johdon mielestä uhkaa saamelaisten
asemalle alkuperäiskansana. Ukonjärven kaavavalituksessa käräjät on viitannut
kaavojen haittaan alueen poronhoidolle. Tiettävästi Inarin yhteismetsän mailla
poronhoitoa harjoittava Hammastunturin paliskunta ei ole kaavasta valittanut,
mutta sillä ei näytä olevan näissä kekkereissä oikeutta paikalliseen sopuiluun.
Tämä on vain esimakua sille mikäli tarkistettavana oleva
saamelaiskäräjälaki ja parhaillaan lausuntokierroksella oleva metsähallituslain
uudistus hyväksytään saamelaiskäräjien johdon vaatimalla tavalla. Silloin
suostumus hyvin moniin asioihin valtionmailla ja -vesillä sekä yksityisillä
mailla ja -vesillä harkitaan Enontekiön Vuontisjärvellä.
Uudet lakeihin neuvotteluvelvoitteen tilalle esitetyt yhteistyövelvoite
ja veto-oikeuden antava kulttuurin heikentämiskielto laittavat köyhät nöyriksi.
