Kunnan yhtiö tarjoaa viinalahjoja

Näin tänään erikoisen joulukortin.

Sen lähettäjä oli Inarin kunnan energiayhtiö Inergia Oy ja joulukortin ohessa kuoressa oli tullut lahjakortti Alkoon.

Jotain kolmenkymmenen euron luokkaa kyseiselle saajalle, ehkä joitain muita summia joillekin toisille, ken tietää.

En paljasta tässä Alko-kortin saajaa, mutta samalla kuulin myös jonkun toisen saaneen vastaavan joulutervehdyksen. Voin sanoa, että vastaanottajat olivat ihmeissään.

Minäkin sain kyseiseltä firmalta joulukortin, joka kortti sinänsä oli samanlainen kuin tuon edellä mainitun vastaanottajan. Siitä vain puuttui matkasta Alkoon osoitettu lahjakortti.

Inergiassa ainakin tiedettiin, ettei minulle ole syytä tarjota moisia lahjuksia. Ihmetteli kyllä tuo edellä mainittukin mitä oli ajateltu kun häntä noin muistettiin.

Missä liikkunee ”virallinen” lahjuksen raja? Jotkut valtion maakunnassa toimivat virkamiehet taisivat aikanaan joutua liriin vaatimattomista lounastarjoiluista. Kolmenkympin Alko-lahjus ei sinällään ole suuri, sillähän joutuisin tyytymään brändypulloon tavanomaisen xo-konjakkini sijasta, mutta kyse lieneekin enemmän periaatteesta ja ehkä tilkasta moraalia.

Jälkimmäistä peilaan sitä taustaa vasten, että suurin osa inarilaisista taisi saada Inergia-konsernin joulutervehdyksenä ilmoituksen sähkönsiirron tai vesitaksan kallistumisesta. Ja onhan siellä vielä kaukolämmönkin korotuksen vuokrissaan maksavia.

Ei hyvä, sanoisin.

Viime päivinä alkoholiasiat ovat olleet kunnan päättäjien huulilla muutenkin. Viimeksi tänään niistä puhuttiin valtuustossa kun käytiin keskustelua kunnan hyvinvointiohjelmasta. Noita muita aiheeseen liittyviä puheita en ryhdy tässä selostamaan, mutta sain tänäänkin huomata asioista perillä olevia tahoja toki olevan.

Olen valtuuston puheenjohtajan Anu Avaskarin kanssa täysin samalla linjalla siinä, ettei kuntaa tule edustaa alkoholin vaikutuksen alaisena – ainakaan niin, että vaikutuksen voivat sivulliset selvät ihmiset todeta tai että ollaan päissään.

Tuosta Inergiasta ja Avaskarista sen verran, että kun Anu aikaisemmin kunnanhallituksen puheenjohtajana ollessaan vaati kunnan edustamista ilman alkoholia, hänelle naureskeltiin ja energiayhtiön hallituksessa olleet luottamushenkilöt kertoivat yhtiön pitäytyvän jatkossakin kosteissa edustuksissa.

Ja eihän se peruskunnankaan alkoholittomuus tainnut monta päivää kestää?

Nyt kuitenkin uskon tilanteen olevan toinen ainakin kunnan puolella. Omalta osaltani aion tuota toista kulttuuria edistää. Tulen myös kysymään kuntakonsernin omistajaohjausta suorittavan kunnanhallituksen jäsenenä nyt esiin tulleen joulukorttikulttuurin asiallisuuden perään.

Hyvää joulua vain – omien ruokien ja juomien parissa!

Muka kiirettä pidellyt

Tällä kuntapäiväkirjan puolella on ollut viime aikoina turhan vähän ”postauksia”, mutta koetan selittää – kuten oikeiden poliitikkojenkin on tapana.

On siis muka ollut niin kiirus.

Jos nyt jotain siitä kiireestä kokoaisin - vaikka laiskahan töitään luettelee - on neuvoteltu ja keskenään väännetty ensin sosiaali- ja terveystoimen rakenneuudistuksen selvitysalueista, sitten perään ja yhtä aikaa kuntarakenneselvitysalueista, siinä tepisty vielä Saariselän Siulan tilanteen kanssa, koetettu antaa vauhtia Saariselän hissiyhtiön myymiselle ja minua neljän pohjoisen kunnan ainoana ”muun väestön” edustajana ja siis henkilökohtaisesti koskevana isona asiana työstetty niin sanottuja saamelaispykäliä tekeillä olevaan uuteen metsähallituslakiin.

Tuohon jälkimmäiseen työsarkaan uppouduin juuri tänään saamalla valmiiksi edelliseen työryhmän kokoukseen liittyvän kommenttimuistioni. Se ei nyt satu olemaan kovin yksimielinen saamelaiskäräjien yhteensä viisihenkistä työryhmäedustusta ohjastavan Klemetti Näkkäläjärven lakiesityksen kanssa.

Kaiken edellä mainitun lisäksi on istuttu kunnanhallitukset, sotelautakunnat ja muutamat työryhmät, viimeisimpänä eilen lastensuojelun kehittämistyöryhmän aktiivisesti keskusteleva kokous.

Täytyy sanoa, ettei ihmekään, että kunnallisena luottamushenkilönä toimiminen ottaa lujille ja jää monesti heikoille kantimille sellaisilta henkilöiltä, jotka tekevät täysiä päiviä työelämässä tai joskus vieläkin täydempiä yrittäjinä. Kuitenkaan ei soisi kunnallispolitiikan arjen jäävän vain eläkeläisten ja esityslistansa vasta kokouksessa avaavien tuolinlämmittäjien varaan.

Jos jotain ajankohtaisimpia asioita tähän nostaisi, ollaan ensi maanantaina tilanteessa, jossa kunnanhallitus saa selonteon Saariselkä Ski -hissiyhtiön myymisestä. Ostajakandidaatteja on ollut, mutta kaupan toteutuminen ei liene vielä kirkossa kuulutettu. Uutiset maanantaina iltapäivälle koolle kutsutussa lehdistötilaisuudessa saattavat olla siis jokotai.

Saariselän Siulasta olen jo kirjoittanut ja sen kohdalla myyntihanketta ollaan vasta aloittamassa.  Kansa on ihmetellyt miksi ihmeessä taloon ruvettiin upottamaan vielä yhteensä 600 000 euroa eikä annettu yhtiön mennä konkurssiin. Voin sanoa, että tällä toimenpiteellä kunnalle tulevat tappiot pyritään pienentämään.

Tappiota sinällään ei voida millään kokonaan välttää, sen verran hankalaan jamaan kunta aikanaan itsensä Siulan kanssa signeerasi.

Tähän väliin voin mainita, että muutama kuntalainen ja tämän blogin lukijakin on ehtinyt lisätä painoa luottamushenkilön harteille ehättämällä kysymään mitä Peuravuonon sahan kanssa ollaan tekemässä.

Ei auta muuta kuin todeta, että tällä hetkellä saha seisoo ja varmaan siellä vuonon tuulissa yhä rapistuu. Aina kun asia on tullut kabinetissa puheeksi, on sanottu, että joitain kiinnostuneita sahureita on ottanut yhteyttä paikkaa omistelevaan Kiinteistökehitys InLikeen, mutta että ”vaikeaa on” ja että nuo sahurit haluaisivat kunnan panevan sahan käynnistämiseen miljoonan verran ”starttirahaa”.

No, sukanvarret ovat tyhjinä enkä ainakaan minä ole puoltamassa kunnalle uutta sahalainaa.

Kumma kyllä aikanaan Peuravuonon alueesta lomakylätonttia sahan mahdollisen lopettamisen jälkeen lupailleet ovat olleet kovin hiljaisia. Ehkä paikan maaperän myrkkypitoisuudet ja alueen kunnostaminen yleensäkin panee miettimään. Se kun tontti ei olisi ihan halpa kunnostaa.

Sote- ja kuntarakenneasia etenee miten etenee. Ei kovin järkevältä tuo eteneminen aina kuulosta, vaikka nykyhallituksen ministerit tuntuvatkin tietävän ihan kaiken kaikesta ja olevan niin päättäväisiä, niin päättäväisiä. Kun nyt vielä on saatu kuntiin ensimmäiset viitteet valtion ja kuntien kestävyysvajetta korjaavasta rakennepaketista, taitaa ensi vuosi alkaa taas jollain tuottavuusohjelman – siis säästöohjelman – kokoamisella.

Pidän jonkinlaisena järjen voittona sitä, ettei Inari hurahtanut sote- ja kuntarakenneselvityksissään mihinkään varhaisen karttaharjoituksen malliin eli selvittämään niin sanotun saamelaisalueen perustasoisen sote-alueen tai suurkunnan muodostamista. Tein asiassa melkoisesti käännytystyötä, jossa onnistuin ja josta voin toivon mukaan olla joskus hieman ylpeäkin.

Kun Sodankylä haluaa kuherrella sote- ja kuntarakenneselvityksissään enemmän Rovaniemen sekä itäisten että läntisten naapureittensa suuntaan, olemme käytännössä Utsjoen kanssa kahden selvityksiämme miettimässä. Sosiaali- ja terveystoimen osalla yhteistyön kehittäminen on luontevaa ja tarpeellistakin, mutta toivottavasti kuntaliitokselta viime vaiheissa vältytään. Tätä toivotaan varmasti puolin ja toisin, vaikka ainahan toisenlaisiakin ääniä demokratiaan mahtuu.

Sote- ja kuntarakenneasiaan joudutaan kuntina palaamaan vielä muutamankin kerran eli aika näyttää millaisia länkiä Henna Virkkunen ja Susanna Huovinen kunnille vielä tarjoilevatkaan.

Näiden sote-sekoilujen ohessa minua hieman huolestuttaa se, että Jyrki Kataisen hallitus päättää näiden sille ”isojen” asioiden ohessa ikään kuin vasemmalla kädellä joistain sille ”pienistä” asioista eli menee enempiä pohtimatta vaikkapa ratifioimaan ILO 169 -sopimuksen ajatellen, että sehän koskee vain niitä Lapin perukoita. Se olisi Jyrkiltä ja kumppaneilta todellinen munaus, jonka hedelmät saattaisivat pudota heille arvaamattomalla tavalla omaan päähän.

On toki arvioitu, että kun Kataisen hallitusta halutaan pitää koossa hinnalla millä hyvänsä, Anna-Maja Henrikssonin joukot olisivat saneet tämän ILO-asiansa jonkinlaiseksi ehdoksi yhteistyön pitämiselle.

Onhan sitä Lapilla käyty kauppaa ennenkin.

Metsähallituslakia kokonaisuudessaan esitellään tammikuussa Rovaniemellä ja sitä ennen lakiluonnokseen saattavat ehtiä myös ne pykälät, joita on mietitty mainitsemassani maa- ja metsätalousministeriön työryhmässä. Seuraava ja työryhmän viimeiseksi tarkoitettu kokous on joulukuussa Helsingissä, mutta syntyykö silloin jo valmista, se jää nähtäväksi.

Kovin olivat svääreissä Klemetti Näkkäläjärven, Tiina Sanila-Aikion, Ilmari Länsmanin ja Petra Magga-Varsin viimeisimmät esitykset. Viidentenä saamelaiskäräjiltä mukana oleva Anna Morottaja on työryhmään viime vaiheissa liitetty asiantuntija, jolla mukaan saatiin myös yksi inarinsaamelainen.